#ratela

Ratela-ficci!

hahmot: Arto Ratamo, Esa Jokela. Maininnat Suomen pääministeristä ja Ratamon tyttärestä Nellistä

varoitukset: seksiä, ei kumminkaan kuvailtuna hirveesti. Spoiler Alert K1 J10 asti!!!!

summary: Ratamo ei saa aivojaan rebootattua keissin jälkeen ja soittaa Jokelalle

vastuuvapaus: hahmot kuuluu Taavi Soininvaaralle enkä saa rahaa tästä

—————

Ratamo soitti Jokelalle. Pääministeritapaus oli saanut hänet vähän pois tolaltaan, vaikkei hän sitä myöntänyt. Hän ajatteli, että Esalla olisi tähän ratkaisu. Hänen oma ratkaisunsa, ryyppäminen, vain maksaisi helvetisti, ja ehkä hänen kroppansa ei vielä kestänyt suuria määriä alkoholia ampumavälikohtauksen jäljiltä. Kyljen haavakaan ei ollut vielä täysin ummessa, ja se piti pitää haavalapun alla.

“No moi. Mitä Ratamo?” Jokela vastasi puhelimeen.

“Mä vaan ajattelin, jos sulla… olis idea, miten saada työt pois mielestä”, Ratamo naurahti linjan toisessa päässä.

“Nii. Tuu käymään nii keksitään jotain”, Jokelan äänestä kuuli, että hän hymyili.

“Joo. Nähdään kohta”, Ratamo sulki puhelimen ja istahti autoonsa.

Hän ajoi ehkä hieman ylinopeutta, sillä kamera välähti. Hän kirosi tuuriaan. Ketonen saisi maksaa, maksoi mitä maksoi, Ratamohan ei ylinopeussakkoja makselisi. Turvavyö hänellä oli kiinni, vaikkei usein ollut, joten siitä kamera ei ainakaan välähtänyt.

Pian Ratamo oli Jokelan oven takana ja soitti ovikelloa. Mitäköhän Jokela oli keksinyt? Ratamo oli hieman jännittynyt siitä, mitä oven toisella puolella odotti. Toivottavasti ei samanlainen kaaos, mikä hänen ja Nellin asunto oli. Vaikka kyllähän Nelli sitä välillä siivosi, mutta silti asunto oli yksi kaaos.

Pian ovi avautui, ja Jokela oli sen toisella puolella. Hihaton paita ja collegehousut. Kädessä hänellä oli lasi täynnä vettä, tai ainakin vedeltä se näytti. Ratamo tunsi olonsa yhtäkkiä ylipukeutuneeksi neuleessaan ja farkuissaan. Jokela kuitenkin hymyili ja päästi työkaverinsa sisään. Ratamo huomio heti, että asunto oli todella siisti. Ehkä Jokela voisi muuttaa heille ja siivota aina, kun Nelli oli koulussa ja Ratamo töissä.

“Paineitten purkuu oli mielessäs vai?” Jokela kysyi miesten istuutuessa sohvalle.

“Nii. Pää tyhjäks. Ryyppäminen ei ehkä oo paras vaihtoehto”, Ratamo naurahti hiljaa.

“Ei ehkä. Mul on idea, mut sun pitää suostuu. Okei?” Jokela virnisti.

“No? Joku maksullinen nainen? Ei kiitti”, etsivä pudisti vähän päätään.

“Oikeel linjal oot, mut… jos me? Kaksin? Niinku sen sairaalareissus jälkeen”, Jokela laski lasinsa sohvapöydälle. Ratamon silmät suurenivat. Jokela ei voinut olla tosissaan. Ratamo katsahti nopeasti nuoremman haaroväliin. Tälle taisi jo seistä, ainakin vähän.

“Et… oo tosissas. Tai siis... Käy“, Ratamo veti yhtäkkiä Jokelan suudelmaan. Jokela vastasi suudelmaan ja alkoi avata Ratamon neuleen nappeja.

Ratamon käsi eksyi Jokelan haaroväliin. Hän ei voinut olla puristamatta tämän sisäreittä. Jokela inahti, toisen kosketus tuntui hyvältä. Jokela sai Ratamon neuleen pois ja kohta oli t-paidan vuoro. Ratamo vähän älähti, Jokela vahingossa osui kyljen haavaan. “Sori”, tämä mutisi vasten toisen huulia. Ratamo veti tekniikkaneron hihattoman pois tämän päältä. Ratamo henkäisi nähdessään tuon vatsalihakset. Mies treenasi.

“Pääl vai alla?” Jokela kysyi avatessaan Ratamon farkkuja.

“Alla”, Ratamo veti Jokelan housut alas. Tällä seisoi ihan selvästi.

“Mhm”, Jokela mutisi toisen huulia vasten ja sai toisen farkut vedettyä alas. Hän tunsi jotain kovaa reittään vasten.

“Otetaan iisisti. Ettei toi haava aukee. Taas”, Jokela näykkäisi Ratamon huulta.

“Nii. Ei viittis käydä… tikkauttaan. Taas”, Ratamo laski kätensä toisen etumukselle. Se oli jo lähes refleksi toisella kertaa.

**

Ratamo sai itsensä rentoutumaan, kun Jokela sai hänet tulemaan. Enää pääministeritapaus ei ollut hänen mielessään. Mielessä oli vain Esa, ja se, miten tämä silitteli hänen hiuksiaan. Yksinkertaisesti Esa oli siinä ja monessa muussa asiassa hyvä. Ratamo uskalsi sulkea silmänsä ja vain nojata kosketukseen.

”Nuku vaan. Lepoo sä oot ansainnu”, Esa jutteli ja pyöritti vanhemman miehen hiuksia sormiensa välissä.

”Mhm. Tässä on hyvä olla”, Ratamo mutisi ja nojasi päänsä toisen rintalihaksia vasten. Häntä väsytti, ei hän sitä voinut kieltää.

”Oos ny hiljaa. Koita nukkua. Tuutuu tupakkaarullaa”, Esa hyräili hiljaa.

Ei kulunut kuin viitisen minuuttia, kunnes Ratamo nukahti tekniikkaneron rintakehää vasten. Jokela kantoi työkaverinsa sohvalta sänkyyn ja peitteli kunnolla. Ansaitsi etsiväkin joskus kunnon yöunet.

Ei Jokelasta ikinä tulisi mitään äidin korviketta, eikä hän sellainen yrittäisikään olla. Sen sijaan hän on ottanut hieman suojelevan mutta veitikkamaisen isoveljen roolia, ja se riittää heille kaikille.

Joulu on tulossa.

*