#juomasta

"Tieni valitsen siltojen alitse. Ilmojen halki kimpoilee varikset. Ikkunast toiseen, rääkkyen, kesän jälkeen pois peet pääskysen. Ei kuulu enää mun viserrys, iltatuules pullojen vihellys. Vapaa ku taivaan lintu. Mul on aikaa, paidal vinkut.” - Huge L

Masennus otti vallan, Vei heikon psyykkeen epätoivon partaalle. Vei halut, vei ilot - kurkkasi joka hymyn takaa. Pelotteli iltaisin, vitutti päivisin. Suunta ei ollut alaspäin, enhän mää kyennyt liikkumaan. Jäin kotiin.

Nukuin, tuijotin seinää, panikoin, itkin kunnes hiljenin. Olin yksin vaikka ympärillä olis ollu kaikki parhaimmat kaverini. Katsoin peiliin ja sanoin itseäni rumaksi ja säälittäväksi. Sattui.

Ainoa selvä ajatus päässä “en jaksa enää.”

Viisi viikkoa.

Mut pakko on taas raottaa silmiä, kurkkia ympärille, nousta ylös, pukee ja lähtee ulos. Kävellä, hymyillä, tavata vanha tuttava jonka kanssa jauhaa paskaa, nauraa, lähteä kotia hymyillen, laulaa.

Mää oon nyt tässä ja tässä on hyvä. Muualle ei pääse. Mun on aika laittaa oma pää kuntoon, keskittyä siihen. Löytää onni uudelleen, puhti. Sen jälkeen on hyvä tehdä unelmista totta.

Ja joo blogailu jatkuu nyt.

Mää oon täälä taas.