#vittusaatana

Oon nähnyt kolme yötä putkeen ihania eroottisromanttisia unia yhestä tyypistä, jota oon rakastanut sen monista, monista vioista ja vittumaisuuksista huolimatta kohta kymmenen vuotta. Heräsin viime yönä viimeisimpään näistä unista, äärimmäisen haikeana, ja tallensin äänitiedoston, jossa tunnustin rakkauteni tälle tyypille. En oikein tiedä miksi. Tää on tyyppi, joka pystyi nussimaan mua paremmin kuin kukaan muu. Tyyppi, josta tuli mun ainoan romaanin (jota ei tulla koskaan julkaisemaan) toinen päähenkilö. Tyyppi, jonka jouduin karkottamaan elämästäni hyvin julkisesti kaksi vuotta sitten, koska se oli ainoa oikea veto siinä tilanteessa. En ole sitä sen koommin nähnyt.

Paitsi että eiköhän se tullut mua tänään Prismassa vastaan puolisonsa kanssa. Luulin onnistuneeni kuolettamaan kaikki mun suuret tunteet tän kevään aikana, mutta kun näin sen ja se katto mua silmiin, mun sydän putosi 666 kilometriä maan alle ja jähmetyin kuin suolapatsas niille sijoilleen. Se jatkoi matkaansa kasuaalisti, minä lähdin eri suuntaan ja pyörin siellä kaupassa ryhti lysyssä, toivoen että se tulis mua vielä vastaan, mutta se vaan katosi.

Miten tässä pitäs jatkaa elämää?