Olet väärässä. Se on minun viestini. Se on aina minun viestini. Istutan sinut siihen, jotta kuulisit kuinka olet väärässä. Mutta juuri siksi… mikä saa minut olettamaan että haluaisit kuulla minua? Ja vielä kehtaan kummastella miksi puhuttelen tyhjää tuolia. Istu alas, kuulija. Sinä, haluan opetella kuuntelemaan sinua.

Mutta?

Ei mitään muttia. Niinhän se on. Keskustelu lähtee kysymyksestä.

Mutta sinä kysyit jo matkalla tänne. Ja sait jo vastauksenkin. Nyt sinulla on vastaus ja haluaisit jakaa sen minulle. Älä siis teskentele kysyväsi. Ei kai aina ole kyse siitä että haluat osoittaa olevasi oikeassa – tai sen että toinen on väärässä? Ehkä haluat vain jakaa oivalluksesi.

Miksi?

Siksi että se on totta ja kaunista. Siksi että se koskettaa. Mikä sun oivalluksesi oli?

Se että ihmisen toimintakyvyn edellytyksenä on että hän jakaantuu kahdeksi... Mutten ole enää niin varma siitä.

Miksi et ole varma? Mikä sumentaa ajatteluasi? Entä jos olisit varma asiastasi? Mitä se muuttaisi?

Voin olla väärässä.