La pâtisserie
Jos pitäisi valita leivonnaisten pääkaupunki. äänestäisin Pariisia.
En tosin ole koskaan käynyt Wienissä ja olen käsittänyt, että se kilpailisi vahvasti tuosta tittelistä myös. Mutta: Croissant, Pain au chocolat, Éclair, Financier, Macaron, Madeleine, Mille-feuille, Palmier… Puhumattakaan moderneimmista kokeiluista kuten vaikkapa tästä vadelmaleivoksesta (tarte framboise individuelle), jonka kävin varta vasten ostamassa Cyril Lignacin leivoskaupasta 16. arrondissementista asti. Kaunista aluetta muuten. Parhaimmillaan asunnoista näkyy Eiffel-torni ikkunoista.
Cyril Lignac on jonkinlainen ”julkkiskokki”, jolla on Pariisissa myös useita ravintoloita aina yhden Michelin tähden Le Quincièmestä bistrompaan ja rennompaan Aux Préx -ravintolaan. Aux Préx on kiinnostava ja kiva ravintola, jonka keittiötä kuvaillaan ”Cuisine bistronomique oubverte sur le monde”. Kyseessä bistromaista fuusiokeittiötä, jossa vaikutteita otettu maailmalta vapaasti ja reippaasti mutta hyvällä maulla.
Kiinnostavia patisserieita:
Cyril Lignac
Arnaud Larher
Hugo & Victor
Jos macaronit kiinnostavat La patisserie Acide ja jos taas madeleine twistillä: Mesdemoiselles & Madeleines.
Costes-ryppään (Hôtel Costes) entinen ”sokerileipuri” Stephane Secco on perustanut oman konditoriansa eli leipomonsa, useamman leipomon ketjun. Kävelin yhden sellaisen ohi (ainakin luulen, että tämä on niitä). Olin silloin kuitenkin täydellistä patonkia metsästämässä, joten leivoksista en tiedä mitään. Patonki oli erinomainen.
Leipominen tuntuu olevan täällä miesvoittoista. “Tähtileipominen” ainakin.
