Katutaiteen nousu ja tuho.
Tästä aiheesta saisi kokonaisen kirjan, joten sen tiivistäminen järkevän kokoiseksi tekstiksi aiheuttaa melkoista hyppimistä. Anteeksi siitä jo etukäteen.
Oulussa aloitettiin ”1000 katumaaluksen Oulu” –projekti, http://oulunkatutaide.wordpress.com/ Sen tarkoituksena on kirjaimellisesti täyttää Oulu katutaiteella. Näin Oulusta halutaan uusi vetovoimainen kohde mm. turisteille. Tämän tyyppinen toiminta on tuttua maailmalta ja esim. Euroopan köyhissä kaupungeissa arkipäivää. Katutaide on oiva tapa kätkeä tyhjien ränsistyneiden talojen julkisivut ja työmaa-aidat, joiden takana olevat kohteet eivät koskaan valmistu. Suurista, pitkään jatkuneista projekteista on tuttu myös esimerkiksi San Franciscon muraaliprojekti.
Tässä yksityiskohta ensimmäisestä Ouluun valmistuneesta teoksesta.
En ala nyt ruotimaan katutaiteen laatukriteereitä, koska sellaisia ei ole. Katutaide ei ole kulttuurielitismin piiriin kuuluvaa, joten se ei ole tässä kohdin merkityksellistä. Maalaus on värikäs ja varmasti ilahduttaa joitain ohi kulkevia henkilöitä.
”Oulun projektin tavoitteena on luoda vuoteen 2017 mennessä Oululaisesta katutaiteesta Oulun identiteetti”. -Petteri Parhi, oulunkatutaide.wordpress.com. (Lainattu 26.3.2014)
Samassa projektin esittelytiedotteessa Sivuilla maalaillaan visioita ennalta suunniteluista kävelyreiteistä, joiden varrella teokset ovat helposti ja turvallisesti lähestyttävissä. Oulun katutaideprojektiin liittyy tämän lisäksi vielä yksi kummallinen seikka, joka on seinäpintojen vuokraaminen kaupungilta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että katutaide on edelleen täysin laitonta Oulussa. Taiteilija voi kuitenkin ostaa itselleen seinäpinta-alaa. Projekti ei tuo Ouluun esim. Julkisia taideaitoja, joita kuka tahansa voi maalata. Kaupunki haluaa saada rahaa maalauksilla, joita se esittelee ylpeänä turisteille. Maalausten tulisi olla myös sisällöltään kaikille sopivia. Luonnokset teoksista pitää hyväksyttää etukäteen. Ouluun ollaan siis muodostettu samalla katutaiteen jyrytys -systeemi. Onko tässä mallissa jotain vikaa?
Käytännössä Oulu ilmoittaa, että se ei halua laitonta katutaidetta. Oulu haluaa jotain muuta kuin kaupallista tilaa, luomalla kaupallisen katutaideseinäverkoston.
Ai niin, meinasi jo unohtua. 1000 katutaideteosta on melkoinen hanke. Koko Suomesta ei löydy noin montaa katutaitelijaa edes etsimällä. Jos graffitimaalarit otetaan mukaan porukkaan, tuo määrä saadaan ehkä täytettyä. Nyt he pitäisi vaan saada kuljetettua Ouluun. Maksaa heidän matkat, maalit, sekä seinien vuokra. Myös työajasta olisi hyvä saada palkka. Tämän pitäisi onnistua, sillä olisihan se ikävää, jos joutuisimme tuomaan Oululaista identiteettiä rakentamaan ulkomaista työvoimaa.
Ensimmäisen teoksen tekijät muuten olivat Ruskig (Pärra Andreasson) ja Sofia Waara sekä norjalainen Writingmotor (Stig Olav Tony Fredriksson).














