TĂYNNĂ PELKOJA â TOINEN KOHTAA NE, TOINEN PAKENEE NIITĂ
Olen perusluonteeltani hyvin analyyttinen, mÀÀrĂ€tietoinen, jÀÀrĂ€pĂ€inen ja sinnikĂ€s. NĂ€mĂ€ perusluonteenpiirteet ovat kannatelleet minua hetkinĂ€, jolloin on ollut kyse omien pelkojen tai itsensĂ€ voittamisesta. Ajattelin tĂ€ssĂ€ kirjoituksessa pysĂ€htyĂ€ muistelemaan sitĂ€ pienen pojan ajatusmaailmaa, jolloin nĂ€mĂ€ luonteenpiirteet punnittiin ensimmĂ€istĂ€ kertaa ja olin pakotettu kohtaamaan ensimmĂ€isen todellisen pelkoni.Â
Pelko puree kovaa
Palaan ajassa taaksepĂ€in hetkeen, jolloin asuin Jaalan KirkonkylĂ€llĂ€ â osoitteemme oli muistaakseni Kukkuvantie 16. Olimme muuttaneet Jaalaan Kuusankoskelta, kun Ă€iti ja isĂ€ olivat ilmeisesti pÀÀttĂ€neet, ettĂ€ haluavat asua maaseudulla. Myöhemmin olen ajatellut, ettĂ€ Jaala oli varmasti myös halvempi paikka asua kuin Kuusankoski. Kuusankoski oli tuohon aikaan vaurastunut UPM Kymmene paperiteollisuuden siivittĂ€mĂ€nĂ€ ja alueella asui hyvin toimeentulevaa vĂ€keĂ€. En varmistanut tĂ€mĂ€n oletuksen todenperĂ€isyyttĂ€, joten voin olla hyvin vÀÀrĂ€ssĂ€kin.
Noin 4-6 vuoden ikĂ€isenĂ€ minua puri koira vasempaan kĂ€teen, joka teki verta vuotavan haavan lisĂ€ksi jonkinlaisen haavan pienen pojan mieleen. Lopulta se haava ilmeisesti tulehtui, koska aloin pelkÀÀmÀÀn koiria. PelkĂ€sin niitĂ€ niin paljon, ettĂ€ erÀÀnĂ€ kertana ala-asteen vĂ€litunnilla oli âPikiâ niminen koira laskettu vapaana juoksemaan ala-asteen pihalle â olin tuolloin noin 7-8 vuotias. NĂ€in jĂ€lkikĂ€teen ajateltuna, ei kovin kummoista, mutta tuolloin se sai aikaan asteittaisen paniikin ja karkasin koulusta. Juoksin niin kovaa kun jaloistani pÀÀsin lĂ€heiseen metsÀÀn ja piilouduin niin opettajilta kun âPikiltĂ€â. Kaikki koiriin liittyvĂ€ pelko siis jotenkin kiteytyi âPikiinâ, joka oli nimensĂ€ mukaisesti musta iso uros koira, joka kaiken muun hauskan lisĂ€ksi asui naapurissa erÀÀn hyvĂ€n kaverini kodissa.
Pohdiskelin tuota koirapelkoa pitkÀÀn omassa mielessĂ€ni, nĂ€in siitĂ€ unia ja varoin joutumasta koirien kanssa tekemisiin. Oli kuitenkin musertavan tylsÀÀ, ettĂ€ en voinut kĂ€ydĂ€ kaverini luona, koska siellĂ€ oli koira. ErÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tunne siitĂ€, ettĂ€ tuo âpetoâ oli kohdattava ja nujerrettava jopa hĂ€vettĂ€vĂ€ltĂ€ tuntuva pelkoni valtasi koko sydĂ€meni. En oikeastaan miettinyt sen jĂ€lkeen montaa sekuntia miten sen tulisin tekemÀÀn, vaan pÀÀtin ettĂ€ menen kĂ€ymÀÀn naapurissa, teen tuttavuutta âPikiinâ ja voitan pelkoni. Matka naapuriin tuntui melko pitkĂ€ltĂ€, mutta sen jĂ€lkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti, enkĂ€ muista kunnolla mitĂ€ kaikkea tapahtui â sen muistan, ettĂ€ tuona pĂ€ivĂ€nĂ€ istuin silittĂ€mĂ€ssĂ€ tuota koiraa ja olin rauhallinen. SiitĂ€ eteenpĂ€in olen pitĂ€nyt koirista ja uskon, ettĂ€ minullakin tulee vielĂ€ olemaan oma koira.Â
Pelaat korteilla jotka jaettiin
Kohtasin siis pelkoni yksin â olen tottunut niin tekemÀÀn koko elĂ€mĂ€ni ajan, se on niin sanotusti tarttunut takkiin ja vienyt minua eteenpĂ€in. Tunsin joskus aikaa sitten kateuden pistoksia, kun kuulin tai nĂ€in miten ystĂ€vieni vanhemmat auttoivat heitĂ€ eteenpĂ€in. Minulta tuo jĂ€i jotenkin puuttumaan, mutta tĂ€mĂ€kin oli asia jonka selĂ€tin jo aikaa sitten â mielestĂ€ni kaikkia asioita ei voi laittaa vanhempien syyksi, koska jokaiselle meille peli on lopulta sama. Sinulla on ne kortit, jotka sinulle jaettiin ja sinun on pelattava parhaasi mukaan niiden korttien avulla tai sitten voit luovuttaa â valitsin ensimmĂ€isen vaihtoehdon.
YritÀn itse vaalia sitÀ arvoa, ettÀ pystyisin olemaan lastemme tukena, viitoittamaan tietÀ ja kohtaamaan yhdessÀ heidÀn pelot ja ongelmat. Olen kuitenkin sen verran realisti, ettÀ tulen epÀonnistumaan jossakin vanhemmuuden osa-alueessa, mutta toivon ettÀ minussa on miestÀ myöntÀÀ se lapsilleni kun se tilanne tulee. Uskon nimittÀin, ettÀ kun taistelen perheeni eteen luovuttamatta hetkeksikÀÀn niin he antavat minulle epÀonnistumiset anteeksi.
Haluan siis taistella jokaisesta sentistĂ€, jokaisesta metristĂ€ â uskon yksilön mutta myös perheen kehittymiseen työn kautta. MikÀÀn ei tule ilmaiseksi ja myös perheen eteen on tehtĂ€vĂ€ töitĂ€. Onni seuraa perĂ€ssĂ€. Minun tuleva vaimoni on opettanut minua paljon arkisten asioiden arvostamisessa ja kuinka niitĂ€ pitÀÀ vaalia, jotta pÀÀsemme yhdessĂ€ maaliin. HĂ€n on tĂ€ydentĂ€nyt minua ja tuonut arjen lĂ€hemmĂ€s sydĂ€ntĂ€ni. En tunne enÀÀ kulkevani yksin elĂ€mĂ€n vastavirrassa.












