Okakatka - Elävä fossiili lähteissämme
Lammin biologisella asemalla tutkitaan eriskummallista eläinlajia, joka kiinnostaa yhtä lailla pinta- kuin pohjavesitutkijoita. Siitä kertoi minulle FT John Loehr, joka tutkii Lammilla okakatkojen morfologiaa ja genetiikkaa.
Okakatka on kotoisin Baikal-järveltä ja se on jotenkin päässyt leviämään Eurooppaan kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Miten on mahdollista, että pieni pohjaeläin on päässyt Uralin yli? Tätä voi vain arvailla, mutta niin vain okakatka on levinnyt Suomeen jääkauden loppuvaiheessa.
Okakatka on kylmän veden laji ja nykyään se on aika yleinen Suomen syvissä järvissä, joissa järven pohjassa on myös kesäisin riittävän kylmää vettä. 1950-luvulla havaittiin, että laji löytyy myös nykyisen Kouvolan alueella Valkealassa sijaitsevista lähteistä. Isojen lähteiden ympäristö luo edulliset olosuhteet lajille koska veden lämpötila on jatkuvasti noin 6 celsiusta ja lisäksi lähteistä puuttuvat kalapedot.
1950-luvun jälkeen laji on havaittu kolmesta muusta lähteestä ja mielenkiintoista on, että lähdeyksilöt ovat erinäköisiä kuin järviyksilöt. Lähdeyksilöiltä puuttuu usein selässä ja kyljessä olevat piikit ja kuhmut, jotka ovat järviyksilöillä yleensä hyvin kehittyneitä. On arvailtu, että piikit puuttuvat sen takia, että kalapedot eivät lähdeympäristössä uhkaa eikä piikkejä sen vuoksi tarvita. Mutta on myös mahdollista, että lähteissä ei ole riittävästi kalsiumia, jotta okakatkojen piikit voisivat kehittyä.
Jäädäänpä odottamaan, että John ryhmineen löytää vastauksia okakatkan arvoituksiin!
Kuvateksti: Kuva okakatkanaaraasta sen kotipaikalla Kellolan lähteellä Hämeenkoskella. Kuva John Loehr
