#fiktio

Kolminkertainen Sielu - 16: Unten sola

Lajityyppi: fantasia, romantiikka, LGBT/queer Avainsanat: enemies to lovers, slowburn, m/m, draama, seikkailu Julkaisutahti: uusi luku kaksi kertaa kuussa Lue osoitteessa: auraboo [piste] com

”Pidät minua hulluna.” Hän naurahti hermostuneesti. ”Älä kerro toisille. Olen… uneksinut tästä paikasta siitä asti, kun lähdimme Hol Sarosta.”

”Oletko varma?”

”Olen nyt, kun näen paikan omin silmin.” Haukka näki, kuinka Ren’i nielaisi uudestaan. ”Uni on aina sama. Olen yksin aavikolla. Juoksen, enkä sillä tavoin kuin unissa juostaan. Tiedäthän sen tunteen, kun yrität juosta painajaisessa, mutta jalat eivät tottele? Tämä on erilaista, ihan kuin lentäisin eteenpäin. Tiedän, että jokin vetää minua jonnekin, mutten tiedä mikä tai minne.”

Haukka näki sen mielessään kristallinkirkkaana, samanlaisena kuin omassa unessaan. Hän saattoi lähes tuntea jalkojensa keveyden dyynien yllä, kun hän antoi jonkin näkymättömän kuljettaa häntä eteenpäin. ”Jatka.”

Sami Sänpäkkilän lyhytelokuva Rituaali sateenkaarelle (2023) on tarina neljästä esiteinistä, jotka ovat ajautuneet kotiväkivallan seurauksena yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Ariel, Rupi, Liisa ja Hemmo elättävät itsensä ammuskelemalla rottia autoromuttamolla ja keräämällä tyhjiä pulloja. Heillä ei ole roolimalleja tai esikuvia, ennen kuin he kohtaavat maalla asuvan wiccan, jonka luona toteutetut rituaalit opettavat heitä taistelemaan väkivaltaa ja patriarkaattia vastaan – maksua vastaan tietenkin. 

Karkkia koko rahalla! Värien taikaa!

Ohjaus, kuvaus, käsikirjoitus, musiikki: Sami Sänpäkkilä

Rooleissa: Emilia Yli-Pukka, Ilona Malte-Colliard, Seela Minder, Miisa Koivuaho-Sormunen, Ida Sofia Fleming 

Lavastaja, puvustaja: Anne-Mari Musturi

Valaisija: Sara Aaltio

Valoassistentti: Elise Peltola Äänisuunnittelu: Jaakko Niemelä

Catering: Pasi Salmi Sivurooleissa: Elissa Määttänen, Kalevi Suopursu ***

"Ritual for the Rainbow" is a story about four preteens who live outside of society's safety nets due to domestic violence. Ariel, Rupi, Liisa, and Hemmo make a living by shooting rats at a junkyard and collecting empty bottles. They lack role models and authority figures until they meet a Wiccan who organises rituals to teach them confidence and how to combat violence and patriarchy — for a fee, of course.

Candy for life! Magic in colour!

Director, Cinematographer, Writer, Music: Sami Sänpäkkilä

Starring: Emilia Yli-Pukka, Ilona Malte-Colliard, Seela Minder, Miisa Koivuaho-Sormunen, Ida Sofia Fleming 

Art Director: Anne-Mari Musturi

Gaffer: Sara Aaltio

Sound Design: Jaakko Niemelä

KNS X E-KALLO: Varoitusten humussa

Jakso: Mehiläiset ovat lähteneet (pilotti)

Feminististä IG-performanssia syksystä 2019 lähtien osoitteessa: https://www.instagram.com/kultanukkasukka/ ***

helmet-lukuhaaste kohta 32: kirjan nimessä on ammatti

ensimmäinen asia mikä tästä tulee mieleen on se et on tosi kummallista ja virkistävää lukee jotain jossa on tosi, tosi paljon seksiä mutta sillä ei mässäillä tai sitä ei yritetä saada vaikuttamaan jotenki tosi eroottiselta. tässä kirjassa (ja edellisessä osassa) on ollu jotenki tosi pelkistetty tapa puhua tabuista ja esim. ruumiista ja seksistä ja kaikesta vastaavasta ei yritetä vääntää mitään outoo/hurjaa/seksikästä spektaakkelia.

helmet-lukuhaaste kohta 13: kotimainen lasten- tai nuortenkirja

alotan sanomalla et musta on tärkeetä et tällanen kirja on kirjotettu koska on aina hyvä että lgbt-ihmisiä kuvataan positiivisessa valossa (ja erityisen hyvää on se että kuvataan etenki naisten/naisoletettujen välistä suhdetta ja seksiä normaalina asiana joka ei oo sellanen... vau seksikäs mässäily -asia eikä myöskää mikään unohdettu ja viettu juttu).

en kuitenkaan ihan kamalasti fiilannu tätä, ehkä siks et oon liian vanha. tunnistin useemmasta henkilöstä tosi paljon asioita ja juttuja joita ite Joskus Nuorena kävin läpi ja ensirakkaus oli kuvattu musta ihan uskottavasti mut jotenki... meh, tää oli fiilistelykirja eikä se napannu koska oisin toivonnu vähän selkeempää/pitempää aikajanaa ja vetävämpää juonta. lisäks jotenki sellane lukiokulttuuri ja juomisen glorifioiminen ja filosofian kurssien maailmantuska tuntuu nii kaukasilta etten enää osaa samaistua sellaseen (ja se tekee lukemisesta kiusallista).

toisaalta harmitti se et pikkupaikkoja kuvattiin homofobisessa ja ahdistavassa valossa koska ite tykkään pienistä paikkakunnista ja maalla olemisesta. toki ymmärrän et pienessä paikassa on joskus hankalaa ja mullakin nuorena oli, mut silti oli kivaa et täs kirjas oli myös lapista oletettavasti pieneltä paikalta/korvesta oleva henkilö jolla oli kotonaan ja kotikaupungissa hyvä olla.