Otamme tulevaisuutemme takaisin
Otamme tulevaisuutemme takaisin
Tämä on Ed Komarekin eksopolitiikasta kirjoittaman kirjan yhdestoista luku. Johdantoluku löytyy täältä. Ensimmäinen luku täältä. Toinen luku täältä. Kolmas luku täältä. Neljäs luku täältä. Viides luku täältä. Kuudes luku täältä. Seitsemäs luku täältä. Kahdeksas luku täältä. Yhdeksäs luku täältä. Kymmenes luku täältä.
”Viisikymmentä miestä on johtanut Amerikkaa, ja se on suuri luku.” -- Joseph Kennedy
”Nykyisen (keskuspankin) rohkeat pyrkimykset hallita hallitusta ... ovat vain aavistuksia siitä kohtalosta, joka odottaa Amerikan kansaa, jos se huijataan jatkamaan tämän instituution toimintaa tai perustamaan toinen samanlainen.” -- Andrew Jackson
”Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus lain antamaan suojeluun, mutta kun lait ryhtyvät lisäämään... keinotekoisia erotteluja, myöntämään arvonimiä, avustuksia ja yksinoikeuksia, jotta rikkaat rikastuisivat ja mahtavat olisivat voimakkaampia, on yhteiskunnan vaatimattomilla jäsenillä, maanviljelijöillä, mekaanikoilla ja työläisillä, joilla ei ole aikaa eikä keinoja turvata itselleen vastaavia etuja, oikeus valittaa hallituksensa epäoikeudenmukaisuudesta.” -- Andrew Jackson
”Kuningas Yrjö III:n kieltäytyminen sallimasta siirtokuntien käyttää rehellistä rahajärjestelmää, joka vapautti tavallisen ihmisen rahan manipuloijien kynsistä, oli luultavasti vallankumouksen tärkein syy.” -- Benjamin Franklin
”On hyvä, etteivät kansalaiset ymmärrä pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he ymmärtäisivät, uskon, että vallankumous olisi jo ennen huomisaamua.” -- Henry Ford
Jos aiomme ottaa tulevaisuutemme takaisin, on tärkeää ymmärtää, miten länsimainen globaali oligarkia toimii ja miten se heikentää ja tuhoaa demokraattisia periaatteita. Bilderberg-ryhmää ympäröivän salaisuuden kiihtyvä purkautuminen vaihtoehtoisen median ja yhteiskunnallisen aktivismin ansiosta antaa meille nyt globalistimafian nimet, kasvot ja osoitteet. Joukkotiedotusvälineissä on ollut lähes täydellinen pimennossa jopa tämän ryhmän nimi sen perustamisesta lähtien, kunnes vasta äskettäin. Bilderbergerin David Rockefeller sanoi:
”Olemme kiitollisia The Washington Postille, The New York Timesille, Time-lehdelle ja muille suurille julkaisuille, joiden johtajat ovat osallistuneet kokouksiimme ja noudattaneet lupauksiaan vaitiolovelvollisuudesta lähes neljänkymmenen vuoden ajan…. Meidän olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmaa varten, jos olisimme joutuneet julkisuuden kirkkaiden valojen kohteeksi noina vuosina. Mutta, maailma on nyt paljon sivistyneempi ja valmiimpi marssimaan kohti maailmanhallitusta.”
Bilderberg-ryhmän nimi tulee sen ensimmäisestä vuosittaisesta kokouksesta, joka pidettiin Bilderberg-hotellissa vuonna 1954. Ryhmällä on natsi- ja fasistijuuret, mutta sen juuret ulottuvat satoja vuosia taaksepäin. Ryhmässä on noin 100 varsinaista jäsentä ja ehkä neljäkymmentä muuta kutsuttua osallistujaa, jotka kiertävät ryhmän sisällä ja ulkopuolella. Se näyttää toimivan vieläkin salaisempien perheryhmien toimintaryhmänä; Rothschildit ovat niistä voimakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Professori Mike Peters kirjoittaa seuraavaa artikkelissaan The Bilderberg Group and the Project of European Unification.
”Bilderberg” on saanut nimensä Alankomaiden prinssi Bernhardin omistamasta hotellista Arnhemin lähellä, jossa toukokuussa 1954 pidettiin ensimmäinen kokous, jota on sittemmin kutsuttu Bilderberg-ryhmäksi. Vaikka nimi on säilynyt, kokoukset on pidetty eri paikoissa. Prinssi Bernhard itse (joka muuten oli itse asiassa saksalainen eikä hollantilainen) toimi puheenjohtajana vuoteen 1976 asti, jolloin hän joutui eroamaan Lockheedin lahjusskandaalin vuoksi.
Ryhmän mahdollinen merkitys voidaan päätellä sen osallistujien asemasta: jäseninä on henkilöitä, joita useimpien määritelmien mukaan pidettäisiin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan ”hallitsevan luokan” jäseninä. Konferensseihin osallistui useimpien suurimpien kansainvälisten yritysten tärkeitä henkilöitä, johtavia poliitikkoja ja tunnettuja älymystön edustajia (sekä akateemisessa että journalistisessa maailmassa).
Lisäksi lähes kaikki eurooppalaiset toimielimet, joita pidämme nykyään itsestään selvinä tai joita kohtelemme ikään kuin ne olisivat ”syntyneet” itsestään, EHTY:stä, ETY:stä ja Euratomista aina nykyiseen Euroopan unioniin asti, on suunniteltu ja luotu Bilderbergin toimintaan osallistuneiden henkilöiden toimesta.”
Prinssi Bernhard oli natsien SS:n jäsen, mutta hän väittää, että hänestä tuli jäsen pakosta. Olemme myös saaneet selville, että fasisti Allen Dullesilla on myös merkittävä rooli Bilderberg-ryhmän muodostamisessa. Jotkut jopa väittävät, että Bilderberg-ryhmä oli se salainen B-suunnitelma, jota natsit noudattivat sen jälkeen, kun heidän avoin yrityksensä maailmanhallintaan epäonnistui toisessa maailmansodassa.
Sen jäseninä on joitakin planeetan vaikutusvaltaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, joihin kuuluu korkean tason poliitikkoja, kuninkaallisia, varakkaita teollisuusmiehiä ja pankkiireja, korkean tason sotilaita ja tiedusteluagentteja. Ryhmällä on ohjauskomitea, ja sen vuosittaisessa konferenssissa ryhmä jakautuu moniin eri komiteoihin, joiden odotetaan edistävän yksittäisten komiteoiden agendoja maailmanlaajuisesti.
Vaikka koko ryhmä kokoontuu vain kerran vuodessa, salaliittojen tutkijat ja aktivistit ovat tietoisia alaryhmistä, jotka kokoontuvat useammin. Oletan vahvasti, että jollakin näistä alaryhmistä on läheiset yhteydet MJ 12 -komiteaan ja siihen, mitä kutsun avaruusolentojen resurssikartelliyhtiöiksi, kuten General Electriciin.
Kissingerin, joka osallistuu säännöllisesti Bilderbergin kokouksiin, on jo pitkään huhuttu olevan MJ 12 -komitean puheenjohtaja. Nykyinen NSA:n johtaja osallistui vuoden 2012 kokoukseen, joten älkäämme unohtako entisen NSA:n johtajan Bobby Inmanin UFOja koskevia kommentteja. Enemmän kuin todennäköistä on, että hän oli entinen Bilderbergin osallistuja.
Globaalin yhteiskunnan onneksi Venäjän ja muut oligarkiat ympäri maailmaa suhtautuvat epäluuloisesti ja jopa vihaavat länsimaisia oligarkioita. Nämä syvät erimielisyydet ovat nyt osaltaan hidastamassa länsimaiden pyrkimystä kohti globaalia ylivaltaa ja hallintaa. Englantilainen Pravda sanoi pian vuoden 2012 Bilderberg-kokouksen jälkeen näin:
”Bilderberg-kokouksen loppuminen merkitsee lähestyviä ongelmia maailmalle. Hyvä uutinen on, että riippumattomat toimittajat kaivavat valtavirtamedian hautaa joka päivä. Kuka tarvitsee valtamediaa, kun on videoita koulutetuilta ihmisiltä? Heidän kanssaan kokoontuvat mielenosoittajat romuttavat näiden globaalien elitistien suunnitelmat.”
Venäjän oligarkia on siis järkyttynyt länsimaisen oligarkian sekaantumisesta heidän asioihinsa, mikä täydentää Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden ja aktivistien paljastusta vuoden 2012 Bilderberg-kokouksesta Virginiassa. He kiittävät salaliittoja tutkivia toimittajia ja aktivisteja, kuten infowar.comin ja theintelhub.comin Alex Jonesia sekä pitkäaikaista tutkijaa Jim Tuckeria ja brittiläisen Guardianin Charlie Skeltonia, heidän raportoinnistaan ja mielenosoituksistaan Bilderberg-ryhmän paljastamiseksi. Pravda sanoo:
”Voitte olla varmoja, että Putin ei anna Bilderbergien puuttua asiaan. Hän vannoi virkaanastujaispuheessaan 7. toukokuuta ”suojelevansa Venäjän suvereniteettia ja itsenäisyyttä”. Olen varma, että hän on samalla listalla kuin Ron Paul. Vladimir Putin on Kiinan lisäksi ainoa, joka ei pelkää vastustaa Bilderbergien agendaa fyysisesti sotilaallisin voimin.”
Paul Hellyer, Kanadan entinen puolustusministeri, ymmärtää todella paitsi maailmanpolitiikkaa myös eksopolitiikkaa. Tässä puheenvuorossaan nimeltä Globaali petos, globaali toivo, kansainvälisessä UFO-kongressissa 1. maaliskuuta 2011, hän käsittelee globaalin politiikan ja talouden makrokontekstia, jossa tähtien eksopolitiikka vaikuttaa merkittävästi ihmisten ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään.
Paul puhuu jopa pitkistä valkoisista avaruusolennoista ja kahden tunnin mittaisesta keskustelusta, jonka hän kävi Charles Hallin kanssa. Paulilla on pätevyys ja hän on tehnyt niin hyvää työtä tässä artikkelissa, jossa hän paljastaa globaalin yhteiskuntamme korruption, joka on johtanut täydelliseen läpinäkyvyyden puutteeseen ja irtautuvaan sivilisaatioon, että julkaisen tämän artikkelin kokonaisuudessaan tässä luvussa.
Paul Hellyer: Globaali petos, globaali toivo
Maailman rahoitusjärjestelmä on täydellinen huijaus. Se on yksi jättimäinen Ponzi-huijaus, joka ei ole yhtään sen parempi kuin Bernie Madoffin huijaus, jolla hän huijasi ystäviään ja naapureitaan, ja tuhansia kertoja pahempi, jos lasketaan yhteen niiden uhrien kokonaismäärä, jotka se on ryöstänyt lukemattomien sukupolvien aikana.
Tärkein ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, että Madoff toimi lain ulkopuolella, kun taas kansainvälinen pankkikartelli on saanut monarkkien, presidenttien ja pääministerien sukupolvet toisensa jälkeen suostuteltua antamaan lainsäädännöllisen suojan varkaudelleen.
Pankkien Ponzi-järjestelmä on hälyttävän yksinkertainen. Ne lainaavat samaa rahaa useille ihmisille tai laitoksille samanaikaisesti ja keräävät siitä korkoa jokaiselta. Pankit lainaavat kuitenkin todellisuudessa luottoa, ja se, mitä ne saavat takaisin korvauksena tästä etuoikeudesta, on velka, joka on maksettava takaisin korkoineen.
Sitä, kuinka monta kertaa he lainaavat samaa rahaa, kutsutaan vipuvaikutukseksi. Käytäntö on yhtä vanha kuin kukkulat, mutta meidän tarkoituksiamme varten voimme aloittaa Lombard Streetin kultasepistä Lontoossa, Englannissa, jotka ottivat vastaan talletuksia, joita vastaan he laskivat liikkeeseen vaadittaessa lunastettavia todistuksia. He maksoivat tallettajilleen nimelliskorkoa sillä edellytyksellä, että he voisivat lainata rahat asiakkailleen korkeammalla korolla. He huomasivat pian, että he pystyivät lainaamaan enemmän kuin heillä oli holveissaan, koska vain harvat tallettajat tulivat lunastamaan kultaa tai hopeaa kerrallaan. Se oli huijausta. Se oli laitonta.
Siitä huolimatta he pääsivät pitkään pälkähästä, ja huijaus laillistettiin, kun Englannin pankki perustettiin auttamaan kuningas Vilhelmiä rahoittamaan sotaansa. Rikkaat ihmiset merkitsivät 1 200 000 puntaa kultaa ja hopeaa pääomana pankin perustamiseksi, joka sitten lainattiin hallitukselle 8 prosentin korolla. Osoittaakseen kiitollisuutensa kuningas antoi pankin painattaa 1 200 000 punnan seteleitä ja lainata niitä korkealla korolla. Pankki sai käytännössä lainata samaa rahaa kahdesti – kerran hallitukselle ja kerran kansalle.
Vuosien mittaan pankkien ahneuden ja poliitikkojen myötävaikutuksen ansiosta tämä suhde on kasvanut dramaattisesti. 1900-luvun alkupuolella liittovaltion peruskirjan saaneiden yhdysvaltalaisten pankkien edellytettiin pitävän 25 prosentin kultareserviä. Se tarkoittaa, että ne saivat lainata samaa rahaa neljä kertaa. Muistan, kun kanadalaisilta pankeilta vaadittiin 8 prosentin käteisvarantoa. Se tarkoittaa, että ne saivat lainata samaa rahaa 12½ kertaa.
Nykyään, kiitos Milton Friedmanin järjettömän suunnanmuutoksen 100 prosentin käteisvarantojen kannattajasta vastakkaiseen ääripäähän eli nollavarantoihin ja sen, että maailman suurimmat keskuspankit ottivat hänen ajatuksensa käyttöön vuonna 1974, kertoimet ovat kasvaneet dramaattisesti – joissakin tapauksissa jopa 20:1 tai enemmän. Pankit säilyttävät käteistä vain sen verran, että ne pystyvät vastaamaan niiden harvojen asiakkaiden päivittäisiin tarpeisiin, jotka menevät sisään ja pyytävät käteistä, ja näin ollen petokset ovat käytännössä täydellisiä.
Järjestelmä toimii näin. Oletetaan, että haluat lainata 35 000 dollaria ostaaksesi uuden auton. Käyt ystävällisen pankkiirisi luona ja pyydät lainaa. Hän pyytää sinulta vakuuksia — osakkeita, joukkovelkakirjoja, toisen kiinnityksen taloosi tai mökkiisi tai, jos et pysty toimittamaan mitään näistä, jonkun varakkaan ystävän tai sukulaisen allekirjoitusta. Kun vakuusvaatimus on täytetty, sinua pyydetään allekirjoittamaan velkakirja, joka koskee lainapääomaa ja sovittua korkoa.
Kun paperityöt on tehty ja velkakirja allekirjoitettu, pankkivirkailijasi tekee merkinnän pankin tietokoneeseen, ja äkkiä tilillesi ilmestyy 35 000 dollarin luotto, jolla voit ostaa autosi. Tärkeää on se, että sekuntia aiemmin tätä rahaa ei ollut olemassa. Se luotiin niin sanotusti tyhjästä.
Pankkitoiminnan yhtälö on eräänlainen kahdenkertainen kirjanpito, jossa setelistäsi tulee omaisuuserä pankin kirjanpidossa, ja tilillesi talletettu uusi raha on velka. Pankin voitto tulee sen alhaisen koron, jota sinulle mahdollisesti maksettaisiin talletuksestasi, jos et käyttäisi lainattua rahaa välittömästi, ja sen paljon korkeamman koron, jota sinun olisi maksettava velkakirjastasi, välisestä erotuksesta — tekninen termi on ”korkoero”.
Jossain vaiheessa sinun on kuitenkin maksettava velkasi ja mahdolliset korot pois. Eikä vain sinun, vaan kaikkien muidenkin, jotka ovat lainanneet ”rahaa” pankeilta — mukaan lukien hallitukset, jotka muuten omistavat oikeuden painaa rahaa mutta jotka ovat vastuuttomasti luovuttaneet tämän oikeuden yksityisten pankkiirien eliittijoukolle. Jokainen, joka laiminlyö maksujaan, on suurissa vaikeuksissa. Pankki takavarikoi maksukyvyttömien yksityishenkilöiden vakuudeksi antamat varat. Hallitus, joka on vaarassa joutua maksukyvyttömäksi, joutuu ottamaan lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta, joka sitten kertoo hallitukselle, miten sen on hoidettava asioitaan, mukaan luettuna palvelujen leikkaaminen ja julkisen omaisuuden myyminen kansainvälisille korppikotkakapitalisteille.
Todellisuudessa pankit ovat siis tehneet maailmasta yhden valtavan panttilainaamon. Panttilainaat osakkeesi, joukkovelkakirjasi, talosi, yrityksesi, rikkaan anoppisi tai maasi, ja pankki(t) antaa sinulle lainan, joka perustuu vakuuden arvoon.
Maailmanlaajuinen järjestelmä, jossa kaikki raha luodaan velaksi, on jatkuva katastrofi. Se on kuin jättimäinen ilmapallo, jonka pankit pumppaavat täyteen velkaa. Ilmapallo kasvaa ja kasvaa, kunnes velkakuormasta tulee liian raskas kannettavaksi, ja silloin se on kuin ilmapallo, johon on pistetty tappi. Järjestelmä kaatuu ja tuhannet tai joskus miljoonat viattomat ihmiset menettävät työpaikkansa, kotinsa, maatilansa ja yrityksensä.
Lähes jokaisen lukiolaisen pitäisi pystyä näkemään, että velanluontiin perustuva rahajärjestelmä on täysin mieletön. Maailman kokonaisvelka on matemaattisesti katsottuna aina kohti ääretöntä — eikä sitä ole mahdollista maksaa takaisin. Todellista rahaa (laillista maksuvälinettä), jolla se voitaisiin tehdä, ei ole olemassa, ja reaalitalous, joka on riippuvainen käteisestä rahasta kasvaakseen, vaihtaa pienemmälle vaihteelle aina, kun luottorahan tarjonta loppuu.
Ei ole yllättävää, että Yhdysvalloissa on ollut 25 taantumaa ja lamaa vuodesta 1890 lähtien. Useissa tapauksissa, kuten 1930-luvun suuressa lamassa ja nykyisessä suuressa lamassa, todisteet osoittavat, että muutamat sisäpiiriläiset, jotka auttoivat katastrofin käynnistämisessä, ennakoivat romahduksen.
Suuren laman jälkeen Yhdysvaltain senaatin pankki- ja valuuttakomitean raportissa, joka tuli laajalti tunnetuksi nimellä Pecora Report on the Practices of Stock Exchanges (Pecoran raportti arvopaperipörssien käytännöistä), todettiin, että oli sisäpiiriläisiä, jotka hyötyivät romahduksesta. ”Lainopillinen kikkailu ja pimeys olivat pankkiirien vankimmat liittolaiset”, Pecora kirjoitti muistelmissaan. Samanlaisia väitteitä esitettiin Charles Fergusonin tuomitsevassa dokumentissa ”Inside Job”, joka liittyy vuosien 2007-2008 romahdukseen. Nämä kertomukset ja muut historialliset todisteet osoittavat kiistatta, että suuri osa Wall Streetistä on mätää ytimiin asti. Siitä on tullut yksi jättimäinen myllynkivi sekä Yhdysvaltojen että maailman talouksien kaulassa.
Viimeaikaisen romahduksen sivulliset vahingot ovat olleet huikeat. Yhdysvaltain työministeriö arvioi, että pelkästään Yhdysvalloissa menetettiin 8,4 miljoonaa työpaikkaa. Useimmissa maissa menetys on ollut yhtä dramaattinen. Varallisuuden arvon on arvioitu laskeneen maailmanlaajuisesti 20 biljoonan dollarin verran, mutta yksikään syyllinen ei ole vankilassa. Luulisi, että jollakin olisi ollut kohtuus nostaa ryhmäkanne vähintään 10 biljoonan dollarin edestä jokaista yksilöä ja organisaatiota vastaan, jotka ovat millään tavoin myötävaikuttaneet katastrofiin.
On käsittämätöntä, että manipuloinnille niin altis järjestelmä on ylipäätään syntynyt. Evoluutio ei tapahtunut vahingossa. Sitä ei ohjannut Adam Smithin myyttinen näkymätön käsi. Päinvastoin, sitä on yli puolentoista vuosisadan ajan ohjannut Rothschildin perheen ja sen liittolaisten ja toisen maailmansodan jälkeen Rockefellerin perheen tuskin näkyvä käsi. Nämä kaksi dynastiaa yhdistivät voimansa ja käyttivät vaikutusvaltaansa monilla rintamilla Bilderberg-ryhmän perustaman salaisuuden verhon suojassa.
Pankkikartellin pitkän aikavälin vaikutus on mittaamaton. Niiden suurin vallankaappaus oli Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän perustaminen. New Yorkin suuret pankit eivät todellakaan pitäneet ajatuksesta aidosta kilpailusta, joten pieni ryhmä piti salaisen kokouksen J.P. Morganin yksityisellä lomakohteella Jekyll Islandilla Georgian rannikolla. Heidän suunnitelmansa, jonka Paul M. Warburg suunnitteli ja jonka kongressi sittemmin hyväksyi, on laillinen yksityinen monopoli Yhdysvaltain rahan tarjontaan, jota käytetään harvojen hyväksi yleisen edun suojelun ja edistämisen varjolla.
Kansainvälisten pankkiirien taitavuutta kuvaa se, että he pystyivät laatimaan lakiesityksen, tarkistamaan sitä, muuttamaan sen nimeä ja tekemään ne muutamat kompromissit, jotka olivat välttämättömiä, jotta kongressi saattoi hyväksyä sen juuri ennen joulua, kun useat edustajat ovat varmaan haaveilleet sokerista ja luumusta sen sijaan, että olisivat toimineet huolellisesti. Ainoastaan Charles Lindberg vanhempi näytti ymmärtävän, mistä oli kyse.
Suoraan sanottuna kongressi siirsi suvereenin perustuslaillisen oikeutensa luoda rahaa yksityisten pankkiirien ryhmän yksinomaiseen hallintaan. Noston suuruusluokka on maailmanhistoriassa ennennäkemätön — luvut ovat nyt biljoonissa.
Pian lakiesityksen hyväksymisen jälkeen tragedian suuruusluokka alettiin tunnustaa. Demokraattien ruoskimiehenä toiminut William Jennings Bryan sanoi myöhemmin: ”Pitkän poliittisen urani aikana yksi asia, jota aidosti kadun, on se, että osallistuin pankki- ja valuuttalainsäädännön (Federal Reserve Act of 1913) saattamiseen voimaan.” Presidentti Woodrow Wilson kirjoitti vain kolme vuotta lain hyväksymisen jälkeen: ”Suurta teollisuusmaata hallitsee sen luottojärjestelmä. Luottojärjestelmämme on keskittynyt (Federal Reserve Systemiin).
Kansakunnan kasvu ja kaikki toimintamme ovat siis muutaman miehen käsissä….. Meistä on tullut yksi sivistyneen maailman pahimmin hallituista ja valvotuista hallituksista.” Mutta lakiesitystä ei kumottu; lähes 100 vuotta myöhemmin myynti on edelleen laki. Tämä saa miettimään, mitä kansanedustajat ovat tehneet ansaitakseen palkkansa.
Alkuperäisestä petoksesta vastuussa olevat ihmiset olivat hyvin kaukonäköisiä. He ymmärsivät, että kun tulevien hallitusten olisi lainattava heiltä, he tarvitsisivat jatkuvan tulovirran maksaakseen joukkovelkakirjojen korot. Niinpä he suostuttelivat hallituksen ottamaan käyttöön tuloverot, ensin väliaikaisena toimenpiteenä mutta myöhemmin pysyvästi, jotta se pystyisi täyttämään velvoitteensa joukkovelkakirjojen haltijoille. Verovuonna 2005 yksityishenkilöiden tuloverot olivat Yhdysvalloissa yhteensä 927 miljardia dollaria. Tästä summasta 352 miljardia dollaria eli 38 prosenttia tarvittiin pelkästään liittovaltion velan korkojen maksamiseen. Luku olisi nyt suurempi.
Pankkiirit, kuten heitä usein kutsuttiin, päättivät sitten, että riippumaton lehdistö saattaisi saada selville huijaukset. Oscar Callawaysta kerrotaan kongressin pöytäkirjassa 9. helmikuuta 1917 seuraavasti.
”Maaliskuussa 1915 J.P. Morganin intressit, teräs-, laivanrakennus- ja ruutiteollisuuden firmat sekä niiden tytärjärjestöt kokosivat yhteen 12 sanomalehtimaailman korkeassa asemassa olevaa miestä ja palkkasivat heidät valitsemaan Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmat sanomalehdet ja riittävän määrän niitä, jotta ne pystyisivät yleisesti hallitsemaan Yhdysvaltojen päivälehdistön politiikkaa… He huomasivat, että oli vain tarpeen ostaa määräysvalta 25:ssä suurimmassa lehdessä. Sovittiin 25 lehdestä; lähetettiin lähettiläät ostamaan näiden lehtien politiikkaa, kansallista ja kansainvälistä; jokaista lehteä varten hankittiin päätoimittaja valvomaan ja muokkaamaan asianmukaisesti tietoja, jotka koskivat valmiuskysymyksiä, militarismia, finanssipolitiikkaa ja muita kansallisia ja kansainvälisiä asioita, joita pidettiin ostajien etujen kannalta elintärkeinä [ja tukahduttamaan] kaikki, mikä oli vastoin palveltujen etujen toiveita.”
On ehdotettu, että Bilderberger-ryhmä on saattanut ottaa mallia Morganin ennakkotapauksesta suojellakseen etujaan 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tätä on mahdotonta todistaa, koska sen jäsenet ovat vannoneet salassapitovelvollisuuden, eikä lehdistö raportoi sen kokouksista. Voisiko olla pelkkää sattumaa, että rahajärjestelmä, globalisaation varjopuolet ja vuosikymmeniä jatkunut maan ulkopuolisten läsnäolon ja teknologian (erityisesti puhtaiden energialähteiden, jotka vaikuttaisivat öljyosakkeiden arvoon) peittely, jotka ovat kolme aihealuetta, jotka ovat pankkiirien välittömimmin hyödyttäviä, ovat kolme aihealuetta, joita valtalehdistö välttelee kuin ruttoa?
En ole valmis menemään niin pitkälle, että sanoisin, että kansainvälisen pankkijärjestelmän takana olevat miehet ovat pahoja ihmisiä, koska heidän ajatuksensa ovat yksityisiä. Sir Josiah, myöhemmin paroni Stamp, Englannin keskuspankin entinen johtaja, on kuitenkin antanut meille harvinaisen tilannekuvan totuudesta.
”Pankkitoiminta sai alkunsa vääryydestä ja syntyi synnissä. Pankkiirit omistavat maan. Ottakaa se heiltä pois, mutta jättäkää heille valta luoda rahaa, ja kynänheilautuksella he luovat tarpeeksi rahaa ostaakseen sen takaisin. Ottakaa kuitenkin tämä valta heiltä pois, ja kaikki minun kaltaiseni suuret omaisuudet katoavat, ja niiden pitäisi kadota, sillä tämä olisi onnellisempi ja parempi maailma elää. Mutta jos haluatte pysyä pankkiirien orjina ja maksaa oman orjuutenne kustannukset, antakaa heidän jatkaa rahan luomista.”
Viimeisimmässä romahduksessa vuosina 2007-2008 Fed toimi nopeasti estääkseen Ponzi-pyramidin täydellisen romahtamisen. Se painoi biljoonia dollareita pelastaakseen pankit ja muutamat teollisuudenalat, jotka olivat erittäin velkaantuneita pankeille.
Mutta mitä Fed teki veronmaksajille, joiden rahoja niin hurjasti laimennettiin pankkien pelastamiseksi? Ei mitään! Heidät jätettiin huolehtimaan itsestään. Miljoonat ihmiset menettivät työpaikkansa, tilansa, talonsa, toivonsa ja ihmisarvonsa olosuhteiden vuoksi, joihin he eivät voineet vaikuttaa. Veronmaksajat pelastivat pankit, mutta eivät saaneet mitään vastineeksi.
Sama pätee hallituksiin, jotka tulivat niin nopeasti apuun. Romahduksen seurauksena niiden tulot pienenivät, joten niiden oli pakko tehdä alijäämiä tai kasvattaa niitä ja ryhtyä leikkaamaan olennaisia palveluja.
Yhdysvaltain keskuspankki Fed teeskenteli auttavansa talouden elvyttämisessä laskemalla korot lähelle nollaa. Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä kaikelle tälle edulliselle rahalle tapahtui. Se olisi hyvä aihe kongressin huomion kohteeksi. Kuinka paljon pankit käyttivät ostamalla kotimaisia ja ulkomaisia omaisuuseriä loppuunmyyntihintaan? Käyttivätkö rahoituslaitokset mitään siitä yrittäessään saada maailman elintarvikemarkkinat haltuunsa ja nostaa hintoja aikana, jolloin miljoonat näkevät nälkää?
Epäilemättä jotkut veronmaksajat hyödynsivät alhaisia korkoja, mutta varoitettiinko heitä vanhasta syötti- ja vaihtopelistä? Jokainen, joka hankkii omaisuutta halvalla rahalla, on vaarassa menettää omaisuutensa, kun Fed lopulta nostaa korkoja. Tämä kaikki on osa loputtoman typerälle rahajärjestelmällemme ominaista nousu- ja laskusuhdannetta.
Mitä sanottavaa tällä kaikella on taloustieteen alasta? Se, mitä se todella kertoo, ei ole painokelpoista. Joku sanoi kerran, että jos laittaa 20 taloustieteilijää yhteen huoneeseen, saa 21 mielipidettä.
Se ei ole minun kokemukseni. Jos saat 20 taloustieteilijää koolle, he todennäköisesti antavat yhden tai korkeintaan kaksi vastausta. Ja jos joku on eri mieltä, 19 hukuttaa hänet todennäköisesti muiden alle, ja he kitisevät kuin papukaijaparvi sanoja, jotka he ovat opetelleet ulkoa professoreidensa opettamina.
Olen nähnyt tämän laumamentaliteetin omakohtaisesti. Kun minut valittiin alahuoneeseen vuonna 1949, Ottawassa oli vain kourallinen keynesiläisiä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin lähes kaikki olivat keynesiläisiä, mukaan luettuna kuulemma Richard Nixon.
Siihen aikaan monetaristeja oli vain muutama. He kuitenkin levisivät kuin sienet ja hallitsivat pian talouselämän maisemaa. Se saavutti vaiheen, jossa Keynes oli vastenmielinen, ja oli lähes mahdotonta saada vakinaista paikkaa taloustieteellisessä tiedekunnassa, ellei kuulunut Milton Friedmanin monetaristiseen vallankumoukseen.
Ilmeisesti vain vähän tai ei lainkaan ajateltiin sitä mahdollisuutta, että Keynes ja Friedman eivät olleet osuneet oikeaan. Edellinen oli hieman lähempänä todellisuutta kuin jälkimmäinen, mutta molemmat teoriat kaatuivat yhden väistämättömän totuuden kivikkoon. Molemmat olettivat, että talousjärjestelmä on itsekorjautuva, mutta yli kahden vuosisadan kokemus on osoittanut selvästi, että näin ei ole! Jonkun on oltava ruorissa, jonka tehtävänä on ohjata pois taloudellisen katastrofin karikoista ja kallioista, ja tämän henkilön on oltava vastuussa kansalle eikä itsekkäille noususuhdanteiden ylläpitäjille.
Vaikka pankkien uudistaminen on maailman tämän hetken kiireellisin ongelma, ilmaston lämpenemisellä on yhtä laajat tai jopa suuremmat pitkän aikavälin seuraukset. On täyttä huijausta teeskennellä, että meillä on kolmekymmentä, neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta aikaa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Jotkut arvostetut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että olemme ehkä jo ylittäneet peruuttamattoman rajan. Vaikka se olisikin totta, emme voi kääntää kelloa taaksepäin; voimme vaikuttaa vain nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Yhdysvaltain kansallisen valtameri- ja ilmakehäviraston heinäkuussa 2010 julkaiseman raportin mukaan jokainen kolmesta viime vuosikymmenestä on ollut kaikkien aikojen kuumin. Raportissa koottiin yhteen tiedot kymmenestä ilmastonmuutosindikaattorista, joita 160 tutkimusryhmää 48 maassa on mitannut.
Tiedot osoittavat, että merenpinta nousee, arktisen alueen lumipeite sulaa aikaisemmin, ilman keskilämpötila nousee, myös valtamerten pintalämpötilat ovat nousseet, kesäaikainen merijääpeite vähenee, meri-ilman lämpötila on noussut, jäätiköt ovat menettäneet massaansa 19 vuoden ajan ja maa-alueen ilman lämpötila on noussut – kyseessä on maailmanlaajuinen suuntaus.
Kaikki tämä tekee tyhjäksi öljyteollisuuden propagandan, jonka tarkoituksena on herättää epäilyksiä tieteellisen tiedon luotettavuudesta. Ottaen mallia tupakkateollisuudesta, joka onnistui herättämään epäilyksiä tuotteidensa turvallisuudesta vuosia sen jälkeen, kun se tiesi tosiasiat yksityisesti, öljyteollisuus on yrittänyt herättää epäilyksiä siitä, että fossiiliset polttoaineet on kiireellisesti korvattava puhtaalla energialla, ja se on onnistunut melko hyvin. Niiden tapauksessa panokset ovat kuitenkin suuremmat. Oli tragedia, että niin monet ihmiset menettivät henkensä, koska heillä ei ollut kunnollista tietoa tupakoinnin seurauksista. Ilmaston lämpenemisen tapauksessa kuitenkin moninkertaisesti useamman ihmisen henki vaarantuu.
Silti öljykartelli tekee suunnitelmia ikään kuin mikään ei muuttuisi, ja että olemme jumissa kohtalokkaassa öljytaloudessa vuosikymmeniä, kunnes vahinko on peruuttamaton. On liian myöhäistä aloittaa lisää öljynporausta merellä. On liian myöhäistä kehittää uusia öljyhiekka-alueita Albertassa. On liian myöhäistä rakentaa lisää meluisia tuulimyllypuistoja. Siirtyminen on aloitettava nyt, ja siihen on asetettava 10 vuoden määräaika.
Onko se mahdollista? Totta kai se on mahdollista, mutta vain sellaisella mobilisaatiolla, joka on välttämätöntä selviytymissodan voittamiseksi. Yksi tekosyy toimettomuudelle on ollut rahan puute, joka johtuu valtion alijäämistä ja velasta. Mutta tämä este voidaan voittaa alle vuodessa, jos hallitukset ja lainsäätäjät muuttavat järjestelmää ja käyttävät suvereenia oikeuttaan tehdä fyysisesti mahdollisesta taloudellisesti mahdollista. Taivas tietää, että maailmassa on miljoonia työttömiä työntekijöitä, jotka odottavat, että he pystyvät vastaamaan haasteeseen.
Toinen suuri este on ollut yhteisymmärryksen puute siitä, millaisella puhtaalla energialla fossiiliset polttoaineet korvataan. Tästä pääsenkin lopulta päivän aiheeseen, maan ulkopuolisten läsnäoloon ja teknologiaan.
Avaruusolentojen läsnäolo ja teknologia
On petos, että Yhdysvaltain hallitus teeskentelee, ettei se ole kiinnostunut UFOista. Itse asiassa se on ollut erittäin kiinnostava ja luultavasti ensisijaisen kiinnostava asia jo vuosikymmeniä.
Varhainen kanadalainen ufologi Wilbert Smith, joka oli vanhempi työntekijä liikenneministeriössä, jossa minusta tuli ministeri pian hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen, kirjoitti 21. marraskuuta 1950 päivätyn huippusalaisen muistion viestintäjohtajalle, jossa hän pyysi lupaa perustaa ryhmä tutkimaan UFOjen käyttövoimajärjestelmien geomagneettisia näkökohtia.
Osana muistioitaan Smith kertoi tehneensä hienovaraisia tiedusteluja Kanadan suurlähetystön henkilökunnan kautta Washingtonissa, josta hän sai seuraavat tiedot.
(a) Asia on Yhdysvaltojen hallituksen tiukimmin salassa pidettävä aihe, jopa korkeammalle luokiteltu kuin vetypommi.
(b) Lentävät lautaset poistuvat.
(c) Heidän toimintatapansa on tuntematon, mutta pieni ryhmä, jota johtaa tohtori Vannevar Bush, pyrkii keskitetysti siihen.
(d) Yhdysvaltojen viranomaiset pitävät koko asiaa erittäin merkittävänä.
Tohtori Vannevar Bush, yksi Amerikan merkittävimmistä tiedemiehistä, ja hänen kokoamansa asiantuntijaryhmä työskentelivät jo vuonna 1950 back-engineeringin parissa. (Takaisinmallinnus on yhdistetty taito ja tiede, jossa analysoidaan esinettä, tässä tapauksessa onnettomuusajoneuvon osia, sen ominaisuuksien määrittämiseksi mahdollista kopiointia tai mukauttamista varten.)
Monet UFOista kiinnostuneet käyttävät lähtökohtana yhtä heinäkuussa 1947 tapahtuneista Roswellin onnettomuuksista. Viimeaikaiset todisteet kuitenkin vahvistavat, että Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat oli mukana onnettomuuksien etsinnöissä jo ennen sitä. Paola Harris haastatteli 5. heinäkuuta 2010 kahta miestä, Jose Padillaa ja Reme Bacaa, jotka olivat tuolloin 9- ja 7-vuotiaita ja jotka näkivät lautasen putoamisen Padillan maalle San Antonion lähellä New Mexicossa elokuussa 1945. Hänen uudessa kirjassaan Exopolitics: Stargate to a New Reality, Paola kertoo yksityiskohtaisesti siitä, mitä nämä miehet näkivät lapsina, varsinaisesta törmäyksestä, olentojen ulkonäöstä, heidän mukaansa otetuista aluksen palasista, sotilaallisesta siivouksesta ja syvällisestä analyysistä tapauksen merkityksestä.
Minulla oli äskettäin tilaisuus keskustella puhelimitse Reme Bacan kanssa, ja mieleeni jäi, että kun ylikonstaapeli Avila tuli kysymään Padillalta lupaa päästä hänen maalleen noutamaan ”esinettä”, hän kutsui sitä ”kokeelliseksi sääpalloksi”. Se oli täsmälleen sama temppu, jota prikaatikenraali Roger Ramey käytti viitaten Roswellin tapaukseen kaksi vuotta myöhemmin. Ilmeisesti armeijan mielikuvituksen puute oli huomattava.
Myöhempinä vuosina ilmavoimat, jotka olivat seuranneet armeijan ilmavoimia, kehittyivät paljon hienostuneemmiksi harhaanjohtavassa ja disinformaatiotekniikassaan. Niihin kuului muun muassa se, että Tähtivierailijat kuvattiin elokuvissa pahaenteisinä olentoina, joita meidän pitäisi pelätä — luultavasti aiheettomasti.
Toinen kiehtova tapaus, jonka Paola toi tietooni vähän aikaa sitten, oli Charles Hallin, fyysikon ja tietotekniikan ammattilaisen tapaus, joka työskenteli ilmavoimien meteorologina USA:n ilmavoimien pommitus- ja ampumaradalla Indian Springsissä, Nevadassa, 1960-luvulla.
Charles työskenteli läheisessä yhteydessä Pitkien Valkoisten lajin kanssa, joka ei ollut minulle aiemmin tuttu. Kuukausien kuluessa hän oppi menettämään pelkonsa avaruusolentoja kohtaan, jotka asuivat, työskentelivät ja leikkivät ilmavoimien alueella.
Kahden tunnin puhelinkeskustelun aikana hän kertoi minulle monia valkoisten ominaisuuksia, kuvaili partiolaivoja, joilla he matkustivat, ja sanoi, että suurin osa niistä oli koottu Yhdysvalloissa. Lisäksi hän kertoi emoaluksesta, joka saapui täysikuun öinä ja liukui läheisen vuoren kylkeen leikattuun hangaariinsa.
Se oli kiehtovaa, ja siihen kuului myös se, että Pitkät Valkoiset teki tiivistä yhteistyötä USAF:n kanssa ja vaihtoi teknologiaa 1960-luvun puolivälissä. On siis hyvin vaikea kuvitella, miten paljon on saavutettu 60 vuoden aikana, kun on takaisinmallinnettu muukalaisteknologiaa, joka oli paljon kehittyneempää kuin oma teknologiamme. Ei ole epäilystäkään siitä, että lukemattomat tiedemiehet, teknikot ja monet Amerikan kehittyneimmistä lentokone- ja asekonserneista ovat saaneet aikaan asioita, jotka olisi luokiteltu ihmeiksi vielä muutama vuosi sitten.
Väitetään, että yhdysvaltalaiset insinöörit, jotka työskentelevät yhdessä valtavista maanalaisista laitoksista, ovat rakentaneet ajoneuvoja, joita ei voi käytännössä erottaa muiden planeettojen ajoneuvoista. Jos tämä pitää paikkansa, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, ja onko se hyvä vai sotilaallinen tarkoitus?
Tämän esityksen kannalta olennaisin löytöalue on kuitenkin kysymys eksoottisista energialähteistä. Vuosia sitten kerrottiin, että sekä nollapiste- että kylmäfuusioenergia oli kehitetty. Nämä ovat energialähteitä, jotka voisivat helpottaa 10 vuoden tavoitepäivämäärän saavuttamista ja paitsi mullistaa maailman parempaan suuntaan myös auttaa säilyttämään sen onnellisena elinympäristönä Maan asukkaille.
Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että nämä lähteet eivät ole vielä kaupallisesti käyttökelpoisia, meidän tarvitsee vain pyytää jotakin ystävällistä lajia auttamaan meitä, ja ne auttavat meitä, koska ne ovat syvästi huolissaan vastuullisuudestamme. Siinä tapauksessa, että kohtelemme niitä edelleen vihollisina muukalaisina ja teemme parhaamme ampuaksemme ne alas, meidän olisi hillittävä konfliktinhimomme ja omaksuttava hyväksyttävä galaksien välisen sivistyneisyyden taso.
Kolmas olennainen muutos koskee meitä yksilöinä. Oikeudenmukainen ja rauhanomainen maailma ei ole mahdollinen, jos se on täynnä lahjontaa, petoksia ja kaikenlaista korruptiota. Ahneus on kuningas ja mammona hallitsee maailmaa.
Myös instituutioiden on muututtava. Suuret uskonnot ovat vuosisatojen ajan myyneet väitettyä paremmuuttaan tai yksinoikeuttaan miekan terällä, mikä on johtanut tuhansien viattomien kuolemaan. Kolme abrahamilaista uskontoa esimerkiksi väittävät kaikki, että paratiisiin pääsee sisäistä tietä. Matemaattisesti se on mahdotonta. Matemaattisesti on paljon todennäköisempää, että ne kaikki ovat väärässä ja että totuus on laajempi ja kattavampi.
Sekä antiikin että nykyajan historia viittaavat siihen, että ei ole mitään toivoa oikeudenmukaisesta ja rauhanomaisesta maailmasta, elleivät kaikki uskonnot ja uskonnottomat unohda erimielisyyksiään ja ala työskennellä yhdessä rakentaakseen Jumalan valtakuntaa maan päälle. Määrittelen tämän maailmaksi, jossa jokainen lapsi voi odottaa saavansa ruokaa syödäkseen, puhdasta vettä juodakseen, asianmukaiset vaatteet yllensä, katon päänsä päälle, pääsyn lääketieteelliseen apuun ja riittävästi koulutusta voidakseen päättää, miten hän voi parhaiten palvella ihmiskuntaa myönteisesti, arvokkaasti ja itsensä toteuttamiseksi.
Mikä ihana maailma se olisikaan! Mutta se edellyttäisi 180 asteen muutosta politiikassa ja prioriteeteissa sekä vakavaa pyrkimystä soveltaa kultaista sääntöä, jota kaikki uskonnot pitävät yhteisenä lankana.
Kultaisen säännön soveltaminen merkitsisi valtakuntien rakentamisen sekä sotilaallisen vallan ja etujen tavoittelun lopettamista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen olisi lakattava olemasta oma pahin vihollisensa. Terrorismin vastaisen sodan julistaminen oli suurin strateginen moka, jonka olen nähnyt.
Syyskuun 11. päivänä 2001 World Trade Centeriin tehtyjen iskujen jälkeen Yhdysvallat nautti maailman, myös arabivaltioiden ja -väestön, myötätuntoa. Al-Qaidan aiheuttama uhka oli rajallinen ja poliisi- ja tiedusteluoperaatioiden mahdollisuuksien rajoissa.
Tilanne muuttui dramaattisesti Irakin sodan käynnistämisen myötä. Hyvä tahto alkoi haihtua yhdessä yössä. Pian muutamien kymmenien kapinallisten sijasta nuorten muslimien määrä, jotka olivat valmiita kuolemaan aatteensa puolesta, kasvoi tuhansiksi, ja suuri vihan ja epäluottamuksen kuilu peitti alleen suuren osan maailmaa.
Yhdysvallat on johdonmukaisesti kieltäytynyt olemasta tasapuolinen Israelin ja Palestiinan välisessä kiistassa, ja israelilaiset huijaavat itseään ja koko maailmaa väittäessään olevansa uhreja. Pitkään aikaan rauha oli heidän ulottuvillaan, jos he olisivat suostuneet oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja elinvoimaisen Palestiinan valtion perustamiseen. Mutta kourallinen fundamentalisteja on aina onnistunut häiritsemään rauhanprosessia, koska he eivät ole halukkaita hyväksymään suuren rabbi Hillelin kehotusta. ”Kohtelkaa siis aina muita niin kuin haluaisitte heidän kohtelevan teitä; se on lain ja profeettojen sanoma.” Samaan aikaan maailman rauha ja vakaus ovat edelleen vaarassa.
Maailman yhteisön on omaksuttava periaatteet ja käytännöt, jotka ohittavat kaikenlaiset fundamentalistit, olivatpa he sitten kristittyjä, muslimeja, juutalaisia tai talousmiehiä. Lisäksi uskonnollisten ihmisten olisi kiinnitettävä enemmän huomiota pyhiin kirjoihinsa. Raamatussa ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi ennaltaehkäisevän sodan ja siihen liittyvät mattopommitukset tai yhden ihmisen tappamiseen tarkoitetun lennokin tai ohjuksen laukaisemisen, kun on olemassa vaara, että myös viattomat sivulliset kuolevat. Koraanissa ei myöskään ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi itsemurhapommitukset, jotka johtavat viattomien satunnaiseen kuolemaan.
Jos saatte sen vaikutelman, että maailma on menossa helvettiin, olette kuulleet viestini oikein. Mutta sen ei tarvitse olla niin. On olemassa parannuskeinoja, mutta ne edellyttävät massiivisia muutoksia yllämainituilla aloilla, joista yksikään ei ole tällä hetkellä edes poliittisella tutkalla. Tunnelin päässä on valoa, mutta kuten Barclay’s Bankin entinen puheenjohtaja Sir John Quinton sanoi: ”Pankkiirit katsovat joskus poliitikkoja ihmisinä, jotka nähdessään valoa tunnelin päässä tilaavat lisää tunnelia.” Tämä ei kuitenkaan ole ainoa keino, jolla he voivat auttaa.
Oikeastaan kyse on demokratian palauttamisesta maihin, jotka eivät vain väitä, että heillä on demokratia, vaan myös ylpeilevät yrittäessään viedä sitä, vaikka ne eivät oikeastaan olekaan demokraattisia sanakirjan määritelmän mukaisesti. Websterin sanakirjassa se on: ”Hallitus, jossa ylin valta on kansalla ja jota se tai sen valitsemat edustajat käyttävät.” Aluksi Wall Street on ollut vuosikymmeniä hallitseva valta Yhdysvalloissa, ja on sitä edelleen. Kun tähän lisätään vielä se, että asevoimien ylipäälliköllä, Yhdysvaltain presidentillä, ei ole turvallisuusselvitystä useisiin hankkeisiin, joita hänen komennossaan olevat joukot valvovat, on pakko päätellä, että Yhdysvallat ei oikeastaan ole demokratia.
Samaa voidaan sanoa Kanadasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta ja lukemattomista muista maista, jotka todella ovat kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sätkynukkeja. Jokaisessa tapauksessa kansalaisten äänestäjien todelliset edut on alistettu kansainvälisen rahoituksen vaatimuksille.
Vallankumousta edeltävän ja vallankumouksellisen ajan Yhdysvaltojen historiaa lukiessa on surullista ironiaa. Historioitsijat liittävät vallankumouksen usein teeveroon. Toisaalta ”[Benjamin] Franklin mainitsi paperirahaa koskevat rajoitukset yhdeksi tärkeimmistä syistä, jotka johtivat Amerikan provinssien vieraantumiseen emämaasta.” Yhdysvallat voitti vallankumoussodan mutta hävisi sitten seuraavan kriittisen sodan, kun se otti käyttöön brittiläisen pankkijärjestelmän sen sijaan, että se olisi noudattanut parempaa mallia, jota sen provinssit olivat kokeilleet.
Se, että Yhdysvallat soveltaa nyt brittiläistä käytäntöä eri puolilla maailmaa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin avulla, on verrattavissa kuninkaan määräykseen, joka synnytti Yhdysvallat. Sorrettujen taloudelliset kahleet on siis katkaistava ja kansalaisten vapaus palautettava kaikkialla.
On aika unohtaa teekutsut ja keskittyä Yhdysvaltojen ja maailman kriittisen tärkeisiin ongelmiin. Kaikki nämä kysymykset ovat määritelmällisesti puoluerajat ylittäviä, ja ne ansaitsevat kaikkien aitojen isänmaanystävien huomion ja tuen rotuun, ihonväriin, uskontoon tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta — sekä Yhdysvalloissa että maailmanlaajuisesti. Meidän on yhdistyttävä säilyttääkseen ja parantaaksemme kaunista satelliittia, joka on syntymäoikeutemme.
Ensimmäinen ja kiireellisin hanke on katkaista pankkiirien siivet ja demokratisoida rahan luominen. Yhdysvalloissa Federal Reserve System on lakkautettava, ja sen väitetty tehtävä rahan määrän sääntelemisestä on annettava liittovaltion hallituksen tai sen suorassa valvonnassa olevan viraston hoidettavaksi. Taloudellisen arsenaalin voimakkaimman ja arvokkaimman välineen on oltava kansanedustajien käytettävissä, jotka voivat olla vastuussa sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Jotkut rahapolitiikan uudistajat suosittelevat, että hallitukset loisivat 100 prosenttia uudesta rahasta velattomassa muodossa, käteisenä tai vastaavana. Nopean ja sujuvan siirtymän varmistamiseksi ehdotan, että 34 prosentin suhde valtion luomasta rahasta ja 66 prosentin suhde pankkien luomasta rahasta toimisi tyydyttävästi. Pankkeja vaadittaisiin pitämään 34 prosenttia käteisvarannoista talletuksiaan vastaan.
Tärkeintä on, että hallitusten on välittömästi luotava suuret summat, jotka ovat välttämättömiä budjettiensa tasapainottamiseksi ja talouksiensa saamiseksi jälleen toimimaan maksimaalisella teholla. Tarkoitan ehkä 10 biljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista lisärahoitusta aluksi ja tarvittaessa enemmänkin, jotta taloudet saadaan vauhtiin ja jotta työttömyys vähenee maailmanlaajuisesti vähintään puoleen ja luodaan miljoonia uusia työpaikkoja.
Aiheuttaako tämä todennäköisesti massiivisen inflaation, kuten rahoituskartelli välittömästi väittää, koska se on yksi sen pitkäaikaisimmista ja menestyksekkäimmistä vitsauksista? Vastaus heidän tekaistuun foneettisuuteensa on selvä ”ei”. Kuten jokaisen taloustieteilijän pitäisi tietää, hintoihin vaikuttaa luotu rahamäärä, ei se, kuka sitä painaa. Niin kauan kuin hallitukset rajaavat sitä, mitä taloustieteilijät kutsuvat ”kerrannaisvaikutukseksi”, ongelmaa ei ole.
Nykyinen järjestelmä on varmasti aiheuttanut inflaatiota. Vuoden 1950 dollarin arvo on nykyään vain 7,5 senttiä. Maalaisjärjellä toimivan rahajärjestelmän pitäisi tuottaa parempia tuloksia. Ei siis ole mitään syytä, miksi pankkijärjestelmää ei pitäisi uudistaa perusteellisesti — heti!
On neljä muuta toimenpidettä, joita meidän, maailman ihmisten, pitäisi mielestäni vaatia poliitikoiltamme.
1. On välittömästi säädettävä laki, jolla kielletään kaikkia poliitikkoja, poliittisia ehdokkaita ja poliittisia puolueita ottamasta vastaan rahaa miltään rahoituslaitokselta, ja tehdään rikos, jos jokin tällainen laitos joko suoraan tai välillisesti tarjoaa rahaa.
2. Maailman johtajien on asetettava 10 vuoden aikaraja kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla.
3. Se on mahdollista vain, jos Yhdysvallat paljastaa tietonsa avaruusolentojen läsnäolosta ja teknologiasta ja siitä, mitä 60 vuoden aikana on saatu aikaan takaisinmallintamisella.
4. YK:n tulisi julistaa vuosi 2012 anteeksiannon ja sovinnon vuodeksi — uudeksi yhteistyön ja (agape-)rakkauden aikakaudeksi rotujen, heimojen, uskontojen, kansakuntien ja alueiden välillä sekä maanlaajuisesti että galaksienvälisesti. Meillä on niin paljon opittavaa tähtivierailijoiltamme monilla aloilla, mukaan lukien lääketiede ja ruoantuotanto.
Yhdysvaltojen on siis luovuttava etuoikeutetusta asemastaan ”silmukan” keskuksena osana uudenlaista johtajuutta paremman maailman luomisessa, josta me kaikki unelmoimme.
Kansainvälinen rahoitusmaailma vs. maailman ihmiset
Mikään tästä visiosta oikeudenmukaisesta ja rauhanomaisesta maailmasta ei ole mahdollista, ellei kansainvälisten pankkien kaikkialle ulottuvaa valtaa ole murrettu. Vuonna 1999 kirjoitin kirjan, jossa sanoin, että seuraava maailmansota käytäisiin pankkien ja maailman ihmisten välillä. Taisteluita on käyty vuosisatojen ajan, ja tähän mennessä pankit ovat aina selvinneet voittajina. Ne käyttävät nyt hyväkseen viimeaikaista romahdusta ja siitä johtuvaa valtionvelkakriisiä ja asettavat raskaat tykistönsä, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin, Federal Reserve Systemin ja Kansainvälisen järjestelypankin, riviin lopullista ratkaisevaa taistelua varten.
Kuten aina, pelin tavoitteena on riistää maailman kansoilta heidän suvereeni oikeutensa hallita omia asioitaan ja lujittaa kansainvälisten pankkien, niiden teollisten liittolaisten eliitin ja pienen sotilaallisen sisäpiirin vallanpitäjien valtaa, jotka johtavat maailmaa yksityisenä läänityksenään. Sana ”epäoikeudenmukainen” on aivan liian pieni kuvaamaan sitä, mitä he aikovat tehdä.
Jos joku skeptikko on sitä mieltä, että liioittelen, älkää uskoko minua. Menkää osoitteeseen ’victoryfortheworld’ [161] ja lukekaa joitakin kirjoja, joita voidaan käyttää referensseinä. Esimerkiksi sata sivua The Web of Debt -teosta, jossa esitetään rahan historiaa, riittää luultavasti saamaan teidät voimaan pahoin. Lopetin sen lukemisen iltaisin, koska jos se sai minut usein niin vihaiseksi, etten saanut unta.
Tulin politiikkaan yli 60 vuotta sitten, koska pidin taantumia täysin tarpeettomina. Ne olivat rahapoliittisia ilmiöitä, jotka oli suhteellisen helppo korjata. Olen pitänyt aiheesta satoja puheita ja vakuuttanut muutamia tuhansia ihmisiä. Mutta en koskaan päättäjiä ja vaikuttajia. Eikä päälehdistö ollut kovinkaan avulias. He olivat niin keltaisia, etteivät he olleet kiinnostuneita siitä, että eripurainen puhui totuutta vallalle. Niinpä kyse oli aina Daavid vastaan Goljat — raamatullista vertausta käyttäen.
Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollisuus kääntää tilanne ja tarttua siihen. Internet tarjoaa ihmisille valtaa, josta he eivät ole koskaan aiemmin nauttineet. Maailman nuoret voivat yhdessä tuhansien vanhempiensa ja muiden maailman tilasta välittävien ihmisten kanssa käyttää sosiaalisen verkostoitumisen voimaa vaikuttaakseen ihmeeseen omasta ja tulevien sukupolvien puolesta.
Tunisian ja Egyptin urheat ihmiset ovat näyttäneet tietä ja saavuttaneet sen, mitä pidettiin mahdottomana. Me jaamme heidän euforiansa. Samalla heidän ja meidän on tunnustettava, että tämä on vasta alkua. Todellinen vapaus on mahdollista vasta sitten, kun he ovat päässeet kansainvälisten pankkien tyranniasta ja kun Wall Street ei enää pysty manipuloimaan heidän jokapäiväisen leipänsä hintaa.
Hyvä alku voisi olla, että tätä puhetta jaetaan miljoona kappaletta ja se käännetään useille kielille. Sitten nouseva sukupolvi voi pommittaa barrikadeja sosiaalisten verkostojensa kautta. Hallituksen vaihtaminen ei ole tarpeen, paitsi johtajien kohdalla, jotka kieltäytyvät näkemästä valoa. Mutta maailman huolestuneiden kansalaisten pitäisi liittoutua yhteen ja kolkutella kaikkien liittovaltion poliitikkojen häkkejä. Kertokaa heille suoraan, että heidän on tuettava tarmokkaasti edellä mainittua ohjelmaa tai heidän on kohdattava väistämätön tappio seuraavissa vaaleissa. Se on yksinkertainen viesti, mutta ainoa, jonka he ymmärtävät.
Lehdistötilaisuudessa 29. maaliskuuta 2001, jossa ilmoitettiin Yhdysvaltojen vetäytyvän Kioton pöytäkirjasta, presidentti George W. Bush sanoi: ”Ystävä on joku, joka kertoo sinulle totuuden.” Näin olen tehnyt tänään. Se on viesti maailmanlaajuisesta toivosta kaikille maailman roduille, ihonväreille, uskonnoille ja kansallisuuksille sekä rauhanomaisista suhteista muiden todellisuuksien vierailijoihin.
http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/otamme-tulevaisuutemme-takaisin/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_
