Romahtaneesta tilasta
Romahtanut tila on sellainen, ettÀ menettÀÀ mielen, jatkuvuuden ja yhteyden. On vaikea liikkua omassa sisÀisessÀ maisemassa. Kannattelevien plÀnttien vÀlillÀ on paljon upottavaa suota ja hetteikköjÀ. VettÀ sataa naamalle, sumusateelta ei nÀe nenÀÀnsÀ pidemmÀlle. Romahtaneessa tilassa on vaikea luoda yhteyttÀ toiseen. Ei ymmÀrrÀ mitÀ kuulee, vaikka kuinka pinnistelee.
Romahtaneessa tilassa tulee pinnisteltyÀ paljon. Vaikka voisi... Niin olla romahtanut.
Kun romahtaneessa tilassa saa osakseen myötĂ€tuntoa, sen ahdistavuus alkaa hellittÀÀ. MyötĂ€tunto on sitĂ€, ettĂ€ joku muu kuin minĂ€ hyvĂ€ksyy sen, ettĂ€ olen romahtaneessa tilassa ja on minun romahtaneen tilani kanssa. Jos en itse pysty sisĂ€llyttĂ€mÀÀn sitĂ€, niin joku toinen sisĂ€llyttÀÀ sen. Eilen se oli lause âTuohan oli ihan hirveĂ€ tilanne sinulle.â Kiitos siitĂ€ lauseesta ja myötĂ€tunnosta.
EhkÀ sen vuoksi tÀnÀÀn kun istuin ja katsoin ulos ikkunasta mietin, ettÀ Jumala on lÀsnÀ myös romahtaneessa tilassa. SillÀ on vÀhÀn ahtaat oltavat ja hyvin rajatut mahdollisuudet tulla esiin. Mutta kuitenkin, romahtanutkin tila on ihme ja saavutus.
Ei mikÀÀn itsestÀÀnselvyys.

















