Madonna oli puhunut musiikkiteollisuudessa valitsevasta seksismistä ja siitä, miten hänen oli pitänyt mukautua bisneksen seksistisiin normeihin, jotta pääsi eteenpäin. Miten erilaiset fundamentalistiset ja radikaalit ryhmät hyökkäsivät häntä vastaan hänen pitkän uransa aikana. Madonnaa kritisoivat niin rasistit, katoliset piirit, sovinistit kuin jopa osa feministeistäkin, Ukkola antaa kyllä ilmeisesti ymmärtää, että kaikki feministit..? Tästä Ukkola yllättäen siirtyy puhumaan Ulla Appelsinista ikäänkuin Appelsin olisi samankaltainen vaikenemaan ja alistumaan pakotettu hahmo, jota vihataan puolin ja toisin.

Appelsin on Ilta-Sanomien päätoimittaja. Mutta Ullapa ei puhukaan siitä, mitä hänen on täytynyt tehdä ja mistä luopua siihen asemaan päästäkseen, Appelsin ei kerro meille oman menneen elämänsä kautta esimerkkejä seksistisestä väärinkohtelusta – jos jotkut ovat kohdelleet väärin, niin toiset naiset, feministit. Esimerkit ovat kaikki hänen päätoimittaja-ajaltaan. Ajalta, jolloin hän on itse käyttänyt valtaansa muihin. Ajalta, jolloin Appelsin on itse hyökännyt avoimesti oman aikansa ja takapihansa “madonnia” vastaan. Ja nytkö siis on nähty sen vastareaktiona “oikeaoppisen älymystön” yritys vaientaa IS:n päätoimittaja!? Ilmeisesti mahtava Meryl Streepkin yritti vaientaa Donald Trumpi poloisen Golden Globe puheellaan. Sad!

Ukkola itse otti kantaa Atte Jääskeläisen puolesta taannoisessa YLE:n Sipilä-kohussa, eli ei nähnyt mitään ohjailua tai vaientamisyrityksiä. Mutta nyt sitten yhtäkkiä IS:n päätoimittajaa yritetään vaientaa jonkin epämääräisen “oikeaoppisen älymystön” toimesta? En oikein käsitä, että miten se olisi edes mahdollista, saatika tarpeellista? On ihan hyvä, että lehden päätoimittaja esittelee omaa poliittis-ideologista asennettaan mahdollisimman avoimesti.

Appelsin on profiloitunut antifeministinä ja vasemmiston ja maahanmuuton vastustajana. Hän halveksii myös älymystöä niiltä osin, kuin se ei ole hänen kanssaan samaa mieltä, eli melko taajaan. Omassa mielessään Appelsin on melko varmasti itse se “oikeaoppinen” merkityksessä oikeassa. Ei ole kovinkaan vaikeata arvata, mitä Madonna sanoisi, jos lukisi Appelsinin pääkirjoituksia. Eikä siinäkään ole mitään väärin. Jokainen on oikeutettu omaan mielipiteeseensä. Niin Madonna, Appelsin, “helsinkiläistohtori” tai Ukkola ovat oikeutettuja kertomaan omia näkemyksiään ja kommentoimaan muiden vastaavia siinä missä kuka tahansa. Muttei kannata lähteä taivuttamaan oikeassa olemista seuraavalla tavalla: minä olen oikeassa, sinä olet oikeamielinen ja he ovat fundamentalisteja.

Missä sitten ongelma? Siinä, että siinä missä Appelsin kuin Ukkolakin kokevat oman kritiikkinsä yhteiskunnalliseksi dialogiksi, debatiksi, niin kritiikin itseään kohtaan he tulkitsevat miltei heti vaientamisyritysiksi ja haluksi määritellä, millä tavalla Suomessa saa puhua. Ja vieläpä ehdottomasti. Appelsin ja Ukkola kokevat olevansa itse epäoikeudenmukaisen pilkan uhreja, ja siten oikeutettuja loukkaantumiseensa, ja heidän kritiikkinsä ja Appelsinin kohdalla suorien solvausten kohteet ovat vain “herkkähipiäisiä mimosia”. Muita kyllä syyllistetään uhriutumisesta, mutta omalla kohdalla on kyse oikeamielisen alistamisesta, “mimosien” tulisi karaista itsensä, mutta ilmeisesti jo karaistuneiden Ukkolan tai Appelsinin ei tule sietää muiden kritiikk.., anteeksi, vaientamisyrityksiä. Ukkola siis ohjeistaa “karaiskaa itsenne mimosat”, kun esimerkiksi feministit loukkaantuvat internet-kirjoittelusta, eikö se sitten ole yritys vaientaa ketään tai yritys määritellä, millä tavalla Suomessa saa puhua!?

Erään ilmiselvän seikan Ukkola ja Appelsin unohtavat myös. Dialogissa ja myös debatissa on säännöt. Eli on olemassa tietyt säännöt ja ehdot, joilla dialogi etenee. Jos niitä ei tunne, toki niiden mainitseminen saattaa tuntua siltä, että joku yrttää määritellä, millä tavalla saa puhua. Mutta hän ei välttämättä yritä määritellä sitä, vaan kuvailla. Merkitsevin tekijä tässä on ristiriidattomuuden vaatimus. Ristiriidan voi havaita, jos osaa ja ymmärtää logiikkaa. Olen havainnut, että moni kokee ristiriidan tai argumentointivirheen osoittamisen yritykseksi ohjata dialogia tai jopa lopettaa sen, ikään kuin ristiriita olisi osoitus siitä, että toinen on fundamentaalisesti väärässä. Niin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on virheellinen perustelu – perusteltava asia saattaa silti olla oikea.

Ristiriita on siis riippumaton tosiasioista. Esimerkiksi Sanna Ukkola pyrkii itse yhtäällä vaientamaan keskustelua ja toisaalla hän kritisoi sellaista käytöstä muilta – tämä on ristiriitaista oli Ukkola tosiasiassa sitten mitä mieltä hyvänsä. (Mutta toki tosiasioillakin on merkitystä. Jos joku sanoo jotain, mikä ei ole totta, senkään osoittaminen ei ole keskustelun tukahduttamista, vaikka Ukkola niin antaakin ymmärtää, ilmeisesti häntä ei faktoillakaan hämätä.) Tämä on toimittajalta se kaikkein käsittämättömin asenne, mutta tuttu myös päätoimittaja Appelsinilta – molempien tekstit vilisevät virheellistä argumentaatiota, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että itse asia olisi väärä. Mutta Nietzscheä mukaillen, pahiten voi jotakin asiaa vahingoittaa puolustamalla sitä väärin perustein. Ja toisaalta, jos ei kykene tosiasioiden ja vahvan argumentoinnin edessä enää puolustamaan omaa kantaansa, niin saattaahan sellainen vaientamisyritykseltä tuntua.

Ja jos joku tosissaan yrittää esittää, että jokin eettinen asenne on “oikeaoppinen” merkityksessä “ainoa oikea”, hänet on suhteellisen helppo osoittaa tanssijaksi, joka yrittää uskotella muille, että osaa lentää. Jos siis oikeasti haluaa käydä dialogia ja ymmärtää sen vaatimukset. Jos ei halua eikä ymmärrä, niin Kierkegaardia lainatakseni, silloin on hyvä usuttaa pilkkanauru hänen kimppuunsa.

Joten Sanna Ukkolalle häntä itseään siteeraten – karaise itsesi, mimosa!