Henkinen Hikka

Saadaan näin seppälä ja honkkari tapettua niin ehkä suomen tilanne kokisi ahaa elämyksen ja ymmärtäisi että pelkällä palveluyhteiskunnalla ja ostovoimalla ei pärjää. Omalta osaltani näytän sen että tekemällä täällä toimeen tullaan, ei ostamalla.

Kerran eräs ihminen yritti aloittaa keskustelua kanssani KonMarista. Sanoin heti että en ole kuullutkaan koska kuulostaa niin sellaiselta et ei kyllä kuullosta muulta kun siltä että se on kehitetty niille jotka pyrkii elämässään täydellisyyteen ja hurahtaa hommaan hetkeksi ja pälättää kuinka se on NiiiiiiiiN pelastanut hänet (ja todellisuus on ihan toista). Hyvä niin hänelle, mutta minun mielestä se tuo vaan stressiä ja suorittamista. Viime aikoina henkinen hikkani on saanut vähän lukemaan aihetta ja joo mielipiteeni pysyy samana, juuri sellaista mitä ajattelin. Kysymys kuuluukin kuinka moni KonMari-ihminen on järjestänyt koko huushollinsa niin että kämppään on ostettu uusia komeroita, sisustustarviketta ym. toisin sanonen laittanut kaiken "turhan" pois ja ostanut tilalle uudet hienot tavarat? Eikö se ole vähän niin kuin edelleen kuluttamista? Onnistuuko KonMari siinä että ihminen elää tavaratulvassa? Miksi tarvitaan tällaisia ilmiöitä että ihminen keskittyisi olennaiseen? Vaikka mielestäni tässäkään ei keskitytä olennaiseen. Olennaista olisi rauhoittua tässä hetkessä ja unohtaa kaikki häiritsevät asiat, eikä sitten kun koti on järjestyksessä. Tässä hyvä juttu luettavaksi aiheesta http://yle.fi/uutiset/3-9246895 Ja niille jotka ymmärsivät tekstini väärin, tiedoksi että mielestäni jokainen luo oman ajatusmaailmansa ja elämänsä – jos KonMari metodi tuo sinulle sen tarvitsemasi niin kutsutun onnen: hyvä niin. Yritän vain ymmärtää ”ilmiötä" kyseenalaistamalla ja samalla kehittyä omanlaisekseni uniikiksi ihmiseksi jolla on homma itsellään hallussa. Toivon sitä samaa sinulle.