#niskaote

Pitkästä aikaa, huominen on taas aikataulutettu. Eli tein listan tekemisistäni ja arvioin niiden toteutusajat. Sitten lätkin ne aikatauluksi. Olen jo huomannut, että se tekniikka toimii minulle. Asiat tulevat oikeasti tehdyksi, kun to do-lista perustuu todellisille toteutusajoille eikä toiveajattelulle. Silti lipsun rutiinista. Kun tekemistä kasautuu paljon, ei muka ehdi/jaksa/kannata aikatauluttaa niitä, vaan helpompaa on vain tehdä lista ja kahlata sitä läpi sen, minkä kerkeää. Mutta se johtaa aina siihen samaan jamaan, jossa tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, mutten kuitenkaan saa asioita tehtyä. Jälleen kerran; uusi viikko, uudet niskaotteet.