i made them by combining every family feature of all of sugarpaws relatives (and her) that show up more than once

If a trait only shows up once then i immediately assume it's from the other parent and i dont care. so goodbye kuutamo eartufts and guard's beautiful lashes

anyways list of the traits I added and which cat has them

Go go go

[Id: Drawing of a troll mom holding her baby. Both of them are chubby, and have warm, orange toned skin and tails with tufts at the ends. Second picture has their names and arrows pointing on the two, Rohto being the name of the mom troll, and Ratamo for the little one]

Jos joku teistä tumbrl:in syövereistä haluaisi roolipelata jotain alla mainittuihin asioihin liittyen niin tulkaa toki kyselemään. Tai en minä tiedä, taitaa roolipelaus olla aika kuollut juttu, siihen enään meinaa törmätä missään.

Ratela-ficci :D En tiä, mikä toi ficcinimi on mutta ihan sama XD

hahmot: Arto Ratamo, Esa Jokela. Maininta Elina Lindenistä.

vastuuvapaus: hahmot kuuluu Taavi Soininvaaralle

sanamäärä: 1324

summary: Jokela satuttaa polvensa

——————

Jokela ja Ratamo järkkäsivät illaksi futispeliä Supon ja KRP:n välille. Kaksikko oli saanut Supolta 12 ilmoittautunutta pelaajaa ja KRP:ltä 10. Aina KRP lähti liian pienellä joukkueella, mutta sehän kelpasi Supolle. Ehkä peli pitäisi pelata 7 vs 7, kun KRP ei saanut tarpeeksi pelaajia 11 vs 11 peliin. Ratamo ei titaanilonkkansa takia pystyisi pelaamaan kuin korkeintaan liberona, joten Supon 12 pelaajaa oli todellisuudessa 11. Juokseminen oli edelleen helvetillistä, vaikka leikkauksesta oli kulunut jo lähes kolme vuotta.

”Pitäiskö suosiolla ilmottaa, että me pelataan seiskaseiskaa?” Jokela kysyi selatesaaan WhatsApp-ryhmää, jossa oli Supon ja KRP:n futisintoilijoita.

”Ehkä. Tiedä, kauan toi mun lonkkani kestää”, Ratamo virnuili. Jokela kyllä tiesi vallan hyvin, että ainakaan petipuuhissa Ratamon lonkka ei muistutellut olemassaolostaan. Etelä-Helsingin jäykin keskikroppa totteli ihan hyvin rikosylikonstaapeli Esa Jokelaa.

”Niimpä. Seiskaseiska sitte tänään…”, Jokela naputteli ryhmään viestin.

Ratamo nousi ylös Supon neuvotteluhuoneen tuolilta ja heitti trenssitakin mustan neuleen päälle tuolin selkänojalta. Lokakuu oli juuri alkanut, ja ulkona oli jo vähän kylmä. Takin povarista hän otti aurinkolasinsa ja asetteli ne nenälleen. Jokela heitti vaaleanpunaisen kauluspaitansa päälle mustan nahkatakin ja varasti Ratamolta suudelman. ”Eiköhän pistetä pillit pussiin.”

****

Supolaiset johtivat peliä 3-1. Ratamo oli tehnyt maalin heti pelin alkuun, jonka jälkeen hän oli mennyt vaihtoon eikä enää ollut palannut kentälle vaan istui vaihtopenkillä kaljatölkki kädessään, ja ylähuuleen hän oli heittänyt ballackin. Jokela oli tehnyt Supon kaksi muuta maalia.

Jokela yritti ottaa palloa pois KRP:n Lindeniltä. Nurmi oli aavistuksen liukas puista pudonneiden lehtien takia, ja Jokela liukastui ja väänsi vasemman polvensa. Kaupan päälle Linden vahingossa potkaisi jalallaan maassa makaavan supolaisen polvea.

”Aissssaaatana!” Jokela hakkasi toisella kädellään nurmea ja toinen piteli polvea. Ratamo huomasi heti, että kävi pahasti. Himoaalto oli yläasteikäisenä kaatunut vähän samanlailla futispelissä. Ratamo nappasi ensiapulaukun ja juoksi vaihtopenkiltä kentän toisen päähän niin kovaa kuin pääsi. Titaanilonkka lähetti alaselkään kipusignaaleita, mutta hän ei välittänyt. Esaa oli sattunut.

”Jokela, mitä kävi?” Ratamo kyykistyi Jokelan viereen.

”Ai helvetti!” Jokela kirosi ja katsoi Ratamoa silmiin vähän hädissään. Ratamo näki, että Jokelan polvilumpio oli pois paikoiltaan, mies kun oli päättänyt laittaa urheilushortsit jalkaansa. Ei helvetti.

”Ihan rauhassa”, Ratamo sanoi niin rauhallisesti kuin osasi ja otti ensiapulaukusta kylmäpussin ja siteen. Hän väänsi Jokelan lumpion takaisin paikoilleen.

”VITTU!” Jokela karjaisi tuskasta. Ratamo laittoi kylmäpussin Jokelan polvelle ja laittoi sen päälle siteen.

”Mun oli pakko tehdä toi. Olen mä ennenkin laittanu polvilumpioita paikoilleen. Lääkiksessä”, Ratamo naurahti hiljaa. Hän huomasi, että Wrede soitti hätänumeroon ja kiitti Skottia mielessään.

****

Ratamo istui sairaalan päivystyksen odotusaulassa. Häntä vastapäätä istui äiti noin 5-vuotiaan lapsensa kanssa, joka näytti satuttaneen kätensä. Ratamo tutkaili muita ihmisiä, jotka olivat syystä tai toisesta päivystyksessä. Oli perjantai-ilta, ja hän oli aivan varma, että joku oli tullut pieleen menneen baari-illan jälkeen paikkaamaan itseään. Mieleen muistui joku ihan ensimmäisistä baari-illoista, kun joku kolmekymppinen oli lyönyt häneltä ilmat pihalle ja murtanut nenän. Hän naurahti vähän muistolle.

Ratamo oli iloinen, että Jokela oli päässyt nopeasti lääkärin vastaanotolle. Ehkä poliisin virkamerkin näyttäminen oli edesauttanut, poliisien piti olla kunnossa. Hän raapi vähän partaansa ja mietti, kuinka pahasti Jokelan polvi oli hajonnut ja kuinka pitkän sairasloman mies saisi. Toivottavasti ei mitään vakavaa ja toivottavasti mies tulisi nopeasti kuntoon eikä joutuisi leikkauspöydälle. Ratamo kyllä tiesi, kuinka paljon Jokela rakasti työtään.

Ratamo havahtui ajatuksistaan, kun kännykkä pirahti farkkujen taskussa. Hän otti sen käteensä. Nelli oli lähettänyt viestiä. Ainiin, hän ei ollut informoinut Nelliä tapahtuneesta.

’Missä sä oot?’

’Sairaalassa. Esa satutti polveensa, kun oltiin höntsäilemässä. Jääkaapissa pitäis olla jauhelihakastiketta, keitä pastaa sen kanssa’

’Sä lupasit et me katotaan tänää Now You See Me’

’Kyllä sen kerkee vielä. Kello on vasta 20:30. Ei meillä varmaan enää kauaa mene’

’Tuu himaan’

’Esa pääsee varmaan kohta lääkäriltä, tullaan sitte’

’Hei ei mitää panokavereita ku meil piti olla leffailta’

’Esa ei ainakaan tänään ole siinä kunnossa. Nähdään kohta’

Ratamo huokaisi. Kyllä hän ymmärsi, että tyttöä harmitti. Viime viikonlopulta leffailta oli siirretty täksi perjantaiksi, kun hän oli joutunut ylitöihin yhden kyttäyskeikan takia. Hän yritti parhaansa mukaan olla yksinhuoltajaisä ja Supossa päällikön apulainen, mutta välillä työ vei voiton. Se ärsytti niin häntä kuin Nelliäkin.

Viiden minuutin päästä Jokela konkkasi keppien varassa Ratamon luo. Vasemmassa polvessa oli side tukemassa farkkujen alla, eikä hän varannut jalalle painoa. Ratamo hymyili vähän apeasti Jokelalle.

”Mennäänkö?” Jokela naurahti hiljaa.

”Mitä ne sano?” Ratamo nousi tuolilta ylös.

”Huomenna röntgen- ja magneettikuvat. Kattoo sitte tarkemmin. Epäili, et eturistiside poikki. Jos se on, nii leikkaus ja melkein vuoden saikku”, Jokela pudisti vähän päätään.

”Mä olen pahoillani.” Ratamo käveli Jokelan perässä autolle.

Ratamoille päästyään Jokela otti särkylääkecocktailinsa veden kera ja painui nukkumaan. Saisi Nelli viettää kerrankin isänsä kanssa aikaa.

Nelli toi karkkipussin sohvapöydälle, ja Ratamo käynnisti elokuvan.

”Saiks Esa saikkuu?” Nelli mussutti suklaata.

”Kattoo nyt”, Ratamo naurahti ja laittoi elokuvaan suomenkieliset tekstitykset. Nelli otti kaukosäätimen isän kädestä ja vaihtoi tekstitykset englanniksi.

”Mun pitää kahen viikon päästä kirjottaa enkku. Kai sä sen muistit?” Nelli virnisti.

”J-joo toki”, Ratamo nyökkäsi, vaikka ei ollenkaan muistanut, että Nelli oli jo abi ja että syksyn kirjoitukset alkaisivat ihan kohta. Vastahan Nelli oli ollut päiväkoti-ikäinen.

****

Aamulla Jokela heräsi siihen, että Ratamo oli painautunut hänen selkäänsä vasten ja painoi ikävästi polvea. Ehkä hänen olisi ollut parempi olla iso lusikka, mutta Ratamo oli niin tottunut olemaan iso lusikka.

Jokela ähkäisi hiljaa kääntyessään selälleen ja saaden Ratamon irti itsestään. Polvi särki, ja Jokela puri huultaan noustessaan istumaan. Koskakohan hän oli viimeksi loukkaantunut yhtä pahasti? Ehkä lukioikäisenä, kun jääkiekkopelissä häntä taklattiin keskialueella kuolleesta kulmasta. Silloin hän oli saanut aivotärähdyksen ja oikea yläetuhammas oli lohjennut. Hän vähän kaipasi jääkiekon pelaamista, mutta sille ei ollut viime aikoina löytynyt aikaa.

Ratamo mumisi jotain unissaan ja heräsi pian.

”Huomenta. Miltäs jalka tuntuu?” Ratamo kysyi karhealla äänellä.

”Särkee. Kyllä mä jonkun neljä tuntia sain nukuttua”, Jokela naurahti hiljaa. Ratamo tyytyi nyökkäämään ja nousi ylös. Hän vaihtoi nopeasti päälleen mustat farkut ja vaaleansinisen kauluspaidan ennen kuin auttoi Jokelan ylös.

”Ei toi 120 levee sänky taida ihan meille kahdelle riittää”, Ratamo virnisti ja suukotti Jokelan sänkistä poskea.

”Ei taida ei.” Jokela puki päälleen Ratamon avustuksella valkoisen neuleen ja viininpunaiset chinot.

****

Ratamo odotti sairaalan odotustilassa, että Jokela tulisi magneettikuvista. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta magneettikuvat kertoisivat hyvin polven jänteiden tilanteen. Ratamo toivoi Jokelan polven olevan kunnossa. Tai ainakin, ettei siitä löytyisi mitään vakavaa, kuten esimerkiksi revennyt kierukka. Silloin sairasloma olisi vähintään puoli vuotta.

Ratamo naputteli reisiinsä epätasaisessa rytmissä jotain ja hyräili erittäin epävireisesti Queenin We Will Rock You’ta. Hän päätti tekstata Nellille, ettei tiennyt koska hän tulisi kotiin. Ehkä parin tunnin päästä. Tyttö kyllä varmaan oli omilla teillään. Ratamo huokaisi vähän. Niin, Nelli ei enää ollut ala-asteikäinen vaan abiturientti. Aika kului niin nopeasti nykyään tietyissä asioissa. Ehkä Ratamo voisi kysellä ulkomailta jotain avointa työpaikkaa sen jälkeen, kun Nelli muuttaisi pois kotoa ja saisi opiskelupaikan.

Ratamo havahtui ajatuksistaan, kun Jokela tökkäsi häntä sääreen kepillä.

”Mennäänkö syömään johonkin? Kuvien tulokset tulee kolmen, neljän tunnin päästä. Sit saa tietää tuomion polvesta”, Jokela naurahti vähän. Ratamo nyökkäsi ja nousi ylös tuolilta lonkkaansa pidellen. Se oli vähän ärtynyt eilisestä pelistä. Hän oli muistanut ottaa aamulääkkeensä, mutta silti lonkkaa vihloi, ja se oli tavallista jäykempi. Toivottavasti Jokela ei huomaisi sitä.

Miehet löysivät itsensä syömästä hampurilaisia. Ratamoa vähän nauratti, sillä mitä muutakaan poliisit tekisivät vapaapäivänään kun mättäisivät. Jokela virnuili pöydän toiselta puolelta Ratamolle. Jokela istui sohvalla ja piti kipeää jalkaansa pöydän alla suorana, kun taas Ratamo istui puisella tuolilla ja mahdollisimman ryhdikkäästi, ettei lonkkaan sattuisi. Jokelan kepit nojasivat sohvaa vasten.

Vähän ajan päästä Jokelan kännykkä pirahti pöydällä viestin merkiksi. Tuntematon numero. ’Tulkaa käymään sairaalalla, kuvanne ovat tulleet.’ Jokela veti syvään henkeä ja nousi ylös. Ratamo nousi Jokelan perässä ojentaen kepit miehelle. Kaksikko lähti ravintolasta Ratamon kärsineen näköistä kirkkaankeltaista avokuplaa kohti.

Jokela sai tietää, että hänen polvessaan oli sivusiteen repeämä. Parin kuukauden sairausloma ja kepeillä kolme viikkoa, joista viikko ilman painon varausta. Kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, että jalka olisi taas kunnossa poliisin töihin.

Jokela tuli poissaolevan näköisenä ulos lääkärin vastaanotolta. Ratamo huomasi, ettei Jokelalla ollut kaikki hyvin.

”Mitä se sano?” Ratamo kysyi, kun Jokela istui hänen viereensä.

”Sivusiteessä repeemä. Pari kuukautta saikulla.” Jokela lähti ulko-ovesta pihalle Ratamo perässään.

Ratela-ficci!

hahmot: Arto Ratamo, Esa Jokela. Maininnat Suomen pääministeristä ja Ratamon tyttärestä Nellistä

varoitukset: seksiä, ei kumminkaan kuvailtuna hirveesti. Spoiler Alert K1 J10 asti!!!!

summary: Ratamo ei saa aivojaan rebootattua keissin jälkeen ja soittaa Jokelalle

vastuuvapaus: hahmot kuuluu Taavi Soininvaaralle enkä saa rahaa tästä

—————

Ratamo soitti Jokelalle. Pääministeritapaus oli saanut hänet vähän pois tolaltaan, vaikkei hän sitä myöntänyt. Hän ajatteli, että Esalla olisi tähän ratkaisu. Hänen oma ratkaisunsa, ryyppäminen, vain maksaisi helvetisti, ja ehkä hänen kroppansa ei vielä kestänyt suuria määriä alkoholia ampumavälikohtauksen jäljiltä. Kyljen haavakaan ei ollut vielä täysin ummessa, ja se piti pitää haavalapun alla.

“No moi. Mitä Ratamo?” Jokela vastasi puhelimeen.

“Mä vaan ajattelin, jos sulla… olis idea, miten saada työt pois mielestä”, Ratamo naurahti linjan toisessa päässä.

“Nii. Tuu käymään nii keksitään jotain”, Jokelan äänestä kuuli, että hän hymyili.

“Joo. Nähdään kohta”, Ratamo sulki puhelimen ja istahti autoonsa.

Hän ajoi ehkä hieman ylinopeutta, sillä kamera välähti. Hän kirosi tuuriaan. Ketonen saisi maksaa, maksoi mitä maksoi, Ratamohan ei ylinopeussakkoja makselisi. Turvavyö hänellä oli kiinni, vaikkei usein ollut, joten siitä kamera ei ainakaan välähtänyt.

Pian Ratamo oli Jokelan oven takana ja soitti ovikelloa. Mitäköhän Jokela oli keksinyt? Ratamo oli hieman jännittynyt siitä, mitä oven toisella puolella odotti. Toivottavasti ei samanlainen kaaos, mikä hänen ja Nellin asunto oli. Vaikka kyllähän Nelli sitä välillä siivosi, mutta silti asunto oli yksi kaaos.

Pian ovi avautui, ja Jokela oli sen toisella puolella. Hihaton paita ja collegehousut. Kädessä hänellä oli lasi täynnä vettä, tai ainakin vedeltä se näytti. Ratamo tunsi olonsa yhtäkkiä ylipukeutuneeksi neuleessaan ja farkuissaan. Jokela kuitenkin hymyili ja päästi työkaverinsa sisään. Ratamo huomio heti, että asunto oli todella siisti. Ehkä Jokela voisi muuttaa heille ja siivota aina, kun Nelli oli koulussa ja Ratamo töissä.

“Paineitten purkuu oli mielessäs vai?” Jokela kysyi miesten istuutuessa sohvalle.

“Nii. Pää tyhjäks. Ryyppäminen ei ehkä oo paras vaihtoehto”, Ratamo naurahti hiljaa.

“Ei ehkä. Mul on idea, mut sun pitää suostuu. Okei?” Jokela virnisti.

“No? Joku maksullinen nainen? Ei kiitti”, etsivä pudisti vähän päätään.

“Oikeel linjal oot, mut… jos me? Kaksin? Niinku sen sairaalareissus jälkeen”, Jokela laski lasinsa sohvapöydälle. Ratamon silmät suurenivat. Jokela ei voinut olla tosissaan. Ratamo katsahti nopeasti nuoremman haaroväliin. Tälle taisi jo seistä, ainakin vähän.

“Et… oo tosissas. Tai siis... Käy“, Ratamo veti yhtäkkiä Jokelan suudelmaan. Jokela vastasi suudelmaan ja alkoi avata Ratamon neuleen nappeja.

Ratamon käsi eksyi Jokelan haaroväliin. Hän ei voinut olla puristamatta tämän sisäreittä. Jokela inahti, toisen kosketus tuntui hyvältä. Jokela sai Ratamon neuleen pois ja kohta oli t-paidan vuoro. Ratamo vähän älähti, Jokela vahingossa osui kyljen haavaan. “Sori”, tämä mutisi vasten toisen huulia. Ratamo veti tekniikkaneron hihattoman pois tämän päältä. Ratamo henkäisi nähdessään tuon vatsalihakset. Mies treenasi.

“Pääl vai alla?” Jokela kysyi avatessaan Ratamon farkkuja.

“Alla”, Ratamo veti Jokelan housut alas. Tällä seisoi ihan selvästi.

“Mhm”, Jokela mutisi toisen huulia vasten ja sai toisen farkut vedettyä alas. Hän tunsi jotain kovaa reittään vasten.

“Otetaan iisisti. Ettei toi haava aukee. Taas”, Jokela näykkäisi Ratamon huulta.

“Nii. Ei viittis käydä… tikkauttaan. Taas”, Ratamo laski kätensä toisen etumukselle. Se oli jo lähes refleksi toisella kertaa.

**

Ratamo sai itsensä rentoutumaan, kun Jokela sai hänet tulemaan. Enää pääministeritapaus ei ollut hänen mielessään. Mielessä oli vain Esa, ja se, miten tämä silitteli hänen hiuksiaan. Yksinkertaisesti Esa oli siinä ja monessa muussa asiassa hyvä. Ratamo uskalsi sulkea silmänsä ja vain nojata kosketukseen.

”Nuku vaan. Lepoo sä oot ansainnu”, Esa jutteli ja pyöritti vanhemman miehen hiuksia sormiensa välissä.

”Mhm. Tässä on hyvä olla”, Ratamo mutisi ja nojasi päänsä toisen rintalihaksia vasten. Häntä väsytti, ei hän sitä voinut kieltää.

”Oos ny hiljaa. Koita nukkua. Tuutuu tupakkaarullaa”, Esa hyräili hiljaa.

Ei kulunut kuin viitisen minuuttia, kunnes Ratamo nukahti tekniikkaneron rintakehää vasten. Jokela kantoi työkaverinsa sohvalta sänkyyn ja peitteli kunnolla. Ansaitsi etsiväkin joskus kunnon yöunet.