TÀmÀ on Ed Komarekin eksopolitiikasta kirjoittaman kirjan seitsemÀs luku. Johdantoluku löytyy tÀÀltÀ. EnsimmÀinen luku tÀÀltÀ. Toinen luku tÀÀltÀ. Kolmas luku tÀÀltÀ. NeljÀs luku tÀÀltÀ. Viides luku tÀÀltÀ. Kuudes luku tÀÀltÀ.
Suom. huom. suomenkielisessĂ€ UFO-tutkimuksen tai eksopolitiikan kirjallisuudessa termille âNordicsâ ei ole esitetty yhtĂ€ ainutta hyvÀÀ suomenkielistĂ€ vastinetta. Nimen suomentaminen âPohjoismaalaisiksi avaruusolennoiksiâ on todella kankeaa eikĂ€ todellakaan kuvaa sitĂ€ mistĂ€ oikeasti on kyse, sillĂ€ Pohjoismaissa ei asu avaruusolentoja. Kyse on olentojen ulkonÀöstĂ€. Allaolevassa tekstissĂ€ (ja muuallakin) kĂ€ytetÀÀn vĂ€lillĂ€ samansuuntaisia termejĂ€, kuten âPohjalaisetâ viittaamaan âPohjoismaisiin avaruusolentoihinâ. Lukija toivottavasti ymmĂ€rtÀÀ termin sen kankeudesta huolimatta.
âKun olemme pakkomielteisesti keskittyneet tĂ€mĂ€n hetken vastakkainasetteluihin, unohdamme usein, miten paljon kaikkia ihmiskunnan jĂ€seniĂ€ yhdistÀÀ. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti maailmanlaajuiset eroavaisuutemme katoaisivat, jos meitĂ€ uhkaisi tĂ€mĂ€n maailman ulkopuolelta tuleva vieras uhka.â -- Presidentti Ronald Reagan
âJos minusta tulee presidentti, saatan kaikki tiedot, joita tĂ€llĂ€ maalla on UFO-havainnoista, yleisön ja tutkijoiden saataville. Olen vakuuttunut siitĂ€, ettĂ€ UFOja on olemassa, koska olen nĂ€hnyt yhden.â -- Presidentti Jimmy Carter
âUskon vakaasti, ettĂ€ amerikkalainen yleisö ansaitsee paremman selityksen kuin mitĂ€ ilmavoimat ovat tĂ€hĂ€n mennessĂ€ antaneet, ja suosittelen vahvasti, ettĂ€ komitea tutkii UFO-ilmiöitĂ€. MielestĂ€ni olemme sen velkaa kansalaisille, ettĂ€ UFOjen uskottavuus vahvistetaan ja ettĂ€ aiheesta saadaan mahdollisimman paljon valistusta.â -- Presidentti Gerald Ford
Harmaiden teknologia geenitekniikassa, mikrobiologiassa sekÀ ilmailu- ja avaruusalalla
On spekuloitu, ettÀ Harmaina tunnetut muukalaislajit ovat ehkÀ yhtÀ monimuotoisia ja levittÀytyneitÀ eri puolille maailmankaikkeutta kuin ihmislajitkin. Siksi on tÀrkeÀÀ olla maalaamatta samalla pensselillÀ sitÀ, mikÀ nÀyttÀÀ olevan laaja Harmaiden lajien verkosto. Kuten kosmisten ihmisten kohdalla, nÀyttÀÀ siltÀ, ettÀ harmaat lajit vaihtelevat suuresti saalistavista, kilpailullisia nollasummapelitaktiikoita kÀyttÀvistÀ lajeista yhteistyöhön ja win-win -taktiikoiden kÀyttÀmiseen.
Harmaiden toimintaa tutkivat sieppaustutkijat nÀyttÀvÀt jakautuvan kahteen hyvin ristiriitaiseen leiriin: niihin, jotka nÀkevÀt uhan, kuten David Jacobs, ja niihin, jotka nÀkevÀt lupauksen, kuten Steven Greer, Carol Rosin ja John Mack. On mahdollista, ettÀ molemmat puolet ovat oikeassa ja molemmat puolet vÀÀrÀssÀ, koska Harmaita yksilöitÀ ja ryhmiÀ on monenlaisia. TÀmÀn monimuotoisuuden ymmÀrtÀmistÀ, kuten kosmisten ihmisten ymmÀrtÀmistÀ, vaikeuttavat keinotekoisen evoluution prosessit.
Tutkija ja todennÀköinen sieppaushenkilö George LoBuono sai minut kiinnostumaan ajatuksesta Harmaasta kollektiivista, ja hÀnellÀ oli seuraavaa sanottavaa.
âKrapf on ensimmĂ€inen, joka hahmottelee suoraan ja yksityiskohtaisesti suuremman megavĂ€estön. Se esittÀÀ myös katsauksen Harmaisiin ja Roswellin hybrideihin. MeidĂ€n pitĂ€isi odottaa nĂ€kevĂ€mme suurempia populaatioita, kun otetaan huomioon maailmankaikkeuden ikĂ€ ja se, ettĂ€ Kepler-satelliitti viittaa Maan kaltaisten planeettojen runsauteen.â
âKerron jĂ€lleen kerran kokemukseni Verdantista. Muukalaisten keskuudessa telepaatiaa ja kaukokatselua pidetÀÀn luotettavana tietojen ja raportoinnin perustana. Olen ollut vuorovaikutuksessa ja kritisoinut Verdantteja ja niihin liittyviĂ€ avaruusolentoja vuosien ajan â jopa lapseni on luultavasti siepattu, eli heidĂ€n kertomuksensa âunistaâ avaruusolentojen kanssa ylösnousemuksesta, yhden jĂ€lkeen löysin tĂ€ydellisen, linssin kokoisen kauhajĂ€ljen, joka oli otettu poikani jalkapohjista (se ei todellakaan ollut siellĂ€ aiemmin).â
âVuosien vuorovaikutuksen ja Verdanttien tiukan etĂ€luotauksen ja kuulustelun aikana on kĂ€ynyt kuten kaikessa tĂ€llaisessa vuorovaikutuksessa. NĂ€en heidĂ€t, heidĂ€n aluksensa sisĂ€ltĂ€ (heikosti) ja kuulen muiden avaruusolentojen esittĂ€mĂ€n kiireellisen, selkeĂ€n kritiikin heitĂ€ kohtaan. Voin sanoa, ettĂ€ tunnen joidenkin Verdanttien tavan, luonteen ja kĂ€yttĂ€ytymisen yhtĂ€ hyvin kuin joidenkin ihmisten, joihin olen tutustunut vuosien ajan.
Itse asiassa vielĂ€ enemmĂ€n, koska tĂ€llaisessa vuorovaikutuksessa resonoit heidĂ€n mieleensĂ€, etkĂ€ vain nĂ€e heitĂ€ visuaalisesti. Kun olen ollut vuorovaikutuksessa heidĂ€n ja joidenkin heidĂ€n alaryhmiensĂ€ kanssa, minulla ei ole mitÀÀn epĂ€ilyksiĂ€ heidĂ€n olemassaolostaan. TĂ€mĂ€kin tapahtuu avaruusolentojen kaltaisessa kontekstissa, jossa etĂ€tarkistukset ja yksityiskohtainen vuorovaikutus ovat normaalia, joka ikinen pĂ€ivĂ€.â
En halua enÀÀ kÀyttÀÀ eettisiÀ ja moraalisia termejÀ, kuten hyvÀ ja paha, vertaillessani eri avaruusolentojen rotuja, sillÀ mitÀ kettu saattaa pitÀÀ moraalisena ja eettisenÀ, kani, ketun saalis, saattaa olla eri mieltÀ. NÀen moraalin ja etiikan yhtenÀisinÀ sopimuksina, joita yksilöt tai ryhmÀt tai jopa sivilisaatiot tekevÀt keskenÀÀn, jotta he voivat tehdÀ yhteistyötÀ yhdessÀ ja nousta korkeammalle fraktaalitasolle niiden ylÀpuolelle, jotka eivÀt tee niin.
Jotkut tutkijat, kuten George, ovat alkaneet kutsua Harmaiden lajien keskittymÀÀ Harmaaksi kollektiiviksi, joka on termi tÀlle hyvin monimuotoiselle yksilöiden ryhmien ja sivilisaatioiden ryhmÀlle. Samoin ehkÀ meidÀn pitÀisi kutsua galaktisten ihmislajien ryhmittymÀÀ galaktiseksi ihmiskollektiiviksi. Jotkin todisteet nÀyttÀvÀt viittaavan siihen, ettÀ nÀmÀ kaksi kollektiivia ja jopa muut kosmiset kollektiivit saattavat törmÀtÀ toisiinsa ja kilpailla keskenÀÀn, ei ainoastaan Maan pÀÀllÀ vaan paljon laajemmalla universaalilla pelikentÀllÀ.
Tarkoitan, ettÀ kilpailullisia ja yhteistoiminnallisia kamppailuja kÀydÀÀn paitsi kollektiivien sisÀllÀ myös eri kollektiivien vÀlillÀ. NÀen tÀmÀn kaiken vain jatkeena sille, mitÀ luonnossa tapahtuu kaikkialla ympÀrillÀmme, tÀÀllÀ maan pÀÀllÀ. Miksi evoluution luonnonlakeja ei sovellettaisi muuallakin? Fysiikan lait eivÀt pysÀhdy avaruuden reunalle, joten miksi luonnon, politiikan, tieteen ja talouden lakien pitÀisi pysÀhtyÀ avaruuden reunalle.
Charles Hall on kertonut minulle, ettÀ PitkÀt Valkoiset kÀyvÀt kylmÀÀ sotaa Harmaita vastaan ja inhoavat, jopa vihaavat Harmaita, ja Jeff Adamsin tuntema lÀhde, joka vÀittÀÀ olevansa ilmavoimien kenraalin poikapuoli, jolla on lÀheiset MJ 12 -yhteydet, kertoi tÀmÀn Jeffille:
âPohjoismaisilla avaruusolennoilla ja Harmailla oli liitto, joka hajosi samaan aikaan. Pohjalaiset, jotka voivat halutessaan olla varsin sotaisia, avasivat purkkia Harmaita vastaan, ja sota maksoi Harmaille paljon maata. Harmaat ilmeisesti kĂ€yttivĂ€t Pohjalaisia omiin tarkoituksiinsa, eivĂ€tkĂ€ Pohjalaiset olleet siitĂ€ huvittuneita. USA/EU/YK tekee edelleen yhteistyötĂ€ Harmaiden kanssa, [93] joten me kaikki tiedĂ€mme, mihin tĂ€mĂ€ pÀÀttyy.â
Olen kuullut samanlaisia tarinoita kosmisten ihmisten ja Harmaiden vÀlisistÀ konflikteista paikallisilta kontaktihenkilöystÀviltÀni, joista yksi sanoi, ettÀ hÀn epÀilee Harmaiden jÀttÀvÀn meidÀt rauhaan lÀhiaikoina. Jim Sparksin kaltaisten siepattujen kertomusten perusteella on melko selvÀÀ, ettÀ Harmaat pitÀvÀt meitÀ omaisuutenaan. TÀssÀ lainauksessa Jimin kirjasta sivulla 100 tÀmÀ asia tehdÀÀn hyvin selvÀksi.
âHe tuntuivat aistivan raivoni ja jĂ€ttivĂ€t minut hetkeksi rauhaan. Olin selvĂ€jĂ€rkinen mutta vihainen.â âSen sijaan, ettĂ€ he olisivat vastanneet kysymyksiin, he pitivĂ€t taas esityksensĂ€, tosin tĂ€llĂ€ kertaa kirjallisessa muodossa, heidĂ€n kielellÀÀn. Katselin sitĂ€ ja huomasin, ettĂ€ jĂ€lleen kerran pystyin ymmĂ€rtĂ€mÀÀn sen, ja se kaikki korosti heidĂ€n sanomaansa: âOlemme olleet olemassa jo jonkin aikaa. Olemme työskennelleet henkilökohtaisen sukulinjasi parissa. Tunnemme sinut hyvin. Ihmiset ovat meidĂ€n.â
Jeff Adamsin lÀhde antoi tarkempia tietoja, mutta ne ovat samankaltaisia kuin mitÀ olen kuullut muualla hallituksen tietoon tulleiden ET-rotujen mÀÀrÀstÀ.
âJeffille: Juttelin juuri pois muutaman ystĂ€vĂ€ni kanssa, jotka tietĂ€vĂ€t asioista. TĂ€ssĂ€ on mitĂ€ heillĂ€ oli lisĂ€ttĂ€vÀÀ. He kertoivat minulle myös, mitĂ€ etsiĂ€: (poistettu turvallisuussyistĂ€) meidĂ€n osassamme maailmankaikkeutta on 7 suurta ja 57 pientĂ€ muukalaisrotua. Jos otamme mukaan galaksimme, mÀÀrĂ€ nousee 11:een ja 124:ÀÀn. Se siitĂ€ teoriasta, ettĂ€ muualla maailmankaikkeudessa ei ole elĂ€mÀÀ!!!! LOL :)â
TÀmÀ saa minut uskomaan, ettÀ todella suuri kuva, jossa olemme lÀheisesti ja hienovaraisesti mukana, on jatkuva taistelu, jossa Harmaat painostavat ja koettelevat taivaallisen ihmiskollektiivin puolustusta laajoilla alueilla universaalissa avaruudessa. Koska olemme tekemisissÀ kehittyneiden olentojen kanssa, kilpailutaistelut voivat olla hyvin hienovaraisia ja ulottua kauas normaalin havaintotietoisuutemme ulkopuolelle, jopa yksilölliseen mieleemme, mikÀ luo kosmisen mentaalisen taistelukentÀn.
Saattaa olla, ettÀ kilpailutaistelut alkavat galaksien vÀlisinÀ psykologisina operaatioina, erÀÀnlaisena kehittyneenÀ moniulotteisena shakkipelinÀ, joka voi tai ei voi muuttua avoimeksi aineelliseksi konfliktiksi monissa aineellisissa maailmoissa. Vertauskuvana voisi olla, ettÀ perhetappelu alkaa nimittelyllÀ, disinformaatiolla, propagandalla ja valheilla, ja se voi sitten muuttua vÀkivaltaiseksi toiminnaksi tai olla muuttumatta.
Harmaat nÀyttÀvÀt olevan perustavanlaatuisesti erilaisia kuin ihmiset, ja joillakin niistÀ on surkastunut ruoansulatuskanava, kuten armeijan vÀitetyissÀ ruumiinavausraporteissa on todettu, ja ne saattavat imeÀ ravinteita ihon kautta eikÀ ruoansulatuskanavan kautta. Iho saattaa toimia kuten ruoansulatuskanavamme sisÀpuoli, ja siksi jotkut tuntuvat kosteilta ja haisevilta, kun niitÀ kosketetaan.
On joitakin todisteita ja spekulaatioita siitÀ, ettÀ elÀinten ja jopa ihmisten silpominen, jossa ruumiit tyhjennetÀÀn verestÀ, liittyy siihen ettÀ he tuottavat jonkinlaista ruokaseosta, jossa kÀytetÀÀn verta, jota nautitaan ulkoisesti heidÀn kehonsa ihon kautta. EhkÀ vampyyrimyytissÀ on sittenkin jotain perÀÀ. Useimmat Harmaat, jotka ovat vuorovaikutuksessa siepattujen kanssa, nÀyttÀvÀt myös olevan vailla tunteita ja syviÀ emootioita, kun taas ÀlyllisissÀ kyvyissÀ he ylittÀvÀt meidÀt.
Maan ulkopuolisten ihmisten ja maanpÀÀllisten ihmisten varhaista tapaamista koskevat kertomukset ovat osoittaneet, ettÀ nÀmÀ ihmis-avaruusolennot varoittivat Eisenhowerin hallintoa ja hÀnen sotilaskenraaleitaan sekaantumasta Harmaisiin. Gerald Light raportoi ensimmÀisenÀ Eisenhowerin tapaamisesta Maan ulkopuolisten kanssa.
Gerald Lightin kirje on pÀivÀtty 16. huhtikuuta 1954 Meade Laynelle, joka oli tuolloin Borderland Sciences Researchin johtaja. KirjeessÀ Light vÀitti olevansa osa yhteisön johtajien valtuuskuntaa, joka tapasi avaruusolentoja Edwardsin lentotukikohdassa.
âRakkaat ystĂ€vĂ€ni: Olen juuri palannut Murocista [Edwardsin ilmavoimien tukikohdasta]. Raportti on totta â tuhoisan totta! Tein matkan seurassani Franklin Allen Hearst Papersista ja Edwin Nourse Brookings Institutesta (Trumanin entinen taloudellinen neuvonantaja) sekĂ€ piispa MacIntyre L.A:sta (nimet ovat toistaiseksi luottamuksellisia).
Kun saimme luvan pÀÀstÀ rajoitetulle alueelle (noin kuuden tunnin jÀlkeen, jolloin meidÀt tarkistettiin kaikista mahdollisista esineistÀ, tapahtumista, tapauksista ja henkilökohtaisen ja julkisen elÀmÀmme nÀkökohdista), minulla oli selvÀ tunne, ettÀ maailma oli tullut tiensÀ pÀÀhÀn fantastisen realistisesti. En nimittÀin ole koskaan nÀhnyt niin monia ihmisiÀ tÀydellisen romahduksen ja hÀmmennyksen tilassa, kun he tajusivat, ettÀ heidÀn oma maailmansa oli todellakin pÀÀttynyt niin lopullisesti, ettÀ sitÀ ei voi kuvailla.
âToisen tasonâ aeroformien todellisuus on nyt ja ikuisesti poistettu spekulaatioiden alueelta ja siitĂ€ on tehty melko tuskallinen osa jokaisen vastuullisen tieteellisen ja poliittisen ryhmĂ€n tietoisuutta.
Kahden pĂ€ivĂ€n vierailuni aikana nĂ€in, kuinka ilmavoimiemme virkamiehet tutkivat ja kĂ€sittelivĂ€t viittĂ€ erillistĂ€ ja erilaista lentokonetyyppiĂ€ â eetterilĂ€isten avustuksella ja luvalla!
Minulla ei ole sanoja ilmaisemaan reaktioitani. Se on vihdoin tapahtunut. Se on nyt historiaa. Kuten ehkĂ€ jo tiedĂ€tte, presidentti Eisenhower vietiin Murociin erÀÀnĂ€ yönĂ€ hĂ€nen vieraillessaan Palm SpringsissĂ€ hiljattain. Ja olen vakuuttunut siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n jĂ€ttÀÀ huomiotta eri âviranomaistenâ vĂ€lisen hirvittĂ€vĂ€n konfliktin ja kÀÀntyy suoraan ihmisten puoleen radion ja television vĂ€lityksellĂ€ â jos umpikuja jatkuu vielĂ€ kauan.
Sen perusteella, mitĂ€ olen saanut selville, virallista julkilausumaa maalle valmistellaan toimitettavaksi toukokuun puolivĂ€lin tienoilla.â
Totuus nĂ€yttÀÀ olevan hyvin selvĂ€, ettĂ€ jotkut Harmaat hallitsevat Maapallon ihmiskuntaa ja pitĂ€vĂ€t meitĂ€ omaisuutenaan. Siepattujen kertomuksissa on hyvin selvÀÀ, ettĂ€ meidĂ€n odotetaan alistuvan heille kaikin tavoin. Kuitenkin nĂ€kemieni raporttien mukaan vastarinta on kasvanut monilta tahoilta sekĂ€ irtautuneen sivilisaation sisĂ€llĂ€ ettĂ€ sen ulkopuolella julkisuudessa. Nettotuloksena nĂ€yttÀÀ olevan sisĂ€piirin yhteistyön tila, joka perustuu ihmisten puutteisiin, jotka ymmĂ€rretÀÀn hyvin ja joista on hyötyĂ€ Harmaille, ja toisissa tapauksissa vastarintaa, suoranaista vihamielisyyttĂ€, taisteluita ja ammuskelua. ErÀÀssĂ€ erikoisjoukkojen laastarissa lukee âmaistuu kanaltaâ tyypillisen muukalaiskasvojen kuvan ympĂ€rillĂ€, jossa on myös punainen viiva kasvojen poikki.
Olen alkanut uskoa, ettÀ Harmaaseen kollektiiviin tai megavÀestöön liittyminen on paljon suurempi turvallisuusuhka ihmiskunnalle kuin ylikansoitus, sota ja ympÀristön pilaantuminen yhteensÀ. Uskon, ettÀ globalistista eliittiÀ manipuloidaan salaa tukemaan Harmaata agendaa, ja olemme vÀhitellen menettÀmÀssÀ kallisarvoisen inhimillisen itsemÀÀrÀÀmisoikeutemme ja yksilölliset ihmisoikeutemme Harmaan hallitsemalle orwellilaiselle Uudelle MaailmanjÀrjestykselle. UFOjen ja avaruusolentojen salailu on suoraan Harmaan agendan mukaista, koska saaliin tietÀmÀttömyys on saalistajan etu.
On myös kÀymÀssÀ selvÀksi, ettÀ tarvitaan tuhansia, ehkÀ jopa kymmeniÀtuhansia Harmaita ja heidÀn hybridejÀÀn, jotka tekevÀt yhteistyötÀ luokitellun irtautuneen sivilisaation sisÀllÀ, jotta voimme hallita nopeasti kasvavaa vÀestöÀmme ja nopeaa teknologista kehitystÀ. Todisteet viittaavat siihen, ettÀ nÀiden operaatioiden pÀÀmaja on maanalaisissa tunnelilabyrinteissÀ, sotilastukikohdissa, jopa maanalaisissa kaupungeissa Maapallolla ja nyt ehkÀ jopa yhteisissÀ kaivosoperaatioissa Kuussa.
ErittÀin uskottavien tutkijoiden, kuten Richard Sauderin, maanalaisia ja vedenalaisia tukikohtia kÀsittelevissÀ kirjoissa ja kirjoissa kuvataan hyvin hieman historiaa, joka liittyy irtautuneiden sivilisaatioiden luomiseen ja siirtymiseen laajoihin maanalaisiin salaisiin ja turvallisiin tiloihin, jotka alkoivat jo ennen 1950-lukua, jolloin maanalaiset kaivaukset ja tunnelien kaivaminen alkoivat toden teolla, jÀlleen kerran nÀennÀisesti samaan aikaan maan ulkopuolisten yhteydenottojen kanssa. Seuraavan on kirjoittanut Richard Sauder Ph.D. [94] [95] ja se on muokattu hÀnen kirjastaan Underground Bases and Tunnels.
âYdinkĂ€yttöinen maanalainen porautuva ohjus (subterreeni) suunniteltiin Los Alamosin kansallisessa laboratoriossa New Mexicossa. Los Alamosin tiedemiehet jĂ€ttivĂ€t useita patenttihakemuksia, kirjoitettiin muutamia liittovaltion teknisiĂ€ asiakirjoja â ja sitten koko juttu vain katosi. Vai katosiko se? Ydinvoima-aallonpohjat toimivat sulattamalla tiensĂ€ kallion ja maaperĂ€n lĂ€pi, lasittamalla ne samalla ja jĂ€ttĂ€mĂ€llĂ€ jĂ€lkeensĂ€ siistin, kiinteĂ€sti lasivuoratun tunnelin.
LÀmpöÀ tuottaa kompakti ydinreaktori, joka kierrÀttÀÀ nestemÀistÀ litiumia reaktorin ytimestÀ tunnelin pintaan, jossa se sulattaa kallion. Kallion sulamisen aikana litium menettÀÀ osan lÀmmöstÀÀn. Sen jÀlkeen se kierrÀtetÀÀn takaisin tunnelityökoneen ulkoseinÀÀ pitkin ja auttaa jÀÀhdyttÀmÀÀn lasittunutta kiveÀ, kun tunnelityökone etenee eteenpÀin. JÀÀhtynyt litium kiertÀÀ sitten takaisin reaktoriin, jossa koko sykli alkaa alusta. TÀllÀ tavoin ydinsubterreeni viiltÀÀ kallion lÀpi kuin ydinkÀyttöinen, 2 000 celsiusasteen (1 100 celsiusasteen) maanalainen kastemato, joka poraa tiensÀ syvÀlle maan alle.
Yhdysvaltain atomienergiakomissio ja Yhdysvaltain energiantutkimus- ja kehittÀmishallinto (Energy Research and Development Administration) hankkivat 1970-luvulla patentteja ydinsubterreeneille. EnsimmÀisen patentin vuonna 1972 sai Yhdysvaltain atomienergiakomissio.
Ydinsukellusveneen etuna mekaanisiin TBM:iin verrattuna on se, ettÀ se ei tuota likaa, joka on hÀvitettÀvÀ kuljettimien, junien, kuorma-autojen jne. avulla. TÀmÀ yksinkertaistaa tunnelien rakentamista huomattavasti. Jos ydinsubterreenejÀ todella on olemassa (enkÀ tiedÀ, onko niitÀ olemassa), niiden lÀsnÀoloa ja niiden tekemiÀ tunneleita voisi olla hyvin vaikea havaita siitÀ yksinkertaisesta syystÀ, ettÀ niissÀ ei olisi tavanomaiseen tunnelityöhön liittyviÀ paljastavia lietekasoja tai jÀtetÀyttöjÀ. Vuoden 1972 patentissa tÀmÀ tehdÀÀn selvÀksi. SiinÀ todetaan:
âRomua voidaan hĂ€vittÀÀ sulana kiviaineksena sekĂ€ reiĂ€n vuorauksena ettĂ€ hajotuksena ympĂ€röivÀÀn kallioon syntyneisiin halkeamiin. Kalliota sulattava pora on muodoltaan sellainen ja sitĂ€ liikutetaan riittĂ€vĂ€llĂ€ paineella, ettĂ€ se tuottaa ja laajentaa halkeamia kiinteÀÀn kallioon sĂ€teittĂ€isesti reiĂ€n ympĂ€rillĂ€ hydrostaattisen paineen avulla, joka kehittyy sulassa kalliossa etenevĂ€n kallioporan tunkeutumislaitteen edessĂ€. Kaikki sula, jota ei kĂ€ytetĂ€ reiĂ€n lasivuoraukseen, pakotetaan halkeamiin, joissa se jÀÀtyy ja pysyyâŠ
â⊠TĂ€llainen (lasimainen) vuoraus poistaa useimmissa tapauksissa kalliin ja hankalan roskien poistamisen ongelman ja samalla saavutetaan kotelotyyppisen porareiĂ€n vuorausvaipan edut.â Yhdysvaltain patentti nro 3,693,731, pĂ€ivĂ€tty 26. syyskuuta 1972. SiinĂ€ se on; tunnelityökone, joka ei tuota likaa ja jĂ€ttÀÀ jĂ€lkeensĂ€ sileĂ€n, lasimaisen (lasimaisen) tunnelivuorauksen.
Toinen patentti kolme vuotta myöhemmin oli: Tunnelinrakennuskone, jolla tuotetaan suuria tunneleita pehmeÀssÀ kalliossa tai mÀrÀssÀ savessa, kiinteytymÀttömÀssÀ tai lohkareisessa maassa irrottamalla samanaikaisesti tunnelin ydin sulattamalla rajapintainen leikkausraja tunnelipintaan ja muodostamalla tukeva kaivannon seinÀvuori poikkeuttamalla sulatetut materiaalit kaivannon seinÀmiÀ vasten siten, ettÀ ne muodostavat jÀhmettyneenÀ jatkuvan seinÀÀ tukevan vuorauksen, ja irrottamalla leikkausrajauksen rajoittama tunnelipinta moottorikÀyttöisellÀ mekaanisella maan irrotuslaitteella, ja jossa leikkausrajauksen ja vuorauksen materiaalin sulattamiseen tarvittava lÀmpö tuotetaan kompaktista ydinreaktorista.
TÀssÀ vuoden 1975 patentissa tÀsmennetÀÀn lisÀksi, ettÀ kone on tarkoitettu halkaisijaltaan vÀhintÀÀn 12 metrin pituisten tunnelien kaivamiseen. TÀmÀ tarkoittaa halkaisijaltaan vÀhintÀÀn 40 jalan pituisia tunneleita. Leikkausraja on tunnelin seinÀmÀn ulkoreuna, jonka porakone kaivaa esiin poratessaan maan tai kallion lÀpi. Tavallisessa kielenkÀytössÀ tÀmÀ kone sulattaa siis pyöreÀn rajan tunnelin pintaan. Tunnelikone pakottaa sulaneen kiven tunnelin ulkopuolelle, jossa se muodostaa kovan, lasimaisen tunnelivuoren (katso patentissa oleva asianmukainen yksityiskohta, kuten kuvassa 41 on esitetty). Samanaikaisesti mekaaninen tunneliporauslaitteisto jauhaa sulaneen sÀrmÀn irrottaman kiven ja maaperÀn ja siirtÀÀ sen koneen takaosaan hÀvitettÀvÀksi kuljettimella, lieteputkella tms.
Kolmas patentti myönnettiin Yhdysvaltojen energiantutkimus- ja kehittÀmishallinnolle vain 21 pÀivÀÀ myöhemmin, 27. toukokuuta 1975, koneelle, joka muistutti huomattavasti 6. toukokuuta 1975 patentoitua konetta. TiivistelmÀssÀ kuvataan: Tunnelityökone, jolla tuotetaan suuria tunneleita kallioon irrottamalla tunnelin ydin asteittain sulattamalla rajapintainen leikkausraja tunnelin pintaan ja muodostamalla samanaikaisesti tunnelin seinÀmÀn alkutuki poikkeuttamalla sulatetut materiaalit tunnelin seinÀmiÀ vasten siten, ettÀ saadaan jÀhmettyneenÀ aikaan jatkuva vuori; ja pirstomalla leikkausrajan rajoittama tunnelin ydin lÀmpöjÀnnitysmurtumalla, ja jossa tÀllaisiin toimintoihin tarvittava lÀmpö tuotetaan pienikokoisesta ydinreaktorista. TÀllÀ koneella voitaisiin myös valmistaa halkaisijaltaan vÀhintÀÀn 40 jalan pituinen lasivuorattu tunneli.
EhkĂ€ jotkut lukijoistani ovat kuulleet samoja huhuja, joita olen kuullut pyörivĂ€n UFO-kirjallisuudessa ja UFO-puheissa. Tarinoita syvistĂ€, salaisista, lasiseinĂ€isistĂ€ tunneleista, joita kaivetaan laserkĂ€yttöisillĂ€ tunnelointikoneilla. En tiedĂ€, ovatko nĂ€mĂ€ tarinat totta. Jos ne kuitenkin ovat, voi olla, ettĂ€ lasiseinĂ€iset tunnelit on tehty nĂ€issĂ€ patenteissa kuvatuilla ydinsubterreeneillĂ€. Tarkkaavainen lukija huomaa, ettĂ€ kaikki nĂ€mĂ€ patentit ovat Yhdysvaltain hallituksen virastojen hankkimia. LisĂ€ksi yhtĂ€ lukuun ottamatta kaikki keksijĂ€t ovat kotoisin Los Alamosista, New Mexicosta. Los Alamosin kansallisesta laboratoriosta itsestÀÀnkin liikkuu paljon huhuja maanalaisista tunneleista ja kammioista, pikku harmaista tai âEBE:istĂ€â ja erilaisista muista salaisista tapahtumista.
Los Alamosin vuonna 1973 tekemĂ€ tutkimus âSystems and Cost analysis for a Nuclear Subterrene Tunneling Machine: A preliminary studyâ, jossa todettiin, ettĂ€ ydinkĂ€yttöiset subterreeni-tunnelointikoneet (Nuclear Subterrene Tunneling Machines, NSTM) olisivat erittĂ€in kustannustehokkaita verrattuna tavanomaisiin TBM:iin. SiinĂ€ todettiin: âNSTM-koneiden tunnelinrakennuskustannukset ovat hyvin lĂ€hellĂ€ TBM-koneiden kustannuksia, jos TBM-koneiden kĂ€yttöolosuhteet ovat suotuisat. Vaihtelevissa muodostumissa ja epĂ€suotuisissa olosuhteissa, kuten pehmeĂ€ssĂ€, mĂ€rĂ€ssĂ€, lohkareisessa maaperĂ€ssĂ€ tai erittĂ€in kovassa kalliossa, NSTM:t ovat kuitenkin paljon tehokkaampia. Arviot NSTM:ien kustannuksista ja prosentuaalisesta kĂ€ytöstĂ€ Yhdysvaltojen liikennetunnelien tarpeiden tyydyttĂ€miseksi osoittavat, ettĂ€ kustannussÀÀstöt voivat olla 850 miljoonaa dollaria (vuoden 1969 dollareita) koko vuoden 1990 aikana.
NSTM:n prototyypin demonstroinnin kustannusarvio on 100 miljoonaa dollaria kahdeksan vuoden aikana, joten hyöty-kustannussuhde on 8,5. TĂ€mĂ€ on hyvĂ€. Oliko vuoden 1973 toteutettavuustutkimus vain tyhjÀÀ spekulointia, ja onko hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€n samanlainen patentti kaksi vuotta myöhemmin vain villi sattuma? Kuten moni turhautunut keksijĂ€ voi kertoa, Yhdysvaltain patenttivirasto myöntÀÀ paperit vasta, kun se on vakuuttunut siitĂ€, ettĂ€ kyseinen asia todella toimii!â
Vuonna 1975 National Science Foundation tilasi toisen kustannusanalyysin ydinsubterreeneistÀ. A.A. Mathews Construction and Engineering Company, Rockville, Maryland, laati kattavan raportin, johon sisÀltyi kaksi erillistÀ, pitkÀÀ liitettÀ, joista toinen oli 235 ja toinen 328 sivua.
A.A. Mathews laski vuonna 1974 kolmen erikokoisen tunnelin rakentamiskustannukset EtelÀ-Kaliforniassa. Kolmen tunnelin halkaisijat olivat: a) 3,05 metriÀ (10 jalkaa) b) 4,73 metriÀ (15,5 jalkaa) c) 6,25 metriÀ (20,5 jalkaa).
Verrattaessa NSTM:ien kÀyttökustannuksia mekaanisten TBM:ien kustannuksiin A.A. Mathews totesi: NSTM:n kÀytön todettiin mahdollistavan 12 prosentin sÀÀstöt 4,73 metrin tunnelissa ja 6 prosentin sÀÀstöt 6,25 metrin tunnelissa verrattuna nykyisiin menetelmiin. NSTM:n kÀyttö 3,05 metrin (10 jalan) tunnelissa johti 30 prosentin kustannussÀÀstöihin. NSTM:n kustannusetu johtuu siitÀ, ettÀ a) jÀrjestelmÀ on pÀÀomavaltainen eikÀ työvoimavaltainen, b) sekÀ alkutuen ettÀ lopullisen vuorauksen muodostaminen kaivamisen yhteydessÀ.
TÀssÀ kertomuksessa on useita mielenkiintoisia piirteitÀ. EnsinnÀkin on huomionarvoista, ettÀ hallitus tilasi nÀin pitkÀn ja yksityiskohtaisen analyysin ydinvoimalaitoksen kÀyttökustannuksista. YhtÀ kiehtovaa on se, ettÀ tutkimuksessa todettiin, ettÀ halkaisijaltaan 15-20 jalkaa olevat tunnelit voidaan louhia edullisemmin ydinaseilla kuin tavanomaisilla miinanraivaajilla.
Lopuksi, tunnelien kustannusanalyysia varten valittu etelĂ€isen Kalifornian sijainti herĂ€ttÀÀ ajatuksia. TĂ€mĂ€ on juuri yksi niistĂ€ lĂ€nnen alueista, joilla huhutaan olevan salainen tunnelijĂ€rjestelmĂ€. Oliko A.A. Mathewsin tutkimus osa todellisen salaisen tunnelihankkeen suunnittelua, joka toteutettiin myöhemmin, kun todettiin, ettĂ€ oli kustannustehokkaampaa kĂ€yttÀÀ NSTM:iĂ€ kuin mekaanisia TBM:iĂ€? Siihen, onko ydinvoimalla toimivia maanalaisia tunnelointikoneita kĂ€ytetty tai kĂ€ytetÀÀnkö niitĂ€ parhaillaan maanalaisessa tunneloinnissa, en voi tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ vastata.â
Ei todellakaan voi syventyÀ tÀhÀn harmaita koskeviin asioihin tulematta siihen johtopÀÀtökseen, ettÀ harmaat nÀyttÀvÀt toimivan maanalaisista tukikohdista kÀsin, jotka ovat nyt verkostoituneet Yhdysvaltojen maanalaisiin laitoksiin kaikkialla lÀntisissÀ Yhdysvalloissa, koko kansakunnassa ja eri puolilla maailmaa. TÀmÀ laaja kaivettujen maanalaisten tunneleiden, tukikohtien ja jopa kaupunkien jÀrjestelmÀ, joka on osa Breakaway-yhteiskunnan salaista infrastruktuuria, nÀyttÀisi olevan 50-100 vuotta pidemmÀllÀ kuin se, mikÀ on julkista, aivan kuten salainen avaruusohjelma. TÀmÀ jopa silloin, kun Yhdysvaltojen hallitus pitÀÀ kiinni valheellisesta tarinankerronnasta, joka on esitetty vuonna 2011 annetussa vastauksessa [96] Steve Bassettin Valkoisen talon vetoomukseen.
âPhil Larson, joka työskentelee avaruuspolitiikan ja viestinnĂ€n parissa Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimistossa, kirjoitti Valkoisen talon vastauksen nĂ€ihin kahteen vetoomukseen. Vastaus julkaistiin Valkoisen talon verkkosivustolla. TĂ€ssĂ€ on tiivistelmĂ€:
âYhdysvaltain hallituksella ei ole mitÀÀn todisteita siitĂ€, ettĂ€ planeetan ulkopuolella olisi elĂ€mÀÀ tai ettĂ€ avaruusolennot olisivat ottaneet yhteyttĂ€ ihmiskunnan jĂ€seniin tai olleet heidĂ€n kanssaan tekemisissĂ€, Larson kirjoittaa. LisĂ€ksi ei ole mitÀÀn uskottavaa tietoa, joka viittaisi siihen, ettĂ€ todisteita piilotettaisiin yleisön silmiltĂ€.â
TÀmÀ valhe vahvistaa edelleen 70 vuotta kestÀnyttÀ vÀÀrÀÀ kertomusta ja on vain jatkoa Yhdysvaltojen viralliselle julkiselle propagandapolitiikalle, vaikka maat ympÀri maailmaa julkaisevat nyt salassapidosta vapautettuja asiakirjoja, jotka todistavat muuta. Luulen, ettÀ jos se yhÀ toimii, ÀlÀ korjaa sitÀ. Ilmavoimat joutuivat vaikeuksiin yrittÀessÀÀn korjata Roswellia koskevia valheitaan, jotka alkoivat sÀÀilmapallosta, sitten Mogul-ilmapallosta ja sitten lentokoneista pudotetuista nukkeista. Milloin se koskaan loppuu?
Minulla ei ole epÀilystÀkÀÀn siitÀ, etteivÀtkö harmaat ole kehittÀneet Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten ilmailu- ja avaruusteknologiaa ja bioteknologiaa paljon enemmÀn kuin mitÀ olisi tapahtunut luonnollisesti. Jopa PitkÀt Valkoiset ja muut rodut ovat vaikuttaneet haluttomilta antamaan meille syvÀn avaruuden teknologiaa, jotta voisimme matkustaa muihin aurinkokuntiin, mutta harmaat nÀyttÀvÀt nÀkevÀn meidÀt kosmisen ihmiskollektiivin heikkona lenkkinÀ ja nÀkevÀt, ettÀ on heidÀn etunsa antaa meille tÀtÀ teknologiaa suuremman kosmisen ihmiskollektiivin kustannuksella.
Seuraavassa on todisteita siitÀ, ettÀ Harmaat kiihdyttÀvÀt bioteknologista tietÀmystÀmme, mutta tÀmÀn kaltaiset tapaukset osoittavat myös, miten tÀmÀ merkittÀvin Harmaiden laji kÀyttÀÀ niin monia saalistajan ominaisuuksia, kuten salakavaluutta, petosta, harhauttamista, havaintojen hallintaa, valemuistoja, valheellista ulkonÀköÀ, harhauttamista, illuusioita jne. 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa alkanut kaappaustapausten tulva tarjoaa valtavan mÀÀrÀn todisteita tÀmÀn nÀkökulman tueksi.
Kun erotamme vÀÀrennettyjen tapausten todennÀköisen psykologisen kohinan todellisilta vaikuttavista tapauksista, syntyy kuva vakavasta uhkasta Maan ihmisoikeuksille ja vapauksille sekÀ suvereniteetillemme. On kÀymÀssÀ ilmeiseksi, ettÀ emme olekaan niitÀ planeetan huippusaalistajia, joita luulemme olevamme, ja ettÀ meillÀ on vain vÀhÀn genomiturvan puolustusta, saati sitten avaruuspuolustusta tÀllaista ovelaa ja hienostunutta saalistajaa vastaan, joka tekee meihin periaatteessa mitÀ tahtoo. Minun on sanottava, ettÀ jotkut UFO/ET-tutkijat kiistÀvÀt edelleen voimakkaasti tÀmÀn kannan, erityisesti ne, jotka vÀittÀvÀt positiivisia kokemuksia tietynlaisista Harmaista. HyvÀ esimerkki siitÀ, ettÀ Harmaat mahdollisesti kiihdyttÀvÀt bioteknologiaa ja geenitutkimusta, löytyy seuraavasta tapauksesta. [97]
Perjantai-iltana huhtikuussa 1983 tohtori Kary Mullis, [98] biokemisti, ajoi mökilleen Mendocinon piirikunnassa Pohjois-Kaliforniassa. Ajaessaan Anderson Valleyn mökilleen Mullis keksi yhden nykyaikaisen kemian suurista keksinnöistĂ€: polymeraasiketjureaktion (PCR), yllĂ€ttĂ€vĂ€n yksinkertaisen menetelmĂ€n, jolla DNA:sta voidaan valmistaa rajattomasti kopioita, mikĂ€ mullisti biokemian lĂ€hes yhdessĂ€ yössĂ€. Tohtori Mullis kuvaili löytöÀÀn Scientific American -lehdessĂ€ (âThe Unusual Origin of the Polymerase Chain Reactionâ, huhtikuu 1990). HĂ€n sai löydöstÀÀn Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1993.
ErÀÀnĂ€ perjantai-iltana kesĂ€llĂ€ 1985 tohtori Mullis ajoi mökilleen. Noin kolmen tunnin ajomatkan jĂ€lkeen Mullis saapui noin keskiyöllĂ€, jĂ€tti matkan varrella ostamansa ruokatavarat, sytytti valot (jotka toimivat aurinkoparistoilla) ja suuntasi taskulamppu kĂ€dessÀÀn ulkokĂ€ymĂ€lÀÀn, joka sijaitsi noin 50 metriĂ€ mökin lĂ€nsipuolella. HĂ€n ei koskaan pÀÀssyt sinne sinĂ€ yönĂ€. Lainaten vuonna 1998 ilmestyneestĂ€ kirjastaan Dancing Naked in the Mine Field Mullis kohtasi matkalla jotain poikkeuksellisen outoa. ââŠpolun toisessa pÀÀssĂ€, kuusen alla, oli jotain hehkuvaa. Osoitin taskulamppuni siihen joka tapauksessa. Se vain valkeni valkoisemmaksi siellĂ€, minne sĂ€de osui. Se nĂ€ytti olevan pesukarhu. En pelĂ€stynyt. Myöhemmin mietin, olisiko se voinut olla hologrammi, joka oli heijastettu ties mistĂ€.â
Pesukarhu puhui: âHyvÀÀ iltaa, tohtoriâ, se sanoi. Sanoin jotain takaisin, en muista mitĂ€, luultavasti âHeiâ. Seuraavaksi muistan, ettĂ€ oli aikainen aamu. KĂ€velin tietĂ€ pitkin ylĂ€mĂ€keen talostani.
Mullisilla ei ollut aavistustakaan, miten hĂ€n oli sinne pÀÀtynyt, mutta hĂ€n ei ollut kastunut runsaasta aamukasteesta. HĂ€nen taskulamppunsa puuttui. HĂ€n ei koskaan löytĂ€nyt sitĂ€. HĂ€nellĂ€ ei ollut merkkejĂ€ vammoista tai mustelmista. Mökin valot olivat yhĂ€ pÀÀllĂ€, samoin lattialla olevat ruokatavarat. Noin kuusi tuntia oli kulunut. Myöhemmin pĂ€ivĂ€llĂ€ hĂ€n huomasi, ettĂ€ erĂ€s alue hĂ€nen tontillaan, ââŠmetsĂ€ni kaunein osaâ, oli selittĂ€mĂ€ttömĂ€sti muuttunut pelon paikaksi. Noin vuotta myöhemmin Mullis manasi tĂ€mĂ€n pelon John Wayne -tyyliin ampumalla metsÀÀ. Vaikka hĂ€nen psykoterapiayrityksensĂ€ osoittautui onnistuneeksi, se ei auttanut hĂ€ntĂ€ selvittĂ€mÀÀn, mitĂ€ sinĂ€ yönĂ€ kesĂ€llĂ€ 1985 oli tapahtunut. Mullisista tulisi ainoa tunnettu Nobel-palkinnon saaja, joka vĂ€ittÀÀ kokeneensa jotain, mikĂ€ saattoi olla avaruusolentojen sieppaus.
HĂ€n kuvailee itseÀÀn âgeneralistiksi, jolla on kemiallisia ennakkoluulojaâ. Toiset ovat kuvailleet hĂ€ntĂ€ âHunter Thompsonin ja Stephen Hawkingin kohtaamiseksiâ tai âmaailman eksentrisimmĂ€ksi ja suorapuheisimmaksi Nobel-palkituksi tiedemieheksiâ. Mullisin kokemusta ei ole helppo sulkea pois huumeiden tai alkoholin aiheuttamana hallusinaationa. EnsinnĂ€kin kumpikaan ei vaikuttanut hĂ€neen tuona keskiyönĂ€. LisĂ€ksi hĂ€n ei ole ollut ainoa, joka on kokenut outoja tapahtumia mökillĂ€.
HĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ Louise katosi noin kolmeksi tunniksi sen jĂ€lkeen, kun hĂ€n oli vaeltanut samaa mĂ€keĂ€ alas. HĂ€n myös ilmestyi uudelleen samalle tieosuudelle. HĂ€nen kuumeinen kihlattunsa oli soittamassa paikalliselle sheriffille. Mullis ei ollut kertonut kokemuksestaan kenellekÀÀn, ennen kuin hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ soitti ja kehotti hĂ€ntĂ€ hankkimaan Whitley Strieberin Communionin. Tyttö soitti kertoakseen myös isĂ€lleen oudosta kokemuksestaan. Sattumalta kun tyttö soitti, Mullis oli jo tutustunut kirjaan ja oli pÀÀssyt siihen kohtaan asti, jossa Strieber raportoi outojen âpöllöjenâ ja pienten miesten tunkeutuvan hĂ€nen taloonsa.
Omassa kirjassaan Mullis totesi: âEn yrittĂ€isi julkaista tieteellistĂ€ artikkelia nĂ€istĂ€ asioista, koska en voi tehdĂ€ mitÀÀn kokeita. En voi saada hehkuvia pesukarhuja ilmestymÀÀn. En voi ostaa niitĂ€ tieteellisestĂ€ tarviketalosta tutkittavaksi. En voi saada itseĂ€ni eksymÀÀn taas useiksi tunneiksi. Mutta en kiellĂ€ tapahtunutta. Tiede kutsuu sitĂ€ anekdoottiseksi, koska se tapahtui vain tavalla, jota ei voi toistaa. Mutta se tapahtui.â
Tohtori Mullis vahvisti kaiken tĂ€mĂ€n ja paljon muuta, kun hĂ€nen kanssaan keskusteltiin hiljattain. Toinen henkilö kohtasi âhehkuvan pesukarhunâ hytin ja WC:n vĂ€lissĂ€. KyseessĂ€ oli Mullisin ystĂ€vĂ€, joka ei tiennyt âpesukarhutarinastaâ ja joka vieraili mökillĂ€ ensimmĂ€istĂ€ kertaa Nobel-palkinnon voiton julkistamisen jĂ€lkeen vuonna 1993 jĂ€rjestetyissĂ€ juhlissa. TĂ€mĂ€ mies ei jÀÀnyt paikalle, vaan pakeni mĂ€keĂ€ ylös kohti taloa. Matkalla hĂ€n kohtasi pienen hehkuvan miehen, joka sitten yhtĂ€kkiĂ€ suurentui tĂ€ysikokoiseksi mieheksi, joka sanoi jotain sellaista kuin: âNĂ€hdÀÀn huomennaâ. Mies, joka ei kokenut huumeiden tai alkoholin aiheuttamaa hallusinaatiota, poistui ystĂ€vĂ€nsĂ€ kanssa ilmoittamatta kenellekÀÀn.
He palasivat lĂ€heisessĂ€ kaupungissa sijaitsevaan hotelliinsa. SinĂ€ yönĂ€ mies löysi itsensĂ€ selittĂ€mĂ€ttömĂ€sti hotellin parkkipaikalta, ja hĂ€ntĂ€ vaivasi ja kauhistutti vaikutelma, ettĂ€ hĂ€n oli jotenkin palannut Mullisin mökille. HĂ€n ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ palasivat seuraavana yönĂ€ mökille. Juhlat jatkuivat edellisen illan juhlallisuuksien merkeissĂ€. Kun mies saapui paikalle, hĂ€n nĂ€ki jĂ€rkyttyneenĂ€, ettĂ€ edellisenĂ€ iltana suurentuvana ilmestyksenĂ€ nĂ€hty âtĂ€ysikokoinen miesâ ajoi autolla paikalle.
TÀmÀ oli liikaa ensikertalaiselle. HÀn lÀhti paniikissa ja piti Mullisia jotenkin vastuussa edellisen yön tapahtumista. Joskus myöhemmin hÀn paljasti itkien koko tarinan Mullisille, joka tunnisti ystÀvÀnsÀ nÀkemÀn miehen vanhaksi naapurikseen. Mullis tarkisti asian naapuriltaan, ja totta tosiaan hÀn oli tullut juhliin toisena iltana ja saapui kauhistuneen vierailijan nÀhdyksi. HÀn oli kuitenkin varma, ettei hÀn ollut paikalla ensimmÀisenÀ iltana, ei henkilökohtaisesti eikÀ vÀijymÀssÀ hehkuvana pesukarhuna tai pienenÀ hehkuvana miehenÀ, joka suurentui nÀyksi itsestÀÀn. On vielÀ muutakin, mutta se voi ehkÀ odottaa toista yksityiskohtaisempaa kertomusta.
Melko selvÀ tapaus, jossa Harmaat kiihdyttivÀt salaisia avaruusohjelmiamme, on Bill Uhousen tapaus. Bill on nyt kuollut, mutta on olemassa videohaastatteluja ja puhtaaksikirjoituksia, jotka kertovat hÀnen tarinansa siitÀ, kuinka hÀn työskenteli Harmaan kanssa lentÀvien levysimulaattoreiden parissa kouluttaakseen lentÀjiÀ lentÀmÀÀn hallituksen hallussa olevia lahjoitettuja ja kÀÀnteisesti muunneltuja levyjÀ. HÀnen todistuksensa on hyvin vakuuttava ja asettaa toisen kriittisen solmun nykypÀivÀn salaisen avaruusohjelman aikajanalle.
Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, miten johdonmukaisia niin monien ilmiantajien todistukset ovat historiallisen aikajanan ja nykypÀivÀn salaisen avaruusohjelman vÀlillÀ. Bill Uhouse [99] julkaisi Steven Greerin Disclosure Projectille tÀmÀn lausunnon, jossa hÀn tiivistÀÀ hyvin yksityiskohtaisen tarinansa Harmaan ja Maan ihmisten yhteistyöstÀ avaruusalalla. InternetissÀ on ainakin pari videota BillistÀ. [100] [101]
âVietin 10 vuotta merijalkavĂ€essĂ€ ja neljĂ€ vuotta siviilinĂ€ ilmavoimissa tehden kokeellisia testejĂ€ lentokoneissa merijalkavĂ€en pĂ€ivieni jĂ€lkeen. Olin palveluksessa lentĂ€jĂ€ ja hĂ€vittĂ€jĂ€lentĂ€jĂ€; taistelin toisen maailmansodan loppupuolella ja Korean sodan konfliktissa, ja minut kotiutettiin merijalkavĂ€en kapteenina.
Aloitin lentosimulaattoreiden parissa työskentelyn vasta noin⊠vuosi oli 1954, syyskuussa. Kun olin pÀÀssyt merijalkavÀestÀ, menin töihin ilmavoimiin Wright Pattersoniin, jossa tein kokeellisia lentotestejÀ erilaisille lentokonemodifikaatioille.
Wright Pattersonissa ollessani minua lĂ€hestyi erĂ€s henkilö, joka â en aio mainita hĂ€nen nimeÀÀn â [halusi] selvittÀÀ, haluaisinko työskennellĂ€ uusien luovien laitteiden parissa. Okei? Ja se oli lentĂ€vĂ€ kiekkosimulaattori. He olivat valinneet useita meistĂ€, ja minut siirrettiin A-Link Aviationille, joka oli simulaattorivalmistaja. Siihen aikaan he rakensivat C-11B:tĂ€, F-102-simulaattoria, B-47-simulaattoria ja niin edelleen. He halusivat meidĂ€n hankkivan kokemusta ennen kuin aloimme työskennellĂ€ lentĂ€vĂ€n levyn simulaattorin parissa, jonka parissa työskentelin noin 30 vuotta.
En usko, ettĂ€ lentĂ€viĂ€ kiekkosimulaattoreita otettiin kĂ€yttöön ennen 1960-luvun alkua â noin vuonna 1962 tai 1963. Sanon tĂ€mĂ€n siksi, ettĂ€ simulaattori oli varsinaisesti toiminnassa vasta noin vuonna 1958. Simulaattori, jota he kĂ€yttivĂ€t, koski heidĂ€n hallussaan ollutta avaruusalusta, joka oli 30-metrinen ja joka syöksyi maahan Kingmanissa, Arizonassa, vuonna 1953 tai 1952. Se oli ensimmĂ€inen, jonka he ottivat testilennolle.
TĂ€mĂ€ avaruusalus oli ohjattu alus, jonka avaruusolennot halusivat esitellĂ€ hallituksellemme â Yhdysvalloille. Se laskeutui noin 15 mailin pÀÀhĂ€n entisestĂ€ armeijan lentotukikohdasta, joka on nyt lakkautettu armeijan tukikohta. Mutta tuon aluksen kanssa oli joitakin ongelmia: ensinnĂ€kin sen saaminen kuorma-autoon, jolla se vietiin Area 51:lle. He eivĂ€t saaneet sitĂ€ padon yli tien takia. Se piti tuolloin proomuttaa Colorado-joen yli ja viedĂ€ sitten valtatietĂ€ 93 pitkin Area 51:lle, jota oltiin juuri rakentamassa siihen aikaan. Sen kyydissĂ€ oli neljĂ€ avaruusolentoa, ja ne menivĂ€t Los Alamosiin testattavaksi.
Los Alamosissa oli erityinen alue nĂ€itĂ€ tyyppejĂ€ varten, ja sinne lĂ€hetettiin tiettyjĂ€ ihmisiĂ€ heidĂ€n kanssaan â ihmisiĂ€, jotka olivat astrofyysikkoja ja yleisiĂ€ tiedemiehiĂ€ â kysymÀÀn heiltĂ€ kysymyksiĂ€. Minulle kerrottiin, ettĂ€ oli vain yksi ulkomaalainen, joka puhui kenelle tahansa nĂ€istĂ€ tiedemiehistĂ€, jotka he laittoivat laboratorioon heidĂ€n kanssaan. Muut eivĂ€t puhuneet kenellekÀÀn tai edes keskustelleet heidĂ€n kanssaan. Ensin he luulivat, ettĂ€ kyse oli ESP:stĂ€ tai telepatiasta, mutta suurin osa siitĂ€ on minusta vitsi, koska ne todella puhuvat â ehkĂ€ eivĂ€t niin kuin me â mutta ne todella puhuvat ja keskustelevat. Mutta vain yksi puhui [Los Alamosissa].
TĂ€mĂ€n levyn ja muiden heidĂ€n tarkastelemiensa levyjen vĂ€lillĂ€ oli se ero, ettĂ€ tĂ€mĂ€ levy oli rakenteeltaan paljon yksinkertaisempi. Levysimulaattorissa ei ollut reaktoria, [mutta] siinĂ€ oli reaktorin nĂ€köinen tila, joka ei ollut laite, jolla simulaattoria kĂ€ytettiin. KĂ€ytimme sitĂ€ kuudella suurella kondensaattorilla, jotka oli ladattu miljoonalla voltilla kukin, joten niissĂ€ kondensaattoreissa oli kuusi miljoonaa volttia. Ne olivat suurimmat koskaan rakennetut kondensaattorit. NĂ€mĂ€ kondensaattorit kestivĂ€t 30 minuuttia, joten voitte mennĂ€ sinne ja itse asiassa kĂ€yttÀÀ hallintalaitteita ja tehdĂ€ kaiken tarvittavan â jotta simulaattori, levy toimisi.
Se ei siis ollut niin yksinkertaista, koska meillĂ€ oli vain 30 minuuttia aikaa. Okei? Mutta simulaattorissa ei ole turvavöitĂ€. Eikö niin? Sama juttu oli oikeassa aluksessa â ei turvavöitĂ€. TurvavöitĂ€ ei tarvita, koska kun lennĂ€t tĂ€llaisella ylösalaisin, ei ole mitÀÀn ylösalaisin menoa kuten tavallisessa lentokoneessa â et vain tunne sitĂ€. Siihen on yksinkertainen selitys: sinulla on oma painovoimakenttĂ€si suoraan aluksen sisĂ€llĂ€, joten jos lennĂ€t ylösalaisin â itsellesi â olet oikein pĂ€in. Tarkoitan, ettĂ€ se on todella yksinkertaista, jos ihmiset katsoisivat sitĂ€. Olin varsinaisen avaruusaluksen sisĂ€llĂ€ kĂ€ynnistyksen ajan.
Ikkunoita ei ollut. Ainoa tapa, jolla meillÀ oli minkÀÀnlaista nÀkyvyyttÀ, oli kameroiden tai videotyyppisten laitteiden avulla. [Katso Mark McClandlishin todistus. SG] Erikoisalaani oli ohjaamo ja ohjaamon mittaristo. Tiesin painovoimakentÀstÀ ja siitÀ, mitÀ ihmisten kouluttaminen vaati.
Koska levyllĂ€ on oma painovoimakenttĂ€nsĂ€, olisit huonovointinen tai eksyksissĂ€ noin kaksi minuuttia sen jĂ€lkeen, kun olet noussut sisÀÀn, kun se on kĂ€ynnistetty. Siihen tottuminen vie paljon aikaa. Alueen ja sen pienuuden vuoksi jo kĂ€den nostaminen on monimutkaista. TeidĂ€t on koulutettava â koulutettava mielenne hyvĂ€ksymÀÀn se, mitĂ€ todella tunnette ja koette.
PelkkĂ€ liikkuminen on vaikeaa, mutta jonkin ajan kuluttua siihen tottuu ja tekee sen â se on yksinkertaista. On vain tiedettĂ€vĂ€, missĂ€ kaikki on, ja [on] ymmĂ€rrettĂ€vĂ€, mitĂ€ keholle tapahtuu. Se ei ole eri asia kuin g-voimien hyvĂ€ksyminen lentokoneella lentĂ€essĂ€ tai sukelluksesta noustessa. Se on aivan uusi asia.
Jokainen insinööri, jolla oli jotain tekemistĂ€ suunnittelun kanssa, oli osa kĂ€ynnistysryhmÀÀ. MeidĂ€n oli tarkistettava kaikki laitteet, jotka olimme asentaneet â varmistettava, ettĂ€ ne [toimivat] niin kuin niiden piti jne. Olen varma, ettĂ€ miehistömme ovat vieneet nĂ€itĂ€ aluksia avaruuteen. Tarkoitan, ettĂ€ kesti luultavasti jonkin aikaa kouluttaa riittĂ€vĂ€sti ihmisiĂ€ riittĂ€vĂ€n pitkĂ€n ajan kuluessa. Koko kiekon ongelma on se, ettĂ€ se on niin vaativa suunnittelussaan ja niin edelleen. SitĂ€ ei voi kĂ€yttÀÀ kuten nykyÀÀn lentokoneita, joissa pudotetaan pommeja ja joissa on konekivÀÀrejĂ€ siivissĂ€.
Suunnittelu on niin vaativaa, ettei siihen voi lisĂ€tĂ€ mitÀÀn â sen on oltava juuri oikeanlainen. Suunnittelussa on suuri ongelma siinĂ€, minne asiat sijoitetaan. Esimerkiksi lentokoneen keskipisteen sijainti ja sen sellaista. Jopa se, ettĂ€ nostimme sitĂ€ kolme jalkaa, jotta pidemmĂ€t miehet pÀÀsivĂ€t sisÀÀn â varsinaista alusta pidennettiin takaisin alkuperĂ€iseen kokoonpanoonsa, mutta sitĂ€ oli nostettava.
MeillĂ€ oli tapaamisia, ja pÀÀdyin tapaamiseen avaruusolennon kanssa. Kutsuin hĂ€ntĂ€ J-ROD:ksi â niinhĂ€n he kutsuivat hĂ€ntĂ€. En tiedĂ€, oliko se hĂ€nen oikea nimensĂ€, mutta sen nimen kielitieteilijĂ€ antoi hĂ€nelle. Piirsin ennen lĂ€htöÀni luonnoksen hĂ€nestĂ€ kokouksessa. Annoin sen joillekin ihmisille, ja se oli minun vaikutelmani siitĂ€, mitĂ€ nĂ€in, taidekuva avaruusolennosta, joka toimii yhteistyössĂ€ maa-ihmisten kanssa, kuten tÀÀllĂ€ kerrotaan.â
Linda Howe, uskottava ja arvostettu UFO/ET-tutkija, paneutui tÀhÀn tapaukseen jo varhain, ja kuten nÀet tÀstÀ lainauksesta yhdestÀ hÀnen varhaisista artikkeleistaan, hÀn esittelee Bill Uhouselle todisteita siitÀ, ettÀ harmaat tekivÀt laajaa yhteistyötÀ amerikkalaisen armeijan kanssa nopeuttaakseen salaista avaruusohjelmaa ja avaruuslaivastoa. Linda Howe toteaa:
âKĂ€ydessÀÀn lentosimulaattorissa Bill Uhouse nĂ€ki toisinaan, kuka toimi teknisenĂ€ neuvonantajana erittĂ€in salaisessa ohjelmassa, jonka parissa Bill työskenteli. Se oli J-Rod, tyypillinen harmaanvĂ€rinen EBE, karvaton ja vailla ilmeitĂ€. HĂ€nellĂ€ oli suuret, mustat, kietoutuvat silmĂ€t tai silmĂ€linssit, jotka ovat tyypillisiĂ€ nĂ€ille olennoille. HĂ€nen kerrotaan olevan 200-vuotias, kĂ€rsivĂ€n solujen rappeutumisesta ja sijaitsevan edelleen Papoose S-4:ssĂ€, Area 51:llĂ€ Nevadassa. Mutta en voi vahvistaa sitĂ€.â
Tutkiessani Salaista avaruuslaivastoa, jonka koodinimi on Solar Warden, ainakin sen aurinkokunnassamme toimivaa osaa, otin yhteyttÀ ja puhuin Solar Wardenista UFO/ET-tutkija Wendelle Stevensin kanssa vÀhÀn ennen hÀnen kuolemaansa. Wendelle oli hyvin kiinnostunut Solar Wardenista ja teki omia tutkimuksiaan, ja jaoimme tietoja.
Wendelle kertoi minulle, ettÀ hÀnen lÀhteensÀ tai lÀhteensÀ kertoivat hÀnelle, ettÀ NSA:n entisen johtajan, amiraali Bobby Inmanin yhtiö SAIC [102] valmisti lentÀviÀ levyjÀ Maan pÀÀllÀ ja lennÀtti ne sitten avaruudessa oleviin erittÀin suuriin kantoraketteihin. NÀyttÀisi siltÀ, ettÀ nÀmÀ olisivat juuri niitÀ samoja levyjÀ, joihin Bill Uhouse oli sekaantunut. UFO/ET-tutkija ja -aktivisti Steven Greer mainitsee paljastushankkeensa Internet-sivustolla SAIC:n, joka on ylikansallinen ryhmÀ, jolla on pÀÀsy ET:hen liittyvÀÀ teknologiaa kÀsitteleviin salaisiin ohjelmiin.
Toivon, ettÀ lukija voi arvostaa sitÀ, miten kaikki nÀmÀ pienet todistuksen palaset, vaikka ne eivÀt olekaan niin merkittÀviÀ yksittÀin, mutta kun ne kootaan yhteen metodisesti ja asiayhteydessÀ, muodostavat erittÀin vakuuttavan tapauksen luokitellusta irtautuneesta sivilisaatiosta ja siitÀ, miten tÀtÀ sivilisaatiota vaalitaan ja kehitetÀÀn useiden muukalaisrotujen, erityisesti Harmaiden, avulla.
Bobby Inman sai paljon huomiota UFO-yhteisössÀ vuosia sitten, kun Bob Oechsler nauhoitti salaa keskustelun, jossa Inman vahvisti tietÀvÀnsÀ avaruusolennoista ja niiden aluksista. Keskustelun tÀydellinen transkriptio löytyy tÀltÀ sivustolta. [103] TÀmÀ aineisto havainnollistaa myös hallituksen ja yksityisen sektorin, niin sanotun sotateollisuuskompleksin, vÀlistÀ pyöröovea. Lee Nicholsonin kirjoittamassa artikkelissa Nicholson sanoo:
âOlemme ylpeitĂ€ voidessamme ilmoittaa, ettĂ€ entinen NASA:n tehtĂ€vĂ€asiantuntija, robotiikka-asiantuntija ja omapĂ€inen UFO-tutkija Bob Oechsler on ystĂ€vĂ€llisesti antanut suostumuksensa haastattelusarjaan tÀÀllĂ€ Open Minds Forumissa. Bobin panos 1990-luvun alkupuolella oli monessa suhteessa vertaansa vailla, eikĂ€ vĂ€hĂ€isimpĂ€nĂ€ niistĂ€ ole hĂ€nen surullisen kuuluisa nauhoitettu puhelinkeskustelunsa NSA:n entisen johtajan ja CIA:n apulaisjohtajan, elĂ€kkeellĂ€ olevan amiraali Bobby Ray Inmanin kanssa. Uskomme, ettĂ€ suuri osa Bobin tuolloin tekemĂ€stĂ€ työstĂ€ on yhtĂ€ tĂ€rkeÀÀ myös tĂ€nÀÀn.â
Jos lukee koko transkription, on selvÀÀ, ettÀ Inman puhuu Maan ulkopuolisesta teknologiasta vastatessaan Oechslerin kysymykseen;
âOdotatteko, ettĂ€ jokin talteen otetuista ajoneuvoista tulisi koskaan saataville teknologiseen tutkimukseen sotilaspiirien ulkopuolella?â Inman: âJĂ€lleen kerran, en rehellisesti sanottuna tiedĂ€. Kymmenen vuotta sitten vastaus olisi ollut ei. Ovatko he ajan kuluessa alkaneet olla avoimempia sen suhteen, se on mahdollista.â
Dan Sherman toimi NSA:n intuitiivisena viestimiehenÀ Harmaille
Dan Sherman [104] vÀittÀÀ, ettÀ hÀnen NSA:n esimiehensÀ kertoivat hÀnelle, ettÀ harmaat kehittivÀt ohjelman, johon hÀn joutui tietÀmÀttÀÀn sikiönÀ ÀitinsÀ kohdussa vuonna 1963. HÀnen tehtÀvÀnÀÀn oli tulla NSA:n intuitiiviseksi kommunikaattoriksi, jota kÀytettÀisiin Greyn viestinnÀn yllÀpitÀmiseen sen jÀlkeen, kun tulevaisuudessa tapahtuisi odotettu maailmanlaajuinen katastrofaalinen viestintÀkatkos.
Kapteeni sanoi: âVuonna 1947 Yhdysvaltain hallitus otti yhteyttĂ€ muukalaislajiin. NykyÀÀn kutsumme niitĂ€ yleisesti âHarmaiksiâ. TĂ€mĂ€n yhteydenoton ansiosta olemme oppineet monia asioita. Osa niistĂ€ oli hyviĂ€, osa ei niin hyviĂ€. Ja yksi noista ei-niin-hyvistĂ€ asioista on lopulta tuonut sinut tĂ€nne, kersantti Sherman.â
âKapteeni jatkoi: âKokeilu, johon viittaan, oli, ja on edelleen, nimeltÀÀn âProject Preserve Destinyâ. Se alkoi vuonna 1960 ja oli tĂ€ysin toiminnassa vuonna 1963. Se oli geenihallintaprojekti, jonka ainoana tarkoituksena oli kasvattaa ihmisjĂ€lkelĂ€isiĂ€, jotta heillĂ€ olisi kyky kommunikoida Harmaiden kanssa. Ăitisi siepattiin aluksi vuonna 1960 testejĂ€ varten ja sitten uudelleen vuonna 1963 varsinaista geneettistĂ€ toimenpidettĂ€ varten, kun olit kohdussasi.â âYhteensopivuus?â âKyllĂ€. Itse asiassa se on pitkĂ€ tarina. YritĂ€n selittÀÀ niin paljon kuin pystyn, mutta on paljon sellaista, mitĂ€ en edes tiedĂ€. Lyhyesti sanottuna sinulle on annettu mielenkiintoinen kyky sen kautta, mitĂ€ kutsumme geneettiseksi hallinnaksi.â
âMainitsin, ettĂ€ sinulla on ainutlaatuinen kyky; kutsumme sitĂ€ âintuitiiviseksi viestinnĂ€ksiâ. Se on kyky kommunikoida mielesi intuitiivisen manipuloinnin avulla. TĂ€mĂ€n kyvyn tĂ€ydellistymisen jĂ€lkeen on ollut kourallinen ihmisiĂ€, jotka ovat kĂ€yttĂ€neet tĂ€tĂ€ taitoa asevoimissa. Koko maailman yleisessĂ€ vĂ€estössĂ€ on monia muitakin, joilla on tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ tĂ€mĂ€ kyky, mutta kunnes se tuodaan esiin oikeilla harjoitusmenetelmillĂ€, se jÀÀ uinumaan.â
âTammikuussa 1963 tuotettiin ensimmĂ€inen onnistuneesti hoidettu alkio PPD:n valvonnassa. Tarvittiin vain tietty mÀÀrĂ€ âintcommâ-kykyistĂ€ henkilökuntaa; siksi PPD:n geneettinen hallintavaihe lopetettiin maaliskuussa 1968.â
Kiinnostuin tÀstÀ ajan hammasta kestÀneestÀ Dan Shermanin tapauksesta, ei ainoastaan siksi, ettÀ se on esimerkki siitÀ, ettÀ Harmaat kiihdyttÀvÀt teknologista kehitystÀmme, vaan myös siksi, ettÀ NASA on jo vuosia varoittanut vakavien auringonpurkausten aiheuttamista massiivisista viestintÀhÀiriöistÀ, jotka voisivat olla ÀÀrimmÀisen katastrofaalisia. Esimerkiksi vuonna 1859 tapahtunut auringonpurkaus kÀrÀytti lennÀtinjohtoja, joten voitte vain kuvitella, mitÀ sivilisaatiollemme voisi tapahtua tÀnÀ pÀivÀnÀ, jos tÀllainen tapahtuma sattuisi.
ViestintÀsatelliitit voisivat tuhoutua maan kiertoradalla, mutta myös Maapalloa ympÀröivÀ alue voisi olla vuosia poissa satelliittien kÀytöstÀ sÀteilyn vuoksi. Koko sivilisaatiomme voisi joutua vuosikymmenen tai enemmÀnkin takapakkia, jos nÀin tapahtuisi nyt, kun olemme nousseet niin pitkÀlle elektroniikan aikakauteen. Ei ihme, ettÀ Harmaat olisivat huolissaan yhteydenpidon yllÀpitÀmisestÀ maanpÀÀllisiin ihmisvaroihinsa ja verkostoonsa tÀllaisessa tilanteessa.
TÀmÀ on vahva vahvistus Dan Shermanin tarinalle. Jos lennÀtinjohdot kÀrÀhtivÀt vuonna 1859, ajatelkaa, mitÀ sivilisaatiollemme tapahtuisi, jos tÀmÀ tapahtuisi uudelleen, mikÀ on todennÀköistÀ. NÀyttÀÀ siltÀ, ettÀ olemme surullisen valmistautumattomia NASAn varoituksista huolimatta. [105] [106]
âEnnuste perustuu osittain vuonna 1859 tapahtuneeseen suureen aurinkomyrskyyn, joka aiheutti oikosulun lennĂ€tinjohtoihin Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja sytytti laajoja tulipaloja. Uuden tutkimuksen mukaan se oli ehkĂ€ pahin viimeisen 200 vuoden aikana, ja nykyaikaisten sĂ€hköverkkojen ja satelliittien myötĂ€ riski on paljon suurempi. Vuoden 1859 tapahtuman toistuminen nykyaikana aiheuttaisi huomattavasti laajempia (ja mahdollisesti katastrofaalisia) sosiaalisia ja taloudellisia hĂ€iriöitĂ€â, tutkijat pÀÀttelevĂ€t.â
âVaikutukset tuntuisivat toisistaan riippuvaisissa infrastruktuureissa, sillĂ€ esimerkiksi juomaveden jakelu hĂ€iriintyisi useiden tuntien kuluessa, helposti pilaantuvat elintarvikkeet ja lÀÀkkeet katoaisivat 12-24 tunnissa, lĂ€mmitys/ilmastointi, viemĂ€röinti, puhelinpalvelu, kuljetus, polttoaineen saanti ja niin edelleen menettĂ€isivĂ€t vĂ€littömĂ€sti tai lopulta toimintakykynsĂ€â, raportissa todetaan. Katkosten korjaaminen voi tutkijoiden mukaan kestÀÀ kuukausia. Pankit saattaisivat sulkea ovensa, ja kauppa muiden maiden kanssa saattaisi pysĂ€htyĂ€. HĂ€tĂ€palvelut olisivat kireĂ€llĂ€, ja johtaminen ja valvonta saattaisivat kadotaâ, kirjoittavat tutkijat, joita johtaa Daniel Baker, Boulderissa sijaitsevan Coloradon yliopiston ilmakehĂ€- ja avaruusfysiikan laboratorion johtaja.â
Dan oli yhteydessÀ yhteen Harmaaseen, jota hÀn kutsui Spockiksi, ja toiseen, jota hÀn kutsui Bonesiksi, ennen kuin hÀn pÀÀsi ulos ohjelmasta.
âOnko tĂ€mĂ€ luvaton kommunikaatio?â Kysyin. âEi ole mitÀÀn haittaa kommunikoida tĂ€llĂ€ koneellaâ, hĂ€n sanoi vĂ€linpitĂ€mĂ€ttömĂ€sti. Olin yllĂ€ttynyt siitĂ€, miten vaivattomasti hĂ€n oli sanonut sen. Olin tĂ€ssĂ€ hikoillut siitĂ€, ettĂ€ olin saattanut tehdĂ€ jotain vÀÀrin, ja hĂ€n kĂ€yttĂ€ytyi kuin se ei olisi ollut mikÀÀn iso asia.
âMiten voit kommunikoida niin avoimesti tĂ€llĂ€ koneella, etkĂ€ normaalin kommunikaatiomme aikana?â Kysyin. âEt ole koskaan antanut minulle syytĂ€â, hĂ€n vastasi. PysĂ€hdyin miettimÀÀn tĂ€tĂ€. Se oli totta. En ollut yrittĂ€nyt kysyĂ€ mitÀÀn tai kommunikoida mitÀÀn muuta kuin sitĂ€, mikĂ€ koski tavanomaista kommunikaatiotamme. Olin aina olettanut, ettemme saisi keskustella mistÀÀn muusta. Vaikutelmani Spockista oli virallinen, jossa ei ollut tilaa tunteille. Jopa nyt, kun kommunikoimme tĂ€llĂ€ toisella tasolla, tunsin yhĂ€ jĂ€ykkyyttĂ€.
EhkĂ€ he olivat juuri tĂ€llaisia. Uteliaisuuttani eteenpĂ€in puskien kysyin mitĂ€ mieleeni juolahti ensimmĂ€isenĂ€. Koska ajattelin, miten muodolliselta Spock kuulosti, jatkoin sitĂ€ ajatusta. âOnko teillĂ€ tunteita kuten ihmisillĂ€?â Kysyin suoraan. âOlemme melko samanlaisia tunnekehitykseltĂ€mme, 118â, hĂ€n sanoi viitaten minuun PPD-koodinumerollani. âReagoimme ympĂ€ristöömme aivan kuten sinĂ€kin, mutta aistimamme asiat vaikuttavat meihin paljon vĂ€hemmĂ€n. Ilman selvĂ€sti lisÀÀntyneitĂ€ Ă€rsykkeitĂ€ tunteet eivĂ€t ole helposti kĂ€yttökelpoisia.â
âMieleeni tuli miljoona kysymystĂ€. Onnistuin valitsemaan yhden ja heittĂ€mÀÀn sen pois ennen kuin menetin uuden ystĂ€vĂ€ni huomion. âMiksi luulit, ettĂ€ se oli tahatonta, kun ensimmĂ€isen kerran kommunikoin kanssasi tĂ€ssĂ€ koneessa?â âTĂ€hĂ€n asti pidimme mahdottomana, ettĂ€ vesi-ihminen voisi yllĂ€pitÀÀ viestintÀÀ tĂ€llĂ€ tasolla. Mutta yllĂ€tymme jatkuvasti myös muiden IC:den kyvyistĂ€.â âVesi-ihminenâ on lĂ€himpĂ€nĂ€ tarkkaa kÀÀnnöstĂ€ siitĂ€, miten Spock viittasi ihmisiin. Muut vaihtoehdot olisivat ehkĂ€ âvesiastiaâ tai âvesiolentoâ.
Tajusin nyt, ettĂ€ olin lopettanut viestiemme kirjoittamisen raportointi-ikkunaani heti, kun olimme hypĂ€nneet tĂ€lle toiselle koneelle. En ollut varma, pitĂ€isikö minun jatkaa vai ei. âPitĂ€isikö minun raportoida kommunikaatiostamme, kun olen tĂ€ssĂ€ toisessa koneessa?â Kysyin. Halusin vastauksen olevan âeiâ, jotta voisin keskittyĂ€ siihen, mitĂ€ viestitettiin. YllĂ€tyksekseni Spock sanoi: âEi, se ei ole tarpeen. ViestintÀÀmme seurataan vain teidĂ€n raporttienne avulla, jotta voidaan laskea tarkkuuskerroin. ViestintÀÀsi tĂ€llĂ€ koneella ei koskaan odotettu, eikĂ€ se siksi tule koskaan tietoon, ellet keskustele siitĂ€ komentoketjusi kanssa.â
âSuuttuuko kukaan, jos he saavat tietÀÀ, ettĂ€ olen kommunikoinut kanssasi tĂ€llĂ€ toisella tasolla?â Kysyin. Olin yhĂ€ hieman vainoharhainen siitĂ€, mitĂ€ sÀÀntöÀ saattaisin rikkoa, jos mitÀÀn. âEn ole tietoinen kansanne standardeista tĂ€mĂ€n suhteen. Emme kuitenkaan vastusta kommunikointia vesi-ihmisten kanssa tĂ€llĂ€ tasolla. Meille on mielenkiintoista, ettĂ€ pystymme jo sellaisenaan kommunikoimaan vesi-ihmisten kanssa, mutta kommunikointi tĂ€llĂ€ tasolla herĂ€ttÀÀ vielĂ€ enemmĂ€n mielenkiintoa.â
Toinen Bones-niminen Harmaa, jonka kanssa Dan kommunikoi
âTĂ€stĂ€ viestinnĂ€stĂ€ ei ole mitÀÀn haittaaâ, hĂ€n sanoi vastaten samalla tavalla kuin Spock oli vastannut kuukausia aiemmin. Koska en halunnut puhua liikaa samasta asiasta kuin Spockin kanssa, yritin miettiĂ€ muita asioita, joita kysyĂ€. Omien henkilökohtaisten tarpeideni vuoksi tuolloin syvĂ€llisin asia, jonka keksin, oli: âPoistatteko te jĂ€tteet kuten me?â.â Voisin vannoa, ettĂ€ jos he kykenivĂ€t nauramaan, âkuulinâ sen taustalla. Saatoin aistia kommunikaatiossamme kuplan, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Oliko se naurua? En tiedĂ€, mutta saattoi olla. âKyllĂ€, 118, meillĂ€kin on tuo tarve, mutta ei samalla tavallaâ, hĂ€n vastasi takaisin ilman minkÀÀnlaista hĂ€mmennystĂ€ tai muita tunteita, joita me ihmiset tuntisimme, jos meiltĂ€ kysyttĂ€isiin sama kysymys.
âKymmenen kuukauden aikana PPD-tukikohdassa nro 2 sain yli 75 viestiĂ€ Bonesilta. Tuona aikana kommunikoimme useaan otteeseen korkeammalla tasolla. Se, mitĂ€ opin Bonesilta tuona aikana, ei palaa mieleeni siististi pakattuna kronologisessa jĂ€rjestyksessĂ€. Muistan asiat, joita opin Bonesilta, enemmĂ€nkin asteittaisena tiedon etenemisenĂ€, joka rakentui ajan myötĂ€ itsestÀÀn.â
Dan Sherman kertoo kirjassaan yksityiskohtaisen keskustelun kapteeni Whiten kanssa NSA:n turvamekanismeista, jotka liittyvÀt avaruusolento-ohjelmien pitÀmiseen julkisuuden ulkopuolella, ja uskon lukijan pitÀvÀn sitÀ mielenkiintoisena.
âKuten eilen totesin, PPD sai alkunsa vuonna 1960. Hankkeesta tuolloin vastuussa ollut henkilöstö yritti keksiĂ€ paremman tavan pitÀÀ ohjelma piilossa yhĂ€ valveutuneemman yleisön silmiltĂ€. Raaka voima ja manipulointi oli pelottavaa, mutta ei tehokas pitkĂ€n aikavĂ€lin ratkaisu. Suojellakseen tulevia tietovuotoja he ottivat kĂ€yttöön niin sanotun âsipuliâ-efektin.â
Olin hieman hĂ€mmentynyt, joten kysyin: âKun sanotte raakaa voimaa ja manipulointia, mitĂ€ tarkalleen ottaen tarkoitatte? MistĂ€ yhteydestĂ€ puhutte?â âMuukalaisprojektien parissa tuolloin työskentelevĂ€lle henkilökunnalle kerrottiin yksinkertaisesti, ettei se saisi kertoa kenellekÀÀn asiattomalle henkilölle mitÀÀn tietĂ€mistÀÀn asioista, tai he, ystĂ€vĂ€ tai perheenjĂ€sen joutuisivat ikĂ€vÀÀn tilanteeseen. Pelko on tietysti ensisijainen motivaattori, mutta ei tehokkain.
HeillÀ oli edelleen ihmisiÀ, jotka varastivat asiakirjoja, joissa oli salaisia merkintöjÀ, todisteeksi muille siitÀ, mitÀ oli tekeillÀ. Jotta tietoja voitiin piilottaa tehokkaasti tuolloin, tarvittiin paljon resursseja ja työvoimaa valvomaan kaikkia avaruusolento-ohjelmiin osallistuvia. Kun PPD perustettiin, se oli uuden sipulivaikutuksen malli. Samoihin aikoihin oli myös uusi musta hanke juuri kÀynnistymÀssÀ, joten vastaperustettu PPD pÀÀtettiin piilottaa tÀmÀn uuden mustan hankkeen taakse, jotta uteliaat kongressiedustajat ja muut uteliaat virkamiehet saataisiin pidettyÀ loitolla.
âSipuli-ilmiön toiminta muistuttaa sipulin kerroksia. Sipulissa on monia eri kerroksia. Niin on myös armeijalla. Sotilassipulin ulkopuoli, se puoli, jonka kaikki nĂ€kevĂ€t, on âsalaamatonâ kerros. TĂ€mĂ€ on se kerros, joka tyypillisesti esitetÀÀn yleisölle, ja sillĂ€ voi olla tai ei voi olla mitÀÀn merkitystĂ€ organisaation, tukikohdan tai laitoksen todellisen tehtĂ€vĂ€n kannalta. Useimmissa hallituksen toimipaikoissa tukikohdan julkisuudessa esitetty salaamaton tehtĂ€vĂ€ on tĂ€ysin tarkka, eikĂ€ siellĂ€ ole todella mitÀÀn salattavaa. TĂ€mĂ€ ei kuitenkaan pĂ€de joka paikkaan.â
âSeuraava kerros, jonka paljastamme matkallamme sipulin keskelle, on nimeltÀÀn âFor Official Use Onlyâ (FOUO) eli taso 5. FOUO on lĂ€hinnĂ€ muodollinen tapa estÀÀ periaatteessa turvaluokittelemattoman tiedon levittĂ€minen summittaisesti. Jos useat FOUO-tiedot koottaisiin yhteen salaisemmaksi kokonaisuudeksi, niiden julkistaminen voisi vahingossa olla yhtĂ€ vahingollista kuin korkeamman tason salaisen tiedon julkistaminen.â
âSeuraava taso turvaluokitellulla matkalla on âSalainenâ eli taso 4. Salaisten ja sitĂ€ korkeampien tietojen luvaton luovuttaminen voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle. âSeuraava taso on âhuippusalainenâ (TS) eli taso 3. TS-luokassa on koodisanoja, jotka lokeroivat tietojen luovuttamisen vielĂ€ tarkemmin. NĂ€itĂ€ koodisanoja kĂ€ytetÀÀn suojaamaan monia tehtĂ€viĂ€, myös niin sanottuja mustia tehtĂ€viĂ€.
âMustat tehtĂ€vĂ€t, joita kutsumme tasoksi 2, ovat niitĂ€, joiden taakse avaruusolentoprojektit on tehokkaasti piilotettu. Mustien operaatioiden olemassaolosta tietÀÀ vain kourallinen kongressiedustajia ja presidentti. NĂ€mĂ€ mustat operaatiot ovat avaruusolentoprojektien viimeinen puolustuslinja. MissĂ€ tahansa avaruusolentoprojekti sijaitseekin, siellĂ€ on oltava musta operaatio, joka peittÀÀ sen olemassaolon uteliailta silmiltĂ€. Se luo erittĂ€in hienostuneen suojan, joka on suunniteltu salaamaan harmaan hankkeen olemassaolo korkean tason virkamiehiltĂ€, joilla ei ole tarvetta tietÀÀ.
Muuten joku virallisten kanavien sisĂ€llĂ€ joutuisi lopulta avaruusolentoprojektit tarkastelun kohteeksi. NykyisessĂ€ jĂ€rjestelmĂ€ssĂ€, jos utelias kongressiedustaja alkaa tutkia asioita, joista hĂ€nellĂ€ ei ole mitÀÀn syytĂ€ tietÀÀ, hĂ€nelle voidaan kertoa mustasta operaatiosta, saada hĂ€net tuntemaan itsensĂ€ tĂ€rkeĂ€ksi ja siten tukahduttaa kaikki jatkotutkimukset. Se on ÀÀrimmĂ€isen tehokas menetelmĂ€ avaruusolentotehtĂ€vien piilottamiseen, ja se on syy siihen, ettĂ€ ne on piilotettu niin tehokkaasti niin pitkÀÀn.â
âViimeisenĂ€, mutta ei vĂ€hĂ€isimpĂ€nĂ€, matkalla sipulin lĂ€pi tulemme muukalaistehtĂ€viin eli tasolle 1; niitĂ€ kutsutaan âharmaiksiâ, âharmaaksi aineeksiâ tai âvinoiksi tehtĂ€viksiâ. Sipulin keskellĂ€ on aina avaruusolentoprojekti. Edes kohteen komentaja ei yleensĂ€ ole tietoinen siitĂ€, ettĂ€ hĂ€nen nenĂ€nsĂ€ alla on avaruusolentoprojekti. âKetĂ€ tahansa, joka on tai on ollut osa avaruusolentoprojektia, pidetÀÀn âensimmĂ€isen tasonâ eli tason 1 henkilökuntana. HenkilöstöÀ, joka toimii ensimmĂ€isen tason tukitehtĂ€vissĂ€, pidetÀÀn âtoisen tasonâ henkilöstönĂ€, eivĂ€tkĂ€ he ole tietoisia työpaikkansa ja avaruusolentoprojektin vĂ€lisestĂ€ yhteydestĂ€. He työskentelevĂ€t peitetehtĂ€vissĂ€ tai mustissa tehtĂ€vissĂ€. LisĂ€ksi koko tasojĂ€rjestelmĂ€n olemassaolosta tietĂ€vĂ€t vain ensimmĂ€isen tason henkilöt.â
âSe on vielĂ€kin monimutkaisempaa. Tason 1 sisĂ€llĂ€ on erillisiĂ€ ja erillisiĂ€ luokkia, joita kutsutaan âvaiheiksiâ ja jotka vastaavat suoraan tietĂ€mystarvetta.â Kun hĂ€n selitti tĂ€tĂ€ sipuli-efektiĂ€, muistan olleeni lumoutunut jĂ€rjestelmĂ€n nerokkuudesta. Se oli ilmeisen tehokas estĂ€mÀÀn tietojen paljastumisen.â
Kapteeni White selitti sipulivaikutuksen loppuun. âOnko kysyttĂ€vÀÀ, kersantti Sherman?â hĂ€n kysyi. âKyllĂ€, sirâ, vastasin. âViittaatte siihen, ettĂ€ muukalaistehtĂ€viĂ€ on useampia kuin yksi â onko tĂ€mĂ€ totta?â âViittaan vain siihen, ettĂ€ niitĂ€ on enemmĂ€n kuin yksi, koska oletan, ettĂ€ niitĂ€ on useita. En ole henkilökohtaisesti tietoinen muista, mutta koska olemme olleet yhteydessĂ€ heihin vuodesta 1947 lĂ€htien, voin vain olettaa, ettĂ€ niitĂ€ on nyt ja on ollut muitakin aiemmin.â
Se niistÀ tietÀmÀttömistÀ skeptikoista, jotka toistavat yhÀ uudelleen ja uudelleen, ettÀ hallitus ei voi pitÀÀ salaisuuksia. Tietenkin meillÀ on nÀitÀ vuotoja, mutta kun ne ovat kerran julkisuudessa, ne sekoittuvat runsaaseen mÀÀrÀÀn disinformaatiota, joka kiertÀÀ nyt InternetissÀ ja sosiaalisissa verkostoissa. TÀmÀ johtuu enimmÀkseen vain tietÀmÀttömÀstÀ yleisöstÀ, joka harrastaa villejÀ mielipiteitÀ ja spekulaatioita, jopa suoranaista petosta, mutta sitÀ kiihdyttÀvÀt jossain mÀÀrin hallituksen psyopsiaoperaatiot.
Ellei henkilö ole ollut tÀllÀ alalla pitkÀÀn ja hÀnen mielensÀ ole sopiva tiedustelutiedon kerÀÀmiseen ja analysointiin tai ellei hÀnellÀ ole tÀmÀn kirjan kaltaista tiekarttaa, jota seurata, on melkein toivoton tehtÀvÀ löytÀÀ signaali kohinan seasta. Se, mitÀ lukija nÀkee, on elÀmÀntyöni hyöty pÀhkinÀnkuoressa, ja se on suunnattu lÀhinnÀ nuoremmalle sukupolvelle, jonka on tartuttava toimeen nÀissÀ asioissa, jotta yhteiskunta saataisiin takaisin myönteiselle kehitysuralle.
Lyn Buchananin sieppaustarina
Sieppaustapauksia on niin paljon, ettÀ pyrin valitsemaan sellaisia, jotka tuovat esiin useita kysymyksiÀ. [107]
âLyn Buchanan oli vajaan yhdeksĂ€n vuoden ajan kaukokatselijana Yhdysvaltain hallituksen STARGATE-projektissa, ja tuona aikana hĂ€n koulutti armeijan ja hallituksen kaukokatselijoita. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ hĂ€n on Problems>Solutions>Innovationsin (lyhyesti PSI) toimitusjohtaja. KyseessĂ€ on alun perin data-analyysiyritys, mutta sen jĂ€lkeen kun CIA joulukuussa 1995 julkisti salassa pidettĂ€viĂ€ tietoja kaukokatselutekniikoista, PSI kĂ€yttÀÀ nyt yli 90 prosenttia ajastaan erityyppisiin kaukokatselutehtĂ€viin, joita kutsutaan nimellĂ€ Controlled Remote Viewing eli CRV.
Jatkuva julkinen palvelu, jota Lyn Buchanan itse rahoittaa ja jossa kĂ€ytetÀÀn muiden kaukokatseluhenkilöiden ja hĂ€nen omien valmistuneiden opiskelijoidensa vapaaehtoispalveluja, on âThe Assigned Witness Programâ, joka tarjoaa maksuttomia CRV-palveluja poliisille ja muille julkisesti rahoitetuille tutkintaviranomaisille. Buchanania pidetÀÀn yhtenĂ€ parhaista kaukokatselun kouluttajista.
12-vuotiaana hĂ€n oli kokenut useita tapahtumia, joita voitiin kuvailla vain psyykkisiksi. Koska hĂ€n kuitenkin varttui ItĂ€- ja Keski-Texasissa, jota usein kutsutaan âraamattuvyöhykkeeksiâ, tĂ€llaisia asioita ei koskaan myönnetty tapahtuvan kunnon ihmisille. Koko hĂ€nen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan tĂ€tĂ€ hĂ€nen taipumustaan ei tukahdutettu. Ne jĂ€ivĂ€t suurelta osin huomiotta ja/tai piiloon.
Lukion jÀlkeen hÀn meni Yhdysvaltain armeijaan ja palveli kolme vuotta tietokonejÀrjestelmÀteknikkona, minkÀ jÀlkeen hÀn työskenteli siviilinÀ noin viisi vuotta IBM:llÀ El Pasossa, Texasissa. Koska hÀn ymmÀrsi, ettÀ koulutuksen puute estÀÀ ihmisiÀ työskentelemÀstÀ tÀllaisissa yrityksissÀ, hÀn palasi ItÀ-Texasiin opiskelemaan. Opiskeluaikana hÀnen erityiskykynsÀ lÀhes surkastuivat, lukuun ottamatta satunnaisia hallitsemattomia tapahtumia, jolloin jokin hÀtÀtilanne, tragedia tai viha toi kauan sitten unohdetut alitajuiset kyvyt pintaan.
Valmistuttuaan maisteriksi Stephen F. Austin State UniversityssĂ€ Nacogdochesissa, Texasissa, hĂ€n opetti vieraita kieliĂ€ ItĂ€-Texasin maaseudulla sijaitsevissa ylĂ€asteella ja lukioissa useiden vuosien ajan. 12 vuoden jĂ€lkeen hĂ€n jĂ€tti armeijan. HĂ€n palasi Yhdysvaltain armeijaan ja ryhtyi kielitieteilijĂ€ksi Yhdysvaltain tiedustelu- ja turvallisuusjoukkoihin. HĂ€nen ensimmĂ€iset âtoisetâ kielensĂ€ olivat saksa ja espanja, ja hĂ€n vietti palvelukseenastumisensa ensimmĂ€isen vuoden opiskellen venĂ€jÀÀ Defense Language Institutessa MontereyssĂ€ Kaliforniassa.
Sen jÀlkeen hÀn työskenteli neljÀ vuotta Japanissa venÀjÀnkielisenÀ kielentutkijana, jossa hÀn oppi myös japanin ja mongolian kielen taitoja. Viimeisten 12 palvelusvuotensa ajan hÀn oli Yhdysvaltain armeijan ainoa mongoliankielen tutkija. Japanista hÀn palasi vielÀ vuodeksi Defense Language Instituteen osallistuakseen venÀjÀn kielen keskitason kurssille, minkÀ jÀlkeen hÀnet mÀÀrÀttiin neljÀksi vuodeksi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kenttÀasemalle Augsburgiin, Saksaan. SiellÀ hÀntÀ kÀytettiin hÀnen laaja-alaisen tietokonetaitonsa vuoksi lÀhinnÀ jÀrjestelmÀsuunnittelijana ja ohjelmoijana lukemattomille yhdysvaltalaisille ja ulkomaisille suur- ja minitietokoneille.
Augsburgissa hÀnen psykokineettinen kykynsÀ nousi erÀÀnÀ kohtalokkaana pÀivÀnÀ uudelleen esiin tapahtumassa, jonka osat ovat edelleen salaisia. Pian sen jÀlkeen kenraalimajuri Albert Stubblebine, joka oli tuolloin Yhdysvaltain tiedustelu- ja turvallisuusjoukkojen komentaja, pÀÀtti siirtÀÀ hÀnet Washingtonin alueelle, jossa hÀn vietti viimeiset yhdeksÀn vuotta sotilaspalvelustaan erityistehtÀvissÀ. SiellÀ hÀn tutki CRV-protokollia ja -menetelmiÀ, jotka tohtori Ingo Swan, Yhdysvaltain kaukokatseluohjelmien isÀ, oli kehittÀnyt joitakin vuosia aikaisemmin. HÀnestÀ tuli nopeasti taitava kÀyttÀmÀÀn tÀtÀ tekniikkaa.
JÀÀtyÀÀn elÀkkeelle Yhdysvaltain armeijasta vuonna 1992 hÀn asettui asumaan Mechanicsvilleen, Marylandiin, ja aloitti työskentelyn tietokonekonsulttina, lÀhinnÀ valtionhallinnon sopimusten parissa. Samaan aikaan hÀn alkoi rakentaa omaa yritystÀÀn, PSI:tÀ. Muiden toimeksiantojen joukossa tiedetÀÀn, ettÀ Yhdysvaltain hallitus on pyytÀnyt hÀntÀ etsimÀÀn Osama Bin Ladenia. Tunnettu toimittaja ja kirjailija Jim Marrs haastatteli Lyn Buchanania 06.06.2000. Haastattelun ÀÀnitiedostot olivat pitkÀÀn Jim Marrsin sivustolla ilmaiseksi kaikkien saatavilla, ikÀÀn kuin Marrs ja Buchanan olisivat halunneet, ettÀ haastattelun sisÀltö tulisi mahdollisimman monien ihmisten tietoon. Sitten erÀÀnÀ pÀivÀnÀ tiedostot vain katosivat. Seuraavassa on tarkka kuvaus tÀstÀ haastattelusta. KÀytetyt sanamuodot ovat enimmÀkseen sellaisia, joita Lyn Buchanan on kÀyttÀnyt itse.
Lyn Buchananin mukaan armeija koulutti hÀnet kÀyttÀmÀÀn psyykkisiÀ kykyjÀÀn ja mieltÀÀn ja menemÀÀn valvottuun kaukokatseluun, jotta hÀn pystyisi nÀkemÀÀn vihollisia ja muita asioita, joita oli liikkeellÀ. Kun jotkut kaukokatsojista lÀhetettiin etsimÀÀn melko tavanomaisia asioita, kuten ydinvoimaloita tai ydinsukellusveneitÀ tai jotain sellaista, he kohtasivat asioita, joita he eivÀt olleet odottaneet.
Kerran erÀÀssĂ€ kokouksessa Ingo Swanin seuratessa sukellusvenettĂ€ hĂ€n sattui mainitsemaan, ettĂ€ ylĂ€puolella oli UFO. Kaikki pöydĂ€n ympĂ€rillĂ€ nauroivat, ja Swanille kerrottiin: âSitten he lĂ€hettivĂ€t asiasta sanan eteenpĂ€in ja pyysivĂ€t saada tutkalukemat. SiitĂ€ ei koskaan saatu palautetta. Kokouksen todellinen tarkoitus oli selvittÀÀ, saisivatko he rahoitusta vielĂ€ vuodeksi eteenpĂ€in. Heti sen jĂ€lkeen, kun heidĂ€n pyyntönsĂ€ tuli julki, he saivat rahoitusta.
Haastattelussaan Lyn Buchanan kertoi, ettÀ hÀn tutustui avaruusolentoihin ensimmÀisen kerran luultavasti noin 20-25 vuotta ennen kuin hÀn joutui yksikköön. Se oli henkilökohtainen sieppauskokemus. HÀn ei yleensÀ puhu siitÀ kovin paljon. Tuohon aikaan hÀn oli piirin ratsastussaarnaaja pienessÀ metodistikirkossa ItÀ-Teksasissa.
ErÀÀnÀ iltana hÀn valmistautui muuttamaan pois pappilasta, he olivat muuttamassa uuteen seurakuntapiiriin. HÀnen perheensÀ oli lÀhtenyt, ja hÀn oli siellÀ yksin pakkaamassa viimeisiÀ tavaroita laatikoihin. YhtÀkkiÀ hÀnen oli pakko mennÀ makuulle lattialle, ja hÀn kuuli, kuinka taivaalta laskeutui jokin, joka laskeutui talon takaosaan. HÀn yritti nousta ylös nÀhdÀkseen, mikÀ se oli, mutta hÀn oli jÀhmettynyt, eikÀ pystynyt liikkumaan. HÀn pystyi ajattelemaan vain, ettÀ takapihalle oli laskeutunut lentÀvÀ lautanen.
HÀn luuli, ettÀ hÀnellÀ oli todisteita, koska rikkaruohot olivat korkealla, sillÀ tÀmÀ oli kaukana keskellÀ maata. HÀn ottaisi kuvan huomenna. HÀn kuuli ihmisten tulevan rikkaruohojen lÀpi taloa kohti. Seuraavaksi hÀn huomasi, ettÀ hÀn oli juuri kÀvelemÀssÀ talon lÀpi, ja oli aamupÀivÀ. HÀn ei saanut selvÀÀ, missÀ hÀn oli tai mitÀ hÀn teki. Lopulta hÀn muisti, ettÀ hÀn oli siivoamassa ja muuttamassa. NiinpÀ hÀn lastasi viimeisetkin tavarat autoon.
SiitĂ€ alkoi noin 20 vuotta jatkunut ajattelun pakko: âOlen unohtanut jotain.â HĂ€n lĂ€hti talosta ja joutui palaamaan joskus 8-10 kertaa tarkistamaan valot ja varmistamaan, ettĂ€ hĂ€n oli lukinnut ovet, koska hĂ€n tiesi unohtaneensa jotain.
ErÀÀnĂ€ sunnuntai-iltapĂ€ivĂ€nĂ€, kun hĂ€n oli Yhdysvaltain armeijan kaukokatseluyksikössĂ€ noin viisi vuotta, hĂ€n oli vaimonsa kanssa menossa jonnekin, ja hĂ€n oli mennyt takaisin ja takaisin ja takaisin ja takaisin ja tarkistanut ja tarkistanut ja tarkistanut ja tarkistanut. Lopulta hĂ€nen vaimonsa seisoi hĂ€nen edessÀÀn ja sanoi: âTarkistitko sinĂ€ katon huipun? Tarkistitko takapihan?â SillĂ€ hetkellĂ€, kun vaimo sanoi: âTarkistitko takapihan?â, kaikki palasi hĂ€nen mieleensĂ€, koko sieppauskokemus. Se oli aivan musertavaa.
HÀnellÀ oli etuna hallittu kaukokatselukoulutus, jonka suuri osa on ajatusten ja informaation karsimista. NiinpÀ hÀn alkoi kÀydÀ lÀpi prosessia, jossa karsitaan pois vÀÀrÀÀ tietoa kaikesta, mitÀ hÀn muisti. Ja sitÀ oli melko paljon. Sen, minkÀ hÀn lopulta muisti ja mistÀ hÀn sai melkoisen todisteen sinÀ yönÀ ItÀ-Teksasissa, ihmiset olivat tulleet taloon ja ilmeisesti vieneet hÀnet alukseen.
Seuraavaksi hĂ€n muisti, ettĂ€ hĂ€n istui istuinrivissĂ€ ja ettĂ€ hĂ€nen oikealla puolellaan oli tyhjiĂ€ paikkoja ja ettĂ€ tuolla oli ikkuna. HĂ€nen vasemmalla puolellaan oli pieni vanha nainen. HĂ€n yritti puhua hĂ€nelle, mutta nainen oli kuin zombi; hĂ€n oli kuollakseen peloissaan. Sitten ohi kĂ€veli todella pitkĂ€ mies, joka ei ollut ihminen. HĂ€n oli ainakin 2 metriĂ€ pitkĂ€ ja aivan kuin lihasrakentaja. Kun hĂ€n kĂ€veli ohi, Lyn sanoi: âAnteeksi, saanko istua ikkunan ÀÀressĂ€?â
HĂ€n kÀÀntyi ja katsoi LyniĂ€, ja hĂ€nen kasvoilleen levisi pelko. HĂ€n kÀÀntyi ja juoksi ulos huoneesta, jossa he olivat. Melko pian hĂ€n ja kaksi muuta hĂ€nen kaltaistaan palasivat takaisin, ja heidĂ€n edessÀÀn oli tĂ€mĂ€ pieni âHarmaaâ. He itse asiassa tavallaan piiloutuivat Harmaan taakse. He olivat ryhmittyneet yhteen. He aikoivat pitÀÀ Harmaan heidĂ€n ja Lynin vĂ€lissĂ€, koska he ilmeisesti pelkĂ€sivĂ€t hĂ€ntĂ€ kuollakseen. Harmaa tuli ylös ja alkoi puhua Lynille ja yritti saada hĂ€net takaisin alleen, mutta se ei onnistunut. Lopulta Harmaa sanoi: âKuule, meillĂ€ on töitĂ€ tehtĂ€vĂ€nĂ€.â
HÀn vei Lynin etupuolelle, jossa he työskentelivÀt ja jossa hÀntÀ voitiin pitÀÀ silmÀllÀ, jotta hÀn ei joutuisi vaikeuksiin. HÀn polvistui Harmaan viereen, kun tÀmÀ nosti laivan irti (maasta), ja he laskivat sen maahan, ja tÀmÀ pitkÀ kaveri meni ulos, toi jonkun toisen sisÀÀn, ja sitten hÀn nosti laivan ylös ja laskeutui taas jonnekin muualle. He menivÀt ulos ja toivat lisÀÀ ihmisiÀ.
Lyn kyseli kysymyksiĂ€, ja Harmaa nĂ€ytti hĂ€nelle, miten ohjauspaneelia ohjataan. HĂ€n vastasi periaatteessa kaikkiin Lynin esittĂ€miin kysymyksiin. He tekivĂ€t pitkĂ€n matkan, joka kesti noin 30 minuuttia, ja Harmaa antoi Lynin yrittÀÀ kĂ€sitellĂ€ ohjaustaulua. LynillĂ€ on hyvin suuret kĂ€det. Kun Lyn pyysi kokeilla sitĂ€, Harmaa sanoi: âEi, ihmisen kĂ€det ovat liian pienetâ, jolloin Lyn nosti kĂ€tensĂ€ osoittaakseen, ettĂ€ hĂ€nellĂ€ on suuret kĂ€det. Harmaan ja Lynin kĂ€det olivat samankokoiset, vaikka Harmaa oli metrin pituinen. Lopulta Harmaa antoi Buchananin lentÀÀ vehjettĂ€ hyvin tarkassa valvonnassa. Se oli kuin pitĂ€isi lasta sylissĂ€ ja antaisi sen ohjata autoa. He pÀÀsivĂ€t sinne minne olivat menossa, eikĂ€ se ollut Maa. Se oli hyvin pimeĂ€ paikka. Oli pĂ€ivĂ€, koska aurinko paistoi ja oli hyvin lĂ€mmintĂ€, mutta oli hyvin pimeÀÀ kuin keskellĂ€ yötĂ€. SiellĂ€ oli kaksi muuta alusta.
Harmaa pÀÀsti Lynin takaisin muiden ihmisten kanssa, ja lopulta he nousivat ulos ja muodostivat rivin polkua pitkin, joka kulki pitkin rinteitĂ€. Kun he kĂ€velivĂ€t, harmaa tuli ja tarttui Lyniin rivistĂ€ ja sanoi: âMinulla on erĂ€s, jonka kanssa haluat puhuaâ, ja istutti hĂ€net rinteelle. Lyn vain istui siinĂ€, leikki ruoholla ja katseli ympĂ€rilleen. Ruoho oli umpimustaa, mikĂ€ tavallaan yllĂ€tti hĂ€net. HĂ€n ei vielĂ€kÀÀn tiedĂ€, miksi tĂ€mĂ€ jĂ€i niin elĂ€vĂ€sti hĂ€nen mieleensĂ€.
Muut ihmiset menivÀt sitÀ polkua pitkin kukkulan pÀÀllÀ olevaan paviljonkiin, ja siellÀ huudettiin ja naurettiin. Vain röhönaurun ja kauheiden huutojen sekoitusta koko sen ajan, kun he olivat siellÀ ylhÀÀllÀ.
Melko pian toinen harmaa tuli ja pyysi hĂ€ntĂ€ nostamaan kĂ€tensĂ€ ylös. Kun Lyn teki niin, Harmaa laittoi kĂ€tensĂ€ Lynin kĂ€ttĂ€ vasten, ja he keskustelivat pitkÀÀn. LyniltĂ€ kesti pisimpÀÀn tajuta muistettuaan kaiken tĂ€mĂ€n, mistĂ€ he puhuivat, mutta pohjimmiltaan harmaa sanoi, ettĂ€ he tarvitsivat lentĂ€jiĂ€ ja tarjosi hĂ€nelle työtĂ€. TĂ€hĂ€n Lyn sanoi: âKyllĂ€, mutta minun on palattava takaisin ja haettava perheeni.â Grey sanoi: âEi perheitĂ€, olemme sodassaâ TĂ€hĂ€n Lyn vastasi, ettĂ€ ilman perhettÀÀn hĂ€n ei tee sitĂ€. Grey ei kertonut, kenen kanssa he olivat sodassa.
TÀmÀn jÀlkeen Harmaa lÀhti pois. Ensin Harmaa ja sitten pilotti istuutui hÀnen viereensÀ odottamaan, ettÀ muut ihmiset tulevat alas kukkulalta. He juttelivat jonkin aikaa. Lyn muistaa, ettÀ hÀn halusi kysyÀ, mitÀ siellÀ ylhÀÀllÀ tapahtui, mutta hÀn ei halunnut sekaantua asiaan. HÀn yritti sivuuttaa sen niin paljon kuin mahdollista.
Sen sijaan hÀn kysyi hÀneltÀ, mitÀ he tekivÀt siellÀ, ja Harmaa sanoi, ettÀ he olivat pieni, vain kolmen aluksen muodostama joukko-osasto ja ettÀ eri yksiköillÀ oli eri tarkoitukset. HeidÀn tarkoituksensa oli lÀÀketieteellinen. He sieppasivat ihmisiÀ. He joutuvat kosketuksiin monien tautien kanssa kulkiessaan planeetalta toiselle. Harmaa sanoi, ettÀ ihmiset ovat periaatteessa vasta-ainetehtaita. Joten he istuttivat sairaita kudoksiaan ihmisiin ja poimivat heidÀt myöhemmin takaisin ja saivat vasta-ainenÀytteitÀ, jotta he voisivat luoda lÀÀkkeitÀ ja vastalÀÀkkeitÀ omille ihmisille.
Lyn kysyi implanteista. Harmaa vastasi naureskellen, ettÀ implantti ei ole se asia, jonka ihmiset löytÀvÀt, mikÀ on vain pieni vinkki vÀlineestÀ. HÀn sanoi, ettÀ implantti on itse asiassa pala lihaa sen ympÀrillÀ. Varsinaiset kudossolut, jotka ovat aivan sen vieressÀ, ovat se, mitÀ he ovat istuttaneet. Lyn on saanut myöhemmin selville, ettÀ jos he ottaisivat kudosta nÀiden implantiksi kutsuttujen asioiden ympÀriltÀ, he todennÀköisesti huomaisivat, ettÀ niissÀ on erilaista DNA:ta.
SillĂ€ vĂ€lin ihmiset alkoivat kerÀÀntyĂ€ takaisin alas kukkulalta, ja Lyn palasi takaisin jonoon heidĂ€n kanssaan, ja lentĂ€jĂ€ ryhtyi hoitamaan asioitaan. He seisoivat laivan pohjalla odottamassa, ettĂ€ pÀÀsisivĂ€t takaisin sisÀÀn. Harmaa tuli paikalle ja veti Lynin taas pois jonosta ja sanoi, ettĂ€ menee vielĂ€ hetki, joten he seisoivat siinĂ€ ja juttelivat. Lyn muistaa kysyneensĂ€ hĂ€neltĂ€: âAnna minun muistaa kaikki tĂ€mĂ€â, ja Harmaa vastasi: âNo, et tule muistamaan.â
Seuraava asia, jonka hÀn muisti, oli herÀÀminen, vaeltelu ympÀri taloa tietÀmÀttÀ kuka hÀn oli tai mitÀ hÀn teki, ja oli seuraava pÀivÀ. Kun hÀn muisti kaiken tÀmÀn, hÀn meni takaisin yksikköön ja kertoi kokemuksestaan. ErÀs henkilö ilmoitti hÀnestÀ takaisin komentoketjuun. Seuraavalla viikolla hÀn oli DIA:n seitsemÀnnessÀ kerroksessa menossa tapaamaan johtajaa, ja siellÀ oli kaksi tÀysin mustiin pukuihin pukeutunutta miestÀ, jotka nÀyttivÀt Jehovan todistajilta ilman Vartiotorni-lehtiÀÀn. HÀn oli työskennellyt heidÀn kanssaan aiemmin, joten hÀn tiesi, keitÀ he olivat. He ovat ammattitaitoisia kuulustelijoita. He astuivat kÀytÀvÀlle ja ohjasivat hÀnet neuvotteluhuoneeseen ja alkoivat kysellÀ hÀneltÀ hÀnen kokemuksistaan.
HeitĂ€ on aina kaksi, ja toinen istuu sivussa, kun toinen haastattelee sinua. Se, joka istuu sivummalla, ei useinkaan ole ammattimainen kuulustelija. Usein hĂ€n on henkilö yksiköstĂ€, joka tarvitsee kuulustelun. HĂ€n on paikallinen asiantuntija. NĂ€in oli ilmeisesti asianlaita. Lyn oli heti luullut, ettĂ€ he tutkivat, oliko hĂ€n tullut hulluksi. EivĂ€tkĂ€ olleet. He olivat erittĂ€in kiinnostuneita ohjauspaneelista ja sen toiminnasta. Yksi heidĂ€n kĂ€yttĂ€mistÀÀn tempuista on kysyĂ€ sama kysymys noin viidellĂ€ eri tavalla tietyn ajan kuluessa, jotta nĂ€hdÀÀn, kompastutko itse. NiinpĂ€ toisella kerralla, kun hĂ€n kysyi LyniltĂ€, miten ohjauspaneelia kĂ€ytetÀÀn, Lyn selitti uudelleen, mutta kaveri hĂ€nen vasemmalla puolellaan lĂ€psĂ€ytti kĂ€dellÀÀn hĂ€nen polveaan ja sanoi: âNo niin, siinĂ€ se on.â
Tuon kaverin on tarkoitus istua siinÀ ja olla hiljaa, joten Lyn tiesi heti, ettei hÀn ollut koulutettu kuulustelija. TÀmÀn tÀytyi olla joku kaveri, jolla oli tÀllainen vehje eikÀ hÀn osannut lentÀÀ sitÀ. Lynin edessÀ istuvan kuulustelijan ilme ei vÀrÀhtÀnytkÀÀn, mutta hÀnen korvansa muuttuivat punasiksi. Noin 10 sekunnissa kuulustelu oli ohi ja he olivat lÀhteneet. Myöhemmin töissÀ erÀs kaveri sanoi hÀnelle, ettÀ ehkÀ tÀmÀ kaikki ei ollutkaan mielikuvitusta.
Myöhemmin hĂ€n oli erikoistehtĂ€vĂ€ssĂ€, johon he osallistuivat silloin tĂ€llöin. Lyn oli paikalla ja tapasi miehen, jonka hĂ€n oli tuntenut jo vuosia aikaisemmin armeijassa. He alkoivat jutella, ja kysyttyÀÀn ystĂ€vĂ€ltÀÀn, mitĂ€ tĂ€mĂ€ tekee, hĂ€n sai vastaukseksi kysymyksen siitĂ€, mikĂ€ hĂ€nen lupansa oli. Lyn vastasi ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ sanoi: âAi niin, me vain soitamme ja saamme luvan, ettĂ€ voit tulla katsomaan, mitĂ€ minĂ€ teen.â HĂ€n vastasi: âNo, me vain soitamme ja saamme luvan, ettĂ€ voit tulla katsomaan, mitĂ€ minĂ€ teen.â
He soittivat, tarkistivat hÀnen turvallisuustietonsa, jotka olivat kunnossa, ja hÀnen ystÀvÀnsÀ vei hÀnet laitokseen, jossa hÀn työskenteli. SiellÀ oli useita kaatopaikkatyyppisiÀ tiloja, kuten ne hangaarit, joissa lentokoneiden putoamiset lajitellaan. Ilmeisesti heillÀ oli ollut tilanne, jossa hÀvittÀjÀlentokone oli törmÀnnyt UFOon, ja he olivat rekonstruoineet romukentÀn siellÀ. SiellÀ nÀkyi vain romun palasia, metalliromua ja kaikkea.
He kĂ€velivĂ€t ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ kertoi hĂ€nelle, miten he rekonstruoivat törmĂ€yksen tĂ€stĂ€ romusta. HĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ ei ollut toistaiseksi maininnut UFOja, kun hĂ€n törmĂ€si yhteen ohjauspaneelista ja Lyn hĂ€mĂ€rtyi: âAi, tĂ€mĂ€ on UFOsta, eikö olekin?â. YhtĂ€kkiĂ€ joku eversti ryntĂ€si paikalle ja antoi heille kyytiĂ€ ja uhkasi LyniĂ€ kuolemalla tai pahemmalla, jos hĂ€n puhuisi asiasta tai paljastaisi sijainnin tai muuta sellaista.
Lynille tĂ€mĂ€ oli palautetta, koska hĂ€n todella nĂ€ki, ettĂ€ yksi ohjauspaneeleista oli juuri siinĂ€. Yhdysvaltain hallituksella on siis joitakin nĂ€istĂ€ laitteista, ainakin romuna. Monilla yksikön jĂ€senillĂ€ on ollut jonkinlaisia UFO-kokemuksia. Lyn Buchanan jĂ€i elĂ€kkeelle armeijasta sen jĂ€lkeen, kun hĂ€n oli suorittanut tehtĂ€vĂ€nsĂ€ kokonaan.â
William Pawelec kohtasi avaruusolentojen aluksen Tonopahissa
Minusta William Pawelecin seuraava kertomus on erittÀin uskottava, ja se osoittaa, mitÀ ihmiselle ja hÀnen ystÀvilleen tapahtuu, kun he pÀÀsevÀt liian lÀhelle totuutta Breakaway-sivilisaatiosta. Huomatkaa, ettÀ implantit ovat hyvin nÀkyvÀsti esillÀ harmaassa agendassa, ja David Rockefeller jopa kertoi ystÀvÀlleen Aaron Russolle, ettÀ globalistieliitin perimmÀinen tavoite oli maapallon ihmispopulaation pilkkominen. [108] Rockefeller kertoi Russolle myös, ettÀ ennen syyskuun 11. pÀivÀÀ tapahtuisi tapahtuma, joka lujittaisi globalistien valtaa entisestÀÀn. Seuraavan artikkelin on kirjoittanut Mary Joyce Annie DeRiso yhdessÀ aviomiehensÀ William Pawelecin kanssa. [109]
William (Bill) Pawelec teki pitkĂ€n uran työskennellessÀÀn huippusalaisissa turvallisuushankkeissa eri puolilla maailmaa. Vuonna 2000 hĂ€n jakoi joitakin nĂ€istĂ€ salaisuuksista videohaastattelussa [110] tohtori Steven Greerin âDisclosure Projectâ -ohjelmalle.
Oli yksi ehto: videota ei voitu julkaista ennen Pawelecin kuolemaa. Vaikka Pawelec kuoli vuonna 2007, kesti kolme vuotta ennen kuin hÀnen vaimonsa Annie DeRiso löysi miehensÀ papereiden joukosta Greerin kirjeen ja sai tietÀÀ videohaastattelusta ja miehensÀ ehdosta. Kun hÀn otti yhteyttÀ Greeriin, tÀmÀ lÀhetti hÀnelle kopion haastattelusta. Katsottuaan sen hÀn antoi Greerille luvan julkaista sen.
Se levisi joulukuussa 2010, mutta salaisuuksia on vielĂ€ enemmĂ€n, ja Annie kertoo niistĂ€ tĂ€ssĂ€ artikkelissa. Pawelec nĂ€ki muukalaisaluksen salaisessa maanalaisessa laitoksessa. âMuukalaisaluksen nĂ€keminen muuttaa elĂ€mĂ€si ikuisesti, kuten se teki miehelleniâ, Annie sanoo. âVielĂ€ ollessaan ilmavoimissa hĂ€n liittyi APROon (Aerial Phenomena Research Organization) ja aloitti etsintĂ€nsĂ€ selvittÀÀkseen, mitĂ€ ne ovat, mistĂ€ ne ovat kotoisin ja mitĂ€ avaruusolennot haluavat tÀÀllĂ€ Maapallolla. SiitĂ€ tuli elinikĂ€inen tehtĂ€vĂ€, ja se johti hĂ€net moniin mieltĂ€ laajentaviin löytöihin. Valitettavasti löydöt ravistelivat hĂ€nen sieluaan. âVaikka Bill oli nĂ€hnyt avaruusaluksen taivaallaâ, hĂ€n selittÀÀ, âse, mitĂ€ hĂ€n nĂ€ki salaisessa laitoksessa Tonopahin koealueen alla Nevadassa, ei jĂ€ttĂ€nyt hĂ€nelle epĂ€ilystĂ€kÀÀn siitĂ€, etteivĂ€tkö toisista maailmoista tulleet olennot olisi tÀÀllĂ€ Maan pÀÀllĂ€.
âAmmattinsa vuoksi Bill tiesi kaikki tĂ€rkeĂ€t sanat saadakseen jonkun huomion, mikĂ€ sai usein korkea-arvoiset henkilöt kertomaan hĂ€nelle âsalaisuuksiaâ, jotka ylittivĂ€t hĂ€nen turvaluokituksensa tasonâ, hĂ€n sanoo. âErÀÀn tĂ€llaisen keskustelun aikana hĂ€net vietiin Tonopahissa sijaitsevaan rakennukseen, jossa suuri osa lattiasta on itse asiassa hissi, joka menee monta kerrosta alaspĂ€in. En muista, kuinka pitkĂ€lle alas he menivĂ€t, mutta Bill vietiin alueelle, jossa tehtiin tyypillistĂ€ lautasen muotoista avaruusalusta. TĂ€stĂ€ hĂ€n puhuu, kun noin seitsemĂ€n minuutin kohdalla Disclosure Project -videolla hĂ€n tavallaan naurahtaa ja sanoo, ettĂ€ meidĂ€n kavereillamme oli tapana naureskella siitĂ€, ettĂ€ malli ei ollut aivan oikea.
Aluksesta, jota Bill nĂ€ki työstettĂ€vĂ€n, tehtiin myöhemmin Testors-mallisarjayhtiön muovimalli, joka tunnetaan nimellĂ€ âArea S4 UFO Revealedâ. TĂ€mĂ€ alus tunnetaan yleisesti myös nimellĂ€ âThe Sport Modelâ, ja se perustuu Bob Lazarin kuvaukseen. Lazar työskenteli aluksensa parissa Area 51:llĂ€, mutta Bill nĂ€ki aluksensa Tonopahissa.â Testorin pienoismallisarja âArea S4 UFO Revealedâ on samankaltainen kuin avaruusalus, jonka William Pawelec nĂ€ki salaisessa laitoksessa syvĂ€llĂ€ Tonopahin testausalueen alla Nevadassa. Pawelec yritti pysĂ€yttÀÀ injektoitavia siruja koskevia hĂ€ijyjĂ€ suunnitelmia: âBill oli turvallisuuskonsulttina aakkoskeitto-organisaatioille, kuten CIA:lle, FBI:lle ja NSA:lle.â
Annie jatkaa. âHĂ€n työskenteli myös niille Washington D.C:ssĂ€, jotka tunnetaan nimellĂ€ âBeltway Banditsâ. âHĂ€n oli alansa huippuja ja työskenteli avaimettomien korttikorttijĂ€rjestelmien, Air Force Onen ja amerikkalaisten suurlĂ€hetystöjen turvajĂ€rjestelmien parissa, mukaan luettuna nyt surullisen kuuluisa Moskovan suurlĂ€hetystö, jossa venĂ€lĂ€isillĂ€ oli seiniin piilotettuja kuuntelulaitteita, joiden avulla he pystyivĂ€t helposti vakoilemaan kansainvĂ€lisiĂ€ diplomaatteja. âBill ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ olivat myös mukana kehittĂ€mĂ€ssĂ€ RFID-sirua. Kun he saivat tietÀÀ sen kĂ€yttöÀ koskevista hĂ€ijyistĂ€ suunnitelmista, âVallassaolijatâ varastivat teknologian. Kaksi nĂ€istĂ€ ystĂ€vistĂ€ murhattiin, ja Billin oma kuolema on edelleen epĂ€ilyttĂ€vĂ€.â
On selitettĂ€vĂ€, ettĂ€ RFID-siru on pieni radiotaajuustunnistussiru, joka on riittĂ€vĂ€n pieni, jotta sitĂ€ voidaan injektoida elĂ€imiin ja ihmisiin valvontatarkoituksissa. Pawelec puhuu tĂ€stĂ€ Greerin videohaastattelussa. Linkki videoon on tĂ€mĂ€n artikkelin lopussa. Pawelec jĂ€rkyttyi syvĂ€sti salaisessa kokouksessa âToinen projekti, jonka parissa Bill työskenteli, oli Area 51:ssĂ€â, Annie jatkaa. âHĂ€nen tehtĂ€vĂ€nÀÀn oli pĂ€ivittÀÀ Area 51:n turvajĂ€rjestelmĂ€t, ja hĂ€nen ideansa oli asentaa kamerat tekokiviin. TĂ€nĂ€ aikana hĂ€n sai tietÀÀ Tonopahin tukikohdasta, joka on Area 51:tĂ€ syrjĂ€isempi ja vaikeapÀÀsyisempi. Silloin Billin ruusunpunaiset isĂ€nmaalliset lasit alkoivat myös hĂ€mĂ€rtyĂ€.
SatelliittinĂ€kymĂ€ Tonopahin testialueesta âHĂ€nen pettymyksensĂ€ alkoi, kun hĂ€net kutsuttiin antamaan Tonopahiin tavanomainen raportti hankkeen tilasta, jonka hĂ€n luuli olevan tavanomainen. Kokous pidettiin tiukasti valvotussa huoneessa, joka oli rakennettu kuin Faradayn hĂ€kki, jolloin viestinnĂ€n pÀÀsy sinetöityyn huoneeseen tai sieltĂ€ ulos oli mahdotonta. âSalkkuja, papereita, hakulaitteita ja minkÀÀnlaisia henkilöllisyystodistuksia ei sallittu kokouksessaâ, Annie kertoo. âAinoastaan kenraalit saattoi tunnistaa univormuistaan.
JĂ€nnitys oli todella suuri, ja Bill oli yllĂ€ttynyt siitĂ€, miten hermostuneita korkea-arvoiset kenraalit olivat. HĂ€n tiesi, ettĂ€ jotain SUURTA oli tekeillĂ€. âBill nĂ€ki yksityisen suihkukoneen laskeutuvan kiitotielle kahden sotilaskoneen saattelemana. YllĂ€ttĂ€en tĂ€mĂ€ yksityiskone rullasi koko matkan siihen rakennukseen, jossa kokous oli suunniteltu pidettĂ€vĂ€ksi, kun saattajakoneet poistuivat. âErittĂ€in vaikuttava mies astui ulos suihkukoneesta ja astui huoneeseen. HĂ€n oli suhteellisen pitkĂ€, ja hĂ€nellĂ€ oli erittĂ€in kallis eurooppalainen puku. HĂ€nen kenkĂ€nsĂ€ ja salkkunsa olivat yhtĂ€ ylelliset, ja hĂ€nen vierellÀÀn oli avustaja tai henkivartija. HĂ€nen kĂ€ytöksensĂ€ oli hyvin aristokraattinen, ja hĂ€n puhui korkeasaksalaisella aksentilla. âHuoneessa vallitsi hermostunut jĂ€nnitys, kun kukin antoi tilannekatsauksensa ja vastasi kysymyksiin.
Kun kaikki olivat puhuneet, saksalainen mies kiitti heitĂ€ hyvĂ€stĂ€ työstĂ€ ja poistui. HĂ€ntĂ€ ei koskaan esitelty eikĂ€ tunnistettu millÀÀn tavalla. HĂ€nen uskotaan olleen paroni Jesco von Puttkamer, yksi niistĂ€ saksalaisista, jotka tulivat Yhdysvaltoihin Werner von Braunin kanssa. âSe, mitĂ€ tuona pĂ€ivĂ€nĂ€ tapahtui, sai Billin vakuuttuneeksi siitĂ€, ettĂ€ eurooppalaiset hallitsivat Yhdysvaltoja ja luultavasti koko maailmaaâ, Annie sanoo, âmutta suuri kysymys oli, keitĂ€ âheâ tarkalleen ottaen olivat. Se ajoi Billin ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ selvittĂ€mÀÀn, mitĂ€ todella tapahtui.
TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen hĂ€n siteerasi usein ystĂ€vÀÀnsĂ€ Jim Marrsia, joka sanoi usein: âNatsit ehkĂ€ hĂ€visivĂ€t taistelut, mutta he voittivat sodan.â HĂ€n sanoi, ettĂ€ se on totta. âMiehet halusivat myös selvittÀÀ todellisen avaruusolentojen agendan ja syyt, miksi ne olivat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssaâ, Annie jatkaa. âHe pÀÀttelivĂ€t, ettĂ€ vaikka on olemassa monia hyvĂ€ntahtoisia avaruusolentoja, negatiiviset tai pimeĂ€t avaruusolennot kĂ€yttivĂ€t natseja, Illuminatia ja BilderbergilĂ€isiĂ€ pelinappuloina suunnitelmassaan vallata Maa ja vaatia se omakseen.
He saivat tietÀÀ, ettĂ€ avaruudessa on kĂ€yty rinnakkaista taistelua Maasta tuhansien vuosien ajan. âBill ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ halusivat, ettĂ€ maailman ihmiset tietĂ€isivĂ€t kaiken tĂ€mĂ€n, mutta BilliltĂ€ kesti neljĂ€ vuotta kertoa âheilleâ, mitĂ€ he halusivat kuulla, ennen kuin hĂ€n pÀÀsi luisumaan heidĂ€n hallinnastaan ja alkoi elÀÀ jokseenkin normaalia elĂ€mÀÀ. âHĂ€n ei vielĂ€kÀÀn puhunut julkisesti kaikesta tĂ€stĂ€ ennen kuin tapasimmeâ,â
Annie selittÀÀ: âJa hĂ€n sai tietÀÀ, ettĂ€ kaikki ystĂ€vĂ€ni olivat myös ufoalalla. Samoihin aikoihin Billin syöpĂ€ alkoi kasvaa, ja hĂ€n alkoi puhua siitĂ€, mitĂ€ tiesi. Kaksi hĂ€nen lĂ€heisistĂ€ ystĂ€vistÀÀn on muuten ammattimaisia kaukokatselijoita, ja he pitĂ€vĂ€t Billin kuolemaa erittĂ€in epĂ€ilyttĂ€vĂ€nĂ€. âKaikki tĂ€mĂ€ jĂ€ttÀÀ minut ja Billin ystĂ€vĂ€t miettimÀÀn, MISTĂ âheâ EIVĂT VALEHDELLA MEILLE?â
William Pawelec oli Yhdysvaltain ilmavoimien tietokoneoperaatioiden ja ohjelmoinnin asiantuntija, jolla oli lukuisia todistuksia turvatekniikasta ja kulunvalvontajÀrjestelmistÀ. HÀn antoi tÀmÀn haastattelun tohtori Greerille ennen vuoden 2001 National Press Clubin paljastustapahtumaa ja pyysi, ettÀ se julkaistaisiin vasta hÀnen kuolemansa jÀlkeen. Saimme ÀskettÀin tietÀÀ, ettÀ William Pawelec kuoli 22. toukokuuta 2007, ja saimme luvan julkaista sen joulukuussa 2010.
Avaruusolentojen kudos- ja nestenÀytteet: Alustava raportti
Vaikka Harmaat yleensÀ selviÀvÀt voittajina, kun ne sekaantuvat ihmisiin, se ei ole aina niin. TÀmÀ erittÀin uskottavan, elÀkkeellÀ olevan ilmavoimien kapteeni Robert Collinsin kirjoittama artikkeli havainnollistaa tÀtÀ seikkaa. Bobin, kuten entisen CIA:n Derrel Simsin, vÀitetÀÀn joutuneen keskelle asioita vastustaessaan Harmaiden hyökkÀyksiÀ Maapallon ihmisgenomia ja Maapallon ihmisyksilöitÀ vastaan.
Minusta on mielenkiintoista, ettÀ Bob Collins ja Rick Doty olivat molemmat mukana Bennewitzia vastaan suunnatussa disinformaatio-operaatiossa työskennellessÀÀn AFOSI:lle. ElÀkkeelle jÀÀtyÀÀn Bob on ollut vankkumaton ja vÀsymÀtön UFO/ET-paljastusten puolestapuhuja. Kirjassaan Exempt From Disclosure Bob paljasti ydintarinan Yhdysvaltain hallituksen ryhmÀstÀ, joka lÀhetettiin Ebenin planeetalle nimeltÀ Serpo. TÀstÀ vÀitteestÀ nousi myrsky, ja sen jÀlkeen alkoi disinformaatio-operaatio, jota johti disinformaatioasiantuntijaryhmÀ, joka loi vÀÀriÀ Serpo-tarinoita ydintarinan hÀivyttÀmiseksi.
Seurasin tÀmÀn vastavakoiluoperaation kehittymistÀ InternetissÀ, mutta Bob vain nöyristeli kuin vanha, karsea Badger, joka hÀn on, ja otti vastaan pahoinpitelyt. On ironista, ettÀ kun hÀn kerran oli itse mukana AFOSI:n disinformaatio-operaatioissa, hÀn pÀÀtyi yleisön puolelle, joka joutui kamppailemaan hÀntÀ vastaan suunnatun disinformaatio-operaation kanssa. Lukija voi siis nÀhdÀ, miten laajoja ja monimutkaisia nÀmÀ Harmaita asioita koskevat asiat ovat ja miten kovasti hallitus työskentelee pitÀÀkseen yleisön hÀmmentyneenÀ ja tietÀmÀttömÀnÀ.
Lukuisista valheellisista ilmiantajista, kontaktihenkilöistÀ ja kaapatuista, jotka rakentavat petollisia vÀÀriÀ kertomuksia, jotka sekoittavat asioita, on todella rehellisiÀ, omistautuneita ilmiantajia, kontaktihenkilöitÀ ja kaapattuja, jotka tulevat kertomaan totuuden. On todella vaikea työ selvittÀÀ kaikkea, ja minÀkin olen joutunut nÀennÀisesti vilpittömien huijareiden ja harhaanjohtavien yksilöiden ansaan, mutta minun on vain yritettÀvÀ tehdÀ parhaani saadakseni kokonaiskuvan julkisuuteen. Seuraavan artikkelin on kirjoittanut Robert M. Collins ja sen ovat analysoineet W.C. Levengood [111] ja Ammanda N. Nimke 2009.
Prologi: Ottaen huomioon uhat, pÀÀtimme jatkaa tÀmÀn materiaalin kÀsittelyÀ. John Edmondsilta (27.09.011) saatujen viimeisimpien tietojen mukaan uhkauksia ja varoituksia tulee kuitenkin edelleen. NÀytteet, joiden vÀitettiin olevan avaruusolentojen kudos- ja nestenÀytteitÀ, lÀhetettiin Phoenixin lÀhellÀ Arizonassa sijaitsevalta tilalta, jossa on tapahtunut outoja tapahtumia useiden viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana, ja jotka huipentuivat siihen, ettÀ useita avaruusolentoja puukotettiin, haavoitettiin tai tapettiin tilan omistajan, John Edmondsin, tilalla sijaitsevassa talossa:
ââŠpyyhkĂ€isi veren/nesteen ja kudoksen harmaasta, jonka melkein halkaisin kahteen osaan poikkeuksellisen hyvin teroitetulla samurai-miekalla lĂ€hitaistelun jĂ€lkeen nĂ€iden pienten loisten kanssa. MeillĂ€ on paljon todisteita siitĂ€, kerĂ€tty vuosien varrella.â Katso, âJohn Edmonds tarkentaaâ, sivun alalaidassa. TĂ€mĂ€ antoi runsaasti neste- ja kudosnĂ€ytteitĂ€, joiden kanssa työskennellĂ€.â Yhteenvetona: Verta löytyi? NĂ€yte nĂ€yttÀÀ olevan puhdasta hemoglobiinia, kuten karjan silpomispaikoilta löydetty, jossa nĂ€yttÀÀ olevan segmenttisauvoja veressĂ€, en ole koskaan nĂ€hnyt mitÀÀn vastaavaa.Â
Iho? NÀyttÀÀ segmentoidulta ruoholta, paitsi ettÀ se ei ole ruohoa Levengoodin mukaan, katso liite 2. Yksityiskohdat/tiedot ja analyysi: Useat ammattitaitoiset tutkijat ovat kerÀnneet lukuisia nÀytteitÀ oikealla rikosteknisellÀ tekniikalla, ja ne on lÀhetetty arvostettuihin riippumattomiin laboratorioihin. Kaikki palasivat takaisin samaan tulokseen, ettÀ nÀytteiden proteiineja ei voitu tunnistaa mihinkÀÀn, mitÀ he olivat aiemmin nÀhneet, ei kasviksi, elÀimeksi eikÀ ihmiseksi.
Yksi laboratorio lisÀsi, ettÀ sille lÀhetetyt nÀytteet vastasivat nÀytteitÀ, joita he olivat testanneet viimeisten 30 vuoden aikana nestemÀisistÀ nÀytteistÀ, joita he olivat testanneet erilaisista karjan silpomisista eri puolilla Yhdysvaltojen lounaisosia. He uskoivat, ettÀ oli 100-prosenttinen yhteensopivuus, ettÀ nÀmÀ kaksi olivat perÀisin samasta elÀimestÀ (samoista elÀimistÀ). Vihdoinkin savuava ase, joka ehdottomasti yhdistÀÀ karjan silpomiset avaruusolentoihin. ErÀs tiedemies oli erittÀin innoissaan löydöstÀ!
NĂ€iden nestemĂ€isten vastaavuuksien tĂ€rkeĂ€ merkitys on siinĂ€, ettĂ€ W.C. Levengoodin mukaan se, ettĂ€ ne sopivat niin hyvin yhteen, oli todiste siitĂ€, ettĂ€ ne olivat todellakin molemmat Maan ulkopuolisia, sillĂ€ nĂ€ytteet eivĂ€t vastaa mitÀÀn Maan elĂ€in- tai kasvikunnan nĂ€ytteitĂ€. Kuitenkin, kuten edellĂ€ sanottiin, nĂ€ytteet sopivat silvotun karjan nĂ€ytteisiin, ja se osoittaisi Levengoodin sanojen mukaan korrelaation avaruusolentojen, karjan silpomisen ja harmaiden avaruusolentojen ilmeisen vihamielisen aikomuksen vĂ€lillĂ€. âTeillĂ€ on savuava ase. TĂ€mĂ€ on todiste siitĂ€, ettĂ€ avaruusolennot vierailevat Maassa, ja yhdistÀÀ ilmiöt positiivisesti toisiinsa!â NĂ€mĂ€ olivat Levengoodin sanat!
Robert Bigelow ja hÀnen virastonsa tutkivat lÀhes kuukauden ajan tilaa ja sen tapahtumia, ja entiset FBI:n ja CIA:n tutkijat haastattelivat minua ja vaimoani laajasti, videoivat ja analysoivat niitÀ. Kaikki asianosaiset ovat olleet yksimielisiÀ siitÀ, ettÀ tapahtumat ovat todellisia ja luonteeltaan tarkkoja, eikÀ niitÀ ole julkistettu, koska haluan vÀlttÀÀ julkisuuden tulvaa, joka ei edistÀisi tutkimusta eikÀ lisÀisi kovaa tieteellistÀ lÀhestymistapaa selittÀmÀttömÀÀn ilmiöön, joka ansaitsee kunnioituksen pysyÀ ammattilaisten vÀlisenÀ keskusteluna.
LisĂ€tietoja/tiedot W.C. Levengood 06-30-011: HĂ€n sanoi, ettei aio kirjoittaa raporttia tĂ€llĂ€ hetkellĂ€, mutta viimeaikaiset puhelinkeskustelut viittaavat siihen, ettei hĂ€n ehkĂ€ koskaan kirjoita raporttia, mutta hĂ€n oli hyvin innoissaan lĂ€hetetyistĂ€ nĂ€ytteistĂ€, jotka sisĂ€lsivĂ€t pieniĂ€ segmentoituja kuituja. NĂ€mĂ€ eivĂ€t olleet kangasta. TĂ€mĂ€ oli hĂ€nen lĂ€hettĂ€missÀÀn mikroskooppikuvissa. Levengood selitti, ettĂ€ veri, sellaisena kuin me sen tunnemme, ei sisĂ€llĂ€ segmentoituja kuituja. TĂ€mĂ€ teki nĂ€ytteestĂ€ erittĂ€in epĂ€tavallisen. HĂ€n selitti myös, ettĂ€ normaalit vasta-aineet, jotka ovat positiivisia tai negatiivisia, mÀÀrittĂ€vĂ€t verityypin, mikĂ€ on jotain aivan muuta. Se on hyvin erikoinen, koska âsolun osat nĂ€yttĂ€vĂ€t niveltyneeltĂ€ ruoholta, mutta eivĂ€t ole ruohoaâ.
HĂ€n ei ole kirjoittanut raporttia, kuten edellĂ€ on mainittu, mutta hĂ€n lĂ€hetti postitse mikroskoopilla otetut valokuvat, liite 2. Levengood sanoi, ettĂ€ materiaali ei nĂ€yttĂ€nyt ihmisen iholta. âSe oli outoaâ, hĂ€n sanoi. Kun hĂ€neltĂ€ kysyttiin, miksi hĂ€n ei lĂ€hettĂ€nyt kudosta DNA-testaukseen, hĂ€n sanoi, ettĂ€ materiaalia ei ollut tarpeeksi ja ettĂ€ se oli hyvin kallista ja tehdĂ€ niin.
John Edmonds kertoo tarkemmin: Se liittyy Harmaan kuolemaan, jonka tapoin itsepuolustukseksi, kun samanlaiset olennot olivat toistuvasti tunkeutuneet kotiimme useiden vuosien ajan. NÀiden olentojen hyökkÀyksiin vastattiin vÀkivaltaisimmalla kÀytöksellÀ, jolla pystyin vastaamaan, koska viikoittaiset ja joskus pÀivittÀiset yhteenotot, joiden aikana kotimme, tilamme, hevoset ja koirat tapettiin.
Makuuhuoneeseemme ja omaan kehoomme hyökÀttiin, ja ruiskun kaltaiset haavat jÀttivÀt vuotavia reikiÀ. SekÀ minuun ettÀ vaimooni on syntynyt useaan otteeseen suuria mustelmia reiden sisÀpuolelle, vatsan alaosaan ja olkapÀÀn ylÀosaan. TÀmÀn seurauksena vaimoni ja minÀ olemme molemmat saaneet sairauksia. Vaimollani on kilpirauhasen vajaatoiminta ja minulla on tyypin II diabetes. Kummallakaan meistÀ ei ole henkilökohtaista tai sukuhistoriaa nÀistÀ sairauksista.
Tapahtumat osuvat samaan aikaan nĂ€iden sairauksien puhkeamisen kanssa. Liittyykö se toisiinsa? Uskomme, ettĂ€ se voisi olla, koska meillĂ€ ei ole mitÀÀn elĂ€mĂ€ntapaan liittyvÀÀ kĂ€yttĂ€ytymistĂ€, joka todennĂ€köisesti olisi aiheuttanut sen. Emme ole juoppoja, emme kĂ€ytĂ€ huumeita, pidĂ€mme tarkasti huolta ruokavaliostamme ja olemme molemmat hyvin fyysisesti aktiivisia. MeillĂ€ ei ole mitÀÀn syytĂ€ uskoa, ettĂ€ sillĂ€, ettĂ€ olemme molemmat sairastuneet nĂ€ihin sairauksiin, olisi mitÀÀn tekemistĂ€ kĂ€yttĂ€ytymisemme kanssa.â
NestenÀytteiden kerÀysprosessi tehtiin vÀlittömÀsti sen tapauksen jÀlkeen, jossa harmaan muukalaisen nestettÀ uskottiin tapetun tai ainakin kuolettavasti haavoittuneen, ja se tehtiin kÀyttÀen parasta mahdollista rikosteknistÀ tekniikkaa, jonka pystyin kerÀÀmÀÀn, ja se lÀhetettiin W.C. Levengoodille Michiganiin analysoitavaksi. HÀn vastasi minulle puhelinkeskustelussa, ettÀ se sopi yhteen monien veri- ja kudosnÀytteiden kanssa, joita hÀn oli kerÀnnyt kolmenkymmenen vuoden aikana monien tutkimiensa karjan silpomisten yhteydessÀ.
HĂ€n on henkilö, joka toistuvasti totesi, ettĂ€ âmeillĂ€ oli savuava aseâ HĂ€n jatkoi toteamalla, ettĂ€ olimme ensimmĂ€iset, jotka yhdistivĂ€t karjan silpomiset ja muukalaiselĂ€mĂ€n esiintymisen suoraan toisiinsa erityisten todennettavien ja dokumentoitujen todisteiden avulla. HĂ€n oli hyvin innoissaan tĂ€stĂ€ seikasta ja sanoi jatkavansa aiheen tutkimista lisÀÀ. HĂ€n pyysi lisÀÀ nĂ€ytteitĂ€. LĂ€hetin W.C. Levengoodille toisen nĂ€ytteen ja liitin mukaan palan todellista kudosta, joka oli jÀÀnyt miekan terÀÀn tapahtumahetkellĂ€ ja joka oli ollut kylmĂ€ssĂ€ sĂ€ilytyssĂ€iliössĂ€ sĂ€iliössĂ€ sen sĂ€ilyttĂ€miseksi.
Myöhemmin hÀn kertoi kÀyttÀneensÀ tÀtÀ vivisektionÀytteiden ottamiseen ja lÀhettÀneensÀ ne muille ammattilaisille lisÀtutkimuksia varten havaintojensa todentamiseksi. Noin kaksi kuukautta myöhemmin soitin Levengoodin kanssa ylimÀÀrÀisen puhelun, ja hÀn kertoi saaneensa vahvistuksen tiedoille, joista hÀn oli jo keskustellut kanssani, ja ettÀ myös hÀnen muut työtoverinsa Michiganin osavaltiosta ja Michiganin yliopistosta olivat hÀmmÀstyneitÀ todisteista eivÀtkÀ voineet tunnistaa mistÀ nÀytteet olivat perÀisin, koska ne eivÀt vastanneet mitÀÀn kasvi- tai elÀinlajeja, joista heillÀ oli tietoa, eivÀtkÀ voineet yksilöidÀ nÀytteen alkuperÀÀ. He olivat molemmat hÀmmentyneitÀ ja hÀmmÀstyneitÀ tÀstÀ kehityksestÀ.
Tuolloin Levengood ilmoitti, ettÀ hÀn valmistelisi raportin lehdistölle julkaistavaksi, ja pyysin hÀntÀ jatkamaan, mutta julkaisemaan sen vain minulle eikÀ suurelle yleisölle uutismedian vÀlityksellÀ. Halusin pystyÀ valvomaan tÀmÀn tiedon julkaisemista ja halusin saada ehdotuksia ammattimaisimmasta ja tieteellisimmÀstÀ menetelmÀstÀ, jolla se voitaisiin tehdÀ. Toivoin, ettÀ tÀmÀ olisi sekÀ minun, vaimoni ettÀ Levengoodin etujen mukaista, jotta vÀltettÀisiin kaikki kielteiset sivuvaikutukset, jotka johtuisivat siitÀ, ettÀ se saisi mielestÀni melko paljon huomiota ja ettÀ se voisi vaikuttaa kielteisesti elÀmÀÀmme.
Kuten kÀvi ilmi, minulla ei ollut mitÀÀn syytÀ huoleen, koska Levengood lopetti yhteydenpidon kanssani eikÀ ilmaissut enÀÀ minkÀÀnlaista kiinnostusta aihetta kohtaan. Toistuvat yritykset saada raportti tai minkÀÀnlaiset jatkotoimet hÀneltÀ olivat turhia. Derrel Sims ja minÀ kÀvimme useita puhelinkeskusteluja sen jÀlkeen, kun hÀntÀ oli suositeltu minulle, ja hÀn ja Ron Regehr vierailivat tilallamme lÀhes viikon ajan viime kesÀnÀ.
Tuona aikana Derrel kerÀsi lukuisia kuivattuja jÀÀnnösnÀytteitÀ samalta alueelta, joka oli jÀÀnyt jÀljelle lukuisista vÀkivaltaisista kohtaamisista, joita minulla on ollut Harmaiden kanssa makuuhuoneessamme, kylpyhuoneessamme, kÀytÀvillÀ ja seinillÀ eri paikoissa kodissamme. YmmÀrtÀkÀÀ, ettÀ jÀljelle jÀÀneet nesteet ovat luonteeltaan kirkkaita ja hieman öljyisiÀ. Ne on helppo nÀhdÀ pinnalla, kuten lasiovella tai valkoisella kipsilevytyyppisellÀ seinÀllÀ, mutta niitÀ on hyvin vaikea nÀhdÀ luonnollista tiiliseinÀÀ vasten. MeillÀ on useita tÀllaisia seiniÀ kodissamme.
Derrel pystyi havaitsemaan erikoisvalon avulla monia tahroja, joita on ilmeisesti mahdotonta havaita paljain silmin. HÀn raaputti nÀmÀ tahrat pois pinnoilta, joista hÀn havaitsi nÀytteet, ja ilmoitti minulle, ettÀ ne lÀhetettÀisiin hÀnen kÀytettÀvissÀÀn oleville asiantuntijoille analysoitavaksi. HÀn otti minulta ja vaimoltani kattavan todistajanlausunnon ja havainnoi tÀllÀ tilalla kerÀttyjÀ valokuvia ja videoita, jotka liittyvÀt tÀhÀn ilmiöön.
Koskien Derrel Simsin kerÀÀmiÀ nÀytteitÀ: ei tiedossa. HÀn on hiljattain ilmoittanut minulle tehneensÀ alustavan analyysin, mutta tutkimuksen loppuun saattaminen edellyttÀÀ kalliita laboratorioanalyysejÀ, joiden kustannukset voivat ylittÀÀ 12000 dollaria. Ehdotin, ettÀ hÀn esiintyisi kanssani Coast to Coast -ohjelmassa ja kertoisi tuloksistaan ja ettÀ pyytÀisimme rahaston perustamista, jotta kiinnostuneet rahoittajat voisivat rahoittaa tutkimuksen Pay Pal -maksujen kautta, jotka on perustettu nimenomaan tÀtÀ tarkoitusta varten. Pyyntö hylÀttiin. Coast to Coast otti minuun yhteyttÀ, ja minÀ ohjasin heidÀt Derrelin luo. En ymmÀrrÀ, miksi hÀn kieltÀytyi tÀstÀ haastattelusta, koska hÀn ja minÀ olimme jo tehneet yhdessÀ ohjelman tÀstÀ aiheesta vuotta aiemmin.
Lopuksi totean, ettÀ mielestÀni tÀmÀ on tÀrkeÀ tarina, jolla on merkittÀviÀ tieteellisiÀ ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Olen tehnyt parhaani raportoidakseni tapahtumat sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet. KÀytin parhaita aikomuksiani kerÀtÀkseni nÀytteet ja vÀlittÀÀkseni ne ihmisille, jotka ilmaisivat suuren halunsa seurata ja antaa asiantuntijalausuntoja ja tieteellisiÀ analyysejÀ niistÀ. Sen lisÀksi, ettÀ olen voinut valvoa nÀytteiden kerÀÀmistÀ ja jakelua nÀille henkilöille, minulla ei ole ollut mitÀÀn sanavaltaa siihen, mitÀ tapahtui.
Olen aina pyrkinyt vastaamaan kaikkiin tietoihin liittyviin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja parhaani mukaan. Minulla ei ole muita vastauksia kuin raportoimani tiedot siitÀ, mikÀ on nÀytteiden tÀmÀnhetkinen tilanne tai mitÀ nÀytteisiin tai niitÀ koskeviin tietoihin liittyy. Asumme edelleen samassa osoitteessa, jossa raportoidut tapahtumat tapahtuivat, ja koemme edelleen monia outoja tapahtumia. En enÀÀ raportoi nÀistÀ tapahtumista, koska en nÀe mitÀÀn syytÀ jatkaa sitÀ. Aiemmat raportointini eivÀt ole johtaneet mihinkÀÀn positiiviseen tulokseen. Jatkan tapahtumien kirjaamista sitÀ mukaa kuin niitÀ tapahtuu. John Edmonds.
 http://eksopolitiikka.fi/ufologia/harmaat/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_