Esimies itsensä johtajana ja coachina

Itsensä johtaminen

Itsensä johtaminen on kaiken johtamisen perusta. Hyvä asenne ja taidot, kuten tietoisuus omista arvoista, tahdonvoima, läsnäolo, tunnetaidot sekä palautteen antaminen ja vastaanottaminen, auttavat itsensä johtamisessa ja kehittymisessä (Ristikangas & Grünbaum 2016, 131). Tärkeää on tuntea itsensä, omat vahvuutensa ja kehityskohteensa. Ensin pitää osata johtaa itseään ennen kun voi johtaa muita.

Valmentava ote

Työelämässä vaaditaan nykyään merkityksellisyyttä ja innostumista, ja näihin tarpeisiin vastaamaan on kehittynyt valmentava johtajuus. Se on arvostavaa, tavoitteellista ja osallistavaa yhteistoimintaa, joka parhaimmillaan saa yksilöiden koko potentiaalin vapautumaan organisaation käyttöön. Valmentavaa otetta tarvitaan, jotta ihmisten motivoitumisen tavat ja työn tuottavuus tulisivat paremmin huomioiduiksi. (Ristikangas & Grünbaum 2016, 13-14.)

Coaching

Coaching on yhteistyötä ja siinä autetaan toista saavuttamaan tavoitteensa. Minusta meissä kaikissa on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia, joka pitäisi auttaa esiin. Coachaus on vahvuuksien löytämistä, onnistumisten korostamista ja joskus myöskin se viimeinen sysäys kohti tavoitetta. Ihminen tarvitsee kuuntelemista ja ajatuksilleen peilauspintaa, varsinkin silloin kun ei oikein meinaa nähdä metsää puilta. Coachingin avulla potentiaalimme voitaisiin saada tehokkaammin vapautumaan käyttöömme.

Coachingissa valmennettavan annetaan itse tehdä oivallukset, ja yleensä ihminen sitoutuu omiin ideoihinsa paremmin kuin muiden esittämiin ideoihin. Coachingissa on yksilön lisäksi kyse myös ryhmän osaamisen ja potentiaalin valjastamisesta yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Coaching onkin hyvä työkalu innostamiseen ja sparraukseen, sillä yhteistyö ja yhdessä johtaminen ovat osa tämän päivän työelämää.

Pinnallisesti ajateltuna coachauksen voisi luulla olevan toisen neuvomista, mutta todellisuudessa kysymysten oikea muotoilu, läsnäolo ja kuunteleminen eivät ole yksinkertaista. Mielestäni suurin haaste coachauksessa onkin sen monitasoisuus. Monen asian kanssa samanaikainen tasapainoilu vaatii paljon. 

Coachausta voisin kokeilla jatkossakin, jos vain sopivia tilaisuuksia avautuu. Ensin pitää kyllä harjoitella ja perehtyä hieman lisää, ennen kuin alan tarjoamaan coaching-palveluitani muille, he heh.

Lähde: Ristikangas, M. & Grünbaum L. 2016. Valmentava esimies. Talentum Pro. Helsinki.

Stanley Rossin kirjoittamassa artikkelissa ”A conceptual model for understanding the process of self-leadership development and action-steps to promote personal leadership development”, käsitellään itsensä johtamista ja johtamisen kehittämisprosessia. Keskeisiä asioita artikkelissa ovat mm. itsetunto ja sen vaikutus motivaatioon.

Itsetunto keskiössä

Hyvä itsetunto on myönteinen ja realistinen käsitys itsestä, omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Vahva itsetunto perustuu hyvään itsetuntemukseen. Itsetunto kehittyy jo varhaisessa iässä, mutta kokemukset muovaavat sitä. (Mieli, Ross 2014, 301.)

Aikuisenakin voi siis vahvistaa itsetuntoaan mm. tutustumalla itseensä, keskittymällä positiivisiin asioihin ja parantamalla itsemyötätunnon (Mieli) taitoja. Suhtautumalla toisiin myötätuntoisesti, voimme oppia suhtautumaan myös itseemme lempeämmin.

Omalla kohdallani on ainakin niin, että mitä enemmän on tullut ikää ja kokemuksia, sitä enemmän olen tutustunut itseeni ja alkanut viihtyä paremmin nahoissani.

Kaikille tulee joskus myös vastoinkäymisiä työelämässä ja muussa elämässä. Mielestäni oleellista on se miten niihin suhtautuu.

Itsetunto vaikuttaa toimintaamme ja toiminnan seuraukset vaikuttavat itsetuntoomme. Hyvä tai huono itsetunto johtavat helposti itseään vahvistavaan kehään. (Mieli.)

Ross’n mukaan huono itsetunto heikentää johtajuuden kehittämisprosessia ja tuloksena on se, että henkilö pysyttelee tukevasti mukavuusalueellaan. (Ross 2014, 304.)

Itsetuntoa vahvistamalla voi kehittyä paremmaksi johtajaksi (Ross 2014, 302.) Itseään pitää osata johtaa ennen kuin voi johtaa muita. (Ross 2014, 306-307.)

Motivaatio liikkeelle panevana voimana

Maslow’n tarvehierarkian (1943) mukaan motivaatio on tila, joka on seurausta siitä, että henkilö haluaa jotain, ja jonka mukaan yksilön tarpeet vaikuttavat motivaatioon. (Ross 2014, 310.)

Ross (2014, 304.) mainitsee myös Gist’n tutkimuksen (1987), jonka mukaan itsetunto ennustaa henkilön motivaatiotasoa ja hänen kykyjään suoriutua tehtävistään.

Motivaatiolla on merkittävä vaikutus. Olen huomannut, että mitä enemmän haluan tai tarvitsen jotain, ja mitä analyyttisemmin pystyn sen itselleni perustelemaan, sitä parempi on myös motivaationi. Kananlento loppuu melko lyhyeen, jos toiminnalla ei ole tarkoitusta.

Motivaatio on luonnollinen osa itsensä johtamista, ja itsemotivaatio antaa tarvittavan sysäyksen siirtyä epämukavuusalueelle, joka aloittaa oppimisprosessin. (Ross 2014, 301., 312.)

Oppiminen ja kehittyminen todellakin tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Se on aika ärsyttävää, sillä eihän sitä kutsuta epämukavuusalueeksi suotta. Epämukavuutta kannattaa kuitenkin oppia sietämään. Itsensä kehittäminen kun ei koskaan mene hukkaan.

Lähteet:

Mieli. Suomen Mielenterveys ry. Hyvä itsetunto on optimistista realismia. Luettavissa: https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/hyv%C3%A4-itsetunto-optimistista-realismia. Luettu 22.9.2020

Ross, S. 2014. "A conceptual model for understanding the process of self-leadership development and action-steps to promote personal leadership development". Journal of Management Development, Vol. 33 No. 4, pp. 299-323. https://doi-org.ezproxy.haaga-helia.fi/10.1108/JMD-11-2012-0147

Tavoitteellinen toiminta tarkoittaa minulle, että olen asettanut selkeät tavoitteet, joita lähden toteuttamaan. Motivaation pitää olla kohdallaan, muuten ei hommasta tule mitään! Kun todella ymmärrän mitä tavoittelen ja miksi, on helpompi suunnitella omaa ajan- ja energiankäyttöä.

Priorisoi ja laadi realistinen aikataulu

Kun kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä kerralla, niin kokonaisuuden hahmottaminen, sen purkaminen pienempiin paloihin sekä asioiden priorisointi auttavat ajanhallinnassa.

Kirjaan välitavoitteet ja deadlinet perinteiseen kalenteriin ja teen tehtävälistoja, jolloin näen suunnitelman konkreettisesti. Siten on helpompi hahmottaa mitä ja milloin pitää tehdä. Pyrin laatimaan aikataulun huolellisesti ja päivitän sitä tarvittaessa. Suunnitelma varmistaa etten unohda asioita ja voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tehtyjen töiden ylivetäminen tuo myös tunteen onnistumisesta ja eteenpäin menemisestä.

Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen on oleellista, sillä joskus tekisi myös mieli lipsua suunnitelmasta. Silloin vaaditaan asennetta ja tahdonvoimaa.

Rentoudu!

Hyvinvoiva ihminen on tunnetusti tehokkaampi. (Sosiaali- ja terveysministeriö.) Väsyneenä on vaikeaa muistaa taukojen ja tasapainon merkitys. Olen huomannut, että kun joskus oikein stressaa ja tulee se tunne, että pitäisi runnoa hommia väkisin eteenpäin, niin silloin oikeastaan kannattaisi mieluummin hengittää, laittaa tietokone kiinni ja syödä jotain, puhumattakaan nukkumisesta. Seuraavana päivänä voi olla, että tunkkainen ja tukkiutunut idealähde onkin kummasti kirkastunut ja flow is back!

Kun päivästä meinaa loppua tunnit kesken

Ajanhallinnan haasteet ovat yleisiä. Työkalujen avulla niitä voi kuitenkin helpottaa ja ratkaista. Mm. Pomodoro-tekniikkaan perustuvan Fokuskellon käytöstä voi olla hyötyä, jos haasteena on keskittyminen. Kello auttaa tarttumaan toimeen ja vähentää keskittymistä heikentäviä häiriöitä. (Työterveyslaitos.)

Priorisoimisessa voi käyttää apuna erilaisia tekniikoita, kuten Eisenhowerin laatikkoa tai 1-3-5-sääntöä. Menetelmien avulla voi keskittyä olennaisiin asioihin ja tehtävämäärän hallinta selkiytyy. (Duunitori 2020.)

Coachaus voi auttaa pääsemään alkuun asioiden priorisoimisessa. Myös itseään voi valmentaa kysymällä itseltään töiden hallintaan liittyviä kysymyksiä, esim. mikä on juuri nyt tärkeintä ja mitkä asiat on aivan pakko hoitaa. (Ristikangas & Grünbaum 2016, 22.)

Lähteet:

Duunitori 2020. Ajanhallintatyökalut. Luettavissa: https://duunitori.fi/tyoelama/ajanhallinta-tyokalut. Luettu 7.9.2020.

Ristikangas, M. & Grünbaum L. 2016. Valmentava esimies. Talentum Pro. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Työhyvinvointi. Luettavissa: https://stm.fi/tyohyvinvointi. Luettu 11.9.2020.

Työterveyslaitos. Ajanhallinta. Luettavissa: https://www.ttl.fi/tyontekija/tyoaika/ajanhallinta/. Luettu 7.9.2020.