Vanha Nyypyy

Kun katsoo ulos keittiön ikkunasta ja näkee vain tuulessa aaltoilevan pellon, sen takana metsää ja jostain niiden välistä kurkistaa vanhan ladon katto.

Myönnetään että teen välillä huonoja ostoksia, joita saa joko korjailla tai vaan puhtaasti katua ja myöntää tappionsa. ”Uusi” ruokailuryhmämme meni onneksi sentään ensimmäiseen kategoriaan. Kun kerran halvalla sai ja vieläpä kotiinkuljetuksella! Ja niinhän pöytäryhmässä oli pinta kolhuilla ja lakka kellastunut, joten eipä muuta kuin hiomakone käteen ja hommiin.

Päätettiin nopeasti että halutaan petsata nämä tummaksi, koska se sopii paremmin tyyliimme.

Hetki siinä meni työstää, mutta kyllä näistä tuli juuri sellaiset kuin oltiin ajateltukin.

Ensimmäinen Juhannuksemme Nyypyyssä oli jännittävä, koska olimme jo muuttaessa luvanneet järjestää Juhannus juhlat. Emme ole puolisoni kanssa koskaan järjestänyt mitään pieniä kotibileitä kummempaa, ja asia jos toinenkin tuli mieleen vasta juhlapäivän aamuna. Kuten se että haarukoita oli yksi vähemmän kuin vieraita. Mutta kaikesta selvittiin positiivisella mielellä ja ystävyyden voimalla. Sääkin lähenteli täydellisyyttä, enkä olisi paljon parempaa Juhannusta osannut toivoa.

Omasta mielestäni suurimmat puutteet Vanha-Nyypyyssä olivat puuhellan ja omenapuiden uupuminen. Ja ehkä turhan modernin näköiset ikkunat. Koska meillä ei ole aikomusta tehdä keittiö- tai ikkunaremonttia lähivuosina, niin ainoaksi nopeasti toteutettavaksi unelmaksi jäivät omenapuut. Muutakin tekemistä ja ostettavaa on kuitenkin sen verran, ettei sekään ollut ensimmäisenä toteutus listallani.

Sitten isäni ja äitipuoleni ilmoittivat tulevansa käymään ja kysyivät tarvitsiko puutarhamme mitään. Mainitsin omenapuun muiden, pienempien haaveideni joukossa, odottamatta liikoja. Vaan kuinkas sitten kävikään! Kaksi omenapuuta!

Vietimme puolisoni kanssa ison osan sunnuntaita istutuksen parissa. Pihamaamme on varsin savista, joten lisäsimme puutarhamullan lisäksi reilusti hiekkaa maahan. Toivottavasti Heta ja Pirja (tuttavallisemmin Pirjo) viihtyvät pihassamme!

Olin alusta asti halunnut talonpoikaissohvan huoneeseeni ja varannut sille paikan, mutta en siltikään osannut valmistautua siihen miten se tulisi olemuksellaan hallitsemaan huonetta. Tarkoittaen sitä, että joudun luultavasti järjestelemään koko huoneen uudestaan. Näin asumisen alkuvaiheessa se ei toki ole kovin vakava muutos, mutta kyllä sitä vähän saa miettiä mihin mikäkin nyt menee. Se on selvää, että tarvitsen korkeamman kirjahyllyn, jossa saisi olla muutama laatikko tai kaappi lisäksi. Mutta ainakin on nyt juuri sellainen sohva kuin halusinkin!

Yöpakkasista huolimatta päiväaurinko on paistanut kirkkaasti ja herättänyt uusia tuttavuuksia pihaltamme. En ole tutustunut maamme kukkiin kovinkaan hyvin ennenkuin niitä alkoi putkahdella uuden kotimme ympäristöön. Olen jo pitkään ollut kiinnostuneempi syötävistä kasveista, mutta onhan se myönnettävä että näitä on ilo katsella.

Lumikellot olivat ensimmäiset jotka nostivat riippuvat päänsä ja aloittivat kiinnostukseni kukkiin.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka paljon erilaisia violetin ja sinisen sävyisiä kukkia on tullut esiin. Ne ovat minulle erityisen mieluisia värejä, mutta en suunnittele käyttäväni niitä paljoakaan sisustuksessa, joten niiden löytyminen pihalta on mukavaa.

Tottakai myös muutamia keltaisia ystäviä on puskenut ylös.

Sen jälkeen kun asuin yksin pienessä yksiössä 15 vuotta sitten minulla ei ole ollut tilaa, jota voisin todella kutsua omakseni. Olemme puolisoni kanssa asuneet aina varsin kompakteissa kerrostalo asunnoissa, joissa meillä oli ehkä omat työpöydät, mutta ei juurikaan muuta henkilökohtaista tilaa. Nyt asumme oman mittapuumme mukaan isossa talossa, jossa on tarpeeksi huoneita, että meille on molemmille omat.

Muutamia huonekaluja ja ideoita minulta jo löytyykin. Pääasiallisesti huone on tarkoitettu taide- ja käsityöhuoneeksi, jossa voin levitellä tarvikkeitani ja projektejani ilman että ne ovat kenenkään tiellä. Mutta aijon myös hankkia levitettävä talonpoikaissohvan, jolloin huone toimii tarvittaessa myös vierashuoneena. En malta odottaa että näen millainen tästä tulee!

Olemme asuneet Nyypyyssä nyt kaksi viikkoa ja asiat alkavat löytää paikkaansa. Suurimmassa osasta ikkunoita on jo verhot laitettu, se on usein ensimmäinen asia jonka tahdon tehdä uudessa kodissa. Vielä on muutama laatikko siellä täällä, mutta kyllä tämä alkaa tuntua kodilta.

Tietysti tekemistä on vielä vaikka kuinka: seiniä maalattavana, huonekaluja hankittavana, nurkkia puunattavana. Puhumattakaan pihasta, jonka kanssa menee todennäköisesti vuosia ennenkuin saan sen mieluisekseni. Mutta nyt kun kevät on vasta aluillaan, yritän keskittyä kodin sisäpuoleen.

Saimme tiistaina avaimet uuteen kotiimme ja eilen, lauantaina, muutimme suurimman osan tavaroistamme. Mukaanlukien kissamme.

Uuvuttavasta päivästä ja sen jälkeisestä saunasta huolimatta minulla oli vaikeuksia nukkua. Tuntuu oudolta kun ei kuule naapureitaan lainkaan. Kasvoin itse maalla, mutta olen elänyt suurimman osan elämääni kerrostaloissa ja hiljaisuuteen ja pimeyteen uudelleen tottuminen vie ehkä hetken.