“Kekri-juhlan vietossa on huomattava tuo muinaisten pakanallisten juhlain yleinen ominaisuus, juhla-ajan epämääräisyys. Sen lisäksi tulee vielä varsinkin myöhemmässä kekri-juhlan vietossa ilmi se seikka, että siihen näyttää yhtyneen useamman nimisiä eri juhlia, niin kuin jakoaika, vuodenalkajaiset ja runtu.

Suomalaisilla ei näytä, enempää kuin muillakaan niiden entisillä naapurikansoilla, olleen määrättyä päivää syysjuhlan vietolle vainajahenkien kunniakasi, vaan semmoisena juhlana vietetty “jako-aika”, virolaisialla hinge kuu l. indege aik, on kestänyt ainakin yhden viikon, jopa kauemminkin. Kun katolinen kirkko yhdeksännellä vuosisadalla yhdisti henkien palveluksen sielujen päivän viettoon, niin sai siitä pohjoismaissakin henkien muistojuhla määrätyn aikansa, oltuansa ennen kuuluva muiden erityisten juhlain nk. syysjuhlan ja joulujuhlan viettoon. Pakanuudenaikuiset uhrimenot jäivät paikoilleen sielujen päivän viettoon, mutta niiden tarkoituksena selitti kirkko olevan vainajain sielun olon helpottamisen kiirastulen kärsimyksissä, ja vähitellen sitten muodostui koko juhla kansankin käsityksessä kristillisten pyhimysten muistojuhlaksi. Henkien syysjuhlan muinainen viettäminen näyttää suomalaisilla ryhmittyneen myöhemmin Pyhäinmiesten päivän ja Mikkelin päivän ympärille, edellinen juhla näistä pysyen kekri-juhlan nimisenä aina viime aikoihin asti. Osa syysjuhlan viettoa näyttää myöskin ryhmittyneen Martin- ja Kaisan-päiväin ympärille.”