#danielle silverman

Tutkija kuvaa Harmaiden hybridisaatio-ohjelman ja sen yhteiskunnalliset riskit

Pitkään jatkuneesta Harmaiden hybridisaatio-ohjelmasta kertovat raportit ovat edelleen yksi kiistanalaisimmista sieppaustutkimuksen osa-alueista. Tutkija Danielle Silverman toisti hiljattain käydyssä keskustelussa väitteet, joiden mukaan siepatut kuvailevat rutiininomaisesti avaruusalusten laboratorioita, joissa hauraita, puoliksi muodostuneita olentoja säilötään viskooseihin nesteisiin. Näiden todistusten mukaan organismit on luotu ihmisen geneettisestä materiaalista, joka on kerätty ilman lupaa.

Silverman väittää, että aluksilla havaitut biologiset mallikappaleet eivät kykene selviytymään, koska niiltä puuttuu hänen mukaansa ”sielukomponentti”. Hän tulkitsee niiden heikkenevän tilan todisteeksi siitä, että pelkkä aineellinen kloonaus ei riitä elinkelpoisen elämän tuottamiseen. Tämä ajatus luo pohjan toiselle, merkittävämmälle väitteelle: että ohjelma on edennyt pisteeseen, jossa se tuottaa täysin toimivia hybridejä, jotka syntyvät Maassa ja kasvavat ihmisyhteisöissä.

Ajatus nojaa vahvasti historioitsija David Jacobsin työhön, joka on haastattelut henkilöitä, jotka väittävät tulleensa siepatuiksi. Nämä haastattelut viittaavat hybridi-yksilöiden salaiseen soluttautumiseen. Näiden olentojen sanotaan omaavan ihmisen kaltaisen hengellisen olemuksen, mutta ne pysyvät psykologisesti irrallaan tavallisista empaattisista ja moraalisista viitekehyksistä. Silverman väittää, että tällaiset yksilöt voisivat heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, koska heiltä puuttuisi synnynnäinen omatunto.

Motiiviksi hän esittää, että Harmaat pyrkivät pakenemaan sitä, mitä hän kutsuu ”entropiseksi muutosvoimaksi”, joka on aikaan sidottujen fyysisten lajien luontainen eksistentiaalinen rappeutuminen. Väitetty tavoite on sulautua ikuiseen tietoisuuteen kytkeytyneisiin olentoihin ja saavuttaa siten hybridisaation kautta simuloitu kuolemattomuus. Silverman tulkitsee tämän metafyysiseksi ristiriidaksi: lineaarisessa ajassa syntyneet olennot eivät voi omaksua ajattomuutta takautuvasti, mikä tekee pyrkimyksestä itsetuhoisen ja mahdollisesti vaarallisen, jos sitä jatketaan ihmispopulaatioiden keskuudessa.

Vaikka valtavirran tiede ei ole vahvistanut hänen väitteitään, ne heijastelevat sieppauskirjallisuuden toistuvia teemoja:  geenikokeiluja ilman lupaa, huolta moraalisesta toimijuudesta ja pelkoja peitellystä sosiaalisesta manipuloinnista. Skeptikot väittävät, että psykologiset, kulttuuriset tai neurologiset tekijät selittävät tällaisia ​​kertomuksia uskottavammin. Hybridisaatiohypoteesi kuitenkin ohjaa edelleen keskustelua raportoitujen ei-inhimillisten älykkäiden olentojen perimmäisistä aikomuksista ja ilmiötä tutkivien tutkijoiden eettisestä vastuusta.

  Artikkelin julkaissut uapdrop.com