#lahjasika

Sain lahjasikani. Se oli hyvä lahja. Sika niin kovin pimeässä säkissä. Kerrassaan hieno oivallus, vaikka itse sen keksinkin. Lahjasikani oli Wolf Peoplen albumi Steeple, parin vuoden takaa. Ei voi muuta kuin kuumeisesti pohtia kenet ystävistäni seuraavaksi laitan vaakalautaselle. He, joille tämä kaikki oli hepreaa, lukekaa aiempi julkaisuni:)

En oikein haluaisi harrastaa tätä.. Ehkä harrastuksena tämä koko juttu kuulostaa hieman teennäiseltä. Aivan kuin sanoisi harrastavansa laadukkaampia vaatteita. Pidän musiikista - tällaisena. Tiedä vaikka seuraava olisi yhtä hyvä tai parempi biisi. Liian työlästä vaihtaa kappaletta. Hyvä näin. Tässä on jotain rauhoittavaa. Vertauskuvaksi tuli mieleen ensimmäisenä ero tuikun ja nuotion katsomisessa. Kaukaa haettu?

Se oma hetkensä siinä kait parasta on. Puhelin äänettömälle, tietokone kiinni ja niin kauas kuin vain voi laittaa, isommat ja pienemmät askareet tunniksi mielestä, valitse joku vain albumi ja enempiä jaarittelematta levy urilleen… kappas.. huomasin puhuneeni asiaa ja pussittaneeni aiheen:D

Otsikko vielä. Menen kuuntelemaan.