Elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miÀ piloine
Emo nevvo neitojaa, opetti omeniaa,
laati lapsukkaisiaa markkinoille mennessÀÀ:
"Ku mÀÀt, marja, markkinoille, marja, markkinamÀelle,
elÀ myö mieltÀsi mettee, elÀ pÀÀtÀ prÀnnikköisse,
elÀ kassaa kauruskoisse, elÀ naastii ihassu,
elÀ pÀÀhÀ valkiaa, elÀ sulhon suuru'utee!"
EipÀ neito huolintkaa, ei totelt emon sannaa;
Neito mÀni markkinoille, möi mielyen mettee,
pani pÀÀn prÀnnikköisse, pani kassan kauruskoisse.
Neito sulhoisee ihassu, neito sulhon suuruutee,
neito pÀÀhÀ valkiaa.
Mies musta, kÀherÀ kudra
niiku maalla mantsikkaine, niiku oksalla omena,
niiku puussa pÀhkenÀine,
ku sai narri naitetuksi, ku petteli neitsyttÀÀ,
manitteli marjukkaista, lupas liikkuu linnateille,
aijaa kaupungin kaulle.
Lupas tuuvva tuomusii, ku sai kannella kauruskoja,
ossella monet omenat,
ku sai saijat saautella, ku sai kuolasuu kosissa kÀvvÀ.
Saatii pulmat pietyksi, saatii hÀÀt hÀÀrityksi,
lupas syötellÀ sylissÀ, kainalossa kannella.
Vieri tuosta viikko, toine,
siis ei sulhoista suvvaa,
siis vaa liikkuu linnatiellÀ,
siis vaa tunkis turulle;
osti sieltÀ ruplan ruoskan, porotteli polttinoja,
alotteli alttinoja, tinasiiman, vaskivarren.
Tuli linnasta kottii, ruoskan naaglalle ripusti.
vaimo tunkisi tuppaa, hÀÀ vaa vaimolle saneli:
"Luokka silmÀt seinÀn pÀÀlle, sen miÀ toin tuomusiksi,
sen miÀ kannoin kauruskoiksi; sillÀ illalla illassutan,
aamulla ylös ajelen, sit annan illat, aamut,
kerran keskipÀivÀllÀki, sill' miÀ syötÀn, sill' miÀ juotan!"
Maaria, matala neito, itköö, ajattelloo:
elköö tehköö, toine tyttö, ku tein miÀ piloine
ja tein pilon alaine!
Möin mieleni mettee, panin kassan kauruskoille;
miÀ vaa sulhoisee ihassun, miÀ vaa sulhon suuruutee.
mies korkea, kova kulakka,
kÀsi on valju valkialla; suin syöpi, selin makkaa,
kyllin antaa kyynÀsvartta.
Oi emyt, vana emoni, vana maamma, vaalijani,
miks tein miĂ€ pahast, ku en kuult emon kieltĂ€mistĂ€!Â
- SKVR, Stepu Hamalasta, 1881-83: ĂlkÀÀ tytöt valitko kaunista/Pahan miehen kuvaus/Ruoskan mies tuomisiksi