#festari

Majoituspaikkoja on sen verran mitä neliöt sallii

Parvekkeella voitte pitää viinat yöllä viileenä, jääkaappiin mahtuu myös jonkun verran

Grilli on yllättävän lähellä ja S-market myös

Kuunnellaan spotifysta live-versioita biiseistä ja ollaan ihan vitun kännissä.

Minish Village and Deepwood Shine Part 1

THE ENGLISH VERSION OF “THE MINISH CAP” MANGA MISSPELLED AN ENTIRE SENTENCE OF THE BACKWARDS JAPANESE THE MINISH USED AS THEIR LANGUAGE.

What the nameless Minish to the left of Festari is saying. It’s supposed to be "Masaisa shiyosuma ria!" backwards; or forwards, "Arimasu yo Shisai-sama!" which means, “I have it, Priest!”

Funnily enough, the German version caught this error, and when translating it into the backwards German Minish language...

...It correctly goes as „Retseirp, aj reba!" or „Aber ja, Priester!" forwards-- which means, "Of course, Priest!"

Niin, se on taas täällä! Suomi on piukassa erilaisia festareita erimielisille ihmisille. Menoa olisi niin paljon, ettei tiedä mitkä parhaat kaapisi päältä.

Suurin jossittelun aihe lienee raha. Toiseksi aika. Kolmanneksi seura. Jo hetken aikaa ystäväpiirini festarikeskustelua seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että parempi nyt vaan mennä kuin meinata. Olen huomannut, että näitä erilaisia syitä perääntyä riennoista on loputtomiin, kun toisaalta silloin se festarimatka on jo alkanut kun jossittelet. Mielessä kutisee kuvitelmia uskomattomista keikoista ja uusista ihmisistä ja huikeasta meiningistä. Myönnä, että haluat sitä! En usko missään olevan niin huonoa festaria, että rahasi ja aikasi menisivät täysin harakoille.

Elämys rakentuu kaikesta muustakin kuin vain itse musiikkikeikoista paikan päällä. Se on hypeä, suunnittelua, soittolistojen tekemistä, matkustamista pääkallopaikalle niin että ainakin viisi rengasta puhkeaa matkan aikana, leiriytymistä, huomaamista että unohdit kengät ja hellehatun kotiin, huomaamista että sinulla on liian vähän käteistä ruokaan, huomaamista että aurinko paistaa ja vettä sataa, ja ainiin se bändikin piti käydä katsomassa, huomaamista että sinulla ei ole varahousuja mukana kun pissit housuusi, hyvän juoman juomista kavereiden tai uusien tuttavuuksien kanssa, rahan menoa, tanssimista, löhöämistä nurtsilla, sammumista nurtsille, heräämistä niin että nukuit parhaimpien bändien ohitse, villiä biletystä leirinnässä, nukkumista pahanhajuisessa teltassa, heräämistä ilman aamupalaa, nauramista sille kaikelle väsymykselle, musan kuuntelua ja uuden hyvän bändin löytämistä ja ennen kaikkea siitä kaikesta nauttimista. Olet ansainnut sen ja usko pois, se kaikki on juuri sen arvoista kuin olet siihen satsannut!

Kun on päästy siihen pisteeseen, että liput on kourassa ja the viikonloppu lähestyy niin alkaakin seuraava jossittelu: mitä ottaa mukaan reissuun.