#salaliitot

Salakuljettiko autolautta Estonia venäläistä avaruusaseteknologiaa?

Kirjoittanut Christopher Bollyn

Päivä autolautta Estonian uppoamisen jälkeen syyskuun 28. päivänä 1994 ruotsalaiset sanomalehdet raportoivat, että ”hirviöaalto” oli lautan uppoamisen todennäköisin syy. Siitä lähtien viranomaisten selitykset Euroopan pahimmalle meriturmalle toisen maailmansodan jälkeen ovat muuttuneet vain ”oudommaksi ja oudommaksi”.

Autolautta Estonia, matkalla Tallinnasta Tukholmaan kyydissään noin tuhannen matkustajaa sekä miehistö, upposi syyskuun 28. päivä 1994. Pian keskiyön jälkeen kaksi räjähdystä vavisutti alusta. Lautta nopeasti kallistui tyyrpuurin suuntaan ja upposi Itämereen alle 45 minuutissa olosuhteissa, joita voidaan kuvata vähintäänkin mystisiksi.

Vaikka 852:sta kuolleesta oli ruotsalaisia yli 500, Ruotsin hallitus on estänyt kaikki pyrkimykset saada noudetuksi kuolleiden ruumiit hylystä. Jopa norjalaisen sukellusfirman tarjous hakea ruumiit omaan piikkiinsä torjuttiin.

Huolimatta toistuneista lupauksista kahdelta peräkkäiseltä Ruotsin pääministeriltä, että ruumiit tultaisiin noutamaan ja hylky pelastettaisiin merenpohjasta, kolme kuukautta Estonian uppoamisen jälkeen Ruotsin hallitus ilmoitti, että minkäänlaista pelastusoperaatiota ei tehtäisi.

Ruumiiden noutamisen sijaan Ruotsin hallitus palkkasi hollantilaisen meripelastusfirman, Smit Tak BV, joka erikoistuu neutralisoimaan vedenalaista ydinjätettä. Hallitus käytti $350 miljoonaa epäonnistuneeseen yritykseen peittää alus betonilla. Hylky sijaitsee mutapohjassa 60-80 metrin syvyydessä.

Aselähetyksien olemassaolo vahvistettu

Ruotsin valtamedian tuoreiden paljastukset siitä, että lauttaa käytettiin salakuljettamaan neuvostoliittolaista sotateknologiaa, vahvistivat epäilyt Estonian selittämättömästä uppoamisesta ja sen mahdollisesta liittymisestä salaiseen avaruudessa käytettävien aseiden lastiin, jota lautta rahtasi.

Välittömästi sen jälkeen kun Estonia lähti Tallinnasta viimeiselle matkalleen, Carl Övberg, turmasta selvinnyt ja matkustaja joka saapui paikalle viime minuuteilla, raportoi että satama oli suljettu kokonaan kululta ja että armeijan saattue oli saattanut kahta suurta rekkaa lauttaan. Rekkojen lastaamisen jälkeen aluksen autoramppi ja jousivisiiri suljettuiin ja myöhästynyt lautta seilasi Tukholmaa kohti.

Estonia ensimmäisinä päivinään Tallinnassa vuonna 1993

Ruotsin televisio (SVT 1) lähetti tutkivan journalismin ohjelman Uppdrag Granskning marraskuun 30. päivänä 2004, jossa entinen Tukholman tullijohtaja tunnusti, että Estoniaa oli kuin olikin käytetty kuljettamaan Neuvostoliiton aseteknologiaa länteen syyskuussa 1994.

Tullijohtaja Lennart Henrikssonin mukaan, kahtena kertana juuri ennen Estonian uppoamista, neuvostoliittolaista sotateknologiaa kuljettaneita autoja oltiin sallittu Ruotsin maaperälle ilman tarkastusta.

”Olen kävellyt kymmenen vuoden ajan ympäriinsä miettien mitä tapahtui”, sanoi Lennart Henriksson, Tukholman entinen tullijohtaja. ”Joka kerta Estonian nimen tullessa esiin olen ajatellut sitä että se vähä mitä tiedän asiasta pitäisi tuoda päivänvaloon. Haluan puhdistaa omatuntoni.”

Henriksson oltiin käsketty sallimaan tiettyjä venäläistä sotateknologiaa salakuljettaneita autoja pääsemään läpi tullista tarkastamatta syyskuun 14. ja 20. päivä 1993, mutta hän ei työskennellyt silloin kun Estonia upposi koska hän oli lomalla.

Henrikssonin tunnustus valaisee uudella tavalla Estonian uppoamista. Lautta oli yhteisprojekti yksityisen ruotsalaisfirman Nordström & Thulin:n sekä Viron valtion omistaman Estlinen välillä. Ennen SVT 1:n ohjelmaa raportit Neuvostoliittolaisen sotilasteknologian salakuljettamisesta lautalla oltiin sivuutettu ”salaliittoteorioina”.

Henriksson paljasti, että salainen sopimus oltiin solmittu, jonka perusteella armeijan salakuljetustavaraa päästettiin Ruotsiin ilman tullin tarkastusta.Tämä järjestely oltiin tehty Owe Wictorinin, silloinen Ruotsin armeijan ylipäällikkö, ja Ulf Larssonin välillä, silloinen Ruotsin tullin ylijohtaja. Sopimus oli valtion ja maanpuolustuksen kaikkein korkeimpien tahojen tiedossa.

Normaalisti Ruotsin tulli tarkasti jokaisen Virosta tulleen auton. Ilman tarkastusta Virosta päässyt auto oli jotain mitä Henriksson ei ollut nähnyt koskaan 38 virkavuotensa aikana.

Lautan saavuttua syyskuun 14. päivänä 1994, Henriksson puhui odotetun auton kuskille. Auto oli Volvo 745 farmariauto, jota ajoi Frank Larsson, väärennetty henkilöllisyys.

Kun Henriksson sanoi ”Larssonille” että tulli tarkastaisi autot, hän ”mulkaisi minua, mutta sanoi että tarkastus olisi feikki”, Henriksson sanoi. ”Me avasimme muutaman laatikon, ja sen mitä näin, siellä oli armeijan elektroniikkaa”.

Tullin lappu näytti auton kuuluvan yritykselle jota ei ollut olemassa, ”Ericsson Access AB,” fiktiivinen AB LM Ericsson Financen tytäryhtiö. Mitään osoitetta ei lukenut missään.

Henriksson sai myöhemmin selville, että auto oli vuokrattu. Ei ollut näyttöä siitä, että Ericsson olisi oikeasti ollut mukana salakuljetuksessa. Vaikka Ruotsin armeija oli antanut luvan salakuljetukselle, lopullinen neuvostoteknologian sijoituspaikka ei ollut tiedossa.

Viikkoa myöhemmin syyskuun 20. päivänä 1994 saapui paljon suurempi lasti salakuljetustavaraa, ja sen sallittiin päästä tullista tarkastamatta. Tällä kertaa se oli pakettiauto, ja jälleen kerran Henriksson pelkästään vilkuili laatikoita.

”Mitä mietit toisella kertaa?” toimittaja Lars Borgnäs kysyi.

”Pidin sitä omituisena proseduurina”, Henriksson sanoi. ”Mutta käskyt ovat käskyjä eikä sitä mieti niin kovasti miksi.”

Joulukuun 2. päivä 2004, kaksi päivää SVT 1:n ohjelman jälkeen, Ruotsin armeija vahvisti Ekot radiolle, että tämä salainen sopimus oltiin tehty ja että se oli edelleen voimassa.

Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri Göran Persson nimitti Johan Hirschfeldtin, Svean korkeimman oikeuden tuomarin, tutkimaan salakuljetussopimusta armeijan ja tullin välillä.

Hirschfeldtin raportti ei antanut tarpeeksi aikaa kunnollisille tutkimuksille. Gregg Bemis, meririkosteknisen paneelin jäsen, joka on meriarkkitehtien ja meri-insinöörien seuran alaryhmä, on amerikkalainen joka on sukeltanut hylyn luokse saksalaisen journalistin ja Estonia-tutkijan Jutta Raben kanssa. Bemis myös omistaa Lusitanian hylyn.

”Toivon todella, että tuomari Hirschfeldt tajuaa, että hänelle on annettu mahdollisuus tehdä merkittävä kontribuutio uhrien perheille”, Bemis sanoi. ”Se on mahdollisuus määrittää ovatko nämä toimet avittaneet Estonian traagista uppoamista. Koska on hyvin tiedossa, että JAICin [virallinen] raportti oli täynnä virheitä, Hirschfeldtin tulisi ottaa tämä mahdollisuutena rikosteknisesti tutkia koko rikospaikka kunnolla.”

Riippumaton meriturvallisuuden ja meriarkkitehtuurin asiantuntija Anders Björkman, useita kirjoja Estonian katastrofista kirjoittanut, muistelee JAICin kovasti huteraa raporttia ”merenkäynnin historian suurimmaksi huijaukseksi” lisäten että ”jokainen olennainen tieto loppuraportissa on väärä tai harhaanjohtava.”

Välittömästi turman jälkeen — ennen kuin myönnettiin että koko hylkyä oli edes löydetty — Ruotsin viranomaiset ja media tarttuivat yhteen uppoamisteoriaan. Syyksi pantiin aluksen keulavisiirin ja autorampin rakentaminen, jonka he sanoivat avautuneen kesken matkan aaltojen voimasta. Tämä oli mahdollistanut sen että merivesi tulvii autokannelle, he sanoivat, mikä aiheutti aluksen kaatumisen ja uppamisen. Muita syitä ei edes tutkittu.

”Tuon väitteen paikkansapitävyydelle ei löydy todisteita”, Björkman sanoo. ”Alus ei koskaan kaatunut. Se upposi kaatumatta.

”Kansalle kerrottiin että vedenalaiset hylkykuvaukset olivat vahvistaneet, että keulavisiiri puuttui”, hän sanoi, ja että se oli aiheuttanut aluksen uppoamisen.

”Ei ole mitenkään mahdollista, että 4 metrin aallot olisivat irroittaneet Estonian keulavisiirin”, Björkman kirjoitti. ”Tämä on koko peittelyoperaation keskeisin vale.

”Visiiri ei mitenkään liittynyt turmaan.”, Ruotsin laivaston insinööri Björkman sanoo, ”vaan se yksinkertaisesti irrotettiin hylystä veden alla myöhemmin — niin että uppoaminen voitaisiin panna visiirin irtoamisen syyksi.”

Viikko Estonian uppoamisen jälkeen Ruotsin viranomaiset sanoivat, että he eivät löytäneet hylkyä, vaikka laajoja pelastusoperaatioita oli tehty paikan päällä. Myöhemmin saatiin tietää, että ainoat alukset hylyn oikealla paikalla tuohon aikaan olivat Ruotsin laivastosta. Sininen poiju tarkoitti hylyn sijaintia, mikä oli tahallaan laitettu väärään paikkaan median ja muiden harhaanjohtamiseksi.

Valitettavasti Hirschfeldtin ”kunnollinen rikostekninen tutkimus” ei ollut Ruotsin hallituksen toivelistalla. Hirschfeldt sai äärimmäisen rajallisen toimeksiannon, sekä ajan että laajuuden suhteen. Hänellä oli vain muutama viikko aikaa tammikuun 21. päivään 2005 mennessä saattaa tutkimukset päätökseen, joka oli rajattu sen tutkimiseen kuljetettiinko sotateknologiaa Estonialla syyskuussa 1994 ja olivatko toimitukset räjähtäviä.

Kysymys siitä olivatko salakuljetustavarat räjähtäviä tuntuu olleen suunniteltu suojelemaan armeijaa kritiikiltä siitä, että nämä lähetykset olisivat asettaneet Estonian ja sen matkustajat vaaraan.

Hirschfeldtin raportti ei valaise sitä mitä kuljetettiin. Hän kirjoittaa, että sellaisia salaisia kuljetuksia yleensä toteutetaan varsin vähillä papereilla ja koska sellaiset kuljetukset, joita häntä oli pyydetty tutkimaan, tapahtuivat yli 10 vuotta sitten, relevantit dokumentit on jo tuhottu — sääntöjen mukaan.

Lisäksi Hirschfeldt raportoi, että materiaalin maahantuonnit ja tiedusteluaktiviteetit ovat lain suojaamia jopa 70 vuoden ajan. On myös olemassa laki, joka kieltää ja rankaisee niitä, joilla asiasta jotain tietoa on, kaikesta sellaisista salaoperaatioista puhumisen. Hirschfeldt väittää, että tämä laki estää häntä paljastamasta sitä mitä hän tietää kuljetuksista.

”Mestariteos”, Björkman sanoi Hirschfeldtin raportista. ”Maanpuolustusmateriaalia? Mitä se oli? Miten paljon? Tilavuus? Paino? Alkuperä? Arvo? Omistaja? Varastettua tavaraa? Miten se tullattiin? Pääsikö se läpi Viron tullista? Mitä autoa käytettiin? Oliko kapteeni ja laivan omistaja tietoinen?

”Me emme tiedä mitään”, Björkman sanoi.

Pentagonin ”ostoslista”

Kirjassa Die Estonia, Raben kirjassa katastrofista, hän vihjaa siihen että viimeisellä matkallaan Estonia kuljetti Neuvostoliiton avaruusteknologiaa.

Vaikka Rabe ei spekuloi sillä miksi sitä kuljetettiin, hän viittaa marraskuun 4. päivän 1991 William J. Broadin New York Timesissa ilmestyneen artikkelin ”ostoslistaan”.

Broad kuvaa teknologiaa, jota Pentagon on kiinnostunut hankkimaan itselleen Neuvostoliiton avaruusohjelmasta. Russell Seitz Harvardin yliopiston Olin Center for Strategic Studiesista kutsui sitä ”historiamme loppuhetkien pihakirppikseksi”.

Pentagon oli ilmoittanut aikeekseen vuonna 1991 käyttää $12 miljoonaa ostaakseen kehittyneen Neuvostoliiton ydinreaktorin voimanlähteeksi avaruuteen. Leonard Caveny, innovatiisiten avaruusteknologioiden apulaisjohtaja Pentagonin Strategic Defense Initiative Organization (SDIO) -ohjelmassa, matkasi Neuvostoliiton avaruuslaboratorioon Moskovan lähelle, jossa asiantuntijajoukko testasi pientä avaruusmoottoria, joka käytti magneettikenttiä liikuttamaan avaruusalusta polttoaineen sijaan.

Tämä ihmeellinen laite, jota avaruusohjelmissa tarvittiin, mahtui kämmenelle ja oli saatavilla alle $1 miljoonan hintaan.

”Se on varsin edullinen”, Caveny kertoi toimittajalle ennen vierailuaan Venäjällä. Hintaan kuului kaikki lentoon tarvittava muu laitteisto.

”Tällainen moottori on ollut paperilla tässä maassa 30 vuoden ajan, mutta ei koskaan avaruudessa”, Richard Verga SDIO:sta sanoi. ”Neuvostoliitto oikeasti lensi näillä laitteilla.”

Neuvostoliitolla oli plutonium-238 ja lämpökestäviä lejeerinkejä, joita lännessä ei tunnettu, mm. eräs palladiumista ja osmiumista tehty kykeni kestämään 3,600 Celsius-asteen lämpötiloja.

Ilmavoimat oli kiinnostuntut RD-170:sta, joka oli parasta rakettipolttoainetta maailmassa.

”Armeijan shoppailumania” pian sai usean liittovaltion viraston huomion heidän vieraillessaan Neuvostoliitossa 90-luvun alussa arvioimassa kehittyneitä teknologioita”, Broad kirjoitti.

Vuonna 1993 eläköitynyt Yhdysvaltain armeijan eversti Aleksander Einseln meni takaisin töihin ottaakseen komentoonsa kotimaansa Viron armeijan, joka oli saanut itsenäisyyden vuonna 1991.

Einseln raportoi NATOlle asemassaan vuoden 1995 alkupäiviin saakka.

Estonian uppoamisen päivänä NATOn 10-päiväiset ”Itämeren laivastoharjoitukset” alkoivat 10 NATO-liittolaisen ja 10 rauhankumppanivaltion kesken, joihin kuului Ruotsi, Suomi ja Baltian maat. 14 20:sta maasta toi mukanaan laivoja ja lentokoneita ”Cooperative Venture”-harjoitukseen, joka oli ”rauhanturva-, humanitaarinen ja pelastusoperaatioharjoitus”, joka väitetysti keskittyi Itämeren suulle Tanskan Skagerrakin alueelle. NATOn roolista tai sen reagoinnin puutteesta Estonian uppoamisessa ei ole kuitenkaan ollut mitään keskustelua.

Vaikka Einseln mahdollisesti tiesikin Estonian teknologialähetyksistä ja ilmeisesti antoi sotilaita käytettäväksi aluksen saattamiseksi satamaan, Rabe sanoi ettei hänen mielestään Einseln ollut siirto-operaation vastuuhenkilö.

Korkea-arvoinen sotilasattasea Saksan Bundesmarinesta sanoi Rabelle, että hän vieraili Einselnin luona hänen Tallinnan toimistollaan turmapäivänä.

”Se oli hyökkäys meitä vastaan”, Einseln sanoi.

Myöhemmin Einseln kielsi olleen Tallinnassa syyskuun 28. päivä ja sanoi toimittajille, mm. saksalaiselle Spiegel TV:lle, että hän oli ollut USA:ssa.

Johannes Johanson, Estlinen johtaja, lautan yksi omistajista sanoi, ”Estonia upotettiin hyökkäyksessä.”

Rabe selitti miten Ruotsin hallituksen palkkaamat sukeltajat käyttivät tunteja murtautuakseen hytteihin ja raivokkaasti etsien mustaa attaseasalkkua, jota venäläinen avaruusteknologian kauppias Aleksandr Voronin oli kantanut mukanaan.

Voronin omisti firman Tallinnassa nimeltään ”Kosmos Association”, kun taas hänen veljensä Valeri omisti samanlaisen firman Moskovassa, joka kauppasi aseita ja avaruusteknologiaa.

Viralliset sukeltajat työskentelivät Rockwaterille, Brown & Root Energy Servicesin (BRES) tytäryhtiölle, ja olivat allekirjoittaneet elinikäiset salassapitosopimukset.

BRES on Halliburtonin tytäryhtiö, jota varapresidentti Dick Cheney johti vuodesta 1995 lähtien.

Rabe sanoi, että Rockwater ei ollut halvin tarjoaja tarjouskilpailussa, mutta oli saanut sopimuksen Johan Fransonilta, Ruotsin merenkulkulaitoksen johtajalta.

Salailu oli kaikkein tärkeintä, Rabe sanoi.

Raben mukaan videokuvaa virallisesta sukelluksesta oltiin kuvattu ensimmäisenä neljänä päivänä joulukuussa 1994, mistä näkyy sukeltajat raivokkaasti etsimässä hyteistä mustaa nahkasalkkua.

Lopulta salkku löytyi hytistä numero 6130. Hyttiä oli käyttänyt kapteeni Avo Piht. Sukeltaja luki laukusta: ”Siinä lukee Aleksandr Voronin. Soittaako mitään kelloja?”

Rabe viittaa venäläisten nationalistien ryhmään Venäjän tiedustelupalvelujen joukosta, jotka ovat Estonian upottamisen taustalla. Raben lähteiden mukaan niinkutsuttuun Felix Groupiin kuului Vladimir Putin ja Igor Ivanov, jotka olivat kovasti Neuvostoliiton asearsenaalin ryöstösaalistukkumyyntiä vastaan.

Helppo pääsy Neuvostoliiton sotasalaisuuksiin lyötiin kiinni heinäkuussa 1998, kun Putinista tuli Venäjän turvallisuusjohtaja. Voroninin yhtiö likvidoitiin ja amerikkalaisfirmat, jotka niiden kanssa olivat tehneet bisnestä, menivät konkkaan.

Raben mukaan Estonian upottaminen voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: ”Se oli täydellinen kaappaus, jonka on voinut toteuttaa ainoastaan salaiset palvelut tai ryhmät, joihin kuuluu salaisten palvelujen entisiä jäseniä, kuten terroristiverkostot, niiden alkuperään tai motivaatioihin katsomatta.”

Hirschfeldtin 7-sivuinen raportti ei tarjoa vastauksia siihen mitä kuljetettiin. Yksityiskohdat ovat salaisia ja todennäköisesti pysyvät Ruotsin valtionsalaisuuksina 70 vuoden ajan, Hirschfeldt kirjoitti.

”Joten odotuksemme toteutuivat”, sanoi Bertil Calamnius, AgnEfinin puheenjohtaja. ”Tämä on vain yksi esimerkki Ruotsin viranomaisten reikien tukkimisesta Estonian tarinassa”.

Kadonneet virolaiset

Uponneen Estonian mysteeri, on kuitenkin vaikuttanut joihinkin enemmän kuin toisiin.

Vaikka selviytyjiä oli ja merelle jääneiden ystäviä ja sukulaisia surtiin, kolmas ryhmä jätettiin täysin tyhjän päälle, jossa he ovat edelleen.

Tähän kolmanteen ryhmään kuuluu kourallinen, tai enemmän, Estonian miehistöä, jotka alunperin raportoitiin pelastetuiksi, mutta he ovat kuitenkin mystisesti kadonneet turman jälkeisinä päivinä. Näiden 12:n Estonian miehistön jäsenen katoaminen viittaa kansainvälisestikin kiinnostavaan korkean tason peittelyyn.

Tuoreet paljastukset Ruotsin lehdistössä kahden egyptiläisen terroristiepäillyn vuonna 2001 tehdyistä ”kyydityksistä” voivat valaista kadonneiden Estonian selviytyjien kohtaloa.

Jokin aika sitten raportoitiin Ruotsin mediassa, että yksityinen Gulfstream 5 -suihkuhävittäjä, joka on rekisteröity USA:an, oli roolissa kahden egyptiläisen ”terroristiepäillyn” ”huikeassa palautuksessa” Ruotsista vuonna 2001.

Ruotsalaisjournalisti Sven Anérin mukaan, katoamiset Ruotsissa eivät ole uutta. On paljon näyttöä siitä, että samanlaisia abduktioita on tapahtunut Ruotsissa Estonian lauttaturman jälkeen.

Pian Estonian uppoamisen jälkeen, tusinan verran Estonian miehistöä katosivat jälkiä jättämättä, jotka kaikki olivat mitä ilmeisimmin selvinneet turmasta.

Dokumentit viittaavat siihen, että Amerikkaan rekisteröityjä yksityiskoneita käytettiin sekä 1994 että 2001 katoamistapauksissa.

Anérilla on dokumentteja Ruotsin ilmailuhallinnon dokumentteja koskien kahta tiettyä lentokonetta, jotka ovat olleet kadonneiden virolaisten sieppauksissa mukana.

Rooman vuoden 1998 säädöksen mukaan, pakotettu katoaminen

”tarkoittaa henkilön pidättämistä tai sieppaamista valtion tai poliittisen organisaation joko tekemänä tai sen tuella, mitä seuraa kieltäytyminen tunnustamasta tuota vapaudenriistoa tai antamasta informaatiota näiden henkilöiden olinpaikasta tai kohtaloista, aikeena poistaa heidät lainsuojan alaisuudesta pidemmäksi aikaa.

Pakotettu katoaminen, joka on kidnappaamisen muoto, on ”rikos ihmiskuntaa vastaan” Rooman säädöksen mukaan, jonka Ruotsi on ratifioinut kesäkuussa 2001.

Jopa 12 Estonian miehistön jäsentä, jotka virallinen selviytyjälista on merkinnyt uponneiksi, katosivat ilmeisesti valtion järjestämässä sieppauksessa ja pakotetussa katoamisessa.

Vaikka alkuperäisessä listassa lukee 146:n henkilön nimet, 12:n miehistön jäsenen nimet, jotka oli listattu selvinneiksi, poistettiin selittämättömästi Ruotsin ja Suomen viranomaisten ylläpitämästä listasta turman jälkeisinä päivinä.

Anér on löytänyt 15 eri selviytyjien listaa, joissa kaikissa on 11 Estonian miehistön jäsenen nimet, jotka myöhemmin poistettiin. Listalle pääsemiseksi selviytyjän piti antaa nimensä, syntymäaikansa, kansalaisuutensa ja siviilisäätynsä.

On näyttöä siitä, että jotkut selvinneet miehistön jäsenet siepattiin ja vietiin Tukholman Arlandan lentokentälle, josta heidät lennettiin pois Ruotsista kahdella yksityiskoneella.

Sieppaukset kadottivat keskeisiä silminnäkijöitä, jotka olisivat voineet todistaa laivan kunnosta, lastista ja uppoamisen syystä. Nimekkäimpinä listalla on laivan kapteeni Avo Piht, joka oli tuona päivänä kyydissä mutta ei töissä, sekä pääinsinööri Lembit Leiger.

On ajateltu, että muut miehistön jäsenet olivat samassa pelastusveneessä tai heidät pelastettiin Pihtin ja Leigerin kanssa samaan helikopteriin: Y-64.

Kidnapattu kapteeni

Uppoamista seuranneina päivinä raportoitiin laajalti, että kapteeni Avo Piht oli selvinnyt. Ruotsin televisio-ohjelma Aktuellt esimerkiksi, syyskuun 28. päivän iltana 1994, raportoi että Ronald Bergman, Nordström & Thulinin johtaja, saman firman joka omisti aluksen, oli informoinut mediaa, että aluksen kapteeni oli selvinnyt ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa.

Bengt-Erik Stenmark, Ruotsin merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtaja, kertoi Reutersille, että kansainvälinen komitea oli jopa haastatellut kapteeni Pihtia. Ei kumpikaan, ei Stenmark eikä Reuters, koskaan korjannut tätä lausuntoa.

Saksan televisioverkko ZDF näytti videoklipin syyskuun 28. päivänä Avi Pihtista ja muista selvinneistä saapumassa Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Tämän videon myöhemmin takavarikoi Saksan tiedustelupalvelun agentit, Rabe sanoo.

Leigerin vaimo Kairi sai puhelinsoiton sukulaisiltaan Ruotsista, jotka sanoivat hänelle että Ruotsin poliisin yli-intendentti Hans Strindlund oli informoinut heitä, että hänen aviomiehensä oli selvinnyt. Lembit Leigeriä ilmeisesti hoidettiin Tukholmassa Huddingen sairaalassa, ja hän pääsi pois syyskuun 29. päivä, 24 tunnin jälkeen.

Rouva Leiger puhui seuraavana päivänä itselleen Strindlundille. Strindlund informoi häntä lennon tiedoista, jolla Leigerin oli määrä palata Tallinnaan — mutta hän ei koskaan saapunut perille.

Pihtin ja Leigerin lisäksi on ainakin seitsemän muuta ”kadonnutta” miehistön jäsentä, joiden nimet ovat pysyneet selviytyjien listalla: laivan lääkäri tri. Viktor Bogdanov, Kalev Vahtras, Kaimar Kikas, Agur Targama, Tiina Müür ja kaksossiskot Hannely ja Hanka-Hannika Veide.

    Artikkelin julkaissut Facts are Facts

Termi “salaliittoteoria” on CIA:n keksintö

Kirjoittanut pastori Douglas Wilson, Project Unspeakablen ydinryhmän jäsen

Luettuani JFK:n ja the Unspeakablen vuosia sitten, olen miettinyt Kennedyn salamurhaa aika paljon ja nähnyt miten “salaliittoteoriaa” käytetään lopettamaan keskustelu, signaloimaan että nyt astutaan “puhumattomalle” alueelle. Joten aloin miettiä liittyykö termin Salaliittoteoria käyttöön salaliittoa itsessään.

Aloin tutkia, ja yllätys yllätys, vuodelta 1967 löytyy CIA:n muistio, joka esittää monia Warrenin komission raportin käyttämiä vastalauseita, joita yleisesti kuullaan Kennedyn salamurhaan liittyen. CIA omisti 250 mediayritystä 1960-luvulla, käytti lähes miljardi dollaria (nykypäivän dollareissa) levittämään informaatiota, ja sillä oli paljon ihmisiä palkkalistoillaan tekemässä sen tahdon mukaisesti jokaisessa maailman suuressa kaupungissa. Ei siis ole yllättävää, että he kykenivät levittämään tämän idean muillekin.

Tämä ongelma on myös nykyään, se ei ole ainoastaan historiallinen. Cass Sunstein on Obaman hallinnon sisäpiiriläinen, joka uusi kirja Conspiracy Theories and Other Dangerous Ideas on sofistikoitunut apologia nykysysteemille. Viimeisenä artikkelisarjassa on CIA:n vuoden 1967 muistio itsessään.

CIA-dokumentti numerolla 1035-960: Aseistetun termin perusta

Lähde Memory Hole: Reflections on Media and Politics

© Memory Hole Blog / James F. Tracy

alunperin julkaistu tammikuun 20. 2013

“Salaliittoteoria” on termi, joka luo pelkoa ja ahdistusta lähes jokaisen julkisuuden henkilön sydämeen, erityisesti toimittajien ja akateemikkojen. 1960-luvulta lähtien leima on muuttunut kuritustoimenpiteeksi, joka on ollut yllättävän tehokas määrittelemään tiettyjä rajoja sille miten asioista saa puhua tai niitä tutkia. Erityisesti USA:ssa legitiimien kysymysten kysyminen epäilyttävistä narratiiveista, joita käytetään julkisen mielipiteen ohjailuun (ja täten myös poliittisten päätösten ohjailuun) on suuri ajatusrikos, joka tulee poistaa kansan psyykeestä kaikin keinoin.

Salaliittoteorian akuutin negatiiviset konnotaatiot voidaan jäljittää liberaalihistorioitsija Richard Hofstadterin tunnettuun vehkeilyyn “Uutta Oikeistoa” vastaan. Kuitenkin juuri CIA:n keskustiedustelu oli todennäköisesti se, joka oli suurimmassa roolissa termin tehokkaassa “aseistamisessa”. Kansan kyseenalaistaessa Warrenin komission raportin löydöksiä presidentti John F. Kennedyn murhasta, CIA lähetti yksityiskohtaisen direktiivin kaikille sen toimistoille. Otsikolla “Warrenin komission raporttia vastaan esitettyyn kritiikkiin vastaaminen” nimetty direktiivi oli merkittävässä roolissa sanan “salaliittoteoria” muuttamisessa aseeksi lähes kaikkia yksilöitä ja ihmisryhmiä vastaan, jotka halusivat kyseenalaistaa valtion salaiset ohjelmat ja aktiviteetit.

Tätä tärkeää muistiota ja sen laajoja vaikutuksia amerikkalaiseen politiikkaan ja julkiseen keskusteluun käsitellään Florida State Universityn valtiotieteilijä Lance deHaven-Smithin kirjassa Conspiracy Theory in America. Tohtori deHaven-Smith kehitteli käsitteen valtion rikokset demokratiaa vastaan tulkitsemaan ja selittämään potentiaalista valtion mukanaoloa tapahtumissa kuten Tonkininlahden tapaus, 1960-luvun suuret poliittiset murhat ja 9/11.

CIA:n documentti 1035-960 julkistettiin vastauksena vuoden 1976 FOIA-tietopyyntöön, jonka New York Times oli tehnyt. Direktiivi oli erityisen merkittävä, koska se kuvaili CIA:n huolia koskien “Amerikan hallituksen yleismainetta” mitä tulee Warrenin komission raporttiin. Virasto oli erityisen kiinnostunut säilyttämään oman julkisuuskuvansa ja roolinsa kun se “kontribuoi informaatiota [Warrenin] tutkimukseen.”

Muistio yksityiskohtaisesti kuvaa useita toimia ja tekniikoita joilla “vastata salaliittoteoreetikoiden väitteisiin ja pilkata niitä niin, että estetään sellaisten väitteiden kiertäminen muihin maihin.” Esimerkiksi lähestyttäessä “ystävällisiä eliittikontakteja (erityisesti poliitikkoja ja päätoimittajia”, tulee priorisoida heidän muistuttamistaan Warrenin komission suoraselkäisyydestä ja rehellisyydestä. “[K]riitikkojen esittämät väitteet eivät perustu millekään vakavalle”, dokumentissa sanotaan, ja “spekulatiivinen lisäkeskustelu pelaa ainoastaan [kommunistisen] opposition pussiin.”

Virasto on myös ohjeistanut sen jäseniä “[k]äyttämään propagandaa levittäviä yhteyshenkilöitä [kumoamaan] ja ehkäisemään kriitikkojen hyökkäykset. Kirja-arvostelut ja asiasta kirjoitettavat artikkelit ovat erityisen sopivia tähän tarkoitukseen.”

1035-960 lisäksi kuvaa erityisiä tekniikoita, joilla vastata “salaliittoihin” perustuviin argumentteihin, jotka pyörivät Warrenin komission löydösten ympärillä. Sellaiset vastareaktiot ja niiden yhdistäminen pilkkanimeen ovat olleet rutiininomaisessa käytössä eri syistä korporaatiomediassa, kommentaattoreiden ja poliitikkojen puheenvuoroissa tähän päivään asti niitä vastaan, jotka vaativat totuutta ja suoraselkäisyyttä käänteentekevistä tapahtumista maailmalla.

Vasta-argumentteja:

Yhtään uutta merkittävää näyttöä ei ole tullut esiin mitä [Warrenin] komissio ei olisi tarkastellut.

Kriitikot yleensä antavat liikaa painoarvoa tietyille kohdille ja sivuuttavat toiset.

Niin suuren mittakaavan salaliitto kuin tässä on esitetty olisi mahdoton pitää salassa Yhdysvalloissa.

Kriitikoita vaivaa yleensä älyllisen ylpeyden eräs muoto: he esittävät jonkin teorian ja rakastuvat siihen.

Oswald ei olisi ollut kenenkään selväjärkisen valinta ottaa mukaan mihinkään salaliittoon.

Sellaiset epäselvät syytökset kuten “yli kymmenen ihmistä kuoli mystisesti” [Warrenin komission tutkinnan aikana] voidaan aina selittää jollain luonnollisella syyllä: kyseiset henkilöt ovat suurimmaksi osaksi kuolleet luonnollisista syistä.

Nykyään enemmän kuin koskaan uutisten mediapersoonat ja kommentaattorit ovat valtaa käyttävässä asemassa, joista on helppo levittää propagandaa joka muistuttaa läheisesti dokumentissa 1035-960 kuvattua, ketä tahansa sellaista ihmistä vastaan joka saattaisikin kyseenalaistaa valtion hyväksymät narratiivit ja huonosti ymmärretyt tapahtumat. Dokumentissa kuvatut motiivit ja menetelmät on onnistuneesti syötetty pajunköytenä kaikelle kansalle median kautta, ja tapausten kuten Oklahoma Cityn pommitus, 9/11 ja viimeisimpänä Sandy Hookin joukkoampumiset ovat suurimmalta nielty uutisten kautta täysin kyseenalaistamatta.

Akatemian ja journalismin tutkimus näistä selittämättömistä tapauksista saattaa saada liikkeelle asiasta kiinnostuneet kansalaiset ja syntyy keskustelua, jolla on aina ollut dramaattinen ja kauaskantoinen vaikutus. Ei tarvitse kuin katsoa kehittyvää poliisivaltiota ja kansalaisoikeuksien ja perustuslaillisen suojan katoamista todisteina siitä miten hyvin tämä hienovarainen ja valheellinen pelottelutaktiikka on perustavanlaatuisesti toiminut ja rampauttanut tulevaisuuden riippumattoman itsemääräämiskyvyn ja kansalaisten voimaantumisen.

Älä hämäänny ‘salaliittoteoria’-leimakirveestä

Lähde Washington’s Blog

kirjoittanut Andrew Kreig

alunperin postattu toukokuun 28. 2014

CNN ja Newsweek jokin aika sitten kirjoittivat mieltä tylsyttäviä reposteluja niinkutsuttuja “salaliittoteorioita” vastaan.

Samaan aikaan Wall Street Journal julkaisi artikkelin YK harkitsee uudelleen tutkia vuoden 1961 törmäystä joka tappoi Dag Hammarskjöldin, raportti joka mainitsi ohimennen mahdollisuudesta että Yhdysvallat olisi saattanut olla mukana YK:n pääjohtajan kuolemassa, joka näkyy valokuvassa. Sellaisten viestien ymmärtämiseksi pyydän lukijaa arvioimaan todisteita avoimin mielin — ja erityisesti epäillä sellaisia kommentaattoreita jotka käsittelevät asiaa toistellen yksikantaan termiä “salaliittoteoria” ilman minkäänlaisia oikeita todisteita mistään.

Kenelläkään ei ole aikaa tutkia kaikkea ilman jotain etukäteisajatusta asiasta. Tehokkaasti toimiaksemme me luotamme osittain lempilähteidemme esittämiin puolueellisiin kommentaareihin. Mutta jos kyseessä on suuret panokset ja me haluamme olla rehellisiä (ainakin itsellemme), meidän tulisi myöntää, että alustavat johtopäätöksemme tulisi muuttua sitä myöden kun saamme lisää dataa aiheesta.

Ehdotukseni on, että seurata Justice Integrity Projectin henkeä JFK:n salamurhatutkimuksen “Oppaasta”. Se on 11-osainen sarja, joka alkoi listalla kirjoja, arkistoja, raportteja ja videoita. Sitten se siirtyi arvioimaan eri teorioita presidentti Kennedyn vuoden 1963 murhasta. Tähän mennessä me tiedämme julkisiksi tehdyistä dokumenteista, että CIA pyöritti massiivista ja salaista kampanjaa, jolla mustamaalata Warrenin komission kriitikot “salaliittoteoreetikon” pilkkanimellä. Kampanja käytti useita CIA:lle ystävällisiä valtavirtamedioita, esimerkiksi mustamaalaamaan neworleansilaista syyttäjää Jim Garrisonia, joka näkyy alla. Garrison syytti neworleansilaista liikemiestä Clay Shawia niinkutsutusta salaliitosta murhata Kennedy. Shaw, joka on korkea-arvoisen brittiläisen tiedustelu-upseerin tuttu toisen maailmansodan ajalta, perusti tunnetun kauppapaikan New Orleansiin pian sodan jälkeen. Garrison syytti Shawia siitä, että hän oli tavannut JFK:n oikeistovastustajia suunnitellakseen heidän kanssaan Kennedyn murhan. (toim. huom. englanninkielisen artikkelin kommenteisa huomautetaan, että Shaw ennen kuolemaansa paljastui CIA-yhteyshenkilöksi: https://www.maryferrell.org/pages/The_CIA_and_the_JFK_Assassination.html)

50-sivuinen CIA:n muistio nimeltään “CIA Dispatch 1035-960” ohjeisti agentteja kontaktoimaan medialähteitä ja pilkkaamaan Garrisonia ja hänen kaltaisiaan siitä, että he kritisoivat Warrenin komission päätelmää, että Lee Harvey Oswald olisi tappanut Kennedyn ja toiminut yksin. Vuoden 1967 dokumentti on tässä alkuperäisenä, ja täällä tiivistelmänä.

Pöytäkirja CIA-tapaamisesta samalta vuodelta kertoo siitä pelosta, että Garrison olisi voittanut yleisen mielipiteen puolelleen.

Mutta jury antoi sapiskaa Shawille potentiaalisten silminnäkijöiden kuolemasta (mukaanlukien itsemurhasta) ja kovasta mustamaalauskampanjasta Garrisonia vastaan, jota mediassa käytiin. NBC News palkkasi entisen oikeusministeriön virkamiehen Walter Sheridanin, joka oli ollut varhainen supersalaisen NSA:n työntekijä 1950-luvulla. Julkisesti Sheridan oli tutkiva journalisti, joka oli mukana myös Garrisonin pilkkaamisoperaatiossa.

Operation Mockingbird oli CIA:n salainen ohjelma, jolla ujutettiin uutistarinoita kansakunnan kaikkein hyvämaineisimpiin uutistoimistoihin.

“Tämän [CIA:n] muistion ja CIA:n mediavaikutuksen avulla”, kirjailija Peter Janney kirjoitti kolumnissaan, “‘salaliittoteoreetikon’ käsite tuotiin kansan käyttöön ja syövytettiin poliittiseen käsitteistöön ja siitä tuli se mitä se on nykypäivänä: termi jolla pilkata, mustamaalata, saattaa naurunalaiseksi ja tuhota kaikkien maine, jotka yrittävät puhua mistään tahansa rikoksesta, jonka valtio, armeija tai tiedustelupalvelut ovat koskaan tehneet.”

Janney, jonka edesmennyt isä Wistar Janney oli ollut korkea-arvoinen CIA-pomo, jatkoi: “Ihmiset, jotka haluavat jatkaa sen leikkimistä että salaliittoja ei ole olemassa — kun ne itse asiassa ovat kaikkein yleisin modus operandi merkittäville historiallisille muutosliikkeille ympäri maailman ja meidän maassamme — raivostuvat silmittömästi kun heidän naiivi illuusionsa kyseenalaistetaan.”

Tuota taustaa vasten tarkastellaan hieman viimeaikaisempia termin käyttötapauksia valtavirran mediassa, joilla on pilkattu niitä, jotka ehdottavat että valtio on mukana pahamaineisissa tapahtumissa.

CNN, Newsweek älähtävät valtiota kritisoiville

CNN:n Jake Tapper teki vähän muutakin kuin pelkästään haukkui rumasti ihmisiä hänen ohjelmassaan ‘Truthers’ to protest 9/11 Museum. Tapper otti ohjelmaan mukaan samanmielisen vieraan, Salonin kolumnistin Emily Bazelonin, joka joka käyttää samanlaista puskista revittyä spekulaatiota protestihenkilöiden pilkkaamiseen.

Toinen esimerkki selektiivisestä analyysista oli Newsweekin peitetarina toukokuun 15. päivälle The Plots to Destroy America, jonka on käsikirjoittanut Kurt Eichenwald. Yllättävää kyllä Newsweekin sensaatiomaiseen otsikkoon itsessään jo kuului viittaus salaliittoon — että useat valtiota kritisoivat vasemmiston ja oikeiston tahot yrittivät “tuhota” kansakunnan “juonillaan”.

Minä huomasin kaavan. Kolme vuotta sitten juonsin kirjailija Jonathan Kayn haastattelua viikoittaisessa radio-ohjelmassani Washington Update. Kay, joka on kanadalainen sanomalehtitoimittaja ja oikeustieteen tutkinnon haltija, oli kirjoittanut 340-sivuisen kirjan Among the Truthers. Sen luettuani tajusin, että se laittoi hälytyskellot päälle ja pilkkasi virallisten 9/11-tutkijoiden kriitikkoja, mutta ei analysoinut heidän argumenttejaan.

Samalla tavalla Eichenwald siteeraa auktoriteettina kourallista systeemimielisiä “asiantuntijoita”, jotka pilkkasivat niitä jotka kritisoivat valtiota tai muuta systeemin instituutiota.

Newsweekin siteeraamien asiantuntijoiden joukossa oli Cass Sunstein, Harvardin oikeustieteen professori, joka on kirjoittanut kirjan Conspiracy Theories, ja joka on entinen Obaman hallinnon virkamies. Obaman ensimmäisellä kaudella Sunstein valvoi kaikkea liittovaltion lainsäädäntöä Valkoisen talon valtiovarainhallinnosta.

Samantha Power vannoo virkavalansa  Joe Bidenin kanssa, jossa Cass Sunstein on keskellä

Valkoisen talon valokuva näyttää Sunsteinin vaimonsa kanssa, joka on Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Samantha Power, kun varapresidentti Joe Biden vannotti hänet virkaansa. Hänen nimityksensä seurasi sen jälkeen kun hän oli tehnyt korkea-arvoista kansallisen turvallisuuden työtä Valkoisessa talossa ja ulkoministeriössä Obaman ensimmäisellä kaudella. Kuten kirjassani Presidential Puppetry esitän, hän on kaikkein kovaäänisimmin ajanut vallanvaihtoa ja armeijan väliintuloa globaalisti humanitääristen periaatteiden nimissä.

Lisäksi Obama nimitti Sunsteinin neljän muun nimen kanssa komissioon käsittelemään NSA-tietovuotaja Edward Snowdenin paljastuksia massiivisesta amerikkalaisten vakoilusta. Eichenwald retostelee tällä kovalla kansallisen turvallisuuden taustallaan ja retoriikalla, jota tarvitaan kansan tuen voittamiseksi globaaleille väliintuloille. Vieläkin relevantimpaa on se, että Eichenwald epäonnistui huomauttamaan siitä, että Sunstein oli mukana kirjoittamassa vuonna 2008 tutkielmaa, joka puhui propagandatekniikoiden käyttöönoton puolesta.

Tutkielmassa “Conspiracy Theories” Sunstein kannatti sitä, että valtio salaa palkkaisi akateemikkoja ja journalisteja liittovaltion viranomaisten tulkinnan mukaan vaarallisten uskomusten kumoamiseksi, joita miljoonilla äänestäjillä oli mm. siitä, että valtio oli mukana 9/11:ssa tai salaamassa sitä.

Sunsteinin oma ehdotus kuulostaa aika tavalla sellaiselta juonittelulta, joita valtion kritisoijat pitävät orwellilaisen isovelivaltion perustuslaillisten oikeuksien rikkeenä.

Ja kuitenkin Eichenwald esitti, että “rahtuakaan näyttöä” ei ole olemassa hänen ajamistaan teorioista. Hän kutsui niitä “huuhaaksi ilman todisteita”. Mutta hän epäonnistui, kuten kaikki muutkin hänenkaltaiset, kumoamaan hänen kohteidensa esittämiä parhaita argumentteja.

Sen sijaan hän toistuvasti siteerasi hyvämaineisia asiantuntijoita, jotka suurimman osan aikaa taputtivat valtion virkamiehiä selkään ja trivialisoivat valittajien huolia. Sellainen elitistinen, puolueellinen Newsweekin ja CNN:n raportointi kuvaa hyvin sitä miksi näiden tahojen lukijamäärät ovat romahtamassa ja lafkat keskittyvät puolitotuuksiin, jotka ovat tärkeitä joillekin mutta eivät yleisölle. Internet tarjoaa vaihtoehtoisia uutislähteitä.

Vuonna 2010 Washington Post myi Newsweekin vain yhdellä dollarilla ja velkojen kuittaamisella. Post ilmoitti, että se halusi antaa lafkan samanmielisen julkaisijan käsiin. Tämä oli Sidney Harman, kongressiedustaja Jane Harmanin aviomies (dem-Kalifornia), Harvardin oikeustieteistä valmistunut kaveri ja tunnettu sotateollisen kompleksin lobbari. Newsweek, paljon kuten CNN, on vain haikea muisto entisestä ja se on myyty kahdesti eteenpäin sen jälkeen kun Sidney Harman kuoli.

Useimmat meistä edelleen nojaavat suuresti massamediaan tukemaan muiden lähteiden väitteitä.

Esimerkki tästä on YK-kirjeenvaihtaja Joe Laurian rapotti Wall Street Journalissa.

Lauria ammensi vuosien kokemuksestaan ja raportoi Journalille, että YK saattaa ottaa uudestaan käsittelyyn Hammaskjöldin tapauksen, sillä uutta todistusaineistoa oli tullut esiin, määrittämään sen oliko Hammarskjöld murhattu tieten tahtoen vuoden 1961 rauhanturvaoperaatiossa.

Pari vuotta aiemmin urallani Journaliin kirjoittaneena voin kuvitella miten paljon tutkimusta toimittajan on ollut tuotettava ennen kuin sellainen tarina pääsisi painoon asti. Hänen saavutuksensa on erityisen huomattava Murdochin omistamassa sanomalehdessä, jonka omistaja on paremmin tunnettu siitä, että hän hyötyy omasta asemastaan, eikä niinkään tämän aseman henkilöiden paljastamisesta.

Ja mitä jos YK menee asian kanssa eteenpäin ja löytää todisteita siitä, että pääjohtaja kuoli kepulipelin seurauksena?

Yksi asia on selvää, se ei olisi hyvä uutinen niille, jotka kiistävät salaliittojen olemassaolon. Mutta he varmasti löytäisivät tavan välttää syvälle menevän journalismin.

Artikkelin julkaissut Justice Integrity Project (www.justice-integrity.org)

“Salaliittoteorioiden” psykolingvistisen koodin murtaminen: Riippumattoman tutkimuksen ja analyysin vastainen noitavaino

Lähde Global Research

kirjoittanut Prof. James F. Tracy

alunperin julkaistu toukokuun 21. 2014

Uudenlainen ristiretki näyttää olevan käynnissä riippumatonta tutkimusta ja analyysia vastaan, jota tehdään vaihtoehtoisessa uutismediassa. Maaliskuussa julkaistiin “kognitiivisen soluttautumisen” kannattajan Cass Sunsteinin uusi kirja Conspiracy Theories and Other Dangerous Ideas. Huhtikuussa liittovaltion tiedusteluelin Southern Poverty Law Center (SPLC) julkisti uuden raportin “Agenda 21: The UN, Sustainability, and Right Wing Conspiracy Theory.” Viimeisimpänä Newsweek-lehti julkaisi peitetarinan otsikolla “The Plots to Destroy America: Conspiracy Theories Are a Clear and Present Danger.”

Kuten diskurssi esittää, tämä propagandakampanja toteutettiin käyttämällä nyt tuttua “salaliittoteoria”-leimakirvestä, kuten CIA:n dokumentti 1035-960 esittää, vuoden 1967 muistio jossa käsitellään strategiaa CIA:n “mediatyöläisille”, jolla vastata Warrenin komissiota vastaan esitettyyn kritiikkiin ja hyökätä riippumattomien presidentti John F. Kennedyn murhaa tutkivien kimppuun. Tuohon aikaan kohteisiin kuului lakimies Mark Lane ja neworleansilainen syyttäjä Jim Garrison, jotka saivat toistuvasti osakseen pilkkaa ja mustamaalausta amerikkalaisessa uutismediassa.

Julkistettu valtiollinen dokumentti on osoittanut Lanen ja Garrisonin väitteet CIA:n mukanaolosta salamurhassa suurelta osin todenmukaisiksi. Siitä huolimatta uhka siitä, että omaan niskaan lyötäisiin salaliittoteoreetikon leima, on edelleen voimakas ase jolla uhkailla kirjailijoita, journalisteja ja tutkijoita ja estää heitä käsittelemästä monimutkaisia tapahtumia, poliittisia päätöksiä ja muita mahdollisesti arkaluonteisia asioita.

Kuten Newsweekin jutun otsikko antaa ymmärtää, pääasiallinen nykypäivän propagandakampanjan elementti, joka käyttää salaliittoteor(ian/eetikon) leimaa, on antaa ymmärtää, että kansalaisten epäluottamus valtion tekemisiä ja imperatiiveja kohtaan johtaa väkivaltaisuuksiin. Termi “salaliittoteoreetikko” on tahallaan sekoitettu “salaliitossa mukanaolijaan” ja näin nämä kaksi yhdistetään kansan alitajunnassa. Kuvat Lee Harvey Oswaldista, Timothy McVeigh’sta ja Osama bin Ladenista lyödään aina pöytään vaivihkaa kun maagiseen termiin viitataan. Todellisuudessa juuri länsivallat tyypillisesti käyttävät poliisia tai armeijaansa, jotka ovat yleisimpiä väkivallan käyttäjiä ja sillä uhkailijoita — sekä kotimaassa että ulkomailla.

Newsweekin artikkelissa kirjailija ja journalisti Kurt Eichenwald selektiivisesti käyttää SPLC:n, Sunsteinin sekä muutaman tieteentekijän väitteitä postuloimaan orwellimaisesti, että riippumaton tutkimus ja analyysi Yhdysvaltojen Agenda 21:sta, “Common Core”-koulutusohjelman koulutuksen vastaisuudesta sekä rokotevammojen ja veden fluorauksen vaaroista että syyskuun 11. päivästä — kaikki tärkeät poliittiset päätökset ja asiat jotka ovat vakavan tutkimisen arvoisia — ovat päiväpolitiikalle “tartuntatauti”.

Toimintakuntoisessa yhteiskunnassa rehelliset akateemikot ja toimittajat saisivat ilman esteitä keskittyä näihin ongelmiin sekä samanlaisiin muihin ongelmiin — geenimanipulaatioon, valtion toteuttamaan terrorismiin, ei-ionisoivan säteilyn vaaroihin — erityisesti siksi koska sellaiset ilmiöt ovat vakava uhka sekä kansan suvereeniudelle että itsemääräämiskyvylle. Tällaiset intellektuaalit toiminnallaan tarjoaisivat tärkeitä havaintoja julkiselle keskustelulle.

Kun tällaista ei ole, kansan tietyt osat, jotka edelleen kykenevät kriittiseen ajatteluun, joutuvat turvautumaan informaatioon joka saa heidät kyseenalaistamaan byrokratiaa ja joissain tapauksissa ehdottamaan mahdollisesti laajempaa poliittista agendaa. Nykypäivän maailmassa kuitenkin sellaiset huuhaatutkimusprojektit, jotka ovat äärimmäisen varauksellisia valtiota tai säätiörahoitteisia teknokraatteja kohtaan, “vääristävät sitä debattia, joka on demokratialle kriittisen tärkeää”, sanoo Dartmouthin valtiotieteilijä Brendan Nyhan.

Pitäen ylläolevan mielessä, yksinkertainen mutta informatiivinen harjoitus salaliittoteoriapropagandan psykolingvistisistä tekniikoista on korvata ilmaus “salaliittoteor(ia/eetikko)” fraasilla “riippumaton tutkimus ja analyysi” tai “riippumattomat tutkijat.” Soveltakaamme tätä seuraavaksi joihinkin Eichenwaldin Newsweek-artikkelin kappaleisiin. Esimerkiksi, “Psykologian tutkimus on näyttänyt, että ainoa piirre, joka johdonmukaisesti viittaa mahdollisuuteen siitä, että joku uskoo salaliittoteorioita riippumatonta tutkimusta ja analyysia on, jos henkilö uskoo muihin salaliittoteorioihin riippumattomiin tutkimuksiin ja analyyseihin”, Eichenwald viisaasti esittää.

“Eräs kaikkein yleisin tapa esitellä salaliittoteorioita riippumatonta tutkimusta ja analyysia on ‘vain kysyä kysymyksiä’ viranomaisten sanomisista,’’’ sanoo Karen Douglas, British Journal of Social Psychologyn eräs päätoimittajista ja vanhempi akateemikko… Britannian University of Kentissa.”

Itse asiassa, fraasien korvaaminen tällä tavoin koko läpi koko artikkelin merkittävästi neutralisoi sen yleisen propagandistisen vaikutuksen.

Tutkijat ovat samaa mieltä: riippumaton tutkimus ja analyysi, jota kansa tekee jokaisella yhteiskunnan tasolla, on tapa etsiä rauhaa elämän kaaokseen, joskus yksinkertaisesti vahvistamalla omia uskomuksia.

9/11 salaliittoteoreetikot riippumattomat tutkijat protestoivat World Trade Centerilla vuonna 2011

Vaikka uutislähteiden määrän kasvu on auttanut levittämään riippumatonta tutkimusta ja analyysia, se ei ole mitenkään verrattavissa sosiaalisen median ja internetin vaikutukseen, sanovat asiantuntijat.

“Jos sinulla on sosiaalisia verkostoja, joissa ihmiset keskustelevat keskenään, silloin riippumaton tutkimus ja analyysi voi levitä nopeasti’’ sanoo Cass Sunstein, Harvard Law Schoolin professori … “Se on kirjaimellisesti kuin tartuntatauti.”

Vaikka jotkut voivat sivuuttaa riippumattoman tutkimuksen tietämättömänä tai epävakaana, tieteellinen tutkimus on näyttänyt tämän aivan muuta. “Idea siitä, että ainoastaan tyhmät ihmiset uskovat tähän, on väärin’’ sanoo Dartmouthin Nyhan.

Ihmiset, jotka vahvemmin uskovat riippumattomaan tutkimukseen ja analyysiin, merkittävän paljon todennäköisemmin jättivät käyttämättä aurinkorasvaa tai käymättä vuosittain lääkärintarkastuksessa. Southern Poverty Law Centerin julkaiseman raportin mukaan huhtikuussa riippumatonta tutkimusta ja analyysia virtasi Alabaman senaatin koulutuskomitean kuulemisesta koskien lainsäädäntöä jolla sallia koulujen hylätä Common Core -opetus. Se on totta. Syyskuun 11. päivästä 2001 lähtien internet on yhä enemmän mahdollistanut perusjantterin hakea, tutkia ja jakaa informaatiota tärkeistä tapahtumista ja ilmiöistä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja tutkimus, jonka on julkaissut nimekäs journaali Frontiers of Psychology, esittää, että “vaihtoehtoisiin salaliittoteorioihin” vetoaminen mieluummin kuin valtion virallisiin selityksiin syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäyksistä on merkki “individuaatiosta”, eli psykologisesta hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä.

Sellainen ympäristö on selvä uhka niille, jotka toivovat saavansa itselleen poliittisen vallan. Todellakin, kyky vapaasti levittää ja keskustella valtion kammottavista teoista on kaikkein painavin tyrannian vastavoima. Koska tätä kykyä ei voida takavarikoida tai tukahduttaa, sitä tulee pilkata, marginalisoida ja jopa diagnosoida se psykiatriseksi sairaudeksi.

Nettineutraaliuden hylkääminen saattaa lopulta vaikeuttaa riippumatonta tutkimusta, ajattelua ja analyysia. Siihen asti korporaatiomedian yritykset maalittaa ja pelotella kansalaisia salaliittoteoriameemillä tulevat olemaan merkki siitä mikä tänä päivänä on vielä uutisia ja kommentaaria.

CIA Document 1035-960

1967

CIA Document 1035-960

Koskien Warrenin raporttia kohtaan esitettyä kritiikkiä

1. Meidän huolemme. Presidentti Kennedyn salamurhan päivästä lähtien on ollut spekulaatioita hänen murhansa vastuullisuudesta. Vaikka tämä oli perua Warrenin komission raportista (joka julkaistiin syyskuun lopulla 1964), eri kirjoittajilla on nyt ollut aikaa käydä läpi komission julkaisema raportti sekä dokumentit joiden varjolla kysellä uudelleen lisää, ja useita kirjoja ja artikkeleja on julkaistu, jotka kritisoivat komission löydöksiä. Useimmissa tapauksissa kriitikot ovat spekuloineet jonkinlaisella salaliitolla, ja usein he ovat vihjailleet, että komissio itse olisi ollut mukana. Gallup, jonka tulokset oletettavasti ovat seurausta Warrenin komission raportin lisääntyneestä kyseenalaistamisesta, sanoivat että 46% amerikkalaisista ei ollut sitä mieltä, että Oswald oli toiminut yksin, kun taas yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että komissio oli jättänyt joitain kysymyksiä ratkaisematta. Epäilemättä gallupit ulkomailla näyttäisivät samanlaisia, tai jopa vieläkin kielteisempiä tuloksia.

2. Tämä mielipidetrendi on huolenaihe Yhdysvalloille, mm. meidän organisaatiollemme. Warrenin komission jäsenet oli valittu heidän suoraselkäisyytensä, kokemuksensa ja hyvämaineisuutensa perusteella. He olivat molemmista suurista puolueista, ja he ja heidän apulaisensa oltiin valittu kaikista osista maata. Komission jäsenten kannan takia pyrkimykset tahrata heidän puhtoisuuttaan ja viisauttaan luovat epäilyksen varjon koko amerikkalaisen yhteiskunnan johtajiston päälle. Lisäksi tuntuu olevan yhä suurempi pyrkimys vihjailla, että presidentti Johnson itse, ainoana ihmisenä jonka voitaisiin sanoa hyötyneen tilanteesta, oli jollain tavalla vastuussa salamurhasta. Sellaisten vakavien väitteiden aiheuttama häiriö vaikuttaa sekä henkilöön, jota kohtaan ne esitetään, että koko Amerikan hallinnon maineeseen. Organisaatiomme itse on suoraan ollut mukana: me annoimme muiden faktojen muassa informaatiota tutkimukseen. Salaliittoteoriat ovat usein luoneet epäilyä organisaatiotamme kohtaan, esimerkiksi valheellisesti väittäen, että Lee Harvey Oswald työskenteli meille. Tämän muistion tarkoituksena on esittää materiaalia, jolla vastata salaliittoteoreetikoiden väitteisiin ja pilkata niitä niin, että estetään sellaisten väitteiden kiertäminen muihin maihin. Taustainformaatiota annetaan salaisessa osuudessa ja useassa salaamattomassa liitteessä.

3. Toiminta. Me emme suosittele, että keskustelua salamurhakysymyksestä aloitettaisiin siellä missä sitä ei jo käydä. Missä keskustelu on aktiivista, [liiketoiminnan] sijaintipaikkoja pyydetään:

a. Keskustelemaan julkisesti ongelmasta sekä [?]:n että ystävällisten eliittikontaktien kanssa (erityisesti poliitikkojen ja päätoimittajien), ja huomauttamaan heille, että Warrenin komissio teki niin läpikotaisen tutkimuksen kuin inhimillisesti oli mahdollista, että kriitikoiden väitteillä ei ole vakavastiotettavaa perustaa, ja että lisäspekulaatiot ainoastaan pelaavat opposition pussiin. Huomauttakaa myös, että salaliittopuheet vaikuttavat kommunistipropagandan levittäjien tahallaan tekaisemilta. Usuttakaa heitä käyttämään vaikutusvaltaansa lopettamaan perusteeton ja vastuuton spekulointi.

b. Käyttämään propagandaa levittäviä yhteyshenkilöitä [kumoamaan] ja ehkäisemään kriitikkojen hyökkäykset. Kirja-arvostelut ja asiasta kirjoitettavat artikkelit ovat erityisen sopivia tähän tarkoitukseen. Tähän ohjeistukseen liittyvien kaikkien nähtävillä olevien liitteiden tulisi tarjota hyödyllistä taustamateriaalia, jota antaa propagandanlevittäjien käyttöön. Meidän viestimme tulisi huomauttaa, silloin kun on soveliasta, että kriitikot ovat (I) kiintyneet teorioihin, jotka on kehitetty ennen kuin näyttöä niille oli olemassa, (II) poliittisessa intressiryhmässä, (III) taloudellisessa intressiryhmässä, (IV) liian nopeita ja epätarkkoja tutkimuksissaan, tai (V) viehättyneet heidän omista teorioistaan. Keskustelujen myötä koko kritiikin ilmiö, hyödyllinen strategia voi olla sulkea pois Epsteinin hyökkäysteoria, käyttäen Fletcherin [?] artikkelia ja Spectatorin juttua tausta tietoina. (Vaikka Mark Lanen kirja on paljon vähemmän vakuuttavampi kuin Epsteinin ja näyttää huonolta kun asiasta jotain tietävät kriitikot esittävät siitä kritiikkiä, siihen on myös paljon vaikeampi vastata kokonaisuutena, sillä helposti hukkuu nippelitiedon keskelle.)

4. Yksityisissä mediakeskusteluissa, jotka ei ole osoitettu kenellekään yksittäiselle kirjoittajalle, tai hyökätessä tulevia julkaisuja vastaan, seuraavat argumentit voivat olla hyödyllisiä:

a. Mitään merkittävää näyttöä ei ole tullut esiin, jota komissio ei olisi tarkastellut. Salamurhaa on joskus verrattu (esim. Joachim Joesten tai Bertrand Russell) Dreyfusin tapaukseen; kuitenkin, toisin kuin tuo tapaus, hyökkäys Warrenin komissiota kohtaan ei ole tuottanut uutta näyttöä, uusia tekijöitä ei ole identifioitu, eikä kriitikkojen keskuudessa olla yhtä mieltä. (Parempi vertauskuva, vaikkakin epätäydellinen, voi olla Reichstagin tulipalo vuonna 1933, jonka jotkut pätevät historioitsijat (Fritz Tobias, AJ.P. Taylor, D.C. Watt) nyt uskovat Vander Lubben sytyttämäksi hänen omasta aloitteestaan, ilman että hän olisi toiminut natsien tai kommunistien nimissä; natsit yrittivät maalittaa häntä syyttämään kommunisteja, mutta jälkimmäiset olisivat olleet menestyksekkäämpiä vakuuttamaan maailman siitä että natsit ovat syypäitä.)

b. Kriitikot yleensä antavat liikaa painoarvoa tietyille kohdille ja sivuuttavat toiset. He pyrkivät antamaan enemmän painoarvoa yksittäisten todistajien muistoille (jotka ovat vähemmän luotettavia ja enemmän eroavat toisistaan — ja näin niitä voi kritisoida enemmän) ja vähemmän ballistiikalle, ruumiinavaukselle ja valokuvatodisteille. Komission tallenteiden lähitarkastelu yleensä näyttää, että ristiriitaisiin silminnäkijäkuvauksiin viitataan irti kontekstista tai komissio on jättänyt ne pois hyvästä ja riittävästä syystä.

c. Niin suuren mittakaavan salaliitto kuin tässä on esitetty olisi mahdoton pitää salassa Yhdysvalloissa, erityisesti koska informantit voivat odottaa saavansa suuria palkkioita jne. Huomaa, että Robert Kennedy, joka oli valtakunnansyyttäjä tuohon aikaan ja John F. Kennedyn veli, olisi viimeinen mies joka sivuuttaisi tai salaisi mitään salaliittoa. Ja kuten eräs tutkija huomautti, kongressiedustaja Gerald R. Ford tuskin olisi ollut hiljaa demokraattihallinnon puolesta, ja senaattori Russellilla olisi ollut kaikki poliittiset syyt paljastaa mikä tahansa Warrenin tekemä sikailu. Salaliittoilija lisäksi tuskin valitsisi sellaista sijaintia ampujalle, joka riippuisi niin paljon olosuhteista joita hän ei hallitse mitenkään: reitti, autojen nopeus, liikkuva kohde, riski siitä että salamurhaaja jäisi kiinni. Rikkaiden salaliittoilijoiden ryhmä olisi järjestänyt paljon turvallisemmat olosuhteet.

d. Kriitikoita vaivaa yleensä älyllisen ylpeyden eräs muoto: he esittävät jonkin teorian ja rakastuvat siihen; he myös ovat nihkeitä komissiota kohtaan koska se ei aina vastaa kaikkiin kysymyksiin yksikäsitteisesti suuntaan tai toiseen. Itse asiassa komission ja sen henkilöstön koostumus oli loistava suoja millekkään teorialle liikaa omistautumista vastaan, tai vastaan laitonta mahdollisuuksien kääntämistä varmuuksiksi.

e. Oswald ei olisi ollut kenenkään selväjärkisen valinta ottaa mukaan mihinkään salaliittoon. Hän oli ”yksinäinen”, sekaisin, hänen todellisuudentajunsa oli arveluttava ja tuntematon millekkään ammattimaiselle tiedustelupalvelulle.

f. Mitä tulee syytteisiin siitä, että komission raportti oli hätäisesti hosuttu, se valmistui kolme kuukautta alkuperäisen deadlinen jälkeen. Mutta kun komissio yritti jouduttaa raporttiaan, tämä johtui suurelta osin vastuuttoman spekulaation ilmestymisen aiheuttamasta paineesta, joka joissain tapauksissa oli peräisin samoilta kriitikoilta jotka kieltäytyivät myöntämästä virheitään ja nyt esittivät uudenlaista kritiikkiä.

g. Sellaiset epäselvät syytökset kuten “yli kymmenen ihmistä kuoli mystisesti” [Warrenin komission tutkinnan aikana] voidaan aina selittää jollain luonnollisella syyllä: kyseiset henkilöt ovat suurimmaksi osaksi kuolleet luonnollisista syistä; komission henkilöstö kuulusteli 418 silminnäkijää (FBI haastatteli paljon useampaa, teki 25 tuhatta haastattelua ja uusintahaastattelua), ja niin suuressa ryhmässä voidaan odottaa tietty määrä kuolemia. (Kun Penn Jones, joka oli eräs ”kymmenen mystistä kuolemaa”-sutkautuksen keksijöistä, esiintyi televisiossa, kävi ilmi että kaksi kuolemaa listalla oli sydänkohtauksia, yksi syöpä, yksi oli yhteentörmäys sillalla ja yksi tapahtui kun kuski ajoi sillan tukirakenteeseen.)

5. Aina kun mahdollista, esittäkää vastaspekulaatiota rohkaisemalla viittaamaan komission raporttiin itseensä. Avomieliset lukijat tulevat siltikiin yllättymään siitä huolellisuudesta, läpikotaisuudesta, objektiivisuudesta ja nopeudesta jolla komissio teki työnsä. Muitten kirjojen arvioijat voivat rohkaistua lisäämään omiin todistuksiinsa idean siitä, että raporttia tarkastellessa he tajusivat sen olevan paljon parempi kuin sen kriitikoiden esittämät jutut.

Artikkelin kommenteista: Mark Robinowitz November 18, 2016 at 2:58 am Hyvä artikkeli. On myös tärkeää tunnustaa, että yksi apologistien taktiikoista on korostaa (tai luoda) vääriä väitteitä salalitosta, jota sitten pilkata. Disinformaatio on tärkeä pilkkaamisen työkalu. Esimerkiksi, Sunstein on kirjoittanut, lainausmerkeissä, väittestä että lentokone ei osunut Pentagoniin, nokkelasti huomauttaen että jotkut meistä tajusivat tämän olevan fiksu huijaus, mutta hän sivuuttaa sen miten varoitukset vääjäämättömistä hyökkäyksistä tukahdutettiin. JFK:ta vastan tehty vallankaappaus sisältää paljon valheellisia väittämiä, joita on ripoteltu oikean näytön sekaan. Tämä tekee siitä vaikeampaa havaita itsestäänselvän — JFK:n poistaminen virastaan johtui huomattavista kiistoista sotateollisen kompleksin kanssa. Kahden valinnan lähestymistapa tässä, että oli virallinen tarina ja sitten vastaväitteet, on riittämätön. Jupakassa on erilaisia perääntymiskantoja ja vähättelevää disinformaatiota, jolla luoda hämmennystä.   Artikkelin julkaissut Project Unspeakable

Fiktio on ainoa tapa kertoa totuus

Tämä on Richard Thiemen esitelmä DEF CONissa otsikolla Fiktio on ainoa tapa kertoa totuus: Elämän dynamiikka kansallisessa turvallisuudessa

Yli vuosikymmen sitten ystävä NSA:ssa kertoi Richard Thiemelle, että hän voisi ottaa kantaa keskeisiin ongelmiin, jotka olivat tulleet esiin kontekstissa ”eettiset pohdinnat tiedustelualan tai turvallisuusalan ammattilaisille”, mutta ainoastaan kirjoittamalla fiktiota. ”Se on ainoa tapa jolla voit kertoa totuuden”, hän sanoi.

Esityksen kalvot täällä: https://defcon.org/images/defcon-22/d…

Kolmen tusinaa novelleja ja yhden työn alla olevan romaanin (FOAM) jälkeen eräs lopputulos on ”Mind Games”, joka julkaistiin vuonna 2010. Se on kokoelma tarinoita, jotka valaisevat ”yhteisymmärrykseen perustumattomia todellisuuksia”: hakkerien maailma; tiedustelupalvelujen maailma; kohtaamiset älykkään elämänmuotojen kanssa; syvemmät tietoisuuden tilat.

Jokin aika sitten julkaistu tieteellinen Timothy Melleyn tutkimus “The Covert Sphere” dokumentoi tiedustelualan kasvun ja vaikutusvallan sitten toisen maailmansodan, joka on saanut aikaan juuri sellaisen todellisuuden josta NSA:n veteraani puhuu. Paljon siitä mitä ”ulkopuoliset” uskovat kommunikoidun romaaneissa, elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Mutta jopa tiedustelualan ”sisäpiiriläiset” luottavat niihin lähteisiin, sillä osastoinnilla rakennetut siilot estävät suuren kuvan saamisen.

Thieme kysyi NSA:n historioitsijalta mitkä historialliset tapahtumat sallittiin käydä keskustelussa läpi järkevällä odotuksella siitä, että heidän sanansa kuvaisivat samoja yksityiskohtia. “Kaikki vuoteen 1945 asti”, historioitsija sanoi nauraen — mutta hän ei vääntänyt vitsiä.

Pointti meni perille.

Tämä mielenkiintoinen esitys valaisee Möbiuksen nauhaa jolla kaikki me kävelemme päästäksemme läpi turvallisuus- ja tiedustelumaailman labyrintista jossa me asumme pakosta, kaikki meistä joskus ja jotkut meistä koko ajan. Se paljastaa miksi ”postmodernismi” ei ole teeskentelyä vaan tarpeellinen modernin elämän ehto. Se ottaa kantaa NSA:n tiedusteluanalyytikon sanoihin, joka vastasi erääseen Thiemen tarinoista sanoen ”Suurin osa tästä ei ole fiktiota, mutta sinun pitää tietää mikä osa on avain koodiin.” Tämä esitys ei tarjoa avainta, mutta se tarjoaa avaimen avaimeen. Se myös helpottaa kaikesta minkä olet kuullut — olipa se sitten käytävillä tai alustalla — tässä konferenssissa. Ja jossain tuolla ulkona on ”todellinen maailma”.

“Mikään ei ole sitä miltä näyttää”.

Bio: http://www.thiemeworks.com/about/fu

"Piilossa näkösällä" - Denverin lentokentän kuumottava mainoskampanja

Denverin kansainvälinen lentokenttä (Denver International Airport, DIA) on julkistanut uuden mainoskampanjan joka pyörii heidän uuden rakennusmaan sekä siihen liittyvien salaliittojen ympärillä, jotka ovat puhuneet siitä miten lentokentällä tapahtuu muutakin kuin mitä päällepäin näkyy.

Syyskuun 4. päivänä 2018 DIA twiittasi jotain joka on joko nerokas markkinointikikka tai ”piilossa näkösällä”-skenaario.

DIA tiedetään sen kuumottavista seinämaalauksista ja demonisesta hevospatsaasta, joka seisoo lentokentän edustalla, kuten myös Anubiksen patsaastaan.

Lentokentän sisällä olevat omituiset seinämaalaukset ja patsaat viittaavat maailmanhallitukseen, ja siellä on kivi jossa kryptinen kuvaus sanoo alla olevan aikakapselin tulevan avatuksi ”Coloradon kansalaisten” käsin vuonna 2094.

Lisäksi sanotaan, että paikalla on maanalainen alue lentokentän alla, jonne kansa ei pääse.

Suurin osa lentokentästä ei ole käytössä, siellä on paljon toimimattomia laukkulinjoja, pitkiä käytäviä, monia verkkoaitoja ja lukittuja ovia.

Tämä maanalainen alue on vain ensimmäinen taso, joka johtaa salaisiin alempiin kerroksiin — on ainakin viisi maanalaista rakennusta jotka ovat 25 – 40 metriä jokainen, ja kaikki on yhdistetty toisiinsa 2,5-3 mailia pitkien ja 5 metriä leveiden tunnelien avulla.

Nämä maanalaiset rakennukset palvelevat erilaisia tarkoituksia, kuten lääkelaboratorio, vankila, työleiri, armeijan majoitustilat, ruokavarasto, jne.

Piilossa näkösällä on hyvä tapa saada siivottua asioita maton alle. Voisiko tämä olla DIAn taktiikka?

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

James Rink kertoo Max Spiersin elämästä ja supersotilaista

LONE WOLF kertoo salaisesta avaruusolentohybridi-supersotilas-ohjelmasta, jonka ensi kertaa toi julkisuuteen Michael Pero. Nimellä milab tai military abduction kulkeva ohjelma tekee kokeita salassa hallituksen sekä Maapallon ulkopuolisten voimien alaisuudessa, ja se pyrkii luomaan äärimmäisen Übermenschin, super-ihmisen joka on voittamaton kaikin tavoin. Pian tämän jälkeen James Rink löysi ystävänsä Nathanin, joka ei tiennyt kuka hän oli. Kun James auttoi Nathania pääsemään irti ohjelmoinnistaan, helvetti pääsi irti ja se johti Jamesin matkalle josta ei ollut paluuta.

Kuuntele kun James Rink jakaa oman kertomuksensa liittyen Max Spiersiin ja ajatuksiaan siitä miksi Max Spiers mahdollisesti tuhoutui itse ja murhattiin sen takia, että hän puhui totta. Tässä on mukana haastatteluja ja leikkeitä sekä Max Spiersiltä että James Casboltilta supersotilas-konferensseista.

  Aiheesta lisää:

http://supersoldiertalk.com

Phil Schneiderin luento marraskuulta 1995

Edesmennyt Phil Schneider, evp USA:n hallituksen geologi, puhuu ajoistaan maanalaisten tukikohtien rakentajana, joita USA:ssa on yli 131. Yli mailin syvyydessä olevat tukikohdat sisältävät avaruusolentojen teknologiaa, ja luennolla käsitellään myös atomipommeja. Kehittynyt stealth-teknologia liittyy Maan ulkopuolelta saatavien metallien käyttöön. Tämä video on kuvattu Denverissä marraskuussa 1995, ja se ”katosi” kunnes löydettiin uudelleen elokuussa 1996. Tämä on viimeisin tunnettu video Phil Schneiderista kun hän oli vielä elossa. Hänet ”lopetettiin” 11. tammikuuta 1996. Häntä jäi kaipaamaan Cynthia Dreyer (Schneider),ja hänen tyttärensä.

Matkatkoon hänen viestinsä pitkälle, varoittamaan kaikkia meitä kohtaavasta vaarasta.

John Lear - "Salaliittojen Kummisetä"

John Learia on nimitetty ”Salaliittojen Kummisedäksi”.

Hän omistaa hämmästyttävän suuren kirjaston kirjoja, kuvia ja muistoesineitä kaikenlaisista salaliittoteorioista ja deep-staten armeijan salaisuuksista liittyen UFOihin ja avaruusolentoihin.

John Olsen Lear on eläköitynyt lentokapteeni. Hän on ollut kaupallisten lentojen pilotti, hänellä on pitkä ura takanaan lentäen ympäri maailmaa eri kohteisiin. Yhdessä vaiheessa uraansa hän työskenteli CIA:lle pilottina lentäen asetarvikkeita.

Hän kiinnostui UFOista, avaruusolentojen sivilisaatioista, kaikenlaisista salalliitoista ja kansalta pimitetyistä tiedoista, mikä johti hänet huikealle ja epätavalliselle matkalle. John Lear ei pelkää olla ristiriitainen, ja hänen näkökulmansa maailmasta jatkaa sekä ihmisten shokeeraamista että ihastuttamista.

Tässä mielen ja silmät avaavassa ja äärimmäisen puhuttavassa kahden tunnin syväluotaavassa haastattelussa  Age Of Truth TV:n  Lucas Alexanderin kanssa John Lear kertoo maailmankuvastaan ja uskomuksistaan liittyen seuraaviin aiheisiin:

01. Ulkoavaruuden rodut Maapallolla, sen sisällä ja universumissa: EBE:t, Harmaat, sirkkaolennot, reptiliaanit 02. Sivilisaatiot Kuussa, Marsissa ja muilla planeetoilla — erittäin kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa 03. Saturnuksen renkaat ja niiden merkitys Saturnukselle 04. Feikattu laskeutuminen Kuuhun, jonka Stanley Kubrick kuvasi 05. Salaiset maanalaiset tukikohdat, Area 51, Groom Lake, natsien tukikohdat Antarktiksella 06. CIA:n operaatiot & Majestic 12 07. Mind Control 08. Bob Lazar ja salaisuuksien paljastukset 09. NASA 10. Billy Meier 11. Nikola Tesla — verhoamisteknologia ja näkymättömyyslaitteet sekä suunnatut energia-aseet

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot