Samppanja-Sinivirta

Luentoni jälkeen juuri ennen vappua eräs kuulijani kysyi minulta mitä samppanjaa joisin, ellei minun tarvitsisi välittää hinnasta sen enempää kuin saatavuudestakaan. Oli hyvin miellyttävää vastata: ”Juuri sitä mitä huomenna aion nauttia”. Suomalaiset karnevaalit eivät minua kovastikaan kutsu, mutta vappu on aina ollut hyvä tekosyy nauttia runsaasti samppanjaa. Illastan siis hyvien ystävien seurassa ja simapullossani lukee Champagne.

Nautimme aperitiiviksi magnum-pullollisen Krugia vuodelta 1988. Tämä kaunotar oli aikanaan ostettu Alkosta ja sen levätessä kellarissa hinnan aiheuttama tuska unohtui samaa tahtia kuin kypsyyden tuomat riemut kasvoivat. Ihastus ja innostus olivat käsin kosketeltavat kun kullanvärinen herkku virtasi ohutta kaulaa pitkin juhlijoiden laseihin. Pieni jännitys ennen ensimmäistä nuuhkaisua: onko kaikki teknisesti kunnossa? Korkkivika tämän tasoisessa pullossa olisi järkytys. Ei puhettakaan vioista! Ensimmäinen nuuhkaisu on elämys, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kypsyys tuo tuoksuun hurmaavaa monikerroksisuutta, vivahteita ja vertaansa vailla olevaa eleganssia. Häkellyttävää on tuoksun ulottuvuus. Nenä saa ihmeteltäväkseen tuoretta hedelmäisyyttä, kypsää ja ylikypsää hedelmäisyyttä sekä pitkän kypsytyksen tuomia kahvin, suklaan, piparkakkumausteiden ja nahan aromeita. Autuaallisen tuoksun lisäksi Krugin tasapaino oli moitteeton, maku hienostunut ja nautittava. Jälleen kerran erinomainen muistutus siitä miten yllättävän hienosti vuosikerta 1988 on kehittynyt. Ja tietysti siitä tutusta tosiasiasta, että magnumpullo on ihanteellinen samppanjalle.

Järeä ja runsasmakuinen samppanja kestää tukeviakin alkupaloja, kunhan määrät ovat pieniä ja maut yhteismitallisia samppanjan kanssa. Tämän vapun kruunu oli Imatran Kala ja Kaviaarin aito kaviaari. Kotimaiseen tuotteeseen kaviaari lypsetään Imatralla ja Uudessakaupungissa kasvatetuista sammista. Lisäaineena käytetään vain suolaa. Kaviaari on erittäin hienon makuista ja kiinteät jyvät ovat irrallisia ja helposti annosteltavia vaikka kyseessä oli pakastettu tuote. Tarjoilin omani pehmeiksi keitettyjen viiriäisenmunien kanssa. Keisarillinen elämys. Suosittelen lämpimästi.

Sain Samppanja-Sinivirta nimen Glorian ruoka&viinin aiemmalta päätoimittajalta Jaana Sarkilta enkä ole osaani valittanut. Ensimmäinen kirjani Elämäniloa ja samppanjaa ilmestyi jo vuonna 1999 ja toinen samasta aiheesta Samppanja – Naurun airut onnen polttoaine vuonna 2008.

Kirjoitan ja luennoin aiheesta edelleen koko ajan, joten tämä blogi ei pyri toistamaan kirjoituksiani tai esiintymisiäni muualla. Otan tässä henkilökohtaisemman lähestymisen aiheeseen. Luentojen yhteydessä minulta kysellään paljon minusta itsestäni, tekemisistäni ja mieltymyksistäni. Aina silloin tällöin tilaisuuteni täyttyvät niin, etteivät kaikki halukkaat mahdu mukaan tilan puutteen vuoksi. Jo vuosia sitten eräs viinimestariopiskelija huokaisi haluavansa isona tuollaiseksi Sinivirraksi. Ehkä siis tämän kaltainen läsnäolo verkon välityksellä saattaa puolustaa paikkaansa.

Kirjoituksissani en ole koskaan ollut kovin innostunut ostoslistojen tekemisestä. Tämän blogin yhteydessä saatan ihastella maistamiani samppanjoita ja antaa vinkkejä, mutta en rajoita kirjoittamistani Suomesta tai ylipäätään mistään saataviin samppanjoihin. Kypsistä herkuista on hyvä puhua, sillä jollain saattaa olla niitä kellarissaan. Lisäksi ihmiset matkustavat paljon ja samppanjat ovat levittäytyneet laajalti maailmalle. Kerran Epernayssa eräs suomalainen tunnisti autoni rekisterinumerosta VIN-I ja tuli pyytämään nimikirjoitustani kirjaani, jota hän käytti oppaanaan seuratessaan omien sanojensa mukaan jalanjälkiäni.

Ystäväni ja kollegani Pekka Suorsa kirjoitti arvioidessaan kirjaani: ”Sinivirtaa ei voi moittia elitismistä, koska hän on niin vilpittömän innostunut aiheestaan.” Jos siis löydät teksteistäni kohtuuttomuuksia intoilun, elitismin, snobismin, narsismin tai muun sellaisen suuntaan, sinua on varoitettu ja lukeminen on vapaaehtoista. Käytän kohtuuttoman osuuden tuloistani samppanjaan ja muihin hyviin viineihin ja olen siitä tavattoman onnellinen.

Olen täällä säännöllisen epäsäännöllisesti. En lupaa mitään kasvokirjan tyyppistä avautumista, mutta tönin itseäni näppäimistön ääreen tehtyäni pieniä poreilevia havaintoja, muistellessani jo nautittuja elämyksiä tai kuultuani jotain kiinnostavaa uutta.

Sir Winston Churchillin sanoin: Samppanjan tulisi olla päivittäinen ilo kaikille niille, jotka ovat ymmärtäneet elämän todellisen tarkoituksen.