#juupajuu

Nyt onkin viikkokausia taas vierähtänyt, enkä tietokoneettomana ole juurikaan päiväkirjaillut. Squat Laiffi oli tyhjennetty, kun Nooran ja Villen kanssa siell vierailimme. Haikeeta. Toisaalta Tampereelta muuttuminen on tuntunut erikoisen ei-haikeelta ja kepeältä sit lopulta kuitenkin. Nooraa, kuntosalia, Näsijärvee ja Tammelaa jään lähinnä kaipaamaan, ja tietty myös lounaskeskusteluja Tomin ja Jonnen kanssa. Mut mikään ei katoa ja Tampere on edelleen lähellä.

Ville olikin koko loppuajan mun luona vierailulla. Pakkailin kamoja ja samalla kuunneltii taistolaislauluja ja vanhoi haastiksii Yle Puheelt. Oli kiva saada pakata rennosti ilman suurempia kiireitä.

Torstaina ennen vikaa viikonloppuu lähettii Tatun, Lenskun ja Villen kaa UE-retkelle autolla. Käytiin muutamassa hylätyssä talossa matkallamme kohti Loviisaa. Loviisassa keiteltiin metikössä kahvii ja syötiin mustikoita ootellessamme toista porukkaa. Helsingistä tuli Jonas, Erno ja joku Jonaksen kaveri kans mukaan ja mentiin sit käymään luonnonluolassa. Minua pelotti, koska mul on ahtaanpaikankammo tms. Luolan suuaukko oli niin pieni, että sinne piti ryömiä. Sisällä sai kontata ja jossain kohdassa mahtui istumaankin, ja melkein seisomaan. Mulle se oli todella avartavaa, koska kohtasin siinä kenties pahimman pelkoni. Lopulta minua ei pelottanut enää yhtään. Kaikki seitsemän tyyppiä olimme uskaltautuneet tutkimaan luolaa.

Seuraavaksi mentiin takaisin hylätylle sellutehtaalle! Tällä kertaa siellä oli erityisen siistiä, koska oli enemmän porukkaa selittämässä sitä, miten jutut toimii. Sain valtavasti lisää ymmärrystä yleisestä koneiden mekaniikasta taas. Oli kivaa nähdä ihmiset niin innostuneina, ja kokeilla omia rajoja kävelemällä avoimen lattian yllä isojen siilojen sisällä. Hahmoteltiin tehtaan historiankulkua ja kuviteltiin, millasta siel on mahtanut olla duunissa. Ihanaa. Tällasia reissuja niiiiin kaipaan elämääni lisää.

Myös Jonne ja Siiri olivat mun luona pari yötä ennen muuttoa, ja oli kivan kotoisaa oleilua siinäkin. Juteltiin ihan arkisista asioista ja jostai ihmismielen toiminnasta. Arvostan todella paljon sitä, että on elämässä sellasia lämmöllä soljuvia ymmärtäviä yhteyksiä olemassa. Ja kans sitä, että on selväpäist jengii, eli ei kauheest mitää päihdehommia vaan jotai rauhallist teenjuonti-iltamii vaa.

Muuttokuskiksi oli ilmottautunut Helsingistä yks Erno, niin sekin tuli viimeiseksi yöksi mun luokse. Aamulla alotettiin jo kahdeksalta muuttopuuhat, kun Teijankin muuttokamat otettiin samaan autoon. Muistaakseni ainakin Lauri, Tomi, Noora, Ville, Mikko, Teija, Matias ja Erno auttelivat kantamisissa. Olin aamulla laittanut heille lohisalaattia kaksi kulhollista ja muutto sujui hurjan leppoisasti, kun oli niin monta apuria.

Aurinko paistoi aina kunnes viimeinen paketti oli saatu autoon. Sitten iski salamat ja kunnon kaatosade. Melko eeppiseksi äityi siis lähtömme. Helsinkiin saavuttuamme järjetön sade muuttui sinitaivaalta paistelevaan aurinkoisuuteen. Yli kymmenen olentoa oli sielläkin auttelemassa kantopuuhissa, joten olimme jo Tiinankin muuttokuorman saaneet iltaan mennessä kannettua uuteen kotiin. Tunnelma oli jotenkin iloinen ja rauhallinen, vaikka tulikin haastettua lihaskuntoa ihan huolella.

Rakastuin uuteen kotiympäristöön heti. Eikai siitä sen enempää. Joka päivä on käynyt vieraita ja silti saanut olla omassa rauhassakin riittävästi. Pari päivää käytin sillä viikolla vielä Tampereella loppusiivoukseen helteen keskellä, kun toverini muutti asuntooni ja halusimme kumpikin siitä erityisen siistin hänelle. Noora ja tuo toveri kumpikin olivat hinkkaamisissa suureksi avuksi. Meinasi vähän alkaa itsellä panokset loppumaan pyssystä.

Seuraavana päivänä lähdimme Tiinan ja Jonaksen kanssa Jonaksen laivan seitkytlukulaisel neukkupelastuslautalla Vantaanjoelle melomaan. Sielläkin oli aika ihmeellistä, laitan kuvia tänne kunhan pääsen koneelle.

Sitten kävin Annin kanssa Munkassa uimas meressä, dyykkailtiin Tiinan kaa useina iltoina, käytiin Sonjalla leffaillassa, kävin Sonjan kaa puistos juttelemas diippei ja diipadaapoi, tehtii dyykkiruoist ruokaa kymmenelle tyypille, saatiin pyykkikone, lepäilin, pyöräilin. Paula oli yhtenä yönä yötä. Joka päivä oli jotain livesosiaalista, ja se oikeastaan tuntui tässä välissä tosi hyvältä, koska muuttaminen ois muuten voinu tuntuu vähä pelottavalt ku lähiympyrät jäi kuitenki Tampereelle.

Lauantaina äiti, pomot ja kummilapset tulivat päivällä käymään mun synttärikahveilla. Oli ihanaa. Lapset tykkäsivät tosi paljon leikkiä meillä ja aikuisetkin hehkuttivat paikkaa. Viihtyivät siel yli kolme tuntia, oltiin tosi rennosti vaan. Tuntuu ravitsevalt olla omien lähisukulaisten kaa nii kotoisis väleis.

Illalla pidin kavereille pienet synttärijuhlat, joihin en kyl juuri ketään kutsunut. Anni, Noora, Jonas ja Jonaksen tyttöystävä tulivat vieraiksi. Lueskeltiin kotona ja loppuyöstä pyöräiltiin Hietsuun kadunvaltaustapahtuman jatkoille tanssimaan syna- ja ysäripoppii sekä vähä gabberii ja Throbbling Gristlee kans. Täysikuun alla meren rannal oli eeppinen ja villi tanssikarkelomeininki. Sompasaaren varjoflow ei oikeen sen jälkeen napannut.

Sunnuntaina käytiin Tiinan kaa jossai aika lähel etsimäs metiköst ekan maailmansodan aikasii bunkkereita. Oli aika spooky alotus synttäreille, kun sielt toisest bunkkerist kuului jotain ääniä kun yön pimeydes hiivittiin superkuun alla sen ääreen. Dyykattiin taas hurjasti ja oli hauskaa opetella liikkumaan lähihuudeil.

Maanantaiaamuna lähdin Tampereelle. Eka olin siel kaks tuntia valmentajien (Hanna ja Nina) kans kokoustamassa. Hitto mikä tsemppirutistus siit tuli! Kun ne tajuavat mun tilanteen niin hyvin, ni tuntu tosi vapauttavalta saada jakaa niiden kans kesän ja syksyn meininkejä. On myönnettävissä, että hyvä olo tuli siitäkin, että ne olivat kumpikin varanneet mun tapaamiselle noin paljon aikaa. Kirjotin oma-alotteisesti sit kiitollisuuspäissäni heidän rahotusta varten RAY:lle kahden liuskan mittaisen valmennusraportin.

Maanantai-iltana mul piti olla pien synttäripiknikki, mut siit tulikin synttärikahvillointi sateen vuoksi. Sinne tuli kymmenen tyyppiä ja siel oli kivaa. Kahvillan pomo suostui pitämään paikkaa kaksi tuntia pidempään auki kuultuaan et mul on synttärit. Noora, Emilia, MWK, Lauri, Reetta, Tatu, Matti, Thomas, Jonne ja Ulla tulivat ja ostettiin kasvispiirakkakin.

Mielenkiintoisesti tuollaisen omist tutuist koostuvan ryhmän kans oleminen sujuu täysin luontevasti mut sit vieraiden kanssa oon ihan jäässä. No, kai sitäki oppii vähitellen. Mentiin oikein jatkoille niinku nuoruudessa konsanaan. Tuli hyvä mieli kun niin moni halusi ja pääsi paikan päälle.

Tiistaina käytiin kirppiksel Nooran kans ja sit menin kriisivuoroon. Siel oli ihanaa taas jälleen kerran. Kolme yli tunnin mittaista puhelua, joissa kaikissa tuntui et päästiin yhteisiin säveliin ja asiakas tuli kuulluksi. Sain niiltä aika hurjaa palautettakin, kun kaikki olivat koittaneet vuosien ajan puhua terapeuteille saamatta sieltä apua, mutta minun kanssa puhumisesta kokivat hyötyneensä jo noin lyhyessä ajassa.

Heti sen jälkeen menin empatiaharjoituksiin keskustaan ja nekin menivät todella ihanasti. Saatiin vapaamuotoisen harkan avulla kummankin tilanne purettua tunteiden ja tarpeiden kautta konkreettiseksi pyynnöksi. Koko tuo päivä kohtaamisineen antoi valtavasti lisää uskoa NVC:n mahiksiin. Hitto et se onkin suorastaan hätkähdyttävän toimiva työkalu eheyttävän läsnäolon saavuttamiseks.

Noniin. Menin kuntosalin kautta Nooralle ja Nooran kaa vietin geshgiwiigongin jonneisan lebboisis dunnelmish. Vietettii kirppiksel aikaa ja vamoiltii. Sit menin NVC-kokoukseen loppuajaksi. Siel meni kans ihanasti. Toivottavasti voin viel jatkaa ton possen kaa, nii paljo ollaa yhdes edetty ja kasvettu nyt jo vuoden aikana.

Helsingis ehdin sit viel pari päivää järjestellä elämääni ennen pitkälle reissulle lähtemistä. Käytiin myös teollisuusalueella ninjailemassa ja Annin synttäreillä tanssimassa täysii ysäripoppii ja dancehallii ja polkkaa ym. Ihanaa. Virallisuustressi purkautuu semmosessa. Annil oltii vahingos tosi myöhään yöhön, ku oli niiiin kivaa. Se kostautu seuraavana päivänä hillittömänä väsymyksenä.

Lauantaiaamuna lähdin Heinävedelle. Tytöt (12- ja 13-vuotiaat) olivat järkänneet meille tyttöjen illan, jossa tanssittiin täysillä bikinit päällä ysäripoppii (taas!!!?), katottii leffoi, grillattii, leikittii koiranpennun kaa, puhuttii syvällisii, laulettii, käytii naku-uinnil ja saunottii rannas. Huhhuh. Voi luoja tätä elämää. Koko kesän nääki on odottaneet mua käymään ja en oo muka aiemmin ehtiny, voi bidduuu.