underconstruction

sokea koira katsoo minua suoraan silmiin kirkkaassa valossa ja sydän liikahtaa oudosti mistä se eläin tietää katsoa silmiin  aurinko paistaa suoraan tunnelin läpi ja kääntää sen nurinpäin 

oljenväriset maisemat ja maan eri sävyt, peltoaukeat ja kaislikot, hirviaidat moottoritiesiltojen silmukat jatkuisivat vaan kunnes silmä on levännyt tarpeekseen

kun suljen silmät näen lautakaton joka salamoi ja miehen käsi asettaa leipäveitsen puiseen telineeseen kun avaan silmät näen sinisen taivaan ja kummallisen värisen männyn sekä pääskysten nuolet jotka sinkoilee pelottavan lähellä sydäntä

comeand clip my fingernails chew through the flesh aroundmyheart swallow it whole and pulsing still feel it feel it feel it pounding in yourbelly hot and feral hot and feral animals run through my eyes like headlights i did not ask to be born withthese limbs that cannot gallop dirt splashes like bullets against the windshield but it holds it holds us like babies in the steel belly of a predator that knows how to run and killbutcannot hunt roadkill road kill roadkillafteranother to die not hunted but ran over highway funeral highway graveyard road running so high you can smash your car into the sky into heaven this is a heist but we are about to get caught in the clouds that hang so low you can hear them

everything feels personal, facial expressions on public transport, changes in weather, the songs on the radio, endless pictures on the internet, everything feels like it has been curated for me, because of me, this immense pressure like a thunderstorm closing in on me. and i cannot stop and listen to it all, i am tired of the way how every simple interaction, every gaze feels like giving birth. i need to rush past until sounds and images and expressions blur like a landscape behind the windows of a moving vehicle. because what if i cannot take it, what if it is like white knuckles, a fist in my belly, those terrible moments after all the air has escaped your lungs? but no matter how hard i step on it, how many speed limits i cross with eyes shut tight, the strange frequency stays with me, it finds me everywhere and anywhere, it is in the breaths i take, in any manner or movement of my body, in the rush of blood through my head, in the mumble of the passing cars, unfamiliar faces and voices. it is the pavement i step on but also the neural pathway where the movement is born, static electricity between two surfaces, any materials, something that does not translate but also defies the very need for any translation. an arched bow somewhere in my spine, my senses the pointed arrow.

voi ei särkee sydäntä kun tää on lähetetty 556 päivää sitten, nyt ehkä kirjotan lisää jos oot vielä siellä jossain lukemassa..<3

mikä menee ihon alle tänään lasi vai sanat vaiko taivas, sinulta paidan kaulukseen unohtunut tuoksu kiristää henkitorvea sulkee sanat sisääni sinun tapasi poistua luotani vaikka jäät huoneeseen on ruminta raapimajälkeä joka jää ihoon helmojen alle ihon alle kuin se lasi ja taivas koska sitä oli kesä pelkkää lasia ja taivasta lasitaivasta polttavan taivaan alle pudonnutta lasia joka makasi särkyneenä siellä missä silmä välttää värivaloissa desibeleissä jotka katkovat luut korvakäytävistä sydän on enää vain strobovalo sykkivän lyövän kirkkauden välissä vain kovin lyhyitä hetkiä pimeää ja hiljaisuutta ja se taivas se helteen puhki polttama valo joka ei hellitä ei anna armoa ei pimeää eikä hiljaisuutta (niin kuin sydämet ja strobovalot) se vain makaa valkoisena vasten verkkokalvoja särkee muttei sokaise ja siellä valkoisessa autereessa kangastuksissa on vedettävä viiva hengitysteihin limakalvoille polttaa niin kuin se valkoinen taivas on vedettävä viiva tähän ihoon yrittää erottaa se tästä nestemäiseksi muuttuneesta taustasta viiva väliimme sillä en ole varma mikä niistä kangastuksista on todella sinun kasvosi

oi just hyvä tarina toi ginsberg tarina, onhan lyriikan historiastakin lukeminen mielenkiintosta, mut myös hieman kuivakka tapa tutustua, toisinkun paska punk kappale. hmmmmm sen jälkeen kun imagismi alkoi kiinnostaa joskus alkuvuodesta on ahdistanut omien tekeleiden tekstin rönsyilevyys ja liika tunteissa kahlaus, joten aika siistiä jos jonkun korviin ne on alkaneet kallistua lähemmäs riisutumpaa imagismia. aaaaa aina saa kysyä, mutta hiton hankala kysymys kun kuuntelen aikalailla kaikenlaista laidasta laitaan. oon myös huono esimerkiks nimeämään mitään genrejä musiikista, mutta viimeaikoina on soinut paljon mikko joensuu, the national, brahms, keaton henson, radiohead ja beach house. (apua menipä ikuisuus saada aikaiseks vastata näihin viesteihin, pahoittelut)

saako kysyä millasista vääristä syistä? Allen Ginsberg ja erityisesti häneen liittyvät väärät syyt kiinnostaa aina. kerro sit miltä w.c.w. maistui!! (ja samaa toivon itsekin)

miksi sydämeni on niin äänekäs miksi linnut ovat hiljaa kuka kävi ovella karmeissa kaikuu yhä kosketus pohjoistuuli avaa silmät kadut hilseilevät kuollut vuodenaika kirvelee iholla

tänään kahvipannu jää liedelle muutamaksi hetkeksi liian pitkäksi aikaa muutamaksi hetkeksi niin että purut nousevat kannuun saakka, raapivat kitalakea aamut ovat yhtä synestesiaa, kun aistini kompastelevat kofeiinista matalasta verensokerista, unista hämmentyneinä toisiinsa ja ihoni näkee enemmän kuin silmäni koskaan ilmassa törmäävät äänet ja sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä havaittava osa ristiaallokko: hankalaksi sen tekee se, että sen suunta ja koko vaihtelevat (Tällainen aallokko saattaa aiheuttaa vaaran varsinkin henkilölle, joka liikkuu vedessä uiden. Lähde: Wikipedia) taivaassa on halkio, josta valo siroaa kyyhkyjen päälle kyyhkyjen siivistä siroaa päälleni ääni värähdys, joka jatkuu ketjureaktiona hartioissa kirjoitettu osio päättyy tähän sillä seuraavaa säkeistöä en osannut käsitellä kuin kehonkielellä (siinä kielessä diskursseina toimivat poikki menneen solisluun vuoksi aavistuksen lysyyn painunut toinen lapa, luita haurastuttava epävarmuus, pinttyneet liikeradat (esim. kun hiukset viedään korvan taa))

(vaiko vain keskosia, alle 2 500 gramman painoisia?) koira ja hän sateen tuoksussa siinä varovaisessa toiveessa joka nousee kellastuneiden saniaisten lomasta autio valo hentojen haapojen keskellä, tämän vuodenajan väripaletti: lumessa henkeään haukkova kuiva heinikko maidon värisiä päiväunia joissa persikkapuut kukkivat lakanoiden raskaat laineet on huhtikuu sähkölankakehyksiin ripustettua taivasta liikaa valoa joka nousee jo aamuneljältä auenneet polvet ja naurulokit

voi kun osaisinkin kertoa, mut haen sinne nyt vasta ensimmäistä kertaa tosissani, oon aikaisemmin käyny vaan istumassa turistina sen kokeen. haen ite tampereelle, mistä oon kyllä kuullut aika paljon hyvää. vatvoin itekin sen kanssa todella kauan että vastaakohan se sitten todellisuudessa yhtään sitä mitä meen hakemaan mut ei kai auta kun kokeilla. jaksamista sun pääsykokeisiin!

hmmmm riippuu ehkä millasesta leikkauksesta se on toipumassa mutta musta ois kiva saada jotain herkkuja kun sairaalasafkat voi olla vähän ankeita (ja neilikoita). mäkin oon ison osan ajasta ihan lamaantunu (ehkä hyvässä mielessä) siitä miten kaikella tavalla taitavia ihmisiä oon jotenkin onnistunut saamaan ympärilleni. painiskelin myös pitkään opiskelusuunnitelmien kanssa ja se ois varmaan jäänyt ikuiseks vatvomiseks siitä, että mikään ei tunnu yhtä aikaa järkevältä ja oikealta ja sopivalta ja tärkeeltä (päätin sitten vaan kokeilla ensin mitä siitä tulee, jos annan vaan kiinnostuksen viedä ja meen yrittämään kirjallisuustiedettä. mikään ei kuitenkaan oo lopullista, aina voi yrittää uudestaan ja vaihtaa suuntaa (ainakin toivottavasti)). toivottavasti löytäisit jotain, mikä tuntuis jossain mielessä ja hetkessä oikeelta suunnalta kokeilla. ja aina voi ottaa itelleen aikaa miettiä ja etsiä. tästä tuli nyt ihan hirveän pitkä vastaus, oon tosi huono ilmasemaan asioita tiiviisti ja tehokkaasti, joten ehkä kerron mun päivästä yhden hetken jossa oli hyvä: heräsin vanhemmilta valokuistilta auringon valoon ja silkkikorvaseen koiraan vieressä. kiitos kovin viestistä <3

that sounds so nice and i really hope that holding on to moments like that one will help you get through the difficult times, lots of hugs to you (and thank you so much)

???????? ???? ??? ????????????? !!!! apua voi ihana (pliis pliis tule ja puhu koska tykkään puhua kaikesta maan ja taivaan välillä)

mutta valot vyöryvät taas uomaansa hukuttaen alleen ajatuksen hevosesta tiehen jää rusakon muotoinen arpi