Uninukke

Olen tuntenut tylsyyden, koska tylsyys olen minä. Luonto puhkeaa kukkaan, ja ihmiset kiihottuvat ympärilläni. Koditonkin hymyilee, mutta minua ei piristä edes auringonvaloviivat seinällä.

Sinä lähetit minulle joskus kappaleita, jotka voisivat helpottaa oloani. Varpaani kipristelevät, ja alaselkääni sattuu. Odotan, että joku löytäisi minut.

Äiti ei hyväksy sitä, että lapsestaan hiipuu pian kaikki ilo. Lapsi ensin jätti kaikki animaatioelokuvat ja siirtyi kauhuun. Puhui muulle perheelle vain pari sanaa – tai ei ollenkaan. Lopuksi lapselta jäi nautinto merkittävimmistäkin asioista.

Makaan lumen peittoisella harjulla. Siitä on laskettu joskus pulkalla alas, ja naurettu. Pissattu housuun ja myöhästytty iltaruoalta.

Kävelimme tästä joskus ohi. Otit musta kuvia ja mä poseerasin. Laitoin tekoverta sun suunpieleen. Olit vampyyri ja imit mut kuivaksi.

Tuulee, ja on valoton yö. Odotan viimeisenkin lenkkeilijän ohittavan minut. Sitten katkaisen kaulani ja vedän ranteeni auki. Raavin rystysiäni verille.

Punainen lätäkkö leviää ympärilleni. Katsot ylhäältä, kuinka mä ja puu ollaan molemmat maassa.

Nuorisotalolla ei koskaan pala valot. Nuoret viettävät aikaa vanhan ravintolan kellarissa, ryypäten. Blondi nuori tyttö ja hänen poikaystävänsä lähtevät kodeistaan usein pakoon väkivaltaa.

Lähikaupalla myydään mustamakkaraa, joskus pizzaa. Lapset ostavat pääsiäismunia käteisellä, koska enää ei virvota. Kukaan ei enää pidä pihakirpputoreja.

On amerikanautokeli. Hylättyihin rakennuksiin on asennettu valvontakamerat. Viime vuosina vandalismi on lisääntynyt.

Autiotalon lattialla voi vieläkin nähdä kahden kesän takaiset askeleet. Toiset ovat sinun, toiset minun. Et pitänyt minua kädestä, koska pelkäsit.

Kasnäsin lohitehdas tupruttaa höyryä ja kalan leuhkaa satamaan. Maalarinvalkoisten housujeni lahkeet ovat hiekanpölyssä. Kylpylässä ei ole ketään, porealtaat ovat vapaana.

Ahtaan marketin kassa on ruotsinsuomalainen, mutta hän puhuu kuitenkin venäjää. Kylmäaltaassa on vain kalaa ja paketti wokki-vihanneksia. Ostan puolet halvemman karkkipussin alennuksessa. Sen parasta ennen -päivä oli kuukausi sitten. Pussin pinta ei enää ole kiiltävä.

Serkku kysyy, onko minulla poikaystävää. Hymyilen ja sanon ei, vaikka toivoisin, että vastaus olisi vastakohta.

Levitän palan muovikelmua juomalasin suulle. Täytän sen mehulla ja suljen nyytiksi. Puraisen, ja raikas mehu räjähtää suuhuni. Serkun äiti valittaa sotkusta, ja me juoksemme kallion reunalle.

Ilta laskeutuu rantaan. Puristan Elvitalin violettia hoitoainetta hiusteni latvoihin. Sauna on lämmitetty; se on moderni, ja seinän alareunassa on led-valonauha.

Juna hidasti Varkauden asemalle. Kuulutusta ei kuulunut, mutta ihmisiä siirtyi junan keskiosaan. Siirryin sinne itsekin.

Seisoessani pistin purkan suuhun ja lisäsin huulikiiltoa. Vieressäni, maassa, istui hieltä haiseva varusmies. Lapsi nuokkui portailla pelaamassa. Toinen kuulokkeeni ilmoitti vähäisestä akusta, toisesta kuului, kuinka Junko Furuta tapettiin raa’asti.

Poika odotti minua asemalla. Hän liikehti hermostuneesti ja hymyili ilmaan. Pojan parta oli siistitty, ja kaulassaan lepäsi viikon vanha, kellertävä fritsu.

Kävelin poikaa vastaan muiden matkustajien saattelemana. Päädyin pojan syliin, poskipäideni kohme suli hänen rintaansa vasten.

“Miten meni matka?”

“Ihan hyvin, kai.”

Menimme heti suihkuun. Putket olivat jäässä, joten vettä joutui keittämään lämpimäksi erikseen. Kissa istui ulkona navetan kulmalla, odotti hiiriä. Mustavalkoinen, karvainen koira makasi eteisessä tien tukkeena, toinen koira nauroi taivaassa.

Sauna oli lämmitetty, ja se huurusti ikkunan. Riisuin pojan alushousut hampaillani, hän toisti saman perässä. Pihavalo kajasti läpinäkyvien verhojen läpi.

Hajuvesi lupasi lempeän tuoksun, joka toisi mieleen kirkkaan pinkit auringonlaskut ja makeat hedelmät – mehukkaita kukkakuvia ja Havaijin maisemat.

Suihkutin hajuvettä pojan karvaisille säärille ja käsivarsille ennen hänen lähtöään. Minulla oli päälläni vaaleanpunainen, suloinen mekko ja suoristusraudalla käristetyt laineet. Pojalla oli camo-kuvioiset shortsit ja bändipaita.

Kello oli kahdeksan. Ulkona nuoret ajoivat mopoillaan kilpaa kylän kaupan liepeillä. Syksyllä ripustettu Marlon Brando katsoi seinältä viimeistä suudelmaamme.

Poika lähti, ja minä jäin makaamaan hänen viipyvään tuoksuunsa. Päiväpeitossa oli musta kynsilakkatahra.

Elämä on vain pelkkää vessassa käyntiä, ja hampaanvälien lankausta joka toinen ilta. Kuulokejohdon työntämistä väärään reikään, ettei arkisin piristäisi edes musiikki. "Kaikki järjestyy kyllä" -viestejä tarkoituksettoman hymiön kera. Kyynelten valuttamista eilisillä meikellä, ja niiden pyyhkimistä, kunnes silmäkulmat arastelevat.

Harvoin käyn kirkossa. En oo kovin uskovainen. Pienempänä rukoilin peiton alla, ettei mua tänä yönä murhattaisi. Tai ettei rosvot tulisi katon läpi ryöstämään mun perhettä. En tiennyt, kuka Jumala edes oli.

Makaan äitini Fiatin takapenkillä. Tulikuuma nahkapehmuste polttaa ihoani kuin liesi. Toukokuinen aurinko paistaa suoraan autoon, ikkunat ovat auki. Nostan käteni ylös ja katson auringonvalossa kuultavia ihokarvojani. Utelias ampiainen on pökertynyt jalkojeni alle. Äiti huutaa ulkoa, en tahtoisi mennä.

Kirkon piha on täynnä hienosti pukeutuneita ihmisiä. Yhdellä naisella on häämekon tapainen juhlapuku, kukkia hiuksissakin ja kaikkea.

Kävelen kirkon eteiseen kokoontuneen jonon ohi. Etummaisella on pitkä lyhty kädessään. Kaikilla on valkoiset kaavut. Äiti viittoo turhautuneesti kädellään. Valkohiuksinen tyttö hymyilee minulle. Tytön kaavun kauluksen alta pilkottaa kesäisen kukkamekon kuosi. Kaulassaan hänellä on suuret purppuraiset helmet.

Istun toiseksi ensimmäisessä rivissä, rippiläisten takana. Etsin katseellani tytön hymyä rivin takaraivoista. Pappi kutsuu vuorotellen nuoria lyhyelle kädenpuristukselle. Hän ojentaa jokaiselle pienen sinertävän kortin.

Konfirmaation jälkeen saa vapaaehtoisesti polvistua alttarille siunattavaksi. Rippiläiset halailevat toisiaan, riisuvat kaapujaan. Tytön mekko on vaaleanpunainen, siinä on pieniä kukkia, keskellä suuri sydän.

"Haluuks tulla savuille mun kaa?" tyttö kysyy ja nostaa mekkonsa helmaa. Valkoisten, pitsireunuksisten pikkareiden vyötärönauhan alla on sytkäri. Tytön sisäreidessä on tulehtuneen näköinen tatuointi pyhästä Mariasta.

"Öö, no okei?"

Ulkona on alkanut sataa viimeisen puolentoista tunnin aikana. Tyttö sytyttää tupakan ja avaa hiuksensa palmikolta. Tuulenpuuska leikkii tytön hiussuortuvilla.

"Mä osaan soittaa pianoa. Ja puhua ranskaa," tyttö tokaisee ja imaisee savua syvään.

"Vau."

"Mä tykkään uida järvessä. Vesi on mun elementti," tyttö jatkaa.

"Ootko kastanut talviturkin jo?" kysyn.

"Totta kai, jo huhtikuussa. Entä sä?"

"En oo."

"Mennäänkö uimaan? Tossa on lampi vieressä, tiiät kai, jos oot täältä päin."

Tytöllä on karvaiset jalat. Hän riisuu kukkamekkonsa ja heittää sen hiekalle. Näen vilauksen tytön paljaista rinnoista. Tyttö syöksyy veteen ja pelästyttää roiskimisellaan sorsapariskunnan.

"Mikä sun nimi on?" kysyn.

"Keksi mulle nimi."

"Emmä tiiä." Tuijotan tytön veteen leviäviä pellavahiuksia ja pinnalla kelluvia sieviä rintoja.

"Oisko Ilta tai Meri?" ehdotan.

"Iltameri."

Kävelemme ulommas lammen rannasta. Tyttö hytisee ja tiputtelee vettä.

"Haluutko sä tulla meille yöks?" tyttö kysyy.

"No vaikka, pitää sanoa vanhemmille."

Tyttö tarttuu käsivarteeni innokkaasti. Hänen märät hiuksensa kostuttavat paitani hihan ja maalaavat siihen tummemman läikän. Tyttö hyräilee kauniisti, yhtyen mustarastaan lauluun. Vastaan tulee pyöräileviä koululaisia.

Kiipeämme ikkunasta tytön huoneeseen. Puisilla hyllyillä on rivissä eri värisiä poneja. Joillain on sarvi, joillain siivet. Tytön sänky on petaamaton, siinä on paljon paksuja tyynyjä. Seinät ovat haalean pinkit, lattiaa peittää viisi räsymattoa. Tyttö jättää ikkunan auki.

Asetumme makuulle vierekkäin, tyttö kääriytyy peittoon. Vatsaani kouristaa ja se kurnii äänekkäästi. Tyttö sytyttää tupakan ja tarjoaa sitä minullekin. Imaisen hennosti, mutta yskäisen savut heti pois. Tyttö tukkii suuni pikaisesti. Nauramme hiljaa yhdessä.

"Kaunis Ilta," sanon virnuillen. Tyttö virnuilee takaisin.

"Nyt on yö."

Aamu hiipii huoneeseen läpikuultavien verhojen halki. Peitteissä tuoksuu tytön aamuinen läsnäolo. Tyttö ei kuitenkaan ole vierelläni. Huoneen oven takaa kuuluu kohinaa. Aukinaisesta ikkunasta kantautuu ambulanssin sireeni.

Istun tytön haudalla. Koulun ranta sai uuden ilmeen. Nyt kolmen metrin päässä rannasta seisoo suuri, komea risti. Se on puolisen metriä veden alla, hieman kenossa. Ympärillä on istumakelpoisia kiviä, joista yhdellä istun.

Tyttö syö magnesiumia joka päivä. Hänen suunsa tuoksuu vitamiineilta aamuisin. Tytön vatsa on kipeä, eikä häneen saa koskea. Mielessä pyörii parin kesän takaiset yöt.

Tyttö ei joskus lopeta puhumista hetkeksikään. Toisaalta, joskus hän ei puhu ollenkaan. Tytön mielessä pyörii tällöin menneisyys ja itsemurha, kolmen vuoden sitkeät päänsäryt - ja minä.

Tytön vatsa menee sekaisin vitamiineista, joita hän syö aamuisin. Tyttö saa magnesiumin yliannostuksen ja sekoaa. Lopettaa puhumisen ja kuolee

Istun tytön haudalla. Hän sai koulun rannalle uuden ilmeen. Nyt kolmen metrin päästä rannasta, seisoo suuri komea risti. Se on puoli metriä veden alla, hieman kenossa. Ympärillä on istumakelpoisia kiviä, joista yhdellä istun. Tytön elementti oli vesi.

Huone on nyt tyhjä. Viimeeksi sanottiin, että on onnekasta elää, elää ja olla nainen. Milloin viimeksi olet repinyt seiniltäsi kaiken, täydellisen sekoamisen toivossa? Mutta niin ei koskaan tapahtunut, kaikki on ennallaan, kaikki on niin ennallaan.

Seinät näyttävät valkoisemmilta kuin koskaan, ihoni on heleä kuin helmi. Aurinko paistaa nyt aina aamuisin, ja iltakuuden aikaan taivas on vielä harmaa.

Ostin kirjan eurolla, mutta en koskaan lukenut sitä. Laitoin kaiken sivuun, pois näkyviltä.

Lapset kulkevat pyörällä kouluun, naapurin mustavalkoinen kissa vaeltaa ulkona. Maassa makaavat haravoimatta jääneet viime syksyn lehdet. Roskat koristavat ojia.

Takatalvi ei virtaa pysäyttänyt. Äänitän puron laulua, jos joskus sitä kuuntelisin lohtua kaivatessa. Olen lopettanut kävelyn, enkä näe enää junia. Odotan, että tulisi ilta, jotta voisin sulkea silmät

Black Sabbath -paita ja nuo pillifarkut. Haettiin yhteishaussa samaan kouluun helmikuussa, oltiin vielä väleissä. Sit sä kummiskin kaveerasit muutaman tytön kanssa. En ees muista, miten se tapahtu. Varmaan jossain valinnaisessa. Ne tytöt roikku sussa, vaikka ne oli jo varattuja.    Maaliskuussa me vielä nähtiin, mut salaa. Suudeltiin kauppakeskuksen penkeillä, ja mun luokkalainen näki meidät. Mentiin Heseen, ja sä näytit sun opettajien faceja. 

Taisit vielä ilmestyä mun snäppiin keväämmällä. Mulla oli sillon kiharat hiukset. Sanoit, että mun halit tuntui parhaimmilta, ja halasit mua koulun vessassa pitkään. Musta se oli vähän manipuloivaa. Olit ihastunut sun kaveriin, ja mä tarjouduin kertomaan sille siitä. Olin oikeesti tosi kateellinen. 

Mä aloin puhumaan jollekkin pojalle. Sä sanoit, että se on pedofiili. Ei se ollut, meillä oli vaan kaks vuotta ikäeroa. Sä olit kateellinen, vaikka itse teit samaa. Estit mut, kun sanoin meneväni pojalle yöks. Et koskaan saanut tulla meille, enkä mä teille. 

Sit ei enää puhuttu, kun tuli kesä. Mä olin muissa, sä olit muissa. Laitoit sun tyttökaverin tapaamaan mua. Se näytti mulle hylätyn talon mun asuinalueella, ja puhuttiin susta vasta lopuksi. Olit kertonut, että olin sanonut sitä tyttöä ärsyttäväks. Istuttiin haisevan lammen rannalla, jossa kerran oli ollut mätä hauki rannassa. 

Sanoin sille, etten halunnut nähdä sua. Halusin keskittyä poikaan, toiseen poikaan, jota olin jo pussannut. Ja pannut. 

Kesä oli kaunis ja uudistava. Mulla ei enää ollut blondeja kiharoita. Olin värjännyt ne ruskeeks. 

Äiti lähti hakemaan jotain lämmintä. Iltaa kohden tuli kylmä, ja tihkutti. Festarilaiset oli hotdog-jonossa, seisoneet jo kauan. Jäin ite istumaan betonipalikalle, ainoalle kuivalle istumapaikalle roskiksen taakse. Olin siellä suojassa sulta.    Seisoskelit outolintuna muutaman muun kanssa. Lähestyit mua, mut helpotti, kun tulitkin vaan heittämään roskan. Jäit kuitenkin istumaan, tökkäsit mun reittä ja elehdit omituisesti. Halusit kai halata. 

"Voidaanko puhua?" 

"Mistä?" 

"No, ihan kaikesta." 

Hiljaisuus. Äiti toi tulikuuman kaakaon ja hymyili kiusallisesti. 

"Mihin kouluun sä pääsit?" 

Mihin kouluun mä pääsin? 

"Norssiin.” Niin kun säkin. 

"Niin mäkin." 

Yö oli pimeä. Mulla oli kädessä Burger Kingin pahvipussi. Mäkissä oli ruuhkaa. Olin hississä sun äidin ja iskän kanssa, eikä sun äiti vieläkään puhunut mulle. Sä menit portaita. Sun iskä kysy, mistä ollaan kotoisin. Äiti vastas, että Kalevasta. 

Tykkäsin sun iskän irokeesistä. 

Lähditte meitä aiemmin. Olittekohan samassa hotellissa? 

Mun päiväkirjassa sun nimen päällä on punainen rasti. Silti oon säilyttänyt sun piirtämän piirustuksen musta. Muovisen sydämen, minkä teit 3D-kynällä fysiikan tunnilla. 

En oo nähnyt sua pitkään aikaan. En edes mun unissa. 

Yksi päivä ranne oli turvonnut, mutta sitten ei kai enää. Asettelen huomisen vaatteet valmiiksi.

Toissapäivästä en muista mitään. Kaikki huuhtoutuu pois mielestä niin nopeasti. Kämmenen keskellä tuoksuu lämmin hajuvesi. Kylkiluita painaa läppärin kulma.

Huokaan syvään, ja katson hyvin sinistä seinää. Mieleen tulee Paddington. Katsoin sen joskus nuorempana, istuin joko lattialla tai sohvalla. Join jotain vadelman makuista limonaadia ja söin itseni diabetekseen, vaikka minulla sellaista ei ole.

Ohimoni ovat märät. Hiukset liimautuneet kaulaan. Istun yksin pöydässä, hämmennän kylmää kaurapuuroa. Se on vetelää.

Kello tikittää taustalla ja jääkaappi hurisee. Lintu törmää ikkunaan, kuulen tärähdyksen. Puurossa on sitkeitä aprikoosin paloja, pureskelen niitä. Lumi sulaa ulkona aikanaan.

Aurinko paistaa takaraivooni, hiukseni ovat kuulaan punaiset. Talitintti laulaa, pikkulinnut taistelee omenapuissa. Naapurin pieni koira haukkuu jatkuvasti.

Kesä on tulossa, isä lähettää kuvan kissasta terassilla. On niin lämmin, että väliovia voi jo pitää auki. Muistan kuinka makasin isän talon auringon lämmittämällä lattialla, pöydän alla. Viestittelin tuntikausia robotti -poikaystävälleni. Sisko raivosi taustalla loppuneesta akusta. Siitä on jo viisi vuotta.