I said this one day while having a discussion with a group of friends. #brilliantshit just drops out of my mouth sometimes. But it was real and heartfelt. #allloveeveryday #blackonblackbk #lovingday (at BedfordâStuyvesant, Brooklyn)
seen from Argentina
seen from Netherlands
seen from Ukraine
seen from Poland
seen from Mexico

seen from Malaysia

seen from TĂŒrkiye

seen from Russia
seen from China
seen from United States
seen from China
seen from Lithuania

seen from Singapore

seen from United Kingdom

seen from Malaysia

seen from China

seen from India

seen from United States
seen from United States

seen from Netherlands
I said this one day while having a discussion with a group of friends. #brilliantshit just drops out of my mouth sometimes. But it was real and heartfelt. #allloveeveryday #blackonblackbk #lovingday (at BedfordâStuyvesant, Brooklyn)

Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
Free to watch âą No registration required âą HD streaming
Antero Lindgren â Talking with the Dead
Törkeen siistii shittii! Joku Antero tekee oikeen liki tulevaa namia. TÀÀ on vÀhÀn niinku Good Will Hunting -leffasta se kohtaus, jossa Robin Williams hokee Matt Damonin naaman eessÀ "It's not your fault" niin monta kertaa, ettÀ kuka tahansa katsoja rupee vÀkisinkin pikkasen nieleskelemÀÀn. TÀÀ levy on oikeastaan enemmÀnkin lohduttavaa lÀÀkettÀ, kuin musiikkia. Vaikka onkin erinomaista musiikkia - btw, oisko yhdessÀ kitaraliidissÀ ollut joku pikkasen falski pÀtkÀ! Tsiisus!
Jollain tasolla tÀÀ on kyllÀ ylittÀmÀttömÀn hÀrskiÀ matskua, siis niinkuin 100% kaupallista ja 80-lukulaisen amerikkalaista aikuisrokkia. Joku biisi taisi olla tunnelataukseltaan yks yhteen Princen Turtle Rain, mut so what. Silti tÀÀ oli yks eheÀ kokonaisuus, ja Anteron oma levy. Kansikin oli hieno, hÀrski mutta hieno. Muistan vielÀpÀ nÀhneeni tÀstÀ jÀtkÀstÀ jonkun promokuvan, jossa sillÀ oli kumisaappaat jalassa. EhkÀ.
IhmeellistÀ hommaa tapahtuu Suomessa. TÀllÀsiÀ tehdÀÀn. Levyn myynti lienee luokkaa 260 kpl. PerÀssÀ saisi olla helpostikin pari kolme nollaa lisÀÀ.
Hey! Hello! â Hey! Hello!
TÀÀ on aivan hillittömÀn hienoa ja majesteettista mjusaa ja tekee gutaa sekÀ sydÀmessÀ ettÀ nivusissa! Gingerin touhut on jotenkin aina jÀttÀnyt kylmÀksi ehkÀ sen pikkunÀppÀrÀn kikkailun takia, mutta myöhemmÀllÀ iÀllÀ - ja raitistuttuaan - ÀijÀ on saanut mopon raiteilleen ja ralleissa pysyy fokus sihdissÀ. Superihana Victoria Liedtke laulaa ja ulkonÀköistÀÀ suloisesti, mutta ilmiselvÀÀ on ettÀÀ KinkerisetÀ vetÀÀ kaikista naruista. Biiseihin on kaadettu melodiakontenttia runsaalla kauhalla eikÀ joka kohdassa mennÀ siitÀ ilmeisimmÀstÀ aidanraosta lÀpi. Kiva kiva ja kyllÀ maistuu! VÀhÀn sisÀsiisti ote johtunee siitÀ, ettÀ Ginksu on soitellut kaikkien instrumenttien raitoja itse sisÀÀn. EnemmÀnkin olisi saanut roimia. Mutta kyllÀ tÀmÀ kestoklassikkolootaan menee, siis kamaan ILIMAN MUUTA!
Scandinavian Music Group â Terminal 2
SiitĂ€ lĂ€hdetÀÀn, ettĂ€ SMG on ollu ihan dead to me alusta lĂ€htien lukuun ottamatta sitĂ€ mahtavaa âhullu poika tyhmĂ€ tyttöâ -biisiĂ€, joka oli ihan mieletön. Mutta muuten ei vaan lĂ€hteny, ei vaan lĂ€hteny. Jotain Ultra Bra ja keltaiset sadetakit -allergiaa tuli vissiin podettua ja pahasti, hyi helvetti, puistattaa vielĂ€kin. Mutta tĂ€ssĂ€. TĂ€ssĂ€ on vuoden paras kotimainen. Kevyesti. Kaunis. Haikea. Mystinen. Intiimi. VĂ€hĂ€n niin kuin mun oma salaisuus, josta en teille enempÀÀ haluaisi kertoakaan. Mutta kuunnelkaa nyt sitten. TÀÀ on totaalisen nerokas levy. Voin kuvitella, ettĂ€ Joel Melasniemi katsoo tĂ€tĂ€ kiekkoa kymmenen vuoden pÀÀstĂ€, eikĂ€ tajua miten se teki tĂ€n. Teoksen mestarillisuutta ei yhtÀÀn vĂ€hennĂ€ se seikka, ettĂ€ kesto on ymmĂ€rretty jĂ€ttÀÀ 40 minuutin hujakoille. Kokonaisuus on kuin yksi kappale. Tai oikeastaan yksi katse. SĂ€ istut autossa, joka lĂ€htee Las Vegasista auringonlaskun aikaan. Olo on sekava, mielessĂ€ on nĂ€etsen kipeitĂ€ muistoja. PysĂ€hdyt kaupungin ulkopuolella valtatien reunaan ja katsot vielĂ€ kerran taaksepĂ€in kaupunkiin, johon et enÀÀ koskaan ole menossa takaisin. Se on tÀÀ levy. Ei voi kun nauraa, kun aattelee, miten hienon suunnankÀÀnnön nÀÀ tekee. Tosta vaan kypsyy omaan keskinkertaisuuteensa ja alkaa tekemÀÀn jotain muuta. Miksen mĂ€ tee samaa????