#tausta

Aamiaiskaapin tausta

Joulun jälkeen on pitänyt muistella että miltä nälkä tuntuu. Siitä tuli mieleen aamiaiskaappi ja siitä aamupala ja siitähän tää raksahomma taas lähti rullaamaan. Aamiaiskaapin taustan miettiminen on ihan älyttömän mukavata puuhaa! Just lähen raksalle mutta ennen sitä piti testata että mistä kuvasta sitä räpeltäisi sitten tilata tapetin taustalevyyn. Repeilin täällä ainakin tuota pidätyskuvaa, joka oikealla ylhäällä. Meistä ihmisistä noi kuvat on otettu joulukortteihin että ehkä vähän turhan jouluiset...

Vai pitäskö se olla vaan tuossa alimmassa taustassa, ei hyllyjen taustalla ollenkaan? Vai joku kollaasi kaikki kuvia mitä vaan on tullut otettua. En tiijä, neuvo?

 Anteeksi ettei minusta ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Olette varmaan vuodattaneet kyyneleitä ja pitäneet kriisi-istuntoja. No jos yhtään lohduttaa niin kyllä olen minäkin. Ihan tässä vaan yritän etsiä vertaistukea jos vahingossa joku muukin. Okei, lääkkeet ja asiaan!

Kuten aiemmin lupailin, nyt on luvassa tiivistelmä Jorma Hentilän luennosta. Suosittelen, että olette tästä aiheesta hyvin kiinnostuneita. Jorman omien kokemuksiensa avulla värittämä luento antoi nimittäin erinomaisen kuvan siitä, millaista elämä Suomessa seksuaalivähemmistön edustajana oli, ei niin kauan aikaa sitten (voitte tässä miettiä sitä kelloa, joka mittaa sitä kuinka kauan maailma on ollut olemassa ja miten vähän aikaa ihminen on sen päällä kulkenut). Jaan Jorman luennon kahteen osaan ennen, aikana ja jälkeen Toisen maailmansodan (se oli 1939-1945 jos joku nyt kovin sitä jäi arpomaan). Ja hyvin pitkälti tosiaan Suomen näkökulmasta mennään.

Mennään kuitenkin ekaksi vähän kauemmas menneisyyteen. Sinne Raamattu-akselille, josta nykyisessä yhteiskunnassa hyvin usein lähdetään hakemaan perusteluja sille, miksi olisi hirveen kiva juttu, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen sukupuoli-identiteetistä sukupuolen moninaisuudesta puhumattakaan olisi hyvä olla mahdollisimman heteronormatiivinen. Raamattu ei luonnollisestikaan ole ainoa pyhä kirja, jota käytetään tähän tarkoitukseen, mutta minä käytän nyt sitä koska suomalaisen kulttuurin arvot ja lait nojaavat hyvin pitkälti luterilaisuuteen ja sitä kautta Raamatun opetuksiin.

Jorma painotti, että kerta kyse on aika vanhasta kirjallisuudesta, joka pohjaa oman aikansa kulttuurisiin lähteisiin ja traditioihin. Kirjoituksen tarkoituksena on ollut luoda ero muihin kansoihin ja korostaa omaa puhtautta niihin verrattuna. Voimasuhteita ja sellasta. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen ilmaisu olivat no varmaan ensinnäkin sanoina aivan vieraita ja toiseksi hyvin yksipuolisesti koettuja siihen maailman aikaan. Muutenkin mentiin kovaa vauhtia polyteismista monoteismiin, niin ehkä kaikki muukin haluttiin saada kerralla yksikköön. En tiedä. En ole uskontotieteilijä.

Ja sitten mennäänkin suoraan 1920-30-luvuille(, koska syväluotaava analyysini uskonnosta yhteiskunnassamme ei ollut kovin syväluotaava tai järkevä. Editoin sen siis hel… pois. Lisäksi uskon, että olette fiksuja lukijoita. Tiedätte kaiken, minkä minäkin.) Tähän maailman aikaan meno oli kohtuullisen hyshys. Psykiatrian kautta seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti nousivat puheenaiheeksi, mutta piirit joissa näistä asioista keskusteltiin, olivat hyvin pienet. Ihmisestä saatettiin sanoa, että tämä oli ”semmoinen” ja selvennystä asiaan ei yleisesti annettu. Tällaisessa ympäristössä nykyiset vanhuksen ovat lapsuutensa viettäneet.

Sitten tuli sota. Miehet lähtivät rintamalle ja naiset jäivät himaan. Okei, olen nyt viisi minuuttia yrittänyt muotoilla tämän asian siten, etten kuulostaisi siltä, että yritän kovin vihjailla, että sota ja läheisissä väleissä samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa eläminen tekisi ihmisestä homon. Hirveää, kun ei tiedä, miten asian tulisi muotoilla asiallisesti loukkaamatta ketään. Mutta siis sodan aikana se nyt vaan selvemmin kuin aiemmin oli havaittavissa se, että romansseja voi hyvinkin syntyä myös samaa sukupuolta olevien ihmisten välille. Jotkin sotilaat saattoivat myös esimerkiksi pukeutua naisiksi luodakseen viihdykettä. Jorman sanoin ”ennen tunnistamattomat tunteet saivat mahdollisuuden purkautua”. Tässä ympäristössä meni usean nykyisen iäkkään nuoruus.

Sodan jälkeen jälkeen Jormaa lainaten haluttiin saada ”vallattomuutta aisoihin ja tiukat moraaliset normit”. Eli siinä, missä ennen sotaa oltiin hyshys niin nyt asenne oli eiei. Rikoslakia alettiin soveltaa aktiivisemmin ja ihmisiä joutui vankilaan tai rangaistiin jotenkin muutoin jos käytös oli turhan ”epäsiveellistä”. Ihmiset joutuivat muodostamaan itselleen siis kaksi minää. Sen joka oli julkisesti hyväksytty ja siveä ja sitten se toinen. Mentiin naimisiin ja hankittiin lapsia, vaikka sitä ei ehkä haluttakaan. No tietenkin tätä tapahtuu edelleen, mutta toivottavasti ei samoissa määrin. Sotien jälkeen naimisiin oli mentävä toki myös siitä syystä, että sinkkuna olo oli hyvin kallista. Valtio halusi siis tehdä hyvin selväksi sen, mikä on hyvä tapa viettää eloa. Ja tätä kesti aika pitkään. Suomessa homoseksuaalisuus lähti pois sairausluokituksesta vasta 1981 ja 10 vuotta ennen sitä homoseksuaalisuus poistettiin rikosluokituksesta.   

Asenneilmasto ei valitettavasti muutu yhtä nopeasti kuin lainsäädäntö. Vanhat luulot, arvot ja normit elävät tiukasti ihmisten mielissä. Se, että jostain tulee laillista, ei tee asiasta vielä hyväksyttävää kaikkien silmissä. Tietenkin on myös ihmisiä jotka kokevat tiettyjen asioiden olen täysin ok, vaikka ne eivät olisi laillisiakaan. Lainsäädäntö kuitenkin heijastaa yhteiskuntaa ja pyrkii saamaan ihmiset käyttäytymään tietyllä lailla ja hyväksymään tiettyjä asioita. Nykyiset iäkkäät heijastavat silti vielä vahvasti arvoja, joista osa saattaa olla esimerkiksi minulle jo täysin vieraita (kuulisitte kun yritän keskustella isoäitini kanssa, se osaa olla välillä sangen kiehtovaa). He ilmaisevat itseään tavoilla, joissa ei välttämättä mielestämme ole järkeä ja saavat meidät miettimään, miksi henkilö tahtoo käyttäytyä niin kovin vaikeasti.

Jos siis mietimme sitä, miksei seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ilmaisun ja sukupuoli-identiteetin moninaisuus ei näy vanhainkodeissa voi kyse olla siitä, etteivät näihin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset halua tai uskalla tuoda asiaa esille. Sitä ei tosiaan kannattanut tuoda esille heidän nuoruudessaan. Otetaan tähän päälle vielä mahdollinen muistisairaus, joka on saattanut deletoida aivoista kokonaan sen, että enää ei olla sairaita tai rikollisia niin siinä on hyvä cocktail. Meillä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa oikeutta vaatia asiakkaista paljastamaan meille mitään näistä asioista itsestään, jotta voisimme olla oikein asiakaskeskeisiä. Meidän tehtävämme on tehdä kaikille asiakkaille selväksi, että he saavat olla aivan mitä haluavat ja se on okei. Oman toimintamme avulla meidän tulee myös näyttää heille (siis aivan kaikille asiakkaille), että tämä on turvallinen ympäristö olla oma itsesi eikä jättää sitä vain puheen tasolle.

Seuraavaksi luvassa:

1)    Se Ruotsin-malli

2)    Miten meni haastattelu numero kaksi?