TEPPANYAKI ĂVERIT
Menin tÀnÀÀn Teppanyakiin syömÀÀn.
KerÀilin kaikenlaista kivaa lautaselle. Mustekalaa, katkarapuja, taskurapua, erilaisia kaloja, simpukoita, lihaa, nuudelia ja jne jne. Vein lautasen kokille ja kokki sanoi, et tÀllÀ hetkellÀ on paljon jonoa ja annokseni on valmis noin 30-40minuutin kuluttua. TÀmÀ oli ok.
Sitten kerÀilin yhelle lautaselle sushia, toiselle lautaselle friteerattua kanaa, erilaisia lihoja ja mozzarellatikkuja. Otin vielÀ kulhollisen itse tuunattua nuudelikeittoa.
TÀmÀn kaiken syötyÀni tajusin, et hitto vie, sieltÀ on tulossa vielÀ kokin valmistamat mÀtöt mitÀ kerÀilin. Ja tÀssÀ vaiheessa olin siis jo ihan tÀynnÀ.
Hain annokseni kun se oli valmis. Söin simpukat ja ravut ja muutaman isomman lihapalan. Oli vaikea haukata happee ku mahaan sattui niin paljon, koska olin niin tÀynnÀ.
Kysyin tietÀ vessaan ja vessaan pÀÀstyÀni oksensin hieman. TÀmÀn jÀlkeen menin takaisin istumaan pöytÀÀni ja katselin kylttiÀ, jossa luki "sakotamme syömÀttömÀstÀ ruuasta". Tuli paha mieli. En voinut kuitenkaan vain paeta paikalta, sillÀ mahani lisÀksi omaatuntoa myös sattui. Istuin paikoillani ruokaa, jota en voisi syödÀ enempÀÀ, tuijottaen melkein tunnin. Mietin miten pÀÀsen tilanteesta pois. Olin aiemmin kÀynyt kirppari kierroksella ja sieltÀ saatuun muovipussiin suunnittelin tunkevani ylimÀÀrÀiset ruuat piiloon. Suunnittelin myös saisinko ujutettua ruuat tiskikÀrryn roskikseen kenenkÀÀn huomaamatta.
Sitten pÀÀtin lopulta mennÀ sanomaan myyjÀlle rehellisesti, ettÀ olen todella pahoillani siitÀ, etten pystynyt syömÀÀn kaikkea ruokaa ja voisin tietenkin maksaa extraa tÀstÀ. TÀhÀn myyjÀ tokaisi ettÀ, "ei haittaa, hyvÀÀ pÀivÀn jatkoa :)". En saanut sakkoa vaikka koko lautanen oli miltein tÀysi.
Pyörin ravintolasta junaan ja junasta kotiin. Olo on edelleen hyvin tÀysi.












