#remontit

Laskettuun aikaan on vähän yli kolme viikkoa, ja suurella todennäköisyydellä ei tarvitse niinkään pitkään odotella. Itse asiassa päivä on jo alustavasti tiedossa. Hankinnat ja remontit on saatu jo melkein siihen pisteeseen kuin oli tarkoitus. Puiden tarinoita -kirjakin on jo hyllyssä.

Viime viikolla käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan: synnytyssaliin ja -osastoon ja perhehuoneisiin. Taitaa silti käydä niin, että synnytyssairaala tuleekin olemaan ihan toinen kuin mihin tutustuttiin. Eli Naistenklinikalla täytyy ehkä käydä vielä pyörähtämässä.

Ulko-ovi on laputettu muistettavilla asioilla.

Autossa on turvakaukalon telakka kiinnitettynä.

Kaverille on annettu vara-avain, jotta pääsee hoitamaan koirat ja kissat.

Ja omiin työmenoihin aikataulutan parin viikon hiljaisempaa jaksoa.

Heinäkuu meni ilman ainuttakaan blogikirjoitusta. Taidan tiivistää sen kuukauden kertomalla vain, että siihen mahtui pari viikkoa kesälomaa, kylpyhuoneremontin valmistuminen, muuta remonttia ja järjestelyä, hankintoja (mm. pinnasänky) ja odotusta. Yhden vauvankasvatusoppaan luin ja toista aloitin.

Saatiin uusi kirjahylly pystyyn ja kirjat siihen. Äsken sattui silmään yksi niistä kirjoista, jotka muistan hankkineeni opiskeluaikana. Tajusin samalla, että 20 vuotta sitten odotin yliopisto-opintojen alkamista. Ja vauvan laskettu aika on syyskuun alussa, kun tulee 20 vuotta niiden opintojen alkamisesta. Noihin kahteen vuosikymmeneen mahtuu aika paljon kaikenlaista. Ajoittain uskoin tulevani isäksi aikaisemmin kuin nyt, mutta toisaalta: pitkiä aikoja ajattelin, etten välttämättä koskaan.

Viimeiset 1,5 viikkoa on menneet kavereiden luona remonttia paossa. Kaverit on olleet suurimman osan ajasta itse poissa, joten samalla on voitu toimia talon- ja eläinten vahtina. Kaikki voittaa. Kaverit lähtivät eilen taas lomamatkalle, joten ollaan nytkin talossa omissa oloissamme. Me kolme ja omat ja talon eläimet, sisällä sadetta pitämässä.

Tänään ja eilen vauva on liikehtinyt todella ahkerasti, ja niitä liikkeitä on tunnusteltu ja katseltu varmaan enemmän kuin koskaan. Siihenkin nähden nämä jäljellä olevat pari kuukautta tuntuu pitkältä ajalta. Toisaalta tämä odotusaika on mennyt nopeasti, kun blogin aloittamisestakin on kohta viisi kuukautta.

En ole varma, kuinka tiheään ajattelin blogia silloin kirjoittavani. Ehkä vähän tiheämpään kuin olen toistaiseksi kirjoitellut. Tämä kuitenkin vaatii oman aikansa, vaikkei kovin pitkästi kirjoittaisi. Ja aikaa on tuntuneet vievän monet muut asiat. Ensi viikon alkuun tulee taas parin päivän työmatka.

Tulin vasta vähän aikaa sitten ajatelleeksi, että lapsi saattaisi jossain vaiheessa itse lukea näitä kirjoituksia. Siksi olisi hauska ehtiä kirjoittamaan enemmän. Mietin sellaista kunnianhimoista tavoitetta, että viimeisen kuukauden ennen laskettua aikaa ja syntymään asti kirjoittaisin jotain joka päivä. Edes lyhyen tiivistyksen kuluneesta päivästä pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Vaikkei tuollaisella tiheällä päivitystahdilla ketään teitä muita palvelisikaan, niin itselle ja lapselle siitä voisi olla iloa myöhemmin.

Menköön päivitys nyt tuollaisella nimellä.

Remontti oli eiliseen lounasaikaan mennessä (ollaan pääosin evakossa, mutta toissayö kotona) edennyt sen verran, että vanhat kalusteet ja laatat on poissa. Pientä kuivatustarvetta remonttimiehen mukaan on, mutta luultavasti se ei kovinkaan pitkää viivästystä aiheuta.

Perhevalmennuksen jälkimmäinen osa oli viime keskiviikkona. Käytiin vielä vähän läpi synnytystä sekä imetystä, lopuksi makoiltiin neuvolan lattialla kaikki. Aika perinteinen lähestymistapa neuvolassa tuntuu asioihin olevan. Tiettyjä asioita pidetään normina, ja kaikki muu kuitataan ohimennen.

Remontti alkoi tänään, kun ryhdyin purkamaan saunaa. Remonttimies saapuu keskiviikkoaamuna ja käy kylpyhuoneen kimppuun. Ellei kuivatustarvetta tai muita yllätyksiä ilmene, ainakin kylppärin puoli on uudessa kuosissa 4-5 viikon kuluttua. Siinä vaiheessa on enää 1,5 kuukautta laskettuun aikaan.

Laskettuun aikaan on viitisen kuukautta (vielä? enää?), ja vauvan tuleminen tuntuu vielä hyvin etäiseltä. Ensinnäkin jokin pelko pitää edelleen sillä tavalla otteessaan, että samalla kun tiedän olevani tulevasta vauvasta iloinen, en oikein uskaltaisi olla. Lisäksi mielessä ovat melkein jatkuvasti remontti ja työasiat, ja ne pyrkivät viemään huomiota tuolta isoimmalta asialta.

En ole tuota pelkoa juuri eritellyt mielessänikään. Ei se oikeastaan mihinkään tiettyyn ongelmaan tai vastoinkäymiseen liity. Se on jonkinlainen epämääräinen ajatus siitä, että ei kannata pitää mitään varmana. Niin kuin ei varmaan elämässä muutenkaan kannattaisi. Kuulostaa ehkä pessimistiseltä asenteelta, enkä ole sellaiseen erityisen taipuvainen. Voisiko olla kyse siitä, että koko lapsen syntymään johtava ketju on lopulta sen mittaluokan ihme (sanan kaikissa ei-uskonnollisissa merkityksissä), että tällaiselta ensikertalaiselta vain kestää kauan uskoa, että se on oikeasti tapahtumassa?

Tänään kävi remonttimies tutustumassa kylpyhuoneeseemme. Kylppärillä alkaa olla ikää, kuten asunnolla muutenkin. Remonttia suunniteltiin jo viime kesäksi, mutta tällä kertaa vauvan tulo toimii lisäkannustimena viedä suunnitelma loppuun asti. Kylppäristä ja saunasta tullaan uusimaan kaikki pinnat ja kalusteet. Nykyiset onkin melko karmeita.

Nyt odotellaan siis remonttimiehen tarjousta ja selvitellään samalla rahoituskuvioita. Tarkoituksena olisi hoitaa purkutyöt itse heti kesän alussa, ja teettää uutta ammattilaisella juhannuksen jälkeen.