Eilen, perjantaina, käytiin minun työpäiväni päätteeksi pyörähtämässä Naistenklinikalla. Saimme privaattikierroksen osastolla 52, jonne ollaan menossa uudestaan ensi perjantaina. Sillä reissulla on tarkoitus viipyä muutama vuorokausi ja tulla lapsen kanssa kotiin. Eilinen käynti oli hyvin positiivinen kokemus. Siellä oli ehkä tavallista rauhallisempi hetki, mutta silti vähän ihmettelin kuinka yksi hoitajista otti meidät vastaan ja kierrätti osastolla niin kuin ei olisi kiire mihinkään.

Eilen tuli mieleen, että nyt vietetään viimeistä viikonloppua ilman lasta. Pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä, mutta enemmän tässä miettii kyllä jo sitä, että seuraava viikonloppu on ensimmäinen viikonloppu lapsen kanssa. Se tässä nyt tuntuu isommalta asialta.

Luettiin taas eilen Kallellaan-kirjasta, kuinka Kalle Tervo kävi Naistenklinikalla syntymässä viitisentoista vuotta sitten.

Laskettuun aikaan on vähän yli kolme viikkoa, ja suurella todennäköisyydellä ei tarvitse niinkään pitkään odotella. Itse asiassa päivä on jo alustavasti tiedossa. Hankinnat ja remontit on saatu jo melkein siihen pisteeseen kuin oli tarkoitus. Puiden tarinoita -kirjakin on jo hyllyssä.

Viime viikolla käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan: synnytyssaliin ja -osastoon ja perhehuoneisiin. Taitaa silti käydä niin, että synnytyssairaala tuleekin olemaan ihan toinen kuin mihin tutustuttiin. Eli Naistenklinikalla täytyy ehkä käydä vielä pyörähtämässä.

Ulko-ovi on laputettu muistettavilla asioilla.

Autossa on turvakaukalon telakka kiinnitettynä.

Kaverille on annettu vara-avain, jotta pääsee hoitamaan koirat ja kissat.

Ja omiin työmenoihin aikataulutan parin viikon hiljaisempaa jaksoa.

Heinäkuu meni ilman ainuttakaan blogikirjoitusta. Taidan tiivistää sen kuukauden kertomalla vain, että siihen mahtui pari viikkoa kesälomaa, kylpyhuoneremontin valmistuminen, muuta remonttia ja järjestelyä, hankintoja (mm. pinnasänky) ja odotusta. Yhden vauvankasvatusoppaan luin ja toista aloitin.

Saatiin uusi kirjahylly pystyyn ja kirjat siihen. Äsken sattui silmään yksi niistä kirjoista, jotka muistan hankkineeni opiskeluaikana. Tajusin samalla, että 20 vuotta sitten odotin yliopisto-opintojen alkamista. Ja vauvan laskettu aika on syyskuun alussa, kun tulee 20 vuotta niiden opintojen alkamisesta. Noihin kahteen vuosikymmeneen mahtuu aika paljon kaikenlaista. Ajoittain uskoin tulevani isäksi aikaisemmin kuin nyt, mutta toisaalta: pitkiä aikoja ajattelin, etten välttämättä koskaan.

Laskettuun aikaan on nyt tasan kolme kuukautta. Se ei ole paljon. Ollaanko me valmiita? Ja kuinka valmiiksi voi tulla ennen vauvan syntymää?

Tässä on jo jonkin aikaa valmistauduttu myös kylpyhuoneremonttiin, josta joskus kerroin. Viimeksi eilen käytiin ostoksilla: suihkusetti, hana, seinä-wc ja loputkin laatoista (joista suurin osa haettiin viime viikonloppuna). Remonttifirman kanssa on sopimus tehtynä, ja aloittamaan on tarkoitus päästä juhannusviikolla. Kaikki tämä on tietysti ensisijaisesti valmistautumista remonttiin, mutta siitähän oli jo päätetty, että se pitäisi saada alta pois ennen laskettua aikaa.

Vauvaa varten on nyt ne vaunut, vaatteita, tällä viikolla saapunut äitiyspakkaus (jossa myös vaatteita), ja ainakin yksi lelu, jonka ostin pari viikkoa sitten työmatkalta. Neuvolakäyntejä takana useampia, jonkin verran aiheesta lueskeltu.

Valmistautumista on varmaan ollut sekin, että vauvasta on vähitellen ilmoiteltu muille. Esimiehelleni kerroin pari viikkoa sitten, mutta osa lähimmistäkin kollegoista on (tietääkseni) vielä pimennossa. Ja suurin osa Facebook-kavereista. Ihme kyllä kukaan ei ole vielä tipauttanut uutista jossain status-päivityksen kommenteissa. Voisin hyvin ilmoittaa asiasta vasta vauvan synnyttyä.

"...loppukesästä käydään ehkä kauppaa." (lukumiehia.tumblr.com, toissapäivänä)

Toivottavasti kesää on vielä jäljellä, vaikka naapurin kanssa tehtiin jo vaunukaupat. Isoin hankinta tähän mennessä. Sekä kooltaan että hinnaltaan, vaikka käytetyt ovatkin. Sitä paitsi eivät kovinkaan käytetyt, takuutakin on vielä vuosi jäljellä. Vaunut odottavat nyt matkustajaa olohuoneessa portaiden alla.

Taloyhtiön pihatalkoot. Jututettiin yhtä naapuria, jolla on kaksi pientä lasta (ja kolmas kuulemma syksyllä tulossa). Oli ollut jo aiemmin vaimon kanssa puhetta, että näillä naapureilla voisi olla lastenvaunut pian myynnissä. Ja ovathan ne, kolmannesta lapsesta huolimatta. Vaunut oli sopivasti pihalla esiteltävänä. Joten loppukesästä käydään ehkä kauppaa. Niitä ei oikein uutena kannata lähteä ostamaan, kuten ei autoakaan. Vasta oli Kauppalehdessä juttu viidestä tavarasta, jotka kannattaa ostaa käytettynä. Vaunut ei olleet mukana listalla, mutta vauvanvaatteet kyllä.

Pihatalkoista tuli nyt ensimmäisen kerran luistettua niin, että tultiin asioilta mukaan vasta siinä vaiheessa, kun oli jo makkarat tulilla. Näiden muutaman vuoden aikana, kun tässä yhtiössä on asuttu, on tullutkin melko aktiivisesti osallistuttua talkoisiin ja olin pari vuotta hallituksessakin mukana. Joten ei hävettänyt liittyä tällä kertaa seuraan vasta makkara ja olut -vaiheessa. Itse asiassa päästiin konjakkiinkin, kun yksi yhtiön alkuperäisistä asukkaista kävi pienen suostuttelun jälkeen pullon hakemassa.

Ostin tänään toukalle oman unilelun/unirievun. Tiedän, että se on vielä aikaista, mutta en malttanut taaskaan kävellä vauvaosaston ohi vaatekaupassa. Riepu on todella uskomattoman pehmeän tuntuinen ja toivon siitä tulevan erottamaton kaveri meidän toukalle.