Mukavaa nĂ€hdĂ€ teitĂ€ molempia tÀÀllĂ€ tĂ€nÀÀn! Tulitteko kenties turvaan tuota yllĂ€ttĂ€vĂ€n kuumaa kevĂ€tilmaa tĂ€nne linnani viileyteen? Uskon, ettĂ€ Annan helpottava ÀÀnnĂ€hdys kuului maailman joka kolkkaan, kun siskoni tajusi ettĂ€ jos saapui huoneeseeni niin sai helpotusta tukalaan oloon. ĂlkÀÀ ymmĂ€rtĂ€kö vÀÀrin, rakastan kevĂ€ttĂ€ ja lĂ€mpöÀ ja yritin kaikin mahdollisin tavoin nauttia tĂ€stĂ€ aamusta. En edes ajatellut kĂ€yttÀÀ voimiani ensin, mutta myönnĂ€n, myönnĂ€n... annoin periksi siinĂ€ vaiheessa kun tajusin, ettĂ€ vaikka kuinka kaikki linnan ikkunat olivat avattuina niin ulkona ei tuullut laisinkaan vaihtamaan ilmaa sisĂ€tiloissa.
Joten luovutin ja loin kevyen vilpakan lumisateen huoneeseeni. EikÀ aikaakaan kun Anna jollain ihmeellisellÀ havainnointikyvyllÀÀn tunsi sen huoneestaan saakka (hÀn ei ollutkaan muuttanut huoneeseeni ja ymmÀrsin sen, olivathan hÀn ja Kristoff nyt niin erottamattomia, ettÀ mieluusti he olivat enemmÀn kahden kesken kuin kolmen kesken kanssani. Mutta ÀlkÀÀ huoliko, ei minua sureta ja öisin Anna kömpii viereeni. Olen vain iloinen heidÀn puolestaan ja asiat ovat hyvin. SitÀ paitsi, minulla on niin paljon hommaa varsinkin pÀivisin, ettÀ harvoin edes ennÀtÀn viettÀmÀÀn aikaa heidÀn kanssaan.) ja ryntÀsi huoneeseeni pÀÀ lÀhes kolmantena jalkana. Se yllÀttynyt ja iloinen kirkaisu sai korvani soimaan hyvÀksi ajaksi.
Joten Anna sai minut ylipuhuttua ja muutin linnan tanssisalin lumiseksi ihmemaaksi, niin kuin teinuseasti lapsena. Nyt linnan ovista pÀÀsee sisÀÀn kuka vain, jos kaipaa viilennystÀ tÀhÀn pÀivÀÀn, joten olette ehdottomasti tervetulleita!
Tein myös pienoismallin tuhoutuneesta jÀÀlinnastani keskelle jÀÀlattiaa, kun Kristoff niin nÀtisti aneli. Olisittepa nÀhneet kuinka hÀnen silmÀnsÀ loistivat. NiistÀ nÀkyi pienen lapsen ehdoton innostus... Voi, hÀn sopii niin hyvin siskolleni. Molemmat ovat yhtÀ hupsuja. Sopivat yhtÀ hyvin toisilleen kuin porkkana Olafin pÀÀhÀn. Tai sarvet Svenin pÀÀhÀn. Tai hiuslisÀke Vessattoman pÀÀlaelle- hetkonen. SehÀn ei kyllÀ pysynyt millÀÀn paikallaan... ... oikeastaan, tuo taisi olla kaikkein osuvin vertaus!
Voi herttinen, ÀlkÀÀ kertoko Annalle. En saisi silloin rauhaa lumipalloilta hetkeen!

















