#vittuuuu

Yo-koe: perjantaina

Täs dokumentissa sanotaan et Pringles purkin koko on sensory affektiivinen ku koko käsi ei mahdu sinne ja se tuottaa mielihyvää tai tyydytystä ku joutuu tekee enemmän töitä saada niitä ulos sieltä... Ja siks sen purkin kokoa ei kannata suurentaa koska se ei tee siitä tietyllä ja brändätyllä tavalla stimuloivaa. Pikaruoka siis loves the idea että nopean herkkusen eteen pitää nähä vaivaa et siinä on joku pieni threshold joka pidentää sen purkin ns. puoliintumisaikaa. Mut öö onks ne ajatellu ne tiedemiehet et sitä purkkia voi vaa kallistaa ja ne vitun palaset tulee sieltä ku kanuunasta. Ei kukaan sinne sormiaan enempää yritä tunkea. Paitsi ehkä lapset ja sit aahhh siitä tulee dopamiini sysäys ku ihmiset kasvaa ja ne muistaa kuin pienenä Pringles purkkiin mahtu oma käsi ja vau tämä elämä on niin hienoa kun teini-ikäisenä vielä pystyi ujuttumaan joten kuten rannetta pidemmälle käden, mutta nyt 30-vuotiaana on jo ranteessa ruista ah pian minun pikku Pirkko-Liisa pääsee kuluttajaksi ja alkaa uusi sykli pringelsin kuluttajalla. Oon niin Don draper tässä nyt kyllä. En vois oikeesti olla joku kuluttaja etiketti vääntäjä mainostaja mainosten ohjaaja mut kai mäkin sit vaa jossain jatkumon kohdassa oon se joka rupee vääntämään tämmöstä kamaa mitä valitettavasti aina kuvittelen vaa mad men tyylillä. Vitun järkäle avaruudesta tule jo.