#pesukone

Puuta, metallia vai puuterista sävymualimoo? 

Kodinhoitohuoneeseen on tulossa meleko varmasti nyt Kitzenin kaapit koska mieheltä säästyy Ikean runkopystytysperkeleet. Mänen kahen viikon päästä sinne Marin kanssa horistelemaan: katotaan keittiö lukkoon ja tämä homma. Nyt kun tuohon tulee tuo pesukone, tuntuu hölömöltä ottaa montaa väriä, aateltiin että yhellä mäntäs. Me on jo hommattu rosteriallas että hana pittää kanssa rosterina olla, siinä mäni haave messingeistä ja ruusukullista kun eihän sen kanssa sovi muu. Mutta ei auta itku, hieno tulee enivei! Messinkiin ei riitä dinerot, veikkoon. Viilukii suattaa olla siinä ja siinä, selevitön. 

Joskus käyttäydyn vähän törpösti ja se kaduttaa minua jälkeenpäin kovasti. Ehkä vähän liiankin kovasti. Tai ehkä ei liian kovasti? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä seuraavan kertomuksen pohjalta.

Olin aiemmin illalla suuressa tavaratalossa aikeissani ostaa pyykinpesukone. Saavuin pesukoneosastolle suunnilleen samaan aikaan kuin toinen asiakas, n. 55-60 -vuotias nainen. Objektiivisesti olin osastolla ehkä minuuttia ennen tätä rouvaa. Paikalle tullut myyjä kuitenkin huomioi naisen ensin ja alkoi esitellä tälle pesukoneita. Ei siinä mitään, ajattelin – menköön täti ensin.

Pian paljastui, että tädin pesukone-esittelykierroksesta ei kuitenkaan millään meinannut tulla loppua. Kaikki eri mallit piti tarkastaa ja luukut pyytää avattavaksi ja mumista ja hymistellä. Jälleen objektiivisesti pitää sanoa, että huomaavainen asiakas sanoisi tässä vaiheessa myyjälle, että myyjä voi välissä auttaa toisia asiakkaita. Nainen ei kuitenkaan tehnyt tätä, vaan käytännössä sitoi myyjän itseensä ajaksi, joka tuntui hyvin pitkältä (vaikea sanoa, kuinka pitkä katselmus aivan oikeasti oli).

Pian minun ja haahuilijanaisen jälkeen pesukoneosastolle oli saapunut myös nuori pariskunta, jotka selvästi olivat myös ostoaikeissa. Kun täti-ihminen vihdoin päätti pitkän tarkastelukierroksensa lopputulemaan, että hän miettii vielä ja palaa asiaan, myyjä katsoi pariskuntaa ja minua ja kysyi, kenen vuoro olisi seuraavaksi. Pariskunta osoitti minua ja sanoi, että olin ennen heitä. Minä ehdotin pariskunnalle, että he voisivat esittää asiansa ensiksi, koska olin jo odottanut melko pitkään, eikä pieni lisäodottelu enää varmastikaan haittaisi. Päädyimme kuitenkin yhteisymmärryksessä siihen, että nyt olisi minun vuoroni.

Tässä vaiheessa tulee illan törppöilykäytöksen ydinkohta. Kun sain lopulta vuoron, ilmoitin myyjälle, että olin tullut tosiaankin hankkimaan pesukonetta, enkä vain juttelemaan. Pitkän esittelykierroksen vaatinut epäröijänainen palloili vielä osastolla ja kuuli varmasti kommenttini. Sillä hetkellä olin kai tarkoittanutkin sen juuri hänen kuultavakseen.

(Puolustuksekseni haluan ilmoittaa, että olin ennen pesukoneostoksille tuloani ollut reilut yhdeksän tuntia töissä, eli olin hieman väsyneellä päällä. Se ei silti oikeuta tökeröä käytöstä.)

Pesukonetta kassalla maksaessani pyysin vielä anteeksi myyjältä sitä, että olin ollut niin kärttyisä. Hän ei ollut moksiskaan (todellisuudessa luulen, että katselijakiertelijäarpojanainen oli ärsyttänyt häntäkin jonkin verran). Olisin halunnut kuitenkin pyytää anteeksi myös naiselta asiattoman kärkevää kommenttiani. En usko, että hän lukee tätä blogia (tätä ei taida tällä hetkellä lukea lähes kukaan muukaan).