#skitsofrenia

Unessa kuljin taidemuseon halki ja sain paniikkikohtauksen muistaessani kuinka minua kiusattiin lapsena.

Muut näkemäni unet olivat aika "kohtalokkaita".

Nousin ylös kello kolmelta iltapäivällä ja otin aamulääkkeeni ja biotiinilisät. Pukeuduin ja keitin kahvia ja lähdin käymään ruokakaupassa ostamassa maitoa.

Illemmalla soitin äidilleni ja kysyin saanko tulla käymään, hän sanoi että saan.

Lähdin vanhemmilleni kävellen.

Perillä äiti tuli avaamaan, isä ja Sami olivat myös kotona.

Söin voileipiä, viinirypäleitä, ja kirsikkatomaatteja. Join kahvia ja appelsiinimehua. Juttelin äidin kanssa.

Myöhemmin päivällä lähdin isäni korjaamalla polkupyörälläni kotiin. Minulle tuli jotain mitä kutsun nimellä härökohtaus, eli verensokerini meni niin matalalle että se muuttui paniikkikohtaukseksi.

Tajusin että jos olisin mennyt bussilla kotiin, en olisi rasittanut itseäni niin pahasti.

Kotona otin iltalääkkeet ja sen ohella muutaman bentson rauhoittaakseni oloani.

Soitin kriisilinjalle ja juttelin asioistani, ja oloni helpottui. Oloni on vielä hieman yliaktiivinen, mutta mielialani oli iloisempi.

Huomenna aion pestä pyykkiä ja käydä suihkussa; pitää hoitaa 12- vaiheinen kauneudenhoitorutiini.

Emmi ja Elise tulevat kylään.

Perjantaiksi ei ole mitään erikoisempaa suunnitelmaa. Menen käymään Riikalla.

Lauantaina siivoan. Menen käymään Miretellä katsomassa Masked Singer.

Päätin taas kirjoittaa uuden blogikirjoituksen. Tässäpä se.

Hyvää loppusyksyä kaikille.  Olen kirjoittanut uuden blogikirjoituksen. 

Happy late autumn to all. I have written a new blog post.

Hyvää syksyä kaikille. Olen kirjoittanut uuden kirjoituksen. 

Hyvää syksyä kaikille. Olen kirjoittanut uuden kirjoituksen.

Have a good autumn everyone. I've written a new post.

Skitsofreenikon ajatuksia;  Jaksaa, vai jaksaako?

”Tähän asti on sairauteni kanssa mennyt ihan mukavasti. Ei alamäkiä, vaan aika tasaista vointia. Sana tasainen, todella kuvaa omaa olotilaa ja vointia. Aiemmin mainitsemani yksi huono päivä sai minut todellakin havainnoimaan tautini toisen puolen jo riittävän ajoissa.

Nyt siis on jo reilut 7 kuukautta siitä, kun sain psykoosikohtauksen ja ihan mukavasti menee. Sanotaanko näin, että tämä tauti kasvattaa pitkäjänteisyyttä, mikään ei tapahdu eikä etene hetkessä, vaan pienissä erin. Onneksi itsellä riittää kärsivällisyyttä kun huomaa ja havainnoi niitä asioita, jotka toimivat jo toivotulla tavalla. Itsellä ne liittyvät henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja kävelyyn. Nämä siis toimivat ja muita juttuja odotellessa.”