Blackjack

Moi lukijat. Mä olen täällä taas. Mä oon tässä treenannu blackjackiin liittyen erilaisia käsiä. Joidenkin mielestä tää mun eteneminen saattaa vaikuttaa jotenkin toivottoman hitaalta, mutta miettikää itse omalle kohdallenne. Kuinka paljon jotakin uutta olette valmiit oppimaan raskaan työpäivän päälle? Sitähän minäkin. Mä ite pidän tätä kehitystä ihan hyvänä, vähä vähältä alan saamaan jonkinlaista kokonaiskäsitystä tästä pelistä.

Niin munhan piti selittää niistä käsistä. Noh, blackjackissa kädet jaetaan käytännössä kolmeen erilaiseen luokkaan. Ensinnäkin on niin sanottu kova käsi. Se kuulostaa melko karulta, mutta oikeestihan sillä tarkotetaan tässä pelissä siis sellasta kättä, jossa ei ole laisinkaan ässää.  Toista luokkaa sanotaan niin sanotuksi pehmeäksi kädeksi. Pehmeässä kädessä sitten taas on ässä. Kolmantena käsityyppinä on pari, eli siis sillä tarkoitetaan sellaista kättä, jossa on mukana kaksi samanarvoista korttia. Tässä oikeestaan seuraavat sellaset perusasiat, mitä mä oon koittanu saada iskostettua mieleen. Nää on kyllä myös ihan niitä perustuksia tän pelin pelaamisessa.

Moi taas. Ensinnäkin pahoitteluni, tässä on nyt ollu taas vaihteeks vähän kaikenlaista. Tai suomeks sanottuna on ollu töissä helvetillinen kiire – vaikka siellä vaan perseellään istutaankin, etten oo oikeen ehtiny vähään aikaan mitään kirjottelemaan. En oo sen pahemmin ehtiny pahemmin korttiakaan läiskimään, ellei sitten oteta huomioon eilistä (tai oikeastaan viime yötä) jolloin olin Karin kämpillä käymässä. Kari on siis se korttihai, mistä taisin jossain aiemmassa postauksessanikin jotain ohimennen mainita. Karin luona on aina mukavaa käydä, mutta nuo ovat sen verran rankkoja vierailuja, ettei niitä kyllä enää tässä iässä montaa vuodessa jaksa tehdä. Kari pitää siis saunomisesta ja jaloviinasta. Se myös jotenkin olettaa että sen vieraat pitävät myös, joten reissut ovat todella sekavia.

No, ennen kun päädyttiin liian kovaan känniin, Kari koetti opettaa vähän lisää blackjackista. Monesti tuntuu että oppii asioita paremmin silloin, kun niistä kertoo tarpeeksi yksinkertaisesti sellaine ihminen, joka tuntee asiaa tarpeeksi monimutkaisesti. Käytiin siinä noita perusperiaatteita läpi. Kari oli sitä mieltä että olen ehdottomasti oikealla tiellä opiskelemieni asioiden kans.

Mä alan pikkuhiljaa muistaa, miksen oikeestaan koskaan koulussa pahemmin välittänyt matikasta tai kielistä. Tai tuli vaan tossa mieleen, kun oon koittanu painaa kaaliin näitä blackjackin perusteita tässä yötä myöten. No okei myönnän, alkoholilla saattaa olla tällä hetkellä osuutta asiaan. Tässä on mukava pitkän työvuoron päätteeksi ottaa muutama kukko niinku Tami sanois, heh heh.

Mä tuun ensinnäki lähteen siitä, että jos korteilla on arvoo 17 tai vielä enemmän, periaatteessa missään tapauksessa ei kannattais koittaa ottaa lisää kortteja. Ja sit toisaalta, jos korttien arvo on vaikka 11 tai sitäkin pienempi, niin kannattais aina ottaa lisää tai tuplata. Tää on se lähtökohta johon mä lähen tätä hommaa rakentamaan. Mun viisasten kivi tässä blackjackin ihmeellisessä maailmassa. Oon luonteeltani vähä sellanen, että jos alan rakentamaan tai opettelemaan jotain vähääkään isompia kokonaisuuksia, mun on pakko tehdä se homma pala kerrallaan. Tarkotan että mun pitää oikeestaan askel kerrallaan alkaa hahmottelemaan sitä kokonaisuutta ja kerrata jokainen askelma tarpeeksi monta kertaa.

Moido kaikille ja onnittelut siitä, että olette löytäneet tänne uuteen blogiini. Tosiaan kuten tuosta otsikosta voi ehkä päätellä, niin korttipeleistä aion täällä alkaa kirjoittamaan. Mutta mitäpä minä kerkoitsin näin aluksi itsestäni? No, olen 28-vuotias suomalainen mies. Kotipaikan kohdalla lukee Vantaa, tarkemmin jos paikannetaan niin tullaan Korson kulttuurimaisemaan. Olen ammatiltani rekkakuski (on muuten vieläpä lapsuuteni haaveammatti) joten tien päällä tulee vietettyä iso osa kaikesta ajasta. Ja työhulluksikin sanovat vielä. No mä sanoisin että mulla on sellaset geenit, että tykkään työnteosta niinku hullu puurosta. Tai vanhemmat on ja on ollu ihan samanlaisia.

No, koska rekkojen tai muiden tollasten isojen autojen ajaminen on kuitenkin lopulta yksinäistä ja ykstoikkosta puuhaa, niin mä oon koittanu kehittää itelleni tässä vuosien varrella kaikenlaisia harrastuksia. Pelasin pitkään tuttujen kavereiden kanssa salibandya, mutta sitten se alko mun mielestä vaikuttaa vähän liikaa mun työvuorojen suunnitteluun, joten jätin tuon homman sitten kokonaan. Toisaalta nyt, vaikka muutama lisäkilo on kieltämättä tullut, mulla on mahdollisuus koittaa saada kaikkein rahakkaimpiakin työvuoroja.