Mä luulen olevani jonkun sortin demiseksuaali, en vaan oikein samaistu siihen että seksuaalisen vetovoiman tuntemiseksi tarvitsisi vahvan tunnesiteen. Mulle "riittää" erittäin hyvä kemia, esteettinen vetovoima ja älyllinen yhteensopivuus. Pitää siis olla kaikki kolme tai ei tuu kesää eikä pesää. En oikein enää edes tiedä miten tämä kombo eroaa ns romanttisesta rakkaudesta.
"Sapioseksuaali!" huusi nyt joku, mutta en minä siihenkään samaistu, koska siinä on ikävä älyllisen elitismin klangi ja kaikki sapioseksuaalit joita olen kohdannut on olleet vitun ärsyttäviä nörtti-inceleitä (sori kaikille sapioseksuaaleille jotka ei löydä itseään tästä kuvauksesta, varmasti teitäkin on oltava).
Mun ei ole vaikeaa nauttia seksistä ekoilla treffeillä jos fiilis on oikea, mutta halut voi mennä hyvin nopeasti etelään, jos homman edetessä selviää että tyypillä on ns vääriä mielipiteitä, vaikeuksia arjenhallinnan kanssa (jotkut teistä saisi painajaisisti niistä kämpistä mihin olen himon ja tunteiden viemänä joutunut) tai haasteita kommunikoinnin suhteen. Olenko vain kiimainen typerys jolla on bpd? Ja nirsokin vielä? (olen)
