Salakuljettiko autolautta Estonia venÀlÀistÀ avaruusaseteknologiaa?
Salakuljettiko autolautta Estonia venÀlÀistÀ avaruusaseteknologiaa?
Kirjoittanut Christopher Bollyn
PĂ€ivĂ€ autolautta Estonian uppoamisen jĂ€lkeen syyskuun 28. pĂ€ivĂ€nĂ€ 1994 ruotsalaiset sanomalehdet raportoivat, ettĂ€ âhirviöaaltoâ oli lautan uppoamisen todennĂ€köisin syy. SiitĂ€ lĂ€htien viranomaisten selitykset Euroopan pahimmalle meriturmalle toisen maailmansodan jĂ€lkeen ovat muuttuneet vain âoudommaksi ja oudommaksiâ.
Autolautta Estonia, matkalla Tallinnasta Tukholmaan kyydissÀÀn noin tuhannen matkustajaa sekÀ miehistö, upposi syyskuun 28. pÀivÀ 1994. Pian keskiyön jÀlkeen kaksi rÀjÀhdystÀ vavisutti alusta. Lautta nopeasti kallistui tyyrpuurin suuntaan ja upposi ItÀmereen alle 45 minuutissa olosuhteissa, joita voidaan kuvata vÀhintÀÀnkin mystisiksi.
Vaikka 852:sta kuolleesta oli ruotsalaisia yli 500, Ruotsin hallitus on estÀnyt kaikki pyrkimykset saada noudetuksi kuolleiden ruumiit hylystÀ. Jopa norjalaisen sukellusfirman tarjous hakea ruumiit omaan piikkiinsÀ torjuttiin.
Huolimatta toistuneista lupauksista kahdelta perÀkkÀiseltÀ Ruotsin pÀÀministeriltÀ, ettÀ ruumiit tultaisiin noutamaan ja hylky pelastettaisiin merenpohjasta, kolme kuukautta Estonian uppoamisen jÀlkeen Ruotsin hallitus ilmoitti, ettÀ minkÀÀnlaista pelastusoperaatiota ei tehtÀisi.
Ruumiiden noutamisen sijaan Ruotsin hallitus palkkasi hollantilaisen meripelastusfirman, Smit Tak BV, joka erikoistuu neutralisoimaan vedenalaista ydinjÀtettÀ. Hallitus kÀytti $350 miljoonaa epÀonnistuneeseen yritykseen peittÀÀ alus betonilla. Hylky sijaitsee mutapohjassa 60-80 metrin syvyydessÀ.
AselÀhetyksien olemassaolo vahvistettu
Ruotsin valtamedian tuoreiden paljastukset siitÀ, ettÀ lauttaa kÀytettiin salakuljettamaan neuvostoliittolaista sotateknologiaa, vahvistivat epÀilyt Estonian selittÀmÀttömÀstÀ uppoamisesta ja sen mahdollisesta liittymisestÀ salaiseen avaruudessa kÀytettÀvien aseiden lastiin, jota lautta rahtasi.
VĂ€littömĂ€sti sen jĂ€lkeen kun Estonia lĂ€hti Tallinnasta viimeiselle matkalleen, Carl Ăvberg, turmasta selvinnyt ja matkustaja joka saapui paikalle viime minuuteilla, raportoi ettĂ€ satama oli suljettu kokonaan kululta ja ettĂ€ armeijan saattue oli saattanut kahta suurta rekkaa lauttaan. Rekkojen lastaamisen jĂ€lkeen aluksen autoramppi ja jousivisiiri suljettuiin ja myöhĂ€stynyt lautta seilasi Tukholmaa kohti.
Estonia ensimmÀisinÀ pÀivinÀÀn Tallinnassa vuonna 1993
Ruotsin televisio (SVT 1) lÀhetti tutkivan journalismin ohjelman Uppdrag Granskning marraskuun 30. pÀivÀnÀ 2004, jossa entinen Tukholman tullijohtaja tunnusti, ettÀ Estoniaa oli kuin olikin kÀytetty kuljettamaan Neuvostoliiton aseteknologiaa lÀnteen syyskuussa 1994.
Tullijohtaja Lennart Henrikssonin mukaan, kahtena kertana juuri ennen Estonian uppoamista, neuvostoliittolaista sotateknologiaa kuljettaneita autoja oltiin sallittu Ruotsin maaperÀlle ilman tarkastusta.
âOlen kĂ€vellyt kymmenen vuoden ajan ympĂ€riinsĂ€ miettien mitĂ€ tapahtuiâ, sanoi Lennart Henriksson, Tukholman entinen tullijohtaja. âJoka kerta Estonian nimen tullessa esiin olen ajatellut sitĂ€ ettĂ€ se vĂ€hĂ€ mitĂ€ tiedĂ€n asiasta pitĂ€isi tuoda pĂ€ivĂ€nvaloon. Haluan puhdistaa omatuntoni.â
Henriksson oltiin kÀsketty sallimaan tiettyjÀ venÀlÀistÀ sotateknologiaa salakuljettaneita autoja pÀÀsemÀÀn lÀpi tullista tarkastamatta syyskuun 14. ja 20. pÀivÀ 1993, mutta hÀn ei työskennellyt silloin kun Estonia upposi koska hÀn oli lomalla.
Henrikssonin tunnustus valaisee uudella tavalla Estonian uppoamista. Lautta oli yhteisprojekti yksityisen ruotsalaisfirman Nordström & Thulin:n sekĂ€ Viron valtion omistaman Estlinen vĂ€lillĂ€. Ennen SVT 1:n ohjelmaa raportit Neuvostoliittolaisen sotilasteknologian salakuljettamisesta lautalla oltiin sivuutettu âsalaliittoteorioinaâ.
Henriksson paljasti, ettÀ salainen sopimus oltiin solmittu, jonka perusteella armeijan salakuljetustavaraa pÀÀstettiin Ruotsiin ilman tullin tarkastusta.TÀmÀ jÀrjestely oltiin tehty Owe Wictorinin, silloinen Ruotsin armeijan ylipÀÀllikkö, ja Ulf Larssonin vÀlillÀ, silloinen Ruotsin tullin ylijohtaja. Sopimus oli valtion ja maanpuolustuksen kaikkein korkeimpien tahojen tiedossa.
Normaalisti Ruotsin tulli tarkasti jokaisen Virosta tulleen auton. Ilman tarkastusta Virosta pÀÀssyt auto oli jotain mitÀ Henriksson ei ollut nÀhnyt koskaan 38 virkavuotensa aikana.
Lautan saavuttua syyskuun 14. pÀivÀnÀ 1994, Henriksson puhui odotetun auton kuskille. Auto oli Volvo 745 farmariauto, jota ajoi Frank Larsson, vÀÀrennetty henkilöllisyys.
Kun Henriksson sanoi âLarssonilleâ ettĂ€ tulli tarkastaisi autot, hĂ€n âmulkaisi minua, mutta sanoi ettĂ€ tarkastus olisi feikkiâ, Henriksson sanoi. âMe avasimme muutaman laatikon, ja sen mitĂ€ nĂ€in, siellĂ€ oli armeijan elektroniikkaaâ.
Tullin lappu nĂ€ytti auton kuuluvan yritykselle jota ei ollut olemassa, âEricsson Access AB,â fiktiivinen AB LM Ericsson Financen tytĂ€ryhtiö. MitÀÀn osoitetta ei lukenut missÀÀn.
Henriksson sai myöhemmin selville, ettÀ auto oli vuokrattu. Ei ollut nÀyttöÀ siitÀ, ettÀ Ericsson olisi oikeasti ollut mukana salakuljetuksessa. Vaikka Ruotsin armeija oli antanut luvan salakuljetukselle, lopullinen neuvostoteknologian sijoituspaikka ei ollut tiedossa.
Viikkoa myöhemmin syyskuun 20. pÀivÀnÀ 1994 saapui paljon suurempi lasti salakuljetustavaraa, ja sen sallittiin pÀÀstÀ tullista tarkastamatta. TÀllÀ kertaa se oli pakettiauto, ja jÀlleen kerran Henriksson pelkÀstÀÀn vilkuili laatikoita.
âMitĂ€ mietit toisella kertaa?â toimittaja Lars BorgnĂ€s kysyi.
âPidin sitĂ€ omituisena proseduurinaâ, Henriksson sanoi. âMutta kĂ€skyt ovat kĂ€skyjĂ€ eikĂ€ sitĂ€ mieti niin kovasti miksi.â
Joulukuun 2. pÀivÀ 2004, kaksi pÀivÀÀ SVT 1:n ohjelman jÀlkeen, Ruotsin armeija vahvisti Ekot radiolle, ettÀ tÀmÀ salainen sopimus oltiin tehty ja ettÀ se oli edelleen voimassa.
Seuraavana pÀivÀnÀ Ruotsin pÀÀministeri Göran Persson nimitti Johan Hirschfeldtin, Svean korkeimman oikeuden tuomarin, tutkimaan salakuljetussopimusta armeijan ja tullin vÀlillÀ.
Hirschfeldtin raportti ei antanut tarpeeksi aikaa kunnollisille tutkimuksille. Gregg Bemis, meririkosteknisen paneelin jÀsen, joka on meriarkkitehtien ja meri-insinöörien seuran alaryhmÀ, on amerikkalainen joka on sukeltanut hylyn luokse saksalaisen journalistin ja Estonia-tutkijan Jutta Raben kanssa. Bemis myös omistaa Lusitanian hylyn.
âToivon todella, ettĂ€ tuomari Hirschfeldt tajuaa, ettĂ€ hĂ€nelle on annettu mahdollisuus tehdĂ€ merkittĂ€vĂ€ kontribuutio uhrien perheilleâ, Bemis sanoi. âSe on mahdollisuus mÀÀrittÀÀ ovatko nĂ€mĂ€ toimet avittaneet Estonian traagista uppoamista. Koska on hyvin tiedossa, ettĂ€ JAICin [virallinen] raportti oli tĂ€ynnĂ€ virheitĂ€, Hirschfeldtin tulisi ottaa tĂ€mĂ€ mahdollisuutena rikosteknisesti tutkia koko rikospaikka kunnolla.â
Riippumaton meriturvallisuuden ja meriarkkitehtuurin asiantuntija Anders Björkman, useita kirjoja Estonian katastrofista kirjoittanut, muistelee JAICin kovasti huteraa raporttia âmerenkĂ€ynnin historian suurimmaksi huijaukseksiâ lisĂ€ten ettĂ€ âjokainen olennainen tieto loppuraportissa on vÀÀrĂ€ tai harhaanjohtava.â
VĂ€littömĂ€sti turman jĂ€lkeen â ennen kuin myönnettiin ettĂ€ koko hylkyĂ€ oli edes löydetty â Ruotsin viranomaiset ja media tarttuivat yhteen uppoamisteoriaan. Syyksi pantiin aluksen keulavisiirin ja autorampin rakentaminen, jonka he sanoivat avautuneen kesken matkan aaltojen voimasta. TĂ€mĂ€ oli mahdollistanut sen ettĂ€ merivesi tulvii autokannelle, he sanoivat, mikĂ€ aiheutti aluksen kaatumisen ja uppamisen. Muita syitĂ€ ei edes tutkittu.
âTuon vĂ€itteen paikkansapitĂ€vyydelle ei löydy todisteitaâ, Björkman sanoo. âAlus ei koskaan kaatunut. Se upposi kaatumatta.
âKansalle kerrottiin ettĂ€ vedenalaiset hylkykuvaukset olivat vahvistaneet, ettĂ€ keulavisiiri puuttuiâ, hĂ€n sanoi, ja ettĂ€ se oli aiheuttanut aluksen uppoamisen.
âEi ole mitenkÀÀn mahdollista, ettĂ€ 4 metrin aallot olisivat irroittaneet Estonian keulavisiirinâ, Björkman kirjoitti. âTĂ€mĂ€ on koko peittelyoperaation keskeisin vale.
âVisiiri ei mitenkÀÀn liittynyt turmaan.â, Ruotsin laivaston insinööri Björkman sanoo, âvaan se yksinkertaisesti irrotettiin hylystĂ€ veden alla myöhemmin â niin ettĂ€ uppoaminen voitaisiin panna visiirin irtoamisen syyksi.â
Viikko Estonian uppoamisen jÀlkeen Ruotsin viranomaiset sanoivat, ettÀ he eivÀt löytÀneet hylkyÀ, vaikka laajoja pelastusoperaatioita oli tehty paikan pÀÀllÀ. Myöhemmin saatiin tietÀÀ, ettÀ ainoat alukset hylyn oikealla paikalla tuohon aikaan olivat Ruotsin laivastosta. Sininen poiju tarkoitti hylyn sijaintia, mikÀ oli tahallaan laitettu vÀÀrÀÀn paikkaan median ja muiden harhaanjohtamiseksi.
Valitettavasti Hirschfeldtin âkunnollinen rikostekninen tutkimusâ ei ollut Ruotsin hallituksen toivelistalla. Hirschfeldt sai ÀÀrimmĂ€isen rajallisen toimeksiannon, sekĂ€ ajan ettĂ€ laajuuden suhteen. HĂ€nellĂ€ oli vain muutama viikko aikaa tammikuun 21. pĂ€ivÀÀn 2005 mennessĂ€ saattaa tutkimukset pÀÀtökseen, joka oli rajattu sen tutkimiseen kuljetettiinko sotateknologiaa Estonialla syyskuussa 1994 ja olivatko toimitukset rĂ€jĂ€htĂ€viĂ€.
Kysymys siitÀ olivatko salakuljetustavarat rÀjÀhtÀviÀ tuntuu olleen suunniteltu suojelemaan armeijaa kritiikiltÀ siitÀ, ettÀ nÀmÀ lÀhetykset olisivat asettaneet Estonian ja sen matkustajat vaaraan.
Hirschfeldtin raportti ei valaise sitĂ€ mitĂ€ kuljetettiin. HĂ€n kirjoittaa, ettĂ€ sellaisia salaisia kuljetuksia yleensĂ€ toteutetaan varsin vĂ€hillĂ€ papereilla ja koska sellaiset kuljetukset, joita hĂ€ntĂ€ oli pyydetty tutkimaan, tapahtuivat yli 10 vuotta sitten, relevantit dokumentit on jo tuhottu â sÀÀntöjen mukaan.
LisÀksi Hirschfeldt raportoi, ettÀ materiaalin maahantuonnit ja tiedusteluaktiviteetit ovat lain suojaamia jopa 70 vuoden ajan. On myös olemassa laki, joka kieltÀÀ ja rankaisee niitÀ, joilla asiasta jotain tietoa on, kaikesta sellaisista salaoperaatioista puhumisen. Hirschfeldt vÀittÀÀ, ettÀ tÀmÀ laki estÀÀ hÀntÀ paljastamasta sitÀ mitÀ hÀn tietÀÀ kuljetuksista.
âMestariteosâ, Björkman sanoi Hirschfeldtin raportista. âMaanpuolustusmateriaalia? MitĂ€ se oli? Miten paljon? Tilavuus? Paino? AlkuperĂ€? Arvo? Omistaja? Varastettua tavaraa? Miten se tullattiin? PÀÀsikö se lĂ€pi Viron tullista? MitĂ€ autoa kĂ€ytettiin? Oliko kapteeni ja laivan omistaja tietoinen?
âMe emme tiedĂ€ mitÀÀnâ, Björkman sanoi.
Pentagonin âostoslistaâ
Kirjassa Die Estonia, Raben kirjassa katastrofista, hÀn vihjaa siihen ettÀ viimeisellÀ matkallaan Estonia kuljetti Neuvostoliiton avaruusteknologiaa.
Vaikka Rabe ei spekuloi sillĂ€ miksi sitĂ€ kuljetettiin, hĂ€n viittaa marraskuun 4. pĂ€ivĂ€n 1991 William J. Broadin New York Timesissa ilmestyneen artikkelin âostoslistaanâ.
Broad kuvaa teknologiaa, jota Pentagon on kiinnostunut hankkimaan itselleen Neuvostoliiton avaruusohjelmasta. Russell Seitz Harvardin yliopiston Olin Center for Strategic Studiesista kutsui sitĂ€ âhistoriamme loppuhetkien pihakirppikseksiâ.
Pentagon oli ilmoittanut aikeekseen vuonna 1991 kÀyttÀÀ $12 miljoonaa ostaakseen kehittyneen Neuvostoliiton ydinreaktorin voimanlÀhteeksi avaruuteen. Leonard Caveny, innovatiisiten avaruusteknologioiden apulaisjohtaja Pentagonin Strategic Defense Initiative Organization (SDIO) -ohjelmassa, matkasi Neuvostoliiton avaruuslaboratorioon Moskovan lÀhelle, jossa asiantuntijajoukko testasi pientÀ avaruusmoottoria, joka kÀytti magneettikenttiÀ liikuttamaan avaruusalusta polttoaineen sijaan.
TÀmÀ ihmeellinen laite, jota avaruusohjelmissa tarvittiin, mahtui kÀmmenelle ja oli saatavilla alle $1 miljoonan hintaan.
âSe on varsin edullinenâ, Caveny kertoi toimittajalle ennen vierailuaan VenĂ€jĂ€llĂ€. Hintaan kuului kaikki lentoon tarvittava muu laitteisto.
âTĂ€llainen moottori on ollut paperilla tĂ€ssĂ€ maassa 30 vuoden ajan, mutta ei koskaan avaruudessaâ, Richard Verga SDIO:sta sanoi. âNeuvostoliitto oikeasti lensi nĂ€illĂ€ laitteilla.â
Neuvostoliitolla oli plutonium-238 ja lÀmpökestÀviÀ lejeerinkejÀ, joita lÀnnessÀ ei tunnettu, mm. erÀs palladiumista ja osmiumista tehty kykeni kestÀmÀÀn 3,600 Celsius-asteen lÀmpötiloja.
Ilmavoimat oli kiinnostuntut RD-170:sta, joka oli parasta rakettipolttoainetta maailmassa.
âArmeijan shoppailumaniaâ pian sai usean liittovaltion viraston huomion heidĂ€n vieraillessaan Neuvostoliitossa 90-luvun alussa arvioimassa kehittyneitĂ€ teknologioitaâ, Broad kirjoitti.
Vuonna 1993 elÀköitynyt Yhdysvaltain armeijan eversti Aleksander Einseln meni takaisin töihin ottaakseen komentoonsa kotimaansa Viron armeijan, joka oli saanut itsenÀisyyden vuonna 1991.
Einseln raportoi NATOlle asemassaan vuoden 1995 alkupÀiviin saakka.
Estonian uppoamisen pĂ€ivĂ€nĂ€ NATOn 10-pĂ€ivĂ€iset âItĂ€meren laivastoharjoituksetâ alkoivat 10 NATO-liittolaisen ja 10 rauhankumppanivaltion kesken, joihin kuului Ruotsi, Suomi ja Baltian maat. 14 20:sta maasta toi mukanaan laivoja ja lentokoneita âCooperative Ventureâ-harjoitukseen, joka oli ârauhanturva-, humanitaarinen ja pelastusoperaatioharjoitusâ, joka vĂ€itetysti keskittyi ItĂ€meren suulle Tanskan Skagerrakin alueelle. NATOn roolista tai sen reagoinnin puutteesta Estonian uppoamisessa ei ole kuitenkaan ollut mitÀÀn keskustelua.
Vaikka Einseln mahdollisesti tiesikin Estonian teknologialÀhetyksistÀ ja ilmeisesti antoi sotilaita kÀytettÀvÀksi aluksen saattamiseksi satamaan, Rabe sanoi ettei hÀnen mielestÀÀn Einseln ollut siirto-operaation vastuuhenkilö.
Korkea-arvoinen sotilasattasea Saksan Bundesmarinesta sanoi Rabelle, ettÀ hÀn vieraili Einselnin luona hÀnen Tallinnan toimistollaan turmapÀivÀnÀ.
âSe oli hyökkĂ€ys meitĂ€ vastaanâ, Einseln sanoi.
Myöhemmin Einseln kielsi olleen Tallinnassa syyskuun 28. pÀivÀ ja sanoi toimittajille, mm. saksalaiselle Spiegel TV:lle, ettÀ hÀn oli ollut USA:ssa.
Johannes Johanson, Estlinen johtaja, lautan yksi omistajista sanoi, âEstonia upotettiin hyökkĂ€yksessĂ€.â
Rabe selitti miten Ruotsin hallituksen palkkaamat sukeltajat kÀyttivÀt tunteja murtautuakseen hytteihin ja raivokkaasti etsien mustaa attaseasalkkua, jota venÀlÀinen avaruusteknologian kauppias Aleksandr Voronin oli kantanut mukanaan.
Voronin omisti firman Tallinnassa nimeltÀÀn âKosmos Associationâ, kun taas hĂ€nen veljensĂ€ Valeri omisti samanlaisen firman Moskovassa, joka kauppasi aseita ja avaruusteknologiaa.
Viralliset sukeltajat työskentelivÀt Rockwaterille, Brown & Root Energy Servicesin (BRES) tytÀryhtiölle, ja olivat allekirjoittaneet elinikÀiset salassapitosopimukset.
BRES on Halliburtonin tytÀryhtiö, jota varapresidentti Dick Cheney johti vuodesta 1995 lÀhtien.
Rabe sanoi, ettÀ Rockwater ei ollut halvin tarjoaja tarjouskilpailussa, mutta oli saanut sopimuksen Johan Fransonilta, Ruotsin merenkulkulaitoksen johtajalta.
Salailu oli kaikkein tÀrkeintÀ, Rabe sanoi.
Raben mukaan videokuvaa virallisesta sukelluksesta oltiin kuvattu ensimmÀisenÀ neljÀnÀ pÀivÀnÀ joulukuussa 1994, mistÀ nÀkyy sukeltajat raivokkaasti etsimÀssÀ hyteistÀ mustaa nahkasalkkua.
Lopulta salkku löytyi hytistĂ€ numero 6130. HyttiĂ€ oli kĂ€yttĂ€nyt kapteeni Avo Piht. Sukeltaja luki laukusta: âSiinĂ€ lukee Aleksandr Voronin. Soittaako mitÀÀn kelloja?â
Rabe viittaa venÀlÀisten nationalistien ryhmÀÀn VenÀjÀn tiedustelupalvelujen joukosta, jotka ovat Estonian upottamisen taustalla. Raben lÀhteiden mukaan niinkutsuttuun Felix Groupiin kuului Vladimir Putin ja Igor Ivanov, jotka olivat kovasti Neuvostoliiton asearsenaalin ryöstösaalistukkumyyntiÀ vastaan.
Helppo pÀÀsy Neuvostoliiton sotasalaisuuksiin lyötiin kiinni heinÀkuussa 1998, kun Putinista tuli VenÀjÀn turvallisuusjohtaja. Voroninin yhtiö likvidoitiin ja amerikkalaisfirmat, jotka niiden kanssa olivat tehneet bisnestÀ, menivÀt konkkaan.
Raben mukaan Estonian upottaminen voidaan tiivistÀÀ yhteen lauseeseen: âSe oli tĂ€ydellinen kaappaus, jonka on voinut toteuttaa ainoastaan salaiset palvelut tai ryhmĂ€t, joihin kuuluu salaisten palvelujen entisiĂ€ jĂ€seniĂ€, kuten terroristiverkostot, niiden alkuperÀÀn tai motivaatioihin katsomatta.â
Hirschfeldtin 7-sivuinen raportti ei tarjoa vastauksia siihen mitÀ kuljetettiin. Yksityiskohdat ovat salaisia ja todennÀköisesti pysyvÀt Ruotsin valtionsalaisuuksina 70 vuoden ajan, Hirschfeldt kirjoitti.
âJoten odotuksemme toteutuivatâ, sanoi Bertil Calamnius, AgnEfinin puheenjohtaja. âTĂ€mĂ€ on vain yksi esimerkki Ruotsin viranomaisten reikien tukkimisesta Estonian tarinassaâ.
Kadonneet virolaiset
Uponneen Estonian mysteeri, on kuitenkin vaikuttanut joihinkin enemmÀn kuin toisiin.
Vaikka selviytyjiÀ oli ja merelle jÀÀneiden ystÀviÀ ja sukulaisia surtiin, kolmas ryhmÀ jÀtettiin tÀysin tyhjÀn pÀÀlle, jossa he ovat edelleen.
TÀhÀn kolmanteen ryhmÀÀn kuuluu kourallinen, tai enemmÀn, Estonian miehistöÀ, jotka alunperin raportoitiin pelastetuiksi, mutta he ovat kuitenkin mystisesti kadonneet turman jÀlkeisinÀ pÀivinÀ. NÀiden 12:n Estonian miehistön jÀsenen katoaminen viittaa kansainvÀlisestikin kiinnostavaan korkean tason peittelyyn.
Tuoreet paljastukset Ruotsin lehdistössĂ€ kahden egyptilĂ€isen terroristiepĂ€illyn vuonna 2001 tehdyistĂ€ âkyydityksistĂ€â voivat valaista kadonneiden Estonian selviytyjien kohtaloa.
Jokin aika sitten raportoitiin Ruotsin mediassa, ettĂ€ yksityinen Gulfstream 5 -suihkuhĂ€vittĂ€jĂ€, joka on rekisteröity USA:an, oli roolissa kahden egyptilĂ€isen âterroristiepĂ€illynâ âhuikeassa palautuksessaâ Ruotsista vuonna 2001.
Ruotsalaisjournalisti Sven Anérin mukaan, katoamiset Ruotsissa eivÀt ole uutta. On paljon nÀyttöÀ siitÀ, ettÀ samanlaisia abduktioita on tapahtunut Ruotsissa Estonian lauttaturman jÀlkeen.
Pian Estonian uppoamisen jÀlkeen, tusinan verran Estonian miehistöÀ katosivat jÀlkiÀ jÀttÀmÀttÀ, jotka kaikki olivat mitÀ ilmeisimmin selvinneet turmasta.
Dokumentit viittaavat siihen, ettÀ Amerikkaan rekisteröityjÀ yksityiskoneita kÀytettiin sekÀ 1994 ettÀ 2001 katoamistapauksissa.
Anérilla on dokumentteja Ruotsin ilmailuhallinnon dokumentteja koskien kahta tiettyÀ lentokonetta, jotka ovat olleet kadonneiden virolaisten sieppauksissa mukana.
Rooman vuoden 1998 sÀÀdöksen mukaan, pakotettu katoaminen
âtarkoittaa henkilön pidĂ€ttĂ€mistĂ€ tai sieppaamista valtion tai poliittisen organisaation joko tekemĂ€nĂ€ tai sen tuella, mitĂ€ seuraa kieltĂ€ytyminen tunnustamasta tuota vapaudenriistoa tai antamasta informaatiota nĂ€iden henkilöiden olinpaikasta tai kohtaloista, aikeena poistaa heidĂ€t lainsuojan alaisuudesta pidemmĂ€ksi aikaa.
Pakotettu katoaminen, joka on kidnappaamisen muoto, on ârikos ihmiskuntaa vastaanâ Rooman sÀÀdöksen mukaan, jonka Ruotsi on ratifioinut kesĂ€kuussa 2001.
Jopa 12 Estonian miehistön jÀsentÀ, jotka virallinen selviytyjÀlista on merkinnyt uponneiksi, katosivat ilmeisesti valtion jÀrjestÀmÀssÀ sieppauksessa ja pakotetussa katoamisessa.
Vaikka alkuperÀisessÀ listassa lukee 146:n henkilön nimet, 12:n miehistön jÀsenen nimet, jotka oli listattu selvinneiksi, poistettiin selittÀmÀttömÀsti Ruotsin ja Suomen viranomaisten yllÀpitÀmÀstÀ listasta turman jÀlkeisinÀ pÀivinÀ.
Anér on löytÀnyt 15 eri selviytyjien listaa, joissa kaikissa on 11 Estonian miehistön jÀsenen nimet, jotka myöhemmin poistettiin. Listalle pÀÀsemiseksi selviytyjÀn piti antaa nimensÀ, syntymÀaikansa, kansalaisuutensa ja siviilisÀÀtynsÀ.
On nÀyttöÀ siitÀ, ettÀ jotkut selvinneet miehistön jÀsenet siepattiin ja vietiin Tukholman Arlandan lentokentÀlle, josta heidÀt lennettiin pois Ruotsista kahdella yksityiskoneella.
Sieppaukset kadottivat keskeisiÀ silminnÀkijöitÀ, jotka olisivat voineet todistaa laivan kunnosta, lastista ja uppoamisen syystÀ. NimekkÀimpinÀ listalla on laivan kapteeni Avo Piht, joka oli tuona pÀivÀnÀ kyydissÀ mutta ei töissÀ, sekÀ pÀÀinsinööri Lembit Leiger.
On ajateltu, ettÀ muut miehistön jÀsenet olivat samassa pelastusveneessÀ tai heidÀt pelastettiin Pihtin ja Leigerin kanssa samaan helikopteriin: Y-64.
Kidnapattu kapteeni
Uppoamista seuranneina pÀivinÀ raportoitiin laajalti, ettÀ kapteeni Avo Piht oli selvinnyt. Ruotsin televisio-ohjelma Aktuellt esimerkiksi, syyskuun 28. pÀivÀn iltana 1994, raportoi ettÀ Ronald Bergman, Nordström & Thulinin johtaja, saman firman joka omisti aluksen, oli informoinut mediaa, ettÀ aluksen kapteeni oli selvinnyt ja ettÀ hÀntÀ hoidettiin sairaalassa Suomessa.
Bengt-Erik Stenmark, Ruotsin merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtaja, kertoi Reutersille, ettÀ kansainvÀlinen komitea oli jopa haastatellut kapteeni Pihtia. Ei kumpikaan, ei Stenmark eikÀ Reuters, koskaan korjannut tÀtÀ lausuntoa.
Saksan televisioverkko ZDF nÀytti videoklipin syyskuun 28. pÀivÀnÀ Avi Pihtista ja muista selvinneistÀ saapumassa Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. TÀmÀn videon myöhemmin takavarikoi Saksan tiedustelupalvelun agentit, Rabe sanoo.
Leigerin vaimo Kairi sai puhelinsoiton sukulaisiltaan Ruotsista, jotka sanoivat hÀnelle ettÀ Ruotsin poliisin yli-intendentti Hans Strindlund oli informoinut heitÀ, ettÀ hÀnen aviomiehensÀ oli selvinnyt. Lembit LeigeriÀ ilmeisesti hoidettiin Tukholmassa Huddingen sairaalassa, ja hÀn pÀÀsi pois syyskuun 29. pÀivÀ, 24 tunnin jÀlkeen.
Rouva Leiger puhui seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ itselleen Strindlundille. Strindlund informoi hĂ€ntĂ€ lennon tiedoista, jolla Leigerin oli mÀÀrĂ€ palata Tallinnaan â mutta hĂ€n ei koskaan saapunut perille.
Pihtin ja Leigerin lisĂ€ksi on ainakin seitsemĂ€n muuta âkadonnuttaâ miehistön jĂ€sentĂ€, joiden nimet ovat pysyneet selviytyjien listalla: laivan lÀÀkĂ€ri tri. Viktor Bogdanov, Kalev Vahtras, Kaimar Kikas, Agur Targama, Tiina MĂŒĂŒr ja kaksossiskot Hannely ja Hanka-Hannika Veide.
  Artikkelin julkaissut Facts are Facts
https://eksopolitiikka.fi/uutiset/salakuljettiko-autolautta-estonia-venalaista-avaruusaseteknologiaa/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_











