#samppanja

Skumppa kuuluu uuteenvuoteen aivan kuten mieltäsulattavat keskustelut epäkiinnostavien sukulaisten kanssa jouluun. Skumppa itsekseen on tylsää, mutta onneksi ranskalaiset ystävämme ovat keksineet monenlaisia tapoja parantaa perusskumppaa. Yksi klassisimmista skumppacocktaileista on ginipohjainen French 75, tai kuten ranskalaiset sanovat, 75. Koska se tuntuu jostain syystä olevan tässä blogissa jatkuva teema, tehdään drinksusta jalompi versio.

Jalo 75:een tarvitset:

Jallua

Skumppaa

Sitruunaa

Sokeria

Purista lasin pohjalle pari-kolme senttilitraa sitruunamehua. Älä käytä tiivistettä, jookos?

Lisää neljästä viiteen senttilitraa Jallua. Älä käytä kolmetähtistä, jookos?

Lisää puolitoista teelusikallista sokeria ja sekoita pitkällä lusikalla tai vaikka pillillä, kuten minä tein.

Jäitä lasiin ihan oman maun mukaan.

Täytä lasi skumpalla ja sekoita. Koska alkuperäinen drinksu tehdään samppanjasta, kannattaa käyttää samalla valmistusmetodilla tehtyä, mutta huomattavasti edullisempaa espanjalaista cavaa. Suosittelen erittäin kuivaa, kerta kun drinksuun lisätään sokeria. Tuo vajaan yhdeksän euron Blossom toimi varsin hyvin. Nauti.

Naisten samppanjakerho on hauska tapa viettää tapahtumarikas torstai-ilta, jossa tapaa uusia ihmisiä kuohuvan äärellä. Illan emäntänä toimiva Jannica kertoi meille mistä idea on lähtöisin.

Sain Samppanja-Sinivirta nimen Glorian ruoka&viinin aiemmalta päätoimittajalta Jaana Sarkilta enkä ole osaani valittanut. Ensimmäinen kirjani Elämäniloa ja samppanjaa ilmestyi jo vuonna 1999 ja toinen samasta aiheesta Samppanja – Naurun airut onnen polttoaine vuonna 2008.

Kirjoitan ja luennoin aiheesta edelleen koko ajan, joten tämä blogi ei pyri toistamaan kirjoituksiani tai esiintymisiäni muualla. Otan tässä henkilökohtaisemman lähestymisen aiheeseen. Luentojen yhteydessä minulta kysellään paljon minusta itsestäni, tekemisistäni ja mieltymyksistäni. Aina silloin tällöin tilaisuuteni täyttyvät niin, etteivät kaikki halukkaat mahdu mukaan tilan puutteen vuoksi. Jo vuosia sitten eräs viinimestariopiskelija huokaisi haluavansa isona tuollaiseksi Sinivirraksi. Ehkä siis tämän kaltainen läsnäolo verkon välityksellä saattaa puolustaa paikkaansa.

Kirjoituksissani en ole koskaan ollut kovin innostunut ostoslistojen tekemisestä. Tämän blogin yhteydessä saatan ihastella maistamiani samppanjoita ja antaa vinkkejä, mutta en rajoita kirjoittamistani Suomesta tai ylipäätään mistään saataviin samppanjoihin. Kypsistä herkuista on hyvä puhua, sillä jollain saattaa olla niitä kellarissaan. Lisäksi ihmiset matkustavat paljon ja samppanjat ovat levittäytyneet laajalti maailmalle. Kerran Epernayssa eräs suomalainen tunnisti autoni rekisterinumerosta VIN-I ja tuli pyytämään nimikirjoitustani kirjaani, jota hän käytti oppaanaan seuratessaan omien sanojensa mukaan jalanjälkiäni.

Ystäväni ja kollegani Pekka Suorsa kirjoitti arvioidessaan kirjaani: ”Sinivirtaa ei voi moittia elitismistä, koska hän on niin vilpittömän innostunut aiheestaan.” Jos siis löydät teksteistäni kohtuuttomuuksia intoilun, elitismin, snobismin, narsismin tai muun sellaisen suuntaan, sinua on varoitettu ja lukeminen on vapaaehtoista. Käytän kohtuuttoman osuuden tuloistani samppanjaan ja muihin hyviin viineihin ja olen siitä tavattoman onnellinen.

Olen täällä säännöllisen epäsäännöllisesti. En lupaa mitään kasvokirjan tyyppistä avautumista, mutta tönin itseäni näppäimistön ääreen tehtyäni pieniä poreilevia havaintoja, muistellessani jo nautittuja elämyksiä tai kuultuani jotain kiinnostavaa uutta.

Sir Winston Churchillin sanoin: Samppanjan tulisi olla päivittäinen ilo kaikille niille, jotka ovat ymmärtäneet elämän todellisen tarkoituksen.