hobittinen

Mun maailma meni äsken (taas) sekasin. Tällä kertaa katselin kummityttöni kanssa otsikossa mainittua ohjelmaa.

Katottiin kummitytön kaa muutama jakso, kun mä tajusin sen tunnarin laulajan hämmentävän kuulostavan tutulta. Aluksi pistin tän tuttuuden oman nostalgiani piikkiin. Katselinhan itsekin lapsena Martan seikkailuja telkkarista.

Ainoa vain, että nyt ei todellakaan ollut kyse nostalgiasta. Jotenki se ääni vaan kuulosti niin tutulta, ihan kuin olisin kuullut sen muuallakin kuin tossa ohjelmassa. Ehkä jossain toisessa lastenohjelmassa?

Aloin käymään mielessäni läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin lastenohjelmat ja -elokuvat läpi. Yht'äkkiä se tuli mieleeni; toi tunnarin ääni muistuttaa Leijonakuningas 2 Kovun ääntä!!!

"Kaikki tubettajat on iha paskoja" äikän ope sen jälkeen, kun joku kysyi, että saako tubevideoita käyttää aineistoesseen lähteinä

"Henrik kahdeksas oli mieshuora" samainen äikän opettaja, kun tunnin aiheena oli jonkin takia reformaatio

"Noh, sillä opettajallahan on jo toinen jalka haudassa" kuraattori, kun valitin filosofian opesta

"Mun koiralla on oma Googletili" terveystiedon opettaja

"Mä tykkään varastella ihmisten tavaroita"-mantsan opettaja, kun oli eka mantsan tunti

"Te ykköset ootte ihan tyhmiä" samainen mantsan opettaja, kun ykköset riehu

Jos vanhemmat kasvattavat lapsestaan vegaania, voiko äiti imettää lastaan?? (hölmö kysymys)

Joka tapaukses, päätin uudelleen vaatettaa kaikki rakkaat simini. Kesken vaatetuksen tein huomio. Miksi kaikki simini ovat tuollaisia ihme pallopäitä? Kaikilla hassun pikkuinen leuka, pyöreähköt päät ja vinot mantelimaiset silmät. Miten näistä kaikista on tullut näin ihmeellisen näköisiä, melkein rumia?!

Pohdiskelin tätä hetken ennen kuin iski akuutti jano. Jätin pelin hetkeksi rauhaan ja köpöttelin vessaan (sielt saa kylmempää vettä ku keittiöst). Join vessanhanast onnellisena vettä. Juotuani nostin pääni, jolloin näin vessanpeilistä kuvajaiseni.

Kuvajainen näytti yllättävän tutulta (tietenkin, onhan se mun oma nassukka). Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että tuttuus liittyisi itseeni. Tuttuus liittyi simeihini. Tajusin, että voihan perkele! Mä näytän iha mun simeiltä! Mullakin on hassu pikkuleuka, pyöreähkö pää ja mantelimaiset silmät.

Aloitin sit pelaamaan yhtä lapsuuteni lempipeliä, eli Agentti Hugoa! Voi että nyt olisi hauska ja jännittävä pelihetki! Uskallankohan pelata koko pelin läpi??

Pääsin pelissä siihen kohtaan, missä hahmot puhuvat vaarallisesta aineesta nimeltä natriumkloridi. Kulmani kurtistuivat hämmennyksestä. Ihan kuin olisin kuullut natriumkloridista myös oikeassa elämässä?

Peli oli pakko pysäyttää hetkeksi. Mikä helvetti on natriumkloridi? Onko se jokin ydinjäte? Sitten mieleni kirkastui. Natriumkloridihan on ruokasuola!

Ja heti tämän tajuttuani, totesin (jälleen kerran) olevani idiootti. Samalla musertuivat myös lapsuuden jännittävät hetket Agentti Hugon parissa. Maailmaa ei uhannutkaan ydinjäte, vaan joku perkeleen ruokasuola.

Meidän lukios on nyt käynnissä musikaali, ja koska olenhan kunnon draama queen, niin minähän olen siinä mukana. Eilisissä treeneissä tapahtui jännittävä asia; roolijako!

Musikaalissa on kolme kissahenkilöä. Ja arvatkaas, kuka roolitettiin yhdeksi kissaksi? No meikä mandariini!