Pääsiäislomalla lähes kaikki ovat matkustaneet johonkin. Minä päätin jäädä Virroille. Keittiön eräs viilein työntekijä, Armi, kutsui minut lankalauantaina pääsiäskokolle Kurjenkylään. (Armi muutenkin on niin viileä että joka päivä hän juo kahviaan mukista, jossa on seuraava teksti:  “Queen of fucking everything” :D).

Kurjenkylässä kokoontui lapsiperheitä pääsiäiskokolle, tunnelma oli sydämellinen. Armi kutsui minut makkarallekin, kuva on alla. Minä osasin keskustella muutamien paikallisten kanssa sujuvasti, ja he innostuivat kuulessaan olevani Unkarista. Yllättäen moni suomalainen on ollut Unkarissa ja heillä on lähes aina ollut hyviä elämyksiä. Tällöin tuntuu tosi hyvältä olla unkarilainen:)

Kiitos Armille kutsusta, oli hauskaa! 

Ja sama teksti unkariksi:

Azt hiszem egyre jobban kezdem megszeretni a vidéki életet. Sokkal lassabb életet élek most itt Finnországban, mint otthon a fővárosban. Minden kisebb, halkabb és nyugodtabb - úgy egészében véve emberibb léptékű. Nemrég olvastam valahol ezt az interneten:

“Ha túl sok fájdalom és öröm ér egyszerre, és ebbe belefáradtunk, akkor erre egyes indián törzseknél ezt mondják: most megállunk és megvárjuk  a lelkünket, amíg utol nem ér.”

Valahogy így érzem magam az EVS-sel kapcsolatban is. Virrat most elég jó helynek tűnik arra, hogy bevárjam a lelkem, ami az elmúlt másfél évben nem igazán találta meg az aranyközéputat. Túl nagy volt az amplitúdó a változások kavalkádjában, most próbálom egyenesbe hozni azt a bizonyos görbét:) 

Az Ifjúsági Centrumban általában du. 4-5 óráig szoktam dolgozni hétköznaponként, utána pedig azzal töltöm az időmet, ami a leginkább kikapcsol. Legtöbbször ez a sport valamilyen formája - szerencsére a táborban rengeteg opció közül választhatunk (a téli sportlehetőségekről a következő posztban fogok írni). 

A húsvéti szünetben sokan elutaztak, én inkább úgy döntöttem, hogy maradok Virratban. A konyha egyik legbelevalóbb munkatársa, Armi elhívott szombaton egy ún. Húsvéti Máglyarakásra a szomszédos településre, Kurjenkylä-be. (Armi, amúgy annyira menő, hogy minden nap olyan bögréből kávézik, amin a “Queen of fucking everything” felirat szerepel:D).

Egy kisebb közösség jött el erre a máglyarakásra, főleg gyerekes családok, meghitt volt a hangulat. A második képen Armival vagyok, aki meghívott egy igazi kis kalóriaszegény finn virslire is, a makkarára. Egész jól elcsevegtem a helyiekkel is, főleg miután megtudták, hogy magyar vagyok. Meglepően sok finn járt már Magyarországon, és szinte csak jó élményeik vannak róla. Ilyenkor mindig elönt egy jó adag büszkeség:)

Se nauratti minua paljon kun eräänä päivänä uutisissa esiteltiin katsojien ottamia ja lähettämiä “kevättalvi” - kuvia ja selitettiin miten ihania ja aurinkoisia kuvia ne ovat, joissa kaikki oli jäässä tietysti... Nyt jo todellakin ymmärrän miten paljon suomalaiset odottavat kevättä:) Apropoo, opiskelin toisen uuden sanan tähän liittyen: hankikanto. Nyt tiedän että sen vuoksi metsässä retkeily on paljon helpompaa.

Minä vietin viikonloppua unkarilaisen kaverini Veran luona, Saarijärven lähellä, metsän keskellä. Minä olen tutustunut Veraan Piispalan Nuorisokeskuksessa viisi vuotta sitten. Hän kutsui minut tänä viikonloppuksi vierailemaan luokseen. Hän asuu nyt Saarijärven lähellä poikaystävänsä Arin kanssa, eräässä söpössä piparkakkutalossa, jossa kaikkella on paikkansa: kasvihuoneella, itse rakennetulla saunalla, Ruth-koiralla ja käymälöillä:)

Lauantaina seikkailtiin metsässä lumikengillä, hankikanto oli mukava. Se on aivan ilmeistä, että Vera rakastaa luontoa. Hän tuntee ympäristönsä jokaisen puun, kallion ja polun. Hän on täydellinen retkiopas. Hän on suomalaistunut todella paljon!

Viikonloppu oli kiva, koska Vera keksi paljon tekemistä minulle. Palmusunnuntaina me kävimme teatterissakin Saarijärvellä ja matkalla me tapasimme virpojia (myös uusi sana). Unohdin pyytää lupaa kuvien julkaisemiseen siksi kasvot ovat peittettynä. En ole koskaan nähnyt tällaista Suomessa ennen! Lempihahmoni on parin kuukauden ikäinen vauva Mignon-vaatteissa! Oli harmi ettei meillä ollut tarjolla suklaata yhtään... Mutta Virroilla kuulema trullit tulevat lauantaina, mutta jos tulevat, korjaan tämän puutteen!

“Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle”  :))

Vera hoiti pääsiäisen menun - minä en koskaan olisi ajatellut sanovani: “söin mämmiä oksentamatta!” Viimeinen muistoni siitä seitsemän vuotta sitten oli kauhea, mutta nyt se oli melko syötävää runsaan vaniljakastikkeen kanssa. Siitä huolimatta en usko että syön sitä usein tulevaisuudessa...

Paljon kiitos, Vera viikonlopusta!!

Seuraavana viikonloppuna minä menen Kurjankylään pääsiäiskokolle. Minä luulen että olen valmiina siihen!:)