ラウラの一年

Saavuin Japaniin aikaisin aamulla 4.8. ja nyt istun kahden asuntolassa vietetyn yön jälkeen läppärini ääressä. Nyt kun kolmas päivä alkaa olla pulkassa on ensimmäistä kertaa ehkä hieman motivaatiota aloittaa jonkinlainen vaihtovuoden taltioiminen.

Tietenkin vaihtoon lähtemistä edeltää hirmuinen määrä byrokratiaa sisältäen kaikenlaisien hakemuksien täyttämistä, virastoissa asioimista ja muuta, mutta niitä en aio tässä blogissa käsitellä, vaan koska aloittelen blogiani jo Japaniin muutettuani, aion keskittyä lähinnä täällä olemisen ja elämisen taltioimiseen.

Opiskelen siis Helsingin yliopistossa japania pääaineenani kolmatta vuotta, ja juuri sitä eli japanin kieltä lähdin vaihtoonkin lukemaan. Täällä Japanissa olen vaihdossa siis Doshishan (lausutaan Dooshisha) yliopistossa Kiotossa. Valitsin Doshishan alunperin siksi, että halusin Kiotoon (tai oikeastaan muualle kuin Tokioon) ja että olin kuullut yliopistosta hyvää (jälkeenpäin myös paljon huonoa, mutta yleensä kun puhutaan japanilaisista yliopistoista on huomattava, että olemme tottuneet Suomessa kenties liian hyvään.) Opiskelu saati sitten orientaatioviikotkaan eivät silti ole vielä alkaneet, joten itse en ole vielä päässyt kokemaan, millaista on opiskella japanilaissa yliopistossa tai tässä tapauksessa Doshishassa.

Nämä muutama ensimmäinen päivä ovatkin kuluneet asuntolaan tai dormiin muuttamisessa, oleellisimpien hyödykkeiden hankkimisessa (lue: netti dorm-huoneeseen ja puhelimeen) ja yli 30-asteen kosteisiin lämpötiloihin totuteltaessa (en ole vielä tottunut).

Asun siis yhdessä Doshishan dormeista, joka on lähellä kampusaluetta. Täällä asuu vain muita naispuolisia vaihto-opiskelijoita ja kaikilla on oma, noin 10 neliön huone. Tämä dormi toistaiseksi koettu ihan hyväksi, mitä nyt kova lainattu futon ja kummallinen hernetyyny pään alla sekä ilmastointilaitteen jatkuva säätäminen ovat vaatineet totuttelua. Eräs tyttöparka joutui tänään kohtaamaan asukkaista ensimmäisenä huoneessaan torakan, joilta ei Japanissa oikein voi välttyä.

Ei tämä mikään upea dormi ole, mutta kuvakaan ei tee kunniaa. Huomattavaa; “reikälakana” ja yksinkertaiset lasit ikkunassa, jotka ovat huurrelasia. Jääkaapin takana on pöytävalolla vaustettu työpöytä ja hyllykkö, sängynpäätyä vastapäätä vaatenaulakko/oveton kaappi.

Huoneeseen luvattiin internetyhteys - huom, internet, ei Wi-Fi. Huoneessa odottikin LAN-kaapeli ja sen mentävä pistoke seinässä (kaikilla ei ollut edes kaapelia), ja reititin piti hankkia itse (ellei LAN-kaapeli satu menemään suoraan omaan läppäriin). Päädyin ostamaan ehkä turhan hitaan ja halvan reitittimen, joten voi olla että lähdenkin lähipäivinä ostamaan parempaa.

Tänään tuli hoidettua pois alta osa virastojuoksusta. Kävimme siis ystäväni kanssa maksamassa lainafutonin pankissa ja asuinalueemme “kaupungintalolla” (en edes yritä miettiä, miten tämä ilmaistaan suomeksi, mutta Kioto jakautuu siis 11 eri osaan, joita nimitetään englanniksi sanalla “ward”. Pelkästään tässä wardissa, jossa asumme, asuu jo hieman reilun Porin verran ihmisiä.) Samalla tuli hankittua pakollinen sairasvakuutus sekä pistivät meidät siellä täyttämään jonkin ihmeen “vapautus eläkemaksuista” -lomakkeen, vaikkei minulla ainakaan ole edes aikeita tehdä töitä saati minun viisumini mahdollisuutta edes myönnä sellaiseen.