sanoja epäjärjestyksessä

Jo uusi kesä odottaa tämän kesän jälkeen toisella puolella

O l e n  s a a p u n u t  hetken kohdalle toisesta suunnasta. Se on täynnä mineraaleja ja tuoksua. Tästä kohdasta lähdin syksyllä kävelemään. Ulkona pimeys pysyy kuin mitään ei tapahtuisi, Välillä jotain pientä tapahtuu, joka avaa oven kuistille ja haistelee ilmaa. Meri puuskahtaa alhaalla. Vetäytyy ja huoahtaa jälkeen. Kuohu kuohun päällä se astelee rantaan. Aivan pienet ja kämmeneenmahtuvat kivet pyörivät toistensa yli Vetäytyvän aallon mukana. Horisontti on poissa, tuuli kohisee kosteana yöstä. Onko jo yö?

Ehkä joskus meidän jääkaappi löyhkää melkein yhtä kauhealla. Minä avasin sulatejuustoa metallikannen ja siellä kukki syvänvihreä homekukka. Se oli melkein sininen, niin vihreä se oli että melkein sininen. Mutta ne on ihan eri taiteilijat, jotka maalavat sellaisia.

Rakkauden puute on paha sairaus, eikä se parane muulla lääkkeellä kuin rakaudella.

Mikään yhteys ei voita sitä yhteyttä, joka syntyy kun kaksi ihmistä koskettaa tyystin pelotta ja suuresta halusta toisiaan. Mitä useampi meistä haluaa ja uskaltaa koskettaa toista, sitä parempi ja nautinnollisempi on maailma meille elää.

Toinen ihminen ei ole vihollinen, vaan mahdollisuus.