Prosessikuvaus yhdest elämän eeppisimmistä retkistä + jälkiseuraukset
Torstaiset toivonlähteet kuivumassa kasaan.
Mulla kyllä vaihtelee mielialat aika paljon, ja on aina vaihdellut. Syvyysvaihteluita ja nousukiitoo, pettymyksii ja riemuu, ja sitten ihan tasasta välillä pitkään. Mielenkiintoinen on tämä kokemuksen kenttä ja elämysten tanterikko.
Nyt aletaan olla jo syyskuussa ja ahdistaa valtavasti se, miten nopeesti påivät vaan valuu ohi. Paljonhan mä oon elänyt ja tehnyt vaikka mitä kuitenkin. Oli se räppikeikkakin Oulussa... ja pari uutta kaveriakin, joiden kanssa voi käydä paikoissa tai hengailla leffan äärellä.
Samaan aikaan tää sosiaalisuuden määrä uuvuttaa ja ahdistaa ja tuntuu itsensä kadottamiselta, ja sitten myös kiehtoo ja houkuttelee ja vaikuttaa helpottavan oloa ainakin hetkellisesti. Onhan tää vähänniinku jotain päihdettä.
Mihin ihmeeseen tää viimenen kuukausi on sitten oikein loppujen lopuksi kulunut? Ennen Oulun keikkaa oli Meillä on unelma -mielenosoitus, johon saatiin yksi päivä hyvin kulumaan luokkakaverin kanssa. Käytiin tekemässä koulutehtäviä parin luokkakaverin kanssa tietokoneluokassa sillä viikolla. Unicafessa ja siellä on kyllä tämän vuoden puolella tullu vietettyä lukemattomia iltoja.
Sitten niin. Yhtenä heinäkuisena keskiviikkoiltapäivänä lähdin erään lähellä asuvan tutun kanssa läheiseen puistoon, kun se oli pyytänyt. Olin vielä Kosmoksen jäljiltä rakkaudellisissa ja innostuneissa oloissa, koska siellä jotenkin pääsin elementtiini ja sain kanavoitua sisintäni. Olin vasta tokaa kertaa hengailemassa kahdestaan ton tutun kanssa ja silti se lähti flowwaamaan niin kiinnostavalla tavalla, että lopulta oltiin vielä aamuyöllä jossain ulkokuntosalin laitteita vatkaamassa. Illalla nähtiin ilotulituksia ja käppäiltiin iltapäivällä läheisissä metiköissä ja jotain freestailailtiin keilahallin parkkiksella. Käveltiin siis koko päivä ja ilta, välillä vaan istuskeltiin ja seisoskeltiin metiköissä ja puistoissa Meilahden ja Haagan alueella. Yöllä käytiin ostamassa sipsejä huoltsikalta.
Sit tajusin ettei mul oo kotiavaimia ja kämppis oli mennyt nukkumaan niin menin nukkumaan noiden lähellä asuvien tuttujen sohvalle ja aamulla lähettiin siitä Unicafen kautta vielä puistoon silleen että ehdin sieltä suoraan klo 18 alkavaan festareiden debriefing -kokoukseen. Yhtäkkiä olinkin siis viettänyt uuden tyypin kanssa kokonaisen vuorokauden, ja se oli siis aika outoa. Aiemminkin ennen juhannusta oltiin hengattu 12 tuntia. No joo. Vähä hämärä juttu.
Sitten kuitenkin ennen Oulun keikkaa kun hengailtiin yliopistolla niin tajuttiin menevämme Ouluun sattumalta samaan aikaan, joten pyysin sen sitten hengaamaan meidän räppipossen kanssa joskus lauantai-iltana.
Se räppikeikka meni tosi ihanasti sillon päivällä, ja illan pääesiintyjien keikoista jäi niin inspiroituneet fiilikset, että freestailaitiin ympäri Oulua vaan ihan täysillä, twerkkailtiin villisti jamaicamaisel klubilla ja sitte tämä tuttu frendinsä kanssa liitty jossain kohtaa seurueeseen ku oltiin yöl jossain räppiklubilla. Oli jänniä tyyppejä siinä mukana ja törmättiin kadullakin bätläysrinkeihin. Olin nukkunut vain katkonaisesti edellisenä yönä Onnibussissa, joten estot oli aika matalalla jo muutenkin.
Lopulta jatkettiin paikalliseen DIY-kulttuurimestaan salaisille jatkoille tanssimaan ja räppäämään. Käytiin vielä kesken jatkojen tekemässä punajuuritaidetta kaupungilla, ja sitten kun aamu sarasti niin jostain syystä ketään ei väsyttänyt ja mentiin torin kahvilaan aamupalalle. Oltiin sielläkin vielä ihan innoissamme kaikki ja heitettiin hölmöä läppää, naurettiin paljon. Ostin sataman torilta lakkaa 7 eurolla. Siitä sitte jatkettiin kuuden hengen voimin seuraavaan paikkaan istuskelemaan terdel, kunnes nälkä yllätti ja mentiin pizzeriaan, jossa otin vegaanipizzan.
Oltiin tuon aiemmin mainitun tutun kanssa vaihdettu junalippuja, että se lähtis myöhemmällä aamujunalla ja minä aiemmin iltapäiväjunalla, mutta en jaksanutkaan lähtee vielä Helsinkiin kun olin niin poikki ja oli myös niin ihanaa Oulussa ni päätettii et mentäs kumpiki aamujunalla. Mentiin siis puistoon lepäilemään ja heittämään läppää aurinkoisessa sunnuntai-iltapäivässä räppiystävien ja noiden parin bändärin kanssa tuntikausiksi. Riehuttiin myös villisti.
Jotenkin se tunnelma siitä sitten kehittyi niin, että mentiin vielä kahvilaan ja siitä johonkin paikalliseen kirjastomaiseen mestaan, ja sit vielä johonkin rommipaikkaan ja sieltä kellaripaikkaan, jossa oli tutun tyypin taidenäyttely. Yhtäkkiä sit kello olikin jotain kaks ja oltiin Tuirassa syömässä lohkoperunoita jollain grillillä, eikä oltu nukuttu yhtään!! Vaikka tiedetiin, että aamulla lähtisi juna viideltä Helsinkiin. Jostain syystä ei vaan nukuttanut?!
Mentiin sitten sen helsinkituttuni kaa sen frendin varahuoneeseen patjalle nukkumaan tunniks, josta ehkä saatiin puol tuntia nukuttua, kun höpötettiin kaikkea suu vaahdossa kunnes päätettiin et yritetään ees vähän nukkuu. Eipä se nukkuminen ois ihan hirveesti kiinnostanut, paitsi herätessä.
Ja sitten silmät ristis puolen tunnin unil lähdettii suihkun kautta aamuviideltä lähtevään junaan. Tässä vaiheessa olin jo niin väsyny, että en edes kunnolla muista puhuttiinko me mitään tai miten se meni. Junassa sain onneks nukuttua ehkä kolme tuntia ainakin, kunnes sit menin viimesiks tunneiksi juttelemaan kyseisen matkatoverin kanssa.
Perillä Helsingissä klo 11 käytiin vaan unicafessa syömässä ja jostain syystä oli niin virkee olo, että päätettiin vielä jatkaa meininkei menemällä meidän kodin lähellä olevaan puistoon hengailemaan. Ihmiset tuijotti meitä Helsingin keskustassa pitkään ja hartaasti, kun keskellä päivää vaan heilutettiin käsiä ja räppäiltiin vuorosanojamme ja naurettiin. Miks me ei vaan menty heti kotiin nukkumaan tollasen kahden yön valvomisen jälkeen?? SAIRASTA.
No, sit päätettiin mennä meille teelle, ja vietettiin siellä sitte lopulta koko ilta ja yö pulputellen ja nauraen. Uus kämppis käväs vaan vaihtamassa muutaman sanan meidän hysteerisen kikatusmeiningin seassa ja vaikutti viihtyvän siinä tunnelmassa.
Meidän jutut meni siinä vaiheessa todella överiksi, puhuttiin kaikesta järkyttävästä ja räpättiin ja naurettiin ja kaiveltiin pimeyksiä, kuunneltiin outoja biisejä, luettiin neuvostoliittolaista satukirjaa ja sitte jossain kohtaa alettiin vaa koskettamaan toisiamme fyysisestikin, kun se oli vaan niin luonteva jatke sille henkiselle lähentymiselle. Jälkikäteen kun mietin niin kyllähän toi kuulostaa ihan totaalisen kreisiltä, että vielä tommosten valvomisten jälkeen jatkettiin maanantaina aamuyöhön saakka ja ehdittiin nukkua vaan ehkä kolme tuntia, kun aamulla kämppis tuli ruotsista teknofestareilta ja halusi alkaa kuuntelemaan teknoa. Niin lähdettiin sitten tuon tutun tyypin kotiin muka nukkumaan, mut eihän me sielläkään nukuttu kuin ehkä puoli tuntia ja sit vaan jatkettiin taas höpöttelyä ja mentiin läheiseen kiinalaiseen syömään tofuannokset. Ja sitten vielä puistoon kunnes oli jo ilta ja lähdettiin tahoillemme.
Toi oli varmaan mun elämän yks tajunnanräjäyttävimmistä reissuista kaikenkaikkiaan. Tai no ainahan se tuntuu siltä, kun on läsnä tän hetken elämyksessä, että tää on parasta _____ mitä oon ikinä _____. Parasta ruokaa mitä oon ikinä maistanu, parasta seksiä ikinä, parasta just nyt.
Mut nii. Jollain tapaa olin niin syvällä flowssa, etten usko koskaan olleeni, ainakaan en muista päässeeni ilmaisemaan itteeni luovasti niin antaumuksella aiemmin. Kaikki vaan rullas ja pursus hyvää oloa ja rakkautta. Lisäks toi miten meidän vuorovaikutus kehittyi ton reissun aikana oli aika jännää siinä mielessä, että aika vahvasti vaikutti jotkut perustavanlaajuset rajat sulavan siitä välistä eli ilmeisesti se että oltiin univajeessa niin mahdollisti sen tyyppisen emotionaalisen lähentymisen sen herkistyttävyyden seurauksena, että se meni ihan psykedeelisen kokemuksen tasolle mun aistijärjestelmässä.
No sitte seuraavana päivänä menin moikkaamaan anarkistiselle kirjakaupalle siellä työskentelevää ystävää ja istuin sen kanssa hetken juomassa mehua puistossa, kunnes lähdin uuden kaverin luokse saunomaan Kumpulaan. Siellä oli mulle tuntemattomia tyyppejä joku 10 kpl ja oli sen verran mielenkiintosta, että jäin sitten hengailemaan yöhön saakka ja pyöräilin vasta kahdelta kotiin. Tai varmaan vaan välttelin kotiin menemistä, koska oli vaikea palautua arkeen ton oulu gaten jälkeen. Pelattiin Terroristi-nimistä seurapeliä ja kuunneltiin räppiä. Huomasin taas olevani aika jäässä helposti uudessa seurassa, tai sit se johtu siitä että ne puheenaiheet oli aika ulossulkevia. Tiiviit kaveriporukat on haastavia ulkopuoliselle, jos ei oo yhteisiä harrastuksia joista jutella.
Torstaina herättyäni menin kämppiksen kanssa syömään yliopistolle ja törmäsin siellä tuohon oulu gate -tyyppiin tietty pihalla ohimennen. Käytiin kämppiksen kanssa kääntymässä mielenosoituksessa ja menin sitten katulavatansseihin vapautumaan ja flowwaamaan ja unohtamaan kaike. Sieltä lähdin yhden kaverin ja toisen tutun kanssa Hiroshiman muistotilaisuuteen Töölönlahdenrantaan, jossa oli anarkistituttuja myös ja satoja muita. Jäätiin siihen lyhtyjen äärelle rantaan visioimaan yhteiskunnallisia liikkeitä ja muutosta. Tanssittiin myös jonkun räpin tahtiin ja käveltiin lopulta samaa matkaa kotiin luokkakaverin ja uuden kaverin kanssa. Oli inspiroivaa.
Seuraavana päivänä lähdettiin Kesäsiirtolaan, jossa meni sitten koko viikonloppu, enkä tiiä sainko siitä oikeestaan mitään irti muuta kuin että sain tanssia ja vähän osallistua järjestelyihin roudaamalla ja purkamalla rakenteita. Mielessä oli aika paljon ne Oulun tapahtumat ja kaipasin sellasia puitteita ehkä. Tai sit olin vaan väsynyt.
Nopeesti se viikonloppu kului ja sunnuntai-iltana tuli oulu gatelta viestii, että jos mentäs vegaanipizzalle ma/ti. Sit mentiinkin heti maanantai-iltana, ja se oli samalla myös mun synttäri-ilta niin jäätiin hengailemaan yöhön asti sinne huudeille ja mentiin vikalla bussilla vasta Haagaan, jonne se kutsui mut jatkoille. Valvottiin taas aamuun asti ja nukuttiin muutama tunti vaan ennenku jatkettii hengailua johonkin iltapäivään saakka siinä läheisessä puistossa.
Kai se sitten lähensi se oulu gate, kun oli niin kotoisaa vaan jäädä siihen. Ja turvallista ja tuntu että voi puhua mitä vaan ja ei tuu arvostelun tai dissauksen tai kyynisyyden sävyä vastaan. Siinä tuli metatasolla käsiteltyä sitä meidän yhteyttä ja sitä mitä se merkkaa meille. Se kerto jossain kohtaa pelänneensä mua ja että varmaan monet muutki miehet pelkää, koska oon nii itsevarma ja retee nainen. Kuitenkin se oli ihan hyvällä tavalla pelottavaa ollu tässä tapauksessa.
Toi on mulle niin valtavan helpottavaa toi metatason keskustelun helppous livenä. Ja sillekin. En saa siitä vaan tarpeekseni, että kaikki asiat ja epävarmuudet saa puhuttua niin avoimesti aina kun ne nousee mieleen. En oo aiemmin tavannut ihmistä, joka osais niin luontevasti verbalisoida suoraan sydämestään niitä juttuja, joita fiilistelee mussa ja meidän hengailuissa. Se kyllä punoo luottamuksellista tunnelmaa siihen yhteyteen.
Sitten tuli jo torstaina Oulusta Johanna meille, ja Mäntyharjulta Teija. Räppäiltiin Johannan kanssa yöhön saakka ja lähettiin seuraavana päivänä moikkailemaan erinäisiä ihmisiä ympäri kaupunkia. Myös mun sähköpostikaveriin törmättiin Mustikkamaan naisteknorantajuhlissa ja muutamaan muuhun tuttuun. Hakaniemessä syötiin raakakakkua lukioystävän ja sen ystävien seurassa. Unicafessa nähtiin aktivistikavereita. Aika uupuneina mentiin kotiin ajoissa illalla, mutta sit lähdettiinkin vielä Kepes Modesin keikalle kun jostain saatiin myöhään illal energiaa. Ja siellä olikin päivällä tapaamiamme ystäviä ja myös viiden vuoden takainen tuttu, ja yö meni lopulta villisti tanssien ja twerkkaillen ja ripaskaa heittäen.
No niinhän siinä sitten kävi, että tuo oulu gate -tyyppi tuli meille sit vielä yöllä ja menin sen kanssa läheiseen puistoon microcuben kanssa tanssimaan ja höpisemään kun ei vaan millään nukuttanu eikä väsyttäny ja muut halus nukkua. En tiiä onko aiemmin käyny tälleen että näin vähän kiinnostaa nukkuminen heti ku päätyy jonkun tietyn ihmisen seuraan. Niin. Koin tuon pe-la yön hengailun erityisen lähentävänä, kun siinä tuli jaettua jotain vielä herkempiä juttuja. Niinku vaikka että mitkä omat sanomiset jostai parin kuukauden takaa oli jääny hävettämään ja mitkä hetket meidän hengaiuista on ollu erityisiä.
Jos joku lukee tätä postausta, niin pahoittelen jo valmiiks sitä miten järkkyy sosiaalipornosaippuaoopperakuvailuu tulee seuraavaksi. Haluan kuitenkin kirjottaa itselleni ylös hetken, joka merkkas erityisen paljon. Kun asettelin huiviani utuisen oranssihtavan aamun sarastuksessa siellä puiston kosteessa vehreydessä sen tyypin lämmikkeeks, niin se totesi, että se ei oo eka kerta kun niin tapahtuu. Kysyin että ai mitä?, ja se vastas että miten oon saattanut unohtaa sen hetken, kun asettelin meidän ekan hengailun yönä Pohjois-Haagassa sateessa sitä samaa huivia suojaks hänen ylle, että eikse merkannut mulle mitään. Vastasin, että en tietenkään oo unohtanut sitä ja että se oli itellekin erityinen hetki. Humahdus kävi. Se nimittäin sattui olemaan juuri se hetki, jolloin mun sisällä heräs tuntuma siit, että taidetaan tykätä erityisen paljon toistemme seurasta, ja oon muistellut sitä monta kertaa jälkikäteen. Siinä oli maaginen tunnelma, kun olin yksikseen fiilistellyt sitä hetkeä ja en osannut yhtään arvata, että sekin jakoi jotain siitä kokemuksesta. Hetken aikaa koin, ettei se ehkä ollutkaan pelkästään yksinäinen harha, vaikka kaikki nyt tavallaan onkin sellaiseksi miellettävissä.
Sitte tanssiskeltiin siinä jotain Beatlesin 8 days a weekkiä ja Ultimate Kaoksen Casanovaa ja halailtiin ym.... ja sinä aamuna, kun oltiin taas lähennytty jollain oudolla tavalla, niin aloin miettimään, että onko ihan normaalia viihtyä jonkun kaverin seurassa näin käsittämättömän hyvin. No eikai tarviikaan olla. Ei tarvii määritellä, voi vaan antaa virran kuljettaa yhteyksiä vapaasti sinne minne ne on mennäkseen. On vaan aika hämmentynyt olo siitä, että mihin tollanen noin intensiivinen lähentyminen voi johtaa, tai että tasaantuuko meidän kaveruus sitten jotenkin vai mistä tässä on kyse.
No, olkoon kyse mistä vaan niin oon kiitollinen siitä kaikesta mitä oon oppinut tolta yhteydeltä, itsestäni ja elämästä. Ylittäny itteni monta kertaa ja peilautunu ihan uudella tavalla silleen, että mus on tullu pintaan sellasia piirteitä, jotka ei oo päässeet vuosikausiin tai ehkä ikinä esille. Sil ei oo väliä mitä tosta seuraa, vaan sillä että yleensäkin saa jakaa rakkaudellisia hetkiä hyväntuntusten olentojen kanssa.
Niin. Sit se on ihan hirveen helpottavaa, ja tuntu valtavan helpottavalta se, että sain verbalisoitua ääneenkin sillon sen, miten helpottavalta toi kaikki must tuntuu. Et voin vaan antaa koko kehon ja mielen huokasta helpotuksesta ja sanoa, että sun kanssa oleminen tuntuu valtavan helpottavalta. Vähän jännittävää on ilmaista uudelle ihmiselle jotain siitä miten ainutlaatusen spesiaalilta sen seura tuntuu, ja ihanaa että oon uskaltanut.
Oon vähän kipuillut sen kanssa, että kun osittain toi kaikki on saanut niin romanttisia tunnelmia ja puitteita, että miten tässä nyt ois tarkotus saada tää kaveruutena toimimaan. Mut sitten oon tajunnut sen, että ne tunnelmat voi olla osa sitä kaveruutta, eikä niihin tartte liittää mitään oletuksia tai odotuksia siitä, miten tää kaikki täst muotoutuu. Oonhan mä aika taidokas työstämään ihmisyhteyksiä sellasesta jostain määrittelemättömyydestä käsin, kuitenkin. Nyt ehkä noi kaikki äärirajoille vetämiset ja totaalisuudet on syventäneet ja herkistäneet kokemusta niin, että se on vähän työläämpää ja huomaan päivittäin muistelevani jotain erityisen kauniita hetkiä silleen aina välil kun joku asia muistuttaa niistä, mikä kyl tavallaan on aika ihanaa kun se on yks kaunis tilkku elämän kauniiden elämysten tilkkutäkissä.
Jotain erityisen kiehtovaa tässä jutussa on, koska oon myös huomannut käyväni läpi jotain yksittäisiä keskustelujakin jälkikäteen ihan vaan siks, että niiden muisteleminen tuottaa niin suurta nautintoa ja kiehtymystä. Tosi erikoinen tilanne. Toisaalta kai nyt jos viettää tällasen järkälemäisen tuntimäärän jonkun kanssa ni pakostikin sille muotoutuu erityinen paikka sydämessä ja aina uusia yhteyksiä tulee fiilisteltyä vähän intensiivisemmin tovin aikaa. Kai vaan oon ollu huolissaan et oonko jotenkin sekoomassa, ku en muista että ois ollu näin övereitä kokemuksia pitkiin aikoihin. Ei varmaan tartte ku selata tän blogin arkistoa, nii alkaa löytymään kaikenlaista....
Niin joo. No sitten nukuttiin taas vaan jotain kolme tuntia, kun pitikin jo alkaa hyvästelemään. Tai no ois pitänyt, mutta kesti joku pari tuntia saada itteni irrotettua sen ihosta kun joku siinä tuntu niin magneettiselta. Tiesin siinä kohtaa, että tulis siitä uusimmastaki tapaamisesta paljon prosessoitavaa, kuten oli kertynyt noista aiemmistakin kerroista. Joka päivä muistuu jotain pureskeltavaa uutta mieleen niistä pitkistä keskusteluista ja oleiluista.
Oon pöllämystynyt. Siitä miten voi tulla niin hyvin juttuun jonku kaa yhtäkkiä. Et miten koko ajan vaan loksahtelee juttuja entistä diipimmästi kohilleen ja miten se vuorovaikutuksen dynamiikka voi olla niin sulavaa ja täydentävää ja nostattavaa. Sellasta iloa ja herkkyyttä pursuavaa!?!? WTF. En tajua aaarhg. Ku ei se vaa mee semmoseks niin iloiseksi yleensä. Vaikka monesti toki naurankin paljon ihmisten seurassa ja on hauskaa ja diippiä monella tapaa. Ni täs on niin tiivis se twisti että hätkähyttää.
Menin siit sit järjestämään omia + ystävän kolmekybäsii synttärijuhlii rakkaan ystävän luokse. Kokkailtiin ja kasattiin paikkoja muutaman tunnin ajan ja otettiin sitten n. 16-18 hlön sukulaisposse vastaan. Myöhemmin tais tulla 27-30 kaveria sinne. tuntu ihan järisyttävän isolta määrältä, vaikka onhan miun tupareissaki yleensä ollu lähemmäs 30 tyyppiä. No, univajeessa tommoset aina tuntuu rankemmilta. Kahteen asti jaksettiin jatkaa tanssia ja jutustelua. Vähän pinnistelin kyllä siinä, että jaksoin olla siellä yhtään millään tavalla läsnä. Väsymys näkyi minusta varmaan lähinnä mustina silmänympäryksinä. Oli kuitenkin hauskaa ja lämmint ja leppoisaa. Harmitti, kun en kenenkään yksittäisen tyypin kanssa oikeen ehtinyt kovin paljoo jutskaamaan.
Seuraavana päivänä vaan nukuin ja olin itsekseni rauhassa. Kävin lukioystävä-Hannan kanssa istumassa ilta-auringossa, pyöräilin itsekseni kaupungilla ja sitten myös istuskelin irkistä tutun Ögölin kanssa myöhään jossain Kalliossa aika pokerinaamioina. En halunnu mennä kotiin ja oli vahvasti ihmisseuraa tarvitseva olo niin sit tuli taas pitkitettyy iltaa.
Seuraavan viikon lähinnä lepäsin ihan hirveesti. Kävin vaan haamumielenosoituksen kuvauksissa Hannan kanssa kyllä, kun uusi kämppis sellaset järkkäs. Siitä ehkä myöhemmin lisää.
Ainiin uus kämppis on kyllä huippujuttu, tosi kotoisaa ja freesiä tunnelmaa tuonut meidän kotiin. Sellanen tyyppi, jonka kaa ystävystyminen tuntuu helpolta. Kiva myös, että se on niin fiiliksissä itekin. Tuli meidän synttäreille kans ja oli siellä kuin kala vedessä, vaikkei edes tuntenut ketään etukäteen.
Kaiken kaikkiaan vähän burn outtimaiset olot tässä, vaikuttaa silt etten jaksa kauheesti muuta ku levätä yksin ja sitten koittaa imeä energiaa ihanien ihmisten seurasta. Tanssia ja ulkoilla. Tartten vaan paljon paljon paljon lepoa.
Nii ja oon tehny musaa tässä viime päivinä. Äänitelly uudella Focusritellä. Seki helpottaa oloa huomattavasti. Oon ollu siitä aika innoissaan, vaikka opetteleminen onkin työlästä.
Teki kyl lopulta nyt ihan hyvää kuitenkin vähän purkaa tätä vyyhtiä tälleen sanoiksi. Edes vähän. Itken täällä nyt näköjään, kun kattelin youtuben soittohistorioista biisejä joita kuunneltiin puistotansseissamme. Aika siirappista kamaa, vähän kiusallista soitella tollasia kavereiden kesken varsinkin jos samal tanssii hitaita. Noh tää menee varmana koht ohi. Kiva että on erilaisia kaveruuksia ja voinhan mä tätä mun sydämen paloo kohdistaa aika moneenkin suuntaan ja monella eri tavalla.
