Kuten tämän blogin lukija saattaa huomata harkitsemme juttujamme todella tarkkaan mistä syystä tämäkin postaus on ottanut aikaa vain noin viikon. Tai sitten olemme vain laiskoja.
Kebab-blogin huiman suosion myötä päätimme päivittää setuppimme ja nyt on pelit ja vehkeet, järjestelmäkamerat ja kaikki! Kyllä kebab-blogin pitäminen kannattaa..
Chilli on pieni kummajainen Helsingin kebabskenessä: sieltä ei ensinnäkään saa pizzaa ja lisäksi se on vielä ketju. Ketjuudestaan huolimatta eri Chillien laatu on vaihdellut ihan reippaasti ja jo aikanaan totesin Hakaniemen olevan niistä paras. On mahdollista että keskimääräinen käyntiaika kello 2-4 yöllä vaikutti silloin syntyneeseen mielikuvaan. Ehkä 2-4 yöllä saa kaikkein parhaat kebabit? who knows..
Sisustukseltaan Chilli eroaa normaalista kebulasta siinäkin, että se on varsin siistin ja modernin näköinen. Melkein, muttei ihan fancy.
Mitä ruokaan tulee kebab salaatilla oli tämän hetkisistä yrityksistä paras, joskaan ei suurin annos. Riittää lounaaksi hyvin. Isoin pettymys oli se että tulinen-kastike ei ollut erityisen tulinen. Boonuksena se kyllä sentään maistui muultakin kuin pelkästään tomaatilta. Mestan kebab-lastut ovat myös hieman sirompia kuin useissa muissa paikoissa.
Keskivertoa maukkaampi kastike.
Siistin näköiset annokset ja tila.
Kysytään tulinen vai mieto.
Tulinen kastike ei ole eneää nykyään tulinen.
Kebab raneilla oli tasapainoinen annos joka noudatti täsmällisesti kebabin kultaista leikkausta: 1/3 kebabbia, 1/3 ranskalaisia ja 1/3 salaattia. Se miellytti silmää, eikä ollut vain läjä “jotain” lautasella. Minihuomiona nykyään monissa paikoissa ei saa sekä valkoista, että punaista kastiketta mutta täällä molemmat kuuluu asiaan, kuten myöskin kysymys “tulinen vai mieto kastike?”. Noh, tulinen tietenkin. Typerä kysymys. Ja eihän se ollut hirveän tulinen. Tai siis ei tulinen ollenkaan. Makua siinä tosin oli hitusen enemmän kuin muissa tähän asti kokeilemissamme kebabkastikkeissa. Salaatti vaikutti hitusen tuoreemmalta, ja punasipulin maistoi vielä tuntien päästä aterioinnista. Ranskalaiset olivat huolellisesti uppopaistettu ja niissä oli sitä punertavaa ranskalaismaustetta mitä välillä ranskalaisten kanssa saa, jos käy tuuri.
Kaikenkaikkiaan rane-kebbe oli varsin positiivinen kokemus ja tähän astisista paras. Pieni bonus myös siitä, kun näki ravintolan pitäjän rakkaudella, tunteella ja taidolla vuolevan juuri sopivan paksuisia kebab-lastuja. Siinä näki vuosien huolellisen harjoittelun tuloksen. Hinta oli muistaakseni 8,9 euroa ilman limua, mikä on melko korkea, mutta keskivertoa tasapainoisempi annos teki hinnasta lähestulkoon hyväksyttävän.
Tulinen kastike oli silmänlumetta
