itkettää

"Ruotsi on rakkauden maa" -minä tänään koulun jälkeen

Miksi ikinä menin lukioon? Mutta suurempi kysymys on et miksi ikinä aloin opiskella pitkää matikkaa. Vittu saatana.

Oonko se vaan mä vai ärsyttääkö spotifyn mainokset enemmän ku koskaan ennen.

Jos joku kutsuu mua joskus jumalaiseks karkaan sen kanssa samantien naimisiin.

Olen töissä kirjastossa ja yhtenä päivänä kirjastonhoitajan mies tuli käymää. Miehen saavuttua pomoni alkoi moittia tätä, sillä miehellä on tapana ostaa kirjansa. Tähän mies tokaisi saaneensa kirjastosta jo kaiken haluamansa.

Harkitsen nyt vakavasti että kokeilisin tinderiä vaikka tähän asti olen päättänyt pysyä kaukana sieltä.

Nyt huomaan että mulla on aivan liian vähän spontaaneja ystäviä. Tai no jos rehellisiä ollaan niin ihan ystäviä.

Mikään ei itketä niin paljoa kuin se kohtaus kuinka se mummo hylkää Topin sinne metsään.

Yhtäkkiä uni vie voiton kun et enää juoksuta sormiasi paljasta ihoani vasten. Painan pääni untuvatyynyyn ja sukellan uneen. Nyt uni vie minua mukanaan kuten sinä ennen. Pian olen kauempana sinusta kuin koskaan, mutta lähempänä itseäni kuin ikinä.

Alkaa toinen viikko kesälomasta ja mä pelkään vaan, että tää loppuu huomenna.

Mitä pitäisi tehdä jos ei tiedä?

Miksi mä aina teen näin? Miksen vaan voi jättää sua rauhaan?

Oonkohan mä tänään valkoviini-ihminen?

Takapenkillä. Sillä mustalla puolella mistä kukaan ei välitä. Istuu hän hiljaa ja ymmärtää, ettei ehdi levätä. On vain hiljaa odottaa. Niin kauan kunnes voi taas jatkaa hänen kanssaan jota jumaloi. Hän joka minut perille kantoi.