#7.5.2019

scavenges for leftovers,

and fills itself with rotting meat

You

devour the corpse of the past

May 7, 2019 - Day 322

sinä huokaiset sinun kädet on minun alla minä pidän kiinni mekkosi kankaasta etten kaatuisi  sinun pääsi on minun jalkojen päällä ja minulla on eriparisukat eikä sinulla sukkia lainkaan

on kuin olisi lakannut olemasta lakaissut itsensä johonkin joksikin aikaa ja nyt olen taas tässä  on kuin olisi ollut jossain kaukana matkalla jonkin aikaa ja nyt olisi palannut takaisin yhtäkkiä alkaa olemaan se tuntuu auringolta kasvoilla kuulostaa erilaisilta soittimilta

tiede vaatii tiedeyhteisön mitä se tiede on        tiede etten tiedä mitään missä on paras ajatus siitä miten asiat on  sanat suovat sekavuuden päissään päälle. en osaa vieläkään olla, olla, olen ja samalla en ole tiede perustuu invariansseihin ei mitään! öisin en kuulu mihinkään öisin en kuulu mihinkään heräsin ja olit lähtenyt

kuulostin puhelimessa kipeältä, ääneni varisi lattialle, kello oli varmaan viisi. olin jättänyt puhelimeni toiselle puolelle huonetta, toivoin jonkun soittavan että heräisin mutta pelkäsin että sinä heräisit

  bileissä ajattelin tanssissa käsillä musiikin muotoa, pidin silmiä kiinni näin silti valot. joku tarttui minuun kiinni ja mainitsi minun menevän vaarallisesti tai jotakin. se joutui huutamaan sen kun musiikki oli niin luja. vähän ajan päästä se luuli etten huomaisi kun se matkii mua sen ystävälle. siirryin klubin yläkertaan, en saa ihmisistä kuin pintoja. haluaisin oppia asioita elämisestä, rentoudesta, siitä miten annetaan ja otetaan vastaan. toivoin yöllä että heräisit, koitin tahallani kolistella ja olla hiljaa ettet heräisi hereille