#punaiset

Joskus pieni sivujuonne kasvaa isoksi. Näin kävi, kun tein syksyllä taustatyötä Suomen historian myytit: kansalaissota –ohjelmaan, jonka olen käsikirjoittanut ja ohjannut. Kiertelin museokeskus Vapriikissa Tampere 1918 –näyttelyssä, joka osoittautui mainioksi paikaksi perehtyä synkkään sotaan. Valokuvien, filmimateriaalin, aseiden ja muistelmien seasta löytyi hämmentävä muisto sodasta: lautapeli, jonka nimi on ”Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918”.

Peli on ilmestynyt vuoden 1918 joulumarkkinoille. Ajatus on yhtä aikaa makaaberi ja osuvasti aikaa kuvaava. Samaan aikaan, kun kymmenettuhannet suomalaiset viruivat punavankileireillä, osassa perheistä juuri päättyneet taistelut paketoitiin viihteeksi lahjakääröön. Pelin äärellä ei ole tarvinnut puida taistelujen ulkopuolista terroria eikä vankileireillä muhinutta katastrofia.

Sisällissotapeli on tiettävästi ensimmäisiä Suomessa kehitettyjä lautapelejä, ja sen valmistaja Juusela&Levänen Oy julkaisi vasta itsenäistyneessä Suomessa erityisesti vapaussota-aiheista kirjallisuutta. Myös lautapelin edustama maailmankuva on tietysti vitivalkoinen, mutta se on ujutettu ovelasti sääntöjen retoriikkaan. Vaikka pelin molemmilla osapuolilla on yhtä hyvät mahdollisuuden voittaa, runon muotoon puetut säännöt kertovat taistelujen käänteistä olennaisen. Kun valkoiset häviävät taistelun Porissa, tapahtuu se niin, että ”silta ilmaan räjähtää ja pojat uljaat surmaa”. Kun sen sijaan ”valkojoukko täyttää Hangon rantaa, kiire tulee ryssäin poies kilujansa kantaa”.

Peli on yllättävän hyvin kartalla siitä, kuinka juuri päättyneet taistelut ovat sujuneet. Punaisen ja valkoisen Suomen raja on kohdallaan, ja ratkaisutaisteluilla on myös pelissä suurin painoarvo. Aikansa kuva peli on siinäkin, että valkoisilla on tukikohta Saksassa ja punaisilla Venäjällä. Peli on kaikesta päätellen tehty siinä hengessä, että Suomi tulisi pian saamaan hallitsijaksi kuninkaan Saksasta.

Lähes sata vuotta myöhemmin on tapahtunut tietysti valtavasti. Sotaan osallistuneita ei ole enää kertomassa siitä omakohtaisesti, ja sodan yleisimmiksi nimiksi ovat vakiintuneet neutraali sisällissota ja sovinnollinen kansalaissota – vapaussodan ja luokkasodan sijaan. Tässä ajassa rohkenimme tarttua lautapeliin ja antaa sille roolin. Toimittaja Anna Laine pelaa ohjelmamassamme Vapriikin projektipäällikköä Kimmo Antilaa vastaan.

Ihan helppoa pelaaminen ei ollut, sillä säännöt ovat kummallisen vaikeaselkoiset ja hankalat. Koukuttavan ja helpon pelattavuuden resepti ei ollut valmistajalla hallussa likimainkaan yhtä hyvin kuin Kari Mannerlalla, joka vei suomalaisen lautapelin maailman maineeseen Afrikan Tähdellä runsaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Kuinka pelissä kävi? Se ja paljon muuta selviää tiistaina 27.12. Odotellessa voi katsoa ohjelman trailerin ja vastata siihen liittyvään pähkinään täällä.

Probably the war that saddens me the most is the Finnish Civil War (Sisällisota). As in every civil war, brothers fighting against brothers and friends fighting against friends. From the very first beginning of the war until the end, 30.000 people lost their lives, around 1/3 by executions and around 15.000 in prisoner camps by famine and diseases.